Arkistot: 2009
Keno on vaikea peli…
Kumpi tahansa näistä yksinään olisi jo hermoja raastavia tapauksia, mutta että osuivat lähes peräkkäin, välissä oli vain muutama minuutti…
Tiskille tuli nainen, joka halusi että Kenolappu tarkistetaan, ei kuulemma tarvitse uusia. Niinpä tarkistin kupongin, ja koska siinä oli voitto, heitin voittolapun pussukkaan, jonne ne kerätään ja menin takaisin kassalle. Kerroin, paljonko voittoa oli ja kysyin, haluaako nainen voiton rahana vai ostaako hän jotain.
Nainen sanoi, että laita se sama lappu uusiksi (ja juurihan hän sanoi lapun antaessaan, että ei uusita). Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa tonkia sitä pussukkaa, jossa on jokunen sata muutakin voittotositetta ja -arpaa. Kävi vielä niin ikävästi, että naisen tosite oli valahtanut siitä päältä jonnekin syvyyksiin, eli etsimiseen meni useampi minuutti.
Koko sen ajan nainen räyhäsi, kun minä aina sählään hänen lappujensa kanssa, ja miten se kuponki voi hävitä pussukkaan muka noin nopeasti ja ettei hän koskaan enää tule asiakkaaksemme, kun en osaa mitään. Sillä aikaa jono vain kasvoi ja kasvoi, ihmiset huokailivat ja huutelivat ”mikä siellä oikein kestää?”, jne.
Nainen vastasi huutelijoille, ettei vika ole hänen, vaan myyjä tässä nyt törppöilee. Naisen takana ollut mies sanoi naiselle hyvin tiukkaan sävyyn, että vika on kyllä naisen, koska nainen ensin sanoi, ettei kuponkia tarvitse uusia, ja päättikin sitten toisin. Miehen takana ollut toinen mies sanoi naiselle osuneensa tämän taakse kerran aikaisemminkin läheisessä kaupassa, jossa kävi aivan samoin ”ensin sanoit, ettei kuponkia uusita, ja sitten kohta se pitikin uusia ja kassatyttö käytti ikuisuuden sen etsimiseen kesken jonon, taidat tehdä tätä ihan tahallasi”. Nainen hiljeni melko tehokkaasti vihdoin.
Tuon saman kanssa on aina jotain hämminkiä, eli vaikka kysytään, uusitaanko kuponki, mielipide muuttuu kuitenkin, joskus vasta vartin päästä, kun luulet jo olevasi selvillä vesillä. Hän tekee tätä meille kaikille ja lisäksi kolmessa muussa lähistön On Line -pisteessä. Jokaisessa hän haukkuu myyjät ja sanoo ettei tule koskaan takaisin, kun aina hänen lappujensa kanssa vain sählätään.
* * *
Kohta tuli eräs mies ostamaan Kenoa, halusi Täyskenon eurolla. No minähän laitoin koneelta sellaisen. No ei käy, hinta on väärä (9e). Pahoittelin ilmeisesti kuulleeni väärin ja mitätöin lapun, ja kysyin, että millainen tehdään. ”No se Täyskeno eurolla, kuten sanoin.”
Sanoin, että juuri sellaisen tein, ja että se maksaa 9 euroa. ”No eikä maksa, kun se maksaa euron!”
Aikamme jankattiin ja jankattiin, kunnes selvisi, että mies halusikin 10-tason Kenoa yhden rivin euron panoksella (hinta 1e silloin). Olin hänestä erittäin typerä, kun en osannut tuota hänelle heti myydä.
Kerroin monta kertaa, mikä ero on Täyskenolla ja 10-tason Kenolla, näytin hänelle millainen on Täyskeno-kuponki ja mistä nimi tulee. No ei auttanut, en kuulemma tiedä mistään mitään, olen itse keksinyt nimen sille lapulle, ainoa oikea Täyskeno on se jossa on 10 numeroa eli täydet numerot (enempää kun ei saa kuin 10 numeroa).
Sanoin miehelle, että Veikkaus on se taho, joka keksii peliensä nimet, en minä… mutta ei. Loppujen lopuksi mies poistui kiroillen ja minua tyhmäksi haukkuen.
T: kiskantäti
Ei ostopakkoa
Olin noin vuosi sitten kaupassa töissä ja tuli sinä aikana tavattua mitä oudoimpia aasiakkaita, mutta eräs tapaus on jäänyt erityisesti mieleen. Tiedätte varmaan, että useissa limupulloissa on aina jotain kilpailuja ja niissä yleensä mainitaan ”ei ostopakkoa”.
Eräs keski-iän ylittänyt rouva tuli sitten eräänä päivänä kysymään ilmekään värähtämättä että ”Saako tämän pullon ilmaiseksi kun tässä sanotaan ‘ei ostopakkoa’?”. Katsoin häntä epäluuloisesti ja tajusin hänen olevan tosissaan. Siinä vaiheessa meinasin saada jo jonkun asteen slaagin ja yritin naurua pidätellen kertoa että ei saa. Kehtasi vielä lopuksi syyttää minua valehtelusta. Mistä näitä aaseja oikein tulee?
T: Separi
Pulloja palauttamassa
Olipa tässä taas uskomaton vääntö lähikaupassa, jossa olen töissä. Pullokone oli täynnä, joten minä sitä lähdin toiselta kassalta sitten tyhjentämään. Sanoin asiakkaille suunnilleen näin: ”Tyhjentämisessä kestää noin 5-10 minuuttia, suosittelen suorittamaan esimerkiksi ostoksia sillä välin. Kiitos.”
Kaksi otti asian lunkisti ja lähti kiertämään kauppaa, mutta kolmas tarttui kiinni hihasta. Suunnilleen seuraavanlainen keskustelu käytiin, lyhennän hieman uskomatonta jankkaamista, kun en jaksa edes kirjottaa tuota toiston määrää.
Aasi: ”Voitko tyhjentää vähän ja päästää sitten mut?”
Minä: ”En valitettavasti voi. Sori.” *yritän livistää*
A: ”Hei, ei mulla ole montaa.”
M: ”Oon pahoillani, mutta tossa ei oikeasti mee kauaa, jos saan tehä keskeytyksettä.”
A: ”Ei oo montaa pulloo hei! Älä nipoo!” *osoittaa kahta täyttä ostoskassia maassa* (Ok. Ei tajuttomasti, mutta olin luullu ”ei-mulla-montaa” tarkottavan ennemmin yhtä tai kahta. 
)
M: ”Meillä painuu pohjalle lasipullot, koska kaikki pullot, tölkit ja muoviset menee samaan. Ne menee helposti rikki, jos kauhon siitä päältä vaan pehmeää tavaraa pois. En myöskään voi yhen asiakkaan kohdalla tehdä poikkeusta, koska sitten pitäisi tehdä muidenkin kohdalla. Oon pahoillani, mutta teiän on vaan nyt pakko odottaa.”
A: ”Sä voit pitää tota konetta samaan aikaan auki, kun tyhjennät. Se-Yks Toinenki (nimi muutettu) myyjä tekee.”
M: ”Oon pahoillani, mutta mä ensinnäkään en haluaisi ottaa sormilla vastaan, kun toi kone paiskoo niitä pulloja sisään. Sit alkoholipisarat kanssa lentää naamalle ja siellä pohjalla on tosiaan niitä lasipul…”
A: ”Mä oon varma, että siinä koneessa on paljon enemmän pulloja kuin mitä mulla on.”
M: ”Niin mäkin olen. Voinko mä nyt mennä tyhjentämään sen?”
A: ”No, voit.”
*olen jo menossa, mutta minua huomattavasti isokokoisempi aasi tuppautuu samalla ovenavauksella takahuoneeseen sisään*
A: ”Kato nyt. Tossa menee ikuisuus.”
M: (täysin rauhallisena) ”Mene heti ulos. Sulla ei ole mitään oikeutta tulla tänne ja mä hälytän vartijan, jos et poistu heti.”
Onneksi aasi painuu samaa kyytiä ulko-ovestakin ihan oma-aloitteisuuttaan.
Oikeesti. Ymmärrän kyllä, että voi ärsyttää joutua odottelemaan sen kymmenen minuuttia, mutta suosittelen ottamaan rennosti ja miettimään vähän omaa kaikki-mulle-heti-nyt -asennetta. Pullokone on pakko tyhjentää esim. meillä kaksi kertaa päivässä = yhteensä 10-20 minuuttia. Venyisi melkoisesti, jos jokainen päästettäisiin välistä vetämään ‘ihan muutama pullo vaan’.
Kiitos.
T: exena
Vihertautinen
Tein aikoinani kesällä feissarin (eli face to face -katuvarainhankkijan) töitä eräälle erittäin tunnetulle ympäristöjärjestölle. Tiedän että kyseessä oleva ammattikunta on vihatumpi kuin puhelinmyyjät, mutta jostain ne vuokrarahatkin oli käärittävä.
Tässä muutama ihana aasiakas, jotka jättivät p*skan maun koko feissaustouhuun.
Tapaus 1:
Näen keski-ikäisen miehen, jolla on kaksi kaunista nöffiä. Kysyn häneltä josko hänellä olisi hetki aikaa ympäristöasioille. Hän vastaa ettei häntä kiinnosta. Kehaisen kuitenkin hänen kauniita koiriaan ja kysyn josko niitä saisi silittää. Tästä seurasi seuraavanlainen dialogi:
A: ”EI! Ties minkä vihertaudin saavat susta!”
M: ”No minä ihan ajattelin…”
A: ”ÄLÄ SINÄ AJATTELE, PÄÄS VAAN KIPEYTYY KUN OOT NOIN YKSINKERTANEN!”
M: …
A: ”Painu h*lvettiin siitä nyt!”
M: ”Hyvät päivänjatkot…”
Tapaus 2:
M: ”Päivää, olisikos teillä hetki aikaa ympäristöasioille?”
A: ”Mille? Mitä se on?”
M: ”Siis luonnonsuojelulle? Minä olen täällä edustamassa tätä X ympäristönsuojelujärjestöä, onkos tämä teille tuttu?”
A: ”NO ON! H*LVETTI VIEKÖÖN HULLUJA OLETTE KAIKKI!!! S**TANA, YDINVOIMA ON SE MITÄ TÄMÄ MAA TARVITSEE, BLAABLAAALBAA…” (Yleistä huutoa ja mölinää jokunen minuutti järjestömme rikollisuudesta ja turhuudesta ja arvojemme vääryydestä. Tässä käytiin läpi kaikki minun huoruudestani naiivisuuteni ja sinisilmäisyyteni kautta typeryyteeni ja edelleen kouluttamattomuuteeni. Paikalle kerääntyi jo kiitettävästi yleisöäkin…)
Nyt paikalle saapuu n. 50-vuotias mieshenkilö:
A2: ”Hei, tässä kuuntelin kun tälle nuorelle tytölle huusit…”
(minä odotan että vihdoin joku puuttuu miehen käytökseen, meillä kun ei ole lupaa muuta kun kävellä pois, mikä tässä tilanteessa oli mahdotonta koska mies lähti seuraamaan)
A2: ”…Ja oikeastaan olen täsmälleen samaa mieltä.”
Siinä sitten kuuntelin stereona tätä ja monesti toivotin hyvät päivänjatkot ja yritin liueta paikalta. Tilanteen pelasti esimieheni, joka tuli repimään minut tauolle. Oli itku lähellä.
Jos joku joskus vähättelee feissareiden työtä, voin vain suositella kokeilemaan itse. Se on henkisesti uskomattoman raskasta saada jatkuvasti p*skaa niskaan vain koska on tietyn värinen liivi päällä.
T: Feissari
Kyllä aasiakkaastakin asiakas saadaan
Työskentelin vielä 90-luvulla ravintolassa portsarina. Yksi kesä toi tullessaan paluumuuttajana paikallisen urheilustaran, joka jäähdytellessään palasi jopa maajoukkueympyröistä kotikontujensa kasvattajaseuraan pelailemaan. No, asenne ja mieli ei kuitenkaan sieltä korkeuksista laskeutunut.
Sisääntulot olivat vaikeita… Erityisesti pääsylipun lunastaminen tuotti hankaluuksia.
A: ”Kuulehan ‘poika’, en ole ikinä tällaisiin lääviin lippuja ostellut !!!” (minä samanikäinen ja ko. paikassa kymmenkunta vuotta työskennellyt)
Minä: ”Ei ole mitään ongelmaa. PÄÄSYlippu nimensä mukaisesti oikeuttaa sisäänPÄÄSYYN, ja jos teillä ei ole tarkoitusta tulla sisään ravintolaamme, ei ole tarvetta ostaa lippua…”
Tämäntyyppiset ja erittäin alentuvan ja ylimielisen suhtautumisen värittämät asiakaspalvelutilanteet jatkuivat läpi kesän… (hän kuitenkin poikkeuksetta tuli sisälle lunastettuaan lipun).
Kerran hotellivuorossa ollessani lähtevä asiakas pubista sanoi jonkun nukkuvan vessassa. Kiitin tiedosta ja hänen oltua viimeinen lähtevä asiakas, menin vessaan tarkastamaan tilanteen, että mikä lie känni/sairaskohtaus/kuolema, tms. sen kotiinlähdön estää..?
Kuuluu syvää tuhinaa… ei vastausta koputteluihin ja herättelyhuutoihin. Oven auki tiirikoinnin jälkeen tämä urheilustara löytyi sikiunesta housut kintuissa, käsillä poskiin nojaten. Muuten hyvä, mutta alhaalla olevat housut olivat täynnä omaa oksennusta.
Vanha inttitapainen herätyshuuto suoraan korvaan… herääminen… vaeltava katse ilman ajatusta…
Minä: ”Hyvä!!! Huomenta!!! No niin, nyt ylös ja housut jalkaan ja kotia kohti!!!”
Näin asiakas tekikin ja tarjottu taksin tilaus ei kelvannut. Ja kun ilmeisesti hän oli nukkunut tarpeeksi humalaansa pois, niin uskalsin päästää hänet lyhyelle kotimatkalle kesäiseen yöhön.
Seuraavana viikonloppuna ovivuorossa taas samat lipun-osto-taistelu-sanalliset-rähinät… Lipun lunastamisen jälkeen pyysin häntä olemaan ”varovaisempi vessassa, ettei aamulla ole siivouksen tarvetta kotosalla”. 
Tämä riittävän hiljaa, että asia jäi ”meidän keskiseksi”…
Asiakkaan suhtautuminen muuttui kuin taikaiskusta, ja ennen lumien tuloa olimme jo ”ylimmät ystävykset” ja meidän ravintolamme oli ”maan paras” ja palvelu muutenkin ”just great”!!
Eli omastakin mielestä mokattuaan ja tilanteen kuitenkin jäätyä ”pieneen piiriin”, aasiakkaasta tuli erittäin hyvä ja mieluinen asiakas…
T: Ex poke
Aivot narikassa
Olen töissä baarin narikassa. Kuten lähes joka paikassa, meidänkään toimintamme ei ole hyväntekeväisyyttä. Monesti illassa väännämme asiakkaiden kanssa kahden euron narikkamaksusta. Sitä ei haluta maksaa jos jonkunlaisilla verukkeilla:
”Mulla on tänään synttärit!”
Niin on monella muullakin, kaupungissa on yli 100 000 asukasta.
”Eihän kuskin tarvi maksaa?”
Älä enää lähde kuskiksi kavereille, jotka ei maksa edes sinun narikkaasi.
”Ai pitääks mun maksaa, mä oon selvin päin?”
Meillä pitäisi olla alkomittari narikassa, että tämä voitaisiin todentaa, eikä se siltikään oikeuttaisi ilmaiseen narikkaan.
”Mä oon töis vaatekaupas/kioskis/kukkakaupas/roskakuskina/puhelinmyyjänä.”
Ja minä olen tässä narikassa ja työhöni kuuluu pyytää kaksi euroa jokaiselta, joka jättää narikkaan omaisuutta.
= = =
Lipunmyyjät voivat kirjoittaa narikkamaksun kortilta, sillä meillä narikassa ei käy minkäänlainen kortti. Yleisin keskustelu käydään useimmiten näin:
Asiakas: ”Moi, mä maksoin tän narikan jo tohon lipunmyyntiin.”
Minä: ”Juu, näytähän sitä kuittia. Sun kortilta on veloitettu se kaksi euroa, mutta oot saanu sen käteisenä tuosta lipunmyyjiltä.”
A: *??*
M: ”Sun kortilta otettiin yhteensä seitsemän euroa niin kun tästä kuitista näkyy, mutta sait siitä kaksi euroa käteisenä ja viisi euroa meni suoraan kortilta sisäänpääsyyn. Eli se kaksi euroa kirjoitettiin käteiseksi. Kokeiles katsoa vielä taskun pohjalta.”
A: ”EI VARMAAN OO KÄTEISTÄ! Sen takia mä maksoin jo.”
M: ”Se ei ole mahdollista, sillä lipunmyyntirahat menevät baarille ja narikka on ihan oma firmansa. Katsohan vain taskuista ja lompakosta, kyllä sieltä pitäis löytyä.”
A: *asiakas kaivelee taskujaan* ”Ei varmaan oo kuule, kyllä mä maksoin sen tonne jo!”
M: *kärsivällistä hymyä ja odottelua*
A: *kaivaa yllättyneen näkoisenä kahden euron kolikon taskustaan* ”Oho, katopas. Tää taitaaki olla jääny tänne kun kävin päivällä kaupassa…”
M: *hymyä*
A: *ojentaa kolikon narikkatyöntekijälle hämillään*
Tässä vaiheessa aspa miettii, eikö sitä huomata, että kortilla maksaessa saa ”vaihtorahaa”.
Usein näissä tapauksissa asiakas ymmärtää myöhemmin, että kolikko tuli kuin tulikin lipunmyynnistä ja lähtiessä sitten hihitellään, että ”Sori kun en tajunnut, kyllä se ihan niin meni kun sanoit”. Kun taas joissakin tapauksissa meitä ollaan viemässä käräjille asiakkaiden huijaamisesta ja väitetään kivenkovaan, että ei saatu rahaa lipunmyynnistä eikä sitä löydy. Siinä tapauksessa otamme asiakkaan yhteystiedot ja tilinumeron ja lupaamme palauttaa rahat, jos lippukassan loppusumma heittää. Niin ei ole kuitenkaan vielä minun aikanani kertaakaan käynyt.
Mummon paha päivä ravintolassa
Itsekin aikanaan asiakaspalvelussa työskennelleenä seurasin huvittuneena vierestä erään vanhemman naishenkilön ilmeisen huonoa päivää eräässä tamperelaisessa ruokapaikassa.
Aluksi mummo valitteli että kyllä on todella pahaa ja huonoa ruokaa, liekö pilaantunutta kun maistuu niin pahalle. Tarjoilijatyttö vakuutti että kyllä annokset ovat ihan tuoreista raaka-aineista tehtyjä aina. No, se ei rouvalle riittänyt vaan hetken päästä valitteli että kyllä on huono palvelu kun ei tarjoilijaa näkynyt heti… Tultuaan tarjoilijatyttö selitti, että on yksin sairastapauksen vuoksi tarjoilemassa ja tämän vuoksi saattaa joutua muutaman minuutin odottamaan. Mummo ei siihen tyytynyt, vaan tämän jälkeen valitteli ettei ravintolasta löydy Iltalehteä, nyt jää päivän uutisetkin lukematta. Tässä vaiheessa jo naureskelimme viereisessä pöydässä partaamme, sillä omalla kohdallamme tarjoilu pelasi moitteettomasti ja ruokakin saapui nopsaan ja oli maistuvaa, vaikka tarjoilijatyttö olikin yksin koko salissa. Lopuksi mummo sai laskunsa maksettua, mutta eipäs olleetkaan asiat vieläkään hyvin, muisti vielä lähtiessään haukkua tarjoilijan kun antoi ryppyisen setelin vaihtorahaksi… Itse kun hän kuulemma antaa aina vain sileitä seteleitä…
Siinä vaiheessa kyllä seurueeltamme pääsi nauru ja tiedustelimme tarjoilijalta kuinka hänen hermonsa kestävät. Tyttö totesi että tapaus on tunnettu ja käy kuulemma päivittäin, välillä on vaan ilmeisen kurjaa ja luita kolottaa.
T: Maoam
V-mäinen menu-taulu
Olen siis töissä pikaruokaravintolaketjun toimipisteessä, jossa on myöskin autokaista. Kaistan menu on omastakin mielestäni aivan hanurista; siihen kun paistaa aurinko, siitä ei näe yhtään mitään.
Mutta silti, oi silti, en ymmärrä näitä arvon aasiakkaita, jotka jaksavat siitä joka ikinen kerta mainita… Parhaiten on jäänyt kuitenkin mieleen eräs rouva tyttärensä kanssa, jotka asioivat juurikin tällä kyseisellä kaistalla.
*bling*
M: ”Hei ja tervetuloa, saisinko tilauksenne?”
A: ….. (syvä hiljaisuus, auton moottorin ääni tosin kuuluu)
M: (hetken kuunneltuani) ”Voin ottaa tilauksenne?”
Auto ajaa pois tilauspisteeltä. Kävelen luukulle, koska oletan heidän tilaavan luukulta. Mutta ei, auto kaahaa miljoonaa parkkipaikalle, ja jää sinne.
Hetken päästä kuuluu taas tuttu *bling*
M: ”Hei ja tervetuloa, saisinko tilauksenne?”
A: ”TERVETULOA, TERVETULOA JA VAAN NIIN V*TUSTI. TÄSTÄ TEIDÄN H*LVETIN MENUSTA EI NÄE SITTEN YHTÄÄN MITÄÄN! EI NIIN MITÄÄN!”
M: ”Valitettavasti menumme on aika huono, siitä ei näe oikein mitään kun aurinko siihen paistaa…”
A: ”EI TÄÄLLÄ MIKÄÄN AURINKO PAISTA!! MISSÄ MINÄ VOIN TEHDÄ TÄSTÄ REKLAMAATION?!?!?”
M: ”Ajaisitteko luukulle, kiitos?”
*renkaiden vinkunaa*
M: ”Olen pahoillani menumme takia, olisiko teillä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä mahdollisesti haluaisitte?”
Asiakas mulkoilee minua pahasti, HEITTÄÄ luukusta sisälle kaksi kuponkia, juusto- ja kerrosateriaa koskevat. Tässä vaiheessa alkaa minullakin kiehua; mihin v*ttuun se sitä menua tarvitsi kun sillä kupongitkin oli?
Yritän siinä sitten tiedustella juomia aterioihin, vastaus on tämä perinteinen ”ihan sama”.
Pakkaan ateriat, rahastan ne, ja ojennan pussia rakkaalle aasiakkaalle. Rouva päätti tässä sitten vielä räjähtää…
A: ”Niin, MISSÄ MINÄ VOIN SEN REKLAMAATION TEHDÄ?”
M: (hymyissä suin tietenkin) ”Rouva voi antaa palautteensa tässä, taikka sitten meidän nettisivuilta!”
A: ”Teidän PITÄÄ hankkia toisenlainen taulu tuonne! TUO ON AIVAN P*RSEESTÄ!”
(niin.. sehän ei minulle vielä selvinnyt…)
A: ”Nyt minä sentään TIESIN mitä minä otan, mutta mitenkäs seuraavalla kerralla?? NIIN MITENKÄS?”
M: ”Olemme keskustelleet kenttäpäällikkömme kanssa asiasta, ja valitettavasti meillä ei ole saatavilla toisenlaisia menu-tauluja ainakaan tällä hetkellä…”
A: ”MITÄ TE AIOTTE TEHDÄ ASIALLE??”
(rouvan tytär hymyilee vinosti koko ajan taustalla…)
M: ”Kuten jo sanoin…”
A: ”ANTAA OLLA, ET SÄ OSAA MITÄÄN!”
…ja aasiakas poistuu renkaat vinkuen. Mistä näitä oikein tulee?
Kaiken lisäksi: useimmiten nämä, jotka tästä menusta valittavat, ottavat sen peruskerrosaterian kokiksella. Pitää siis vissiin vaan valittaa valittamisen ilosta. Ne jotka eivät oikeasti tiedä mitä ottaisivat, kyselevät kärsivällisesti mitä meiltä löytyy, ja jopa kiittelevät mukavasta palvelusta. Että näin…
Muutenkin tuo autokaista tuntuu aiheuttavan ongelmia aasiakkaille. Milloin joku yrittää ajaa väärään suuntaan, milloin törmätään reunuskiviin ja milloin kolhitaan peilejä seiniin. Ja silloin tietysti kysytään ”kuka tän korvaa?!”. Me tietenkin, meidän syytähän se on että kaahasit tilauspisteen ohi, suoraan ulkonevaa luukkua päin… 
Kiitos tästä avautumishetkestä, helpotti kovin.
T: niinpä niin..
