Parkkihallissa…
Toimin iltaisin ja viikonloppuisin ns. kärrypoikana eräässä ”maineikkaassa” tavaratalossa, jossa on parkkihalli ja josta täytyy käydä hakemassa ruokaosaston ostoskärryjä. Tässä muutama erikoinen tapaus sieltä maan alta:
Työnsin kärryletkaa kohti hissiä kun takavasemmalta hyppää tyylikäs nainen eteeni ja paiskaa käsilaukkunsa ensimmäiseen ostoskärryyn niin että ensimmäiset kärryt hypähtävät ilmaan (ja äänestä päätellen jotain menee laukussa rikki).
M: ”Jaahas, haluatte ilmeisesti kärryt?”
A (täyttä huutoa): ”MINÄ TÖRMÄSIN PYLVÄÄSEEN!!!”
(En kommentoi, olen vain paikallani hiljaa.)
A: ”Täällä on pylväitä! Ja autoja ja pylväitä! Minä olen ajanut autoa kymmeniä vuosia, enkä ole koskaan törmännyt mihinkään. Ja nyt täällä teidän kaupassa minä ajoin pylvääseen…”
Tämä vuodatus jatkuu ja jatkuu, kunnes yhtäkkiä rouva jättää lauseen kesken ja pikakävelee hisseille ja katoaa hissiin. Ainakin tämä henkilö itse tajusi hetken paasaamisen jälkeen, ettei voi syyttää omasta autolla törmäilystä ketään muuta kuin itseään (jos tajusi). Huvittaa vain asiakkaan purkaus ja ajatus siitä, että oma autolla törttöily on tietenkin kaupan ja ensimmäisen henkilökunnan jäsenen syy. 
* * * *
Taas autohallissa ollessani nuori miesasiakas ottaa hihasta ja ojentaa kahden kympin seteliä.
A: ”Hei, voisiks vaihtaa tän?”
M: ”Öö, en voi, koska ei ole kassaa mukana. Lähin kassa, missä sen voi vaihtaa, on kerrosta ylempänä.”
A: ”No, en mä voi sinne koska mun auto on tossa oven edessä. Eksä nyt millään voisi rikkoo tätä kun toi automaatti ottaa vastaan vaan kolikoita..?”
M: ”Siis; mulla ei oo rahaa täällä mukana. En voi tehdä sille mitään.”
A: ”Niin mutta kun tää pitäs nyt saada rikottua…”
Toistin saman vastauksen vielä pari kertaa ja kerroin, että parkkilipun voi maksaa myös kortilla. Onneksi hissi tuli pian ja livahdin kärryineni sinne. Miten vaikeaa onkaan ymmärtää suomen kieltä, ja totta kai kärrypojat kuljettavat kaupan rahavarastoa mukanaan.
* * * *
Jälleen kerran työnsin kärryjonoa kellarissa, kunnes liikkuvan auton ikkunasta huudettiin…
A: ”Hei. Mä hukkasin parkkilippuni. Voitko avata ton puomin..?”
M: ”Hei. En minä saa sitä auki. Vahtimestarit hoitavat tämän parkkihallin puomeja ja automaatteja.”
A: ”No, mitäs nyt pitäsi tehdä?”
M: ”Noissa automaateissa on puhelinyhteys vahtimestareille ja tietenkin voi myös asiakaspalvelupisteestä käydä lunastamassa uuden parkkilipun.”
A: ”No, en kai minä sinne ylös enää jaksa mennä. Voi v*tun v*tun v*tun v*tun v*ttu!!”
Asiakas kaasuttaa tiehensä, mutta ilmestyy hetken päästä jostain nurkan takaa kävellen ja tulee ihan iholle kiinni.
A: ”Hei. Kait sulla on taskuissa niitä vapaalippuja että pääsen pois täältä. Kaveri heei…”
M: ”Ei mulla valitettavasti oo sellaisia lippuja…”
Kärrypojathan ovat tietenkin salaisia ja mystisiä naamioituneita velhoja, joilla on taskuissaan kaikennäköisiä vapaalippuja ja kolikoita ja auton lommojen poistoainetta…
* * * *
Parkkihallissa on se hyvä puoli, että siellä voi aina livahtaa tilanteesta kuin tilanteesta pois, ja yleensä siellä hallissa ei ole mitään mistä kauppa olisi isommin vastuussa, kärrytkin ovat asiakkaan vastuulla kunnes minä tulen ne hakemaan pois.
Hauskaa on myös kuunnella asiakkaiden keskinäistä nahistelua mm. parkkiruuduista, ajokaistoista, liian isosta/pienestä autosta… Kerran eräs rouva äityi valittamaan minulle kuinka parkkihallissa haisee autojen löyhkä, eli pakokaasu. Hassua tässäkin oli se, että rouva myös itse piti autoaan tyhjäkäynnillä vuodatuksensa ajan…
T: duunari
--------------------------------------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Way to go, viimeisen jutun rouva..
Samaa logiikkaa on niillä meidän asiakkailla, jotka jonotettuaan kolme minuuttia jäävät kassalle paasaamaan vähintään yhtä pitkäksi ajaksi, että kuinka ”täällä saa aina jonottaa, vaikka on niiin kiireinen ja tärkeä ihminen.” Öh, jos on kauhea kiire, niin et kai halua sitten viettää yhtään enempää aikaa liikkeessämme..?
A: “Täällä on pylväitä! Ja autoja ja pylväitä! Minä olen ajanut autoa kymmeniä vuosia, enkä ole koskaan törmännyt mihinkään. Ja nyt täällä teidän kaupassa minä ajoin pylvääseen…”
Oisin tokaissut tuohon, että eivät nämä kerrostalojen lattiat, katot ja seinät nyt sentään ihan Pyhällä Hengellä pystyssä pysy
Ihme aasiakkaita jopa parkkihalleissa…heh
Kenties tämä ”vapaalippumies” luuli, että kärrypojilla (ja muulla henkilökunnalla) on jonkinlaisia poletteja joilla saa ovet auki, puomit ylös ja kassalla hinnasta puolet pois…
En kyllä tajunnut tuota ensimmäistä juttua, miten naisen käsilaukku ja muut yksityiskohdat liittyy mihinkään. Mutta ei sitä tarvitse vissiin kaikkea ymmärtää.
Jostain syystä kulttuuriimme ei kuulu omien virheiden myöntäminen, syytä haetaan aina jostain muualta, kuten tarinan rouva.
Se virheiden myöntämättömyys on kyllä yllättävän yleistä. Ja näkyy ihan tasaisesti kaikissa kansanosissa. On toisaalta huvittavaa seurata poliitikkojenkin puheita, kun kaikki huonot päätökset on aina tehty muiden toimesta tai esim ryhmäkurin takia. ”Koska kaikkien piti äänestää noin, minä en tietenkään olisi itse noin tehnyt, mutta kun oli pakko, yhteinen päätös…” Hyvin harvoin kukaan on silloin tilanteessa esittänyt eriävää mielipidettään, mutta kunhan aikaa on kulunut ja homman on havaittu haisevan, niin silloin niistä maan hiljaisista alkaakin löytyä volyymiä ja käsienpesu altaalle alkaa syntyä jonoa…
Mutta en nyt sentään pelkästään tähän kulttuurin sitä sitoisi. Eiköhän tuo ole valitettavasti ihan yleismaailmallisesti inhimillinen piirre.
Ja tuo tarinan pakokaasu-rouvakin on kyllä hyvin omaksunut ”omat pierut eivät koskaan haise” asenteen. Samalla linjalla mennään varmaan myös esim. jonottaessa, eli puhkutaan ja purnataan, kun jono ei liiku ja kun oma vuoro tulee, niin ”mitähän sitä oikein tässä nyt sitten tilaisi”…
Asiakkaita palvellut: Mä ihmettelin alkuun samaa, että mikä helvetin käsilaukku. Ilmeisesti kirjoittaja tarkoitti kuitenkin kauppakassia, eli pienikokoista, yleensä kaksiovista, autoa.
Asiakkaita palvellut: Mä ihmettelin alkuun samaa, että mikä helvetin käsilaukku. Ilmeisesti kirjoittaja tarkoitti kuitenkin kauppakassia, eli pienikokoista, yleensä kaksiovista, autoa.
Joo, naisilla on yleensä tapana hypätä pylvään takaa ja nakella pikkuautoja ympäriinsä.
Kyllä minä ainakin oletin että kyseessä on ihan käsilaukku, jonka daami paiskasi kärryjä vasten. Jos kertoisin tarinaa oudosta asiakkaasta, mainitsisin varmasti itsekin tuollaisesta käytöksestä.
”En kyllä tajunnut tuota ensimmäistä juttua, miten naisen käsilaukku ja muut yksityiskohdat liittyy mihinkään. Mutta ei sitä tarvitse vissiin kaikkea ymmärtää”
Voi hyvä ihme kun nyt ei saa täällä edes yksityiskohtia kertoa
aika kuivia juttuja tulee jos saa vaan pääpiirteissään tapahtumat mainita! Meneehän sitä tilaa hukkaan ku jostain turhista asiaanliittymättömistä käsilaukuista alkaa löpistä!!
Mutta tuosta samasta naisesta mietin, että syyttikö se nyt tuota kärripoikaa jostain? Koska tuosta ei oikein käynyt ilmi. Että jospa se vaan päivitteli, että huh huh kun törmäsin pylvääseen. Sellasesta saattaa säikähtää! Tosin itse varmaan soittasin tuossa tilanteessa vaikka kaverille tai äitille enkä vaivais kärripojua järkytykselläni!
Mutta joka tapauksessa huvittavaa ^^
…. paiskaa käsilaukkunsa ensimmäiseen ostoskärryyn niin että ensimmäiset kärryt hypähtävät ilmaan ….
Rouva on selkeesti raivoissaan, kun niinkin lujaa se kassi pitää paiskata. Itse kun pienessä päässäni asiaa ajattelin, niin sasiin kyllä aika suurta voimaa käyttää jotta letkan pää loikkaa..
Ei mul muuta ._.
Juttu nro 1.
Sillä aikaa, kun rouva oli ostoksilla, kärrypoika kävi kiusallaan siirtelemässä pylväitä, jotta rouva varmasti edes yhteen niistä törmää.
Ja taas on kaikki kaupan syytä! Monen asiakkaan mielestä kaupan syytä on sateinen ilma, miehen/vaimon pettäminen, naapurin törkeä juopottelu, naapuriliikkeen huonot aukioloajat ja suppea valikoima, asiakkaan oman koiran ulostaminen asiakkaan kodin lattialle, asuntojen korkeat hinnat ja kaikki muut elämän ikävät asiat…
Juttu nro 2.
Yleensähän kärrypoika kantelee mukanaan kassaa, mutta juuri tänään laiskuuttaan jätti sen kaupan puolelle.
Moni asiakas kuvittelee, että kaupan työntekijät kantavat mukanaan piilokassaa, jossa on rajattomasti rahaa ja koodinlukulaite, jos vaikka työntekijä poistuu kassan luota esim. hyllyttämään tavaraa, tuomaan kärryjä tai muuten vain asioimaan kaupan ulkopuolella. Näin aspa voi missä vain vaihtaa asiakkaalle rahaa ja myydä tuotteita.
Juttu nro 3.
Taas kärrypoika hajamielisyyttään kadotti sen vapaalipun.
Kaikki vaan ilmaiseksi parkkeeraamaan! Mistään ei enää tarvitse maksaa, sillä moni asiakas on vakuuttunut, että kauppa on kiskuri ja pyöriihän firma Pyhällä Hengellä.
Juttu nro 4.
Tuohon ei voi muuta kommentoida kuin, että harvan oma p*ska omaan nenään haisee yhtä pahalle kuin toisen.
”En kyllä tajunnut tuota ensimmäistä juttua, miten naisen käsilaukku ja muut yksityiskohdat liittyy mihinkään. Mutta ei sitä tarvitse vissiin kaikkea ymmärtää.”
Sitä kutsutaan kerronnaksi.
Olisihan nuo tarinat tietysti voinut kertoa myös seuraavalla tavalla:
1. ”Nainen törmäsi tolppaan, valitti siitä minulle ja poistui paikalta.”
2. ”Mies halusi vaihtaa rahaa, minulla ei kuitenkaan ollut vaihto rahaa. Hetken päästä poistuin paikalta.”
3. ”Mies oli hukannut parkkilipun ja halusi uuden. Minulla ei ollut antaa. Mies meni pois. Hetken päästä mies tuli takaisin ja kysyi uudestaan. Minulla ei vieläkään ollut lippua.”
4. ”Nainen valitti pakokaasun hajusta, samalla kun piti autoaan tyhjäkäynnillä.”
Joko alat käsittää miksi tarinoissa mainitaan sellaisia ”turhia” asioita kuin esim. käsilaukku?
Tuo ensimmäinen juttu: Joo, kärrypoika ottaa asian heti ristikseen ja alkaa lekalla moukaroida niitä pylväitä pois, jottei ne enää hypi rouvan auton eteen. Haloo!
On kyllä harvinaiset outrageously tyhmiä asiakkaita sullt:D
Ei perhana mitä tapauksia, sain nauraa.
”Kerran eräs rouva äityi valittamaan minulle kuinka parkkihallissa haisee autojen löyhkä, eli pakokaasu. Hassua tässäkin oli se, että rouva myös itse piti autoaan tyhjäkäynnillä vuodatuksensa ajan…”
Repesin tälle.
Tuli mieleen hieman erikoinen alakerran naapurini. Muutama vuosi sitten tupareissani, kun veljeni ja hänen silloinen tyttöystävänsä olivat tupakalla parvekkeellani, tämä alapuolellani asuva rouva kurkisti ulos ikkunastaan ja alkoi räyhätä veljelleni ja hänen tyttöystävälleen: ”pistäkää ne tupakat pois! Menee tupakansavua mun ikkunaani!” Samaan aikaan rouvalla itsellään oli tupakka kädessä. 
Mie jos törmäisin johkii nii oisin kyllä iha hissuksii