Tottahan tuo oli. Selkeästi ei ollut terve kaveri…

Voi vitsi, mulle kans yks matami rupes rähjäämään kun sanoin terve. ”SANOITKO SÄ MULLE TERVE? Voiko nykyään sanoa terve tuntemattomalle ihmiselle?” Kuulemma ennen oli niin paremmin kun teititeltiin kaikkia yada yada… hänenkin miehensä teititteli kuulemma omaa äitiään. Hoitoalalla ollut työkaverini jutteli sitten matamille, että hänen työssään tapaamansa vanhukset suuttuivat välillä teitittelystäkin. (”Ei mua ole kaksi”). Että ei viitsi mitään linjaa ottaa siis kun kaikilla on oma käsityksensä mikä on loukkaavaa ja mikä ei.

Tämä on tosiaan hämmentävän vaikeaa niinkin epävirallisessa maassa kuin Suomi on.

Jos sanoo päivää tai teitittelee, saa kuulla kuinka asiakas EI ole vielä niin vanha, kuinka kehtaatkin kun eihän minulla ole edes ryppyjä vielä!

Jos sanoo hei, saa kuulla kuinka Ruotsissa sanotaan hej ja Suomessa päivää, eikö sinulla ole minkäänlaisia käytöstapoja?!

Jos sanoo moi, saa kuulla kuinka me emme todellakaan ole niin tuttuja että voisit moikata, vaikka käynkin täällä joka päivä tekemässä työpäivistäsi ah niin suloiset.

Jos sanoo terve, saa vastauksen: ”Sairaspa!”.

Päädyin siihen tulokseen, että itseni ikäisilleni sanoin moi, vanhempieni ikäisille hei ja isovanhempieni ikäisille päivää/iltaa. Riippumatta siitä mitä palautetta sitten kaatui niskaan.

..ja auta armias jos sanot hyvää päivää – ”MITÄ HYVÄÄ TÄSSÄ OIKEIN ON HÄ!?!”

Jaakko: Mutta kun eräälle asiakkaalle sanottaessa pelkkää päivää tulee kommenttia että eikö teidön työnantajanne salli teidän käyttää sanaa hyvää…

Kyllä on elämä vaikeaa, kun pitä moisesta asiasta seota noin. Miten joistain ihmisistä tulee tuollaisia? Luulisi, että elämänkoettelemukset toisivat ylipäätään ymmärrystä ja suhteellisuudentajua, ettei ihan pienistä hermostu. Mutta tässä(kin) näköjään mennyt päinvastoin. Mä niin toivon, ettei itsestäni koskaan tule tarinan aasin kaltaista.

Mistähän lie syystä ehtinyt jo pari avioeroa kyseiselle aasiakkaalle kertymään.. ainakin luonne vaikuttaa oikein herttaiselta.

Elämäntapa-avautuja. Pitää päästä narttuilemaan oli aihetta taikka ei. Jos aihetta ei ole, se tehdään.

Näitä näkee toisinaan. Eniten heitä harmittaa kun ei lähde sätkyilemään eikä pomppimaan heidän pillinsä mukaan.

Voivoi.

Helpointa oli itselleni ainakin sanoa aina kaikille päivää. Ikään, ulkonäköön tai luottokorttien määrään katsomatta. Ei tarvinnut sitten sen kummemmin pohtia kenelle voi mitäkin sanoa.

Toivoisin kyllä ihmisten olevan yleisesti kohteliaampia, itse en, vaikka alle kolmekymppinen olenkin, siedä sitä että minulle sanotaan ”mitäs sulle”? Teititellä sopisi kaikkia yli 15-vuotiaita.

Mä yleensä teitittelen kaikkia itseäni vanhempia (olen parikymppinen), ja mullakin särähtää tosi pahasti korvaan, kun monet työkaverit kysyvät keski-ikäisiltä asiakkailta just ton ”mitäs sulle?”.

Minulla asiakkaana on ihan sama sinutellaanko vai teititelläänkö, kunhan se tehdään oikein. Särähtää korvassa, kun joku yrittää teititellä ja kysyy esim. ”Oletteko ostaneet, oletteko punninneet, tms?”, silloin kun olen yksin ostoksilla. Hyvinkin siis ymmärrän niitä Palkian potilaita, jotka ehkä ovat siinä iässä, että ovat tottuneet oikein tapahtuvaan teitittelyyn.

Hah, tulipa mieleen kun eräs vanhampi asiakas rupesi sättimään minua siitä kun satuin sanomaan hänelle reippaasti ”terve!”. Hänen nykyisessä kotimaassaan Sveitsissa kun aspat osaavat vielä kohteliaasti sanoa ”bonjour” ja nitinatinati kun täällä Suomessa ollaan niin epäkohteliaita.

Noh, arvelin että kyseinen herra varmaankin sitten osaa ranskaa ja rupesin puhumaan hänelle ko kieltä (olen puoliksi ranskalainen). Herra ei kuitenkaan osannut sanoa muuta kuin tuon ”bonjour” ja oli melko hiljaista miestä kun osasinkin kieltä paremmin kuin hän…:D

Sain kerran hyvät naurut, kun olin kassajonossa ja myyjä sanoi edelläni olevalle asiakkaalle ”terve”, johon asiakas vastasi, että ”hoitava lääkärini on toista mieltä”.

bussikuski: tuolla tapaa lakonisesti esitettynä se saattaakin olla ihan hauska läppä silloin tällöin. sen sijaan ei voi käsittää kun toiset saavat itkuraivokilarit ”väärästä” tervehdyksestä.

Elämäntapavalittaja oikein kyttäsi tilaisuutta päästä avautumaan. Niin paljon jäi selvästi harmittamaan väärän tervehdyksen puuttuminen että piti silti avautua…

Kummallista ylipäätään, miten tuon sanan merkitys on niin monelle epäselvä. Ikään kuin se tarkoittaisi: ”Hei, sinä terve ihminen!” Eikö ole aika selkeää, että se tulee tervehdyksestä eli terveyden toivottamisesta ja toivomisesta toiselle? Tai niin ainakin harrastelijalingvistikko kuvittelisi.

Tuosta ”Terve”-sanasta..

Kollega väläytti sen keskussairaalan pysäkillä kun lastasi matkustajia. Nuori, nätti nainen tuli kyytiin, tuotesi kuljettajalle ”Terve”, kuljettaja lohkaisi, että eipä mennyt sitten sairaalassa käynti hukkaan..

Hetken oli hyvin hiljaista, sitten asiakas repesi nauruun.. Onneksi oli huumorintajuinen..

Koomista tuossa tervehdyksessä on se, että jos et tervehdi, siitä tulee palautetta, jos tervehdit, siitä tulee palautetta, ihan tosi! Itse kerran ajoin lenkin, mistä oli tullut palautetta, että kuljettaja ei vastaa tervehdykseen. Tervehdin joka ainutta kuka tuli sisään, kolme ihmistä tervehti takaisin, kuitenkin parilla lenkillä matkustajia oli yhteensä 83..

Eipä ole vielä tullut mieleen kellekään suuttua siitä, että terveeksi haukutaan (mitä muuten tapahtuu melkein joka päivä)..
Kyllä se on minun mielestäni enemmänkin kohteliaisuus.

Itse pohjosemmasta tänne etälään tulleena oli kauhistus kun iäkkäämmät ihmisetkin sanoivat ”moi” kun oli tottunut tervehtimään ”päivää/huomenta tai hei”. Mutta nopeasti siihenkin tervehdyksen on tottunut.

Sag, aioin juuri sanoa samaa, terveyttähän siinä just toivotetaan.

Terve, Päivää, Huomenta, Moi (joka tulee sanasta aamu, Morgen, morgon) ovat toivotuksia eivätkä toteamuksia jos asiaa ryhtyy miettimään, mutta tuo tekstimme riidanhaluinen äkäpussi on niin vihaisuutensa sokaisema että taitaisi olla yhtä tyhjän kanssa häntä yrittää valistaa ja käännyttää. Mahtaako kylvää pahaa oloa joka päivä kauppojen kassoilla? Ovatkohan ex-puolisonsa terapiassa…?

Terveyttä asiakaspalvelijoille, ja vielä erikseen mielenterveyttä! Kauhea koettelemus nuo rähjäävät aasiakkaat.

On tosiaan vaikeeta toi tervehtiminen. Kerran sain kassalla haukut, että ”miks sanoit tolle edelläolevalle terve mut mulle päivää”. No ehkä siksi, että edelläoleva asiakas oli tuttu (kanta-asiakas) ja valittaja taas ei. Enkä ikinä menisi sanomaan vanhalle ihmiselle (niin kuin valittaja oli), että ”terve” ellei olla hyviä tuttuja.

Olisit vain sanonut kyseiselle henkilölle, että ”terve” on terveyttä toivottamaan!

Tuli tästä mielee niin vanha vitsi, versio 200467:

Minä: ”Terve.”

Aasiakas: ”En oo, mutta paranemaan päin.”

”Minä EN ole terve!!!”
”Olen samaa mieltä.”
Mikähän olisi vastaus?

Uskomatonta todellakin, kuinka väärästä tervehdyksestä tai teitittelyn puutteesta voi joku nyt noin hirveän kohtauksen saada. Kohtelias, avulias sekä asiallinen käytös ja äänensävy on asiakaspalvelijalla minusta kaikista tärkeintä, sen pitäisi vaikuttaa eniten palvelutilanteen henkeen. Ei juuri täsmälleen oikea sanavalinta. Ja jos jotakuta nyt silti häiritsee teitittelyn tai minkä ikinä puute, siitä voi ystävällisesti huomauttaa eikä saada mitään raivokohtausta… mielestäni moinen käytös lisäksi sulkee pois kaiken arvokkuuden (jota esim. sillä teitittelyllä tavoitellaan). Lyökää hiljaa, hyvä herra?

Itselläkin kokemus itkupotkuraivari miehestä, jota unohdin teititellä. Olin minäkin aikanani 15 vuotias ja sen aikaisissa ”tonnitöissä” paikallisessa sanomalehdessä. Tehtäviin kuului mm. puhelinvaihteen hoito ja tilanteen sattuessa olin puhelimessa, ottanut kesän henkeen vastaan väliaikaisia osoitteenmuutoksia mökeille jne. Ihmiset puhelimessa olivat iloisia ja rentoja. Seuraavaksi kumminkin linjalle ilmestyi mies, joka muutaman lauseen vaihdon jälkeen sai järjettömän huutokohtauksen…

Kyseessä oli joku satunnainen kunnan johdossa oleva mieshenkilö, jonka nimeä en ollut tunnistanut ja jonka perusteella minun olisi pitänyt ymmärtää teititellä itseäni arvokkaampaa ja vanhempaa henkilöä. Yritin pahoitella ja pyysin anteeksi, mutta miespä ei siihen tyytynyt vaan jatkoi huutoaan ja minun ”läksytystäni”, sekä halusi johtajatasolle viedä asian (kyllä, uskokaa tai älkää, 15 vuotiaan reppanan virheestä). No, sanomistahan siitä tuli ja selvisin puhuttelulla johtajan huoneessa. Johtajan mielestä tilanne oli selvästi ylireagoitu, mutta pyysi olemaan vastaisuudessa varovaisempi teitittelyjen kanssa ettei vastaavat ego-ongelmaiset pääse päivää pilaamaan. Olin kyllä yrittänyt muistaa teitittelyn, mutta välillä se vain unohtui. Etenkin nauravaisten ja hyväntuulisten asiakkaiden jälkeen mokoma mätäpaise linjalla yllätti ihan täysin muutenkin. Se oli ensikosketukseni aasiakkaaseen (vaikka suhtaudun nihkeästi moisten idioottien vertaamisesta aaseihin, aasit ovat todellisuudessa hienoja eläimiä, mutta kiittämättömyys on maailman palkka? ). Sittemmin paljon ääliöitä on vastaan seilannut työelämää eläessä. Huh heijakkaa…