Heh, erittäin tuttu ”vitsi”. Toinen oli lottoajat. ”Toin tällaisen raha-anomuksen”. Joka kerta nauratti! Tai sitten ei..

”Aasiakas.net on yhdessä PAMin kanssa koonnut asiointioppaan Aasi Kaupassa – Wanhat Witsit eli Keksi Uusi Tai Ole Hiljaa. Opas sisältää 366 kulunutta lausetta niin kaupoista kuin yörkehoistakin. Opas tulee olemaan ilmaiseksi ladattavissa aasiakas.netin sivuilta ja toivommekin että mahdollisimman moni sen omaan käyttöön ottaisi.”

Juu, on se täällä tullut jo selväksi että mitä tahansa asiakas sanookin, se on kuultu jo tuhat kertaa ja on ärsyttävää ja idioottimaista ja tylsää ja aasimaista ja Maailman Wanhin Witsi. Toisaalta sitten, jos asiakas ei sano mitään… no joo, tiedätte kyllä

Tulee mieleen kaverini joka valitti aikoinaan siitä, kun ennen jokaista juhlapyhää moni asiakas toivotti hyvää joulua/juhannusta/pääsiäistä/whatever. Onhan se kyllä ihan kauheeta, kun tollastakin joutuu tuhat kertaa päivässä kuuntelemaan

”M: “Mikäs niistä ois sitten hyvä?”
A: “No sellanen joka voittaa tietysti!””

Eh, miten tohon kysymykseen edes vois vastata jotenkin muuten? Koitas ensi kerralla järkevämpää kysymystä, esim. ”minkä näistä otat?”, jolloin ainakin osa asiakkaista vastaa taatusti eri tavalla

”minkä näistä otat?”
– ”sen, millä voittaa”

ei puujalkavitsejä saa aaseista pois edes kysymystä vaihtamalla
No tietysti kuun vaimo ei enää jaksa kuunnella ”niiin hauskoja vitsejä” niin sitte kassatädille kerrotaan ja hirnutaan yhdessä.

^No, eiköhän kannata silti edes kokeilla. Älyttömään kysymykseen saa takuulla älyttömän vastauksen, mutta onneksi joskus käy niin hyvä tuuri, että järkevään kysymykseen tulee jopa ihan järkevä vastaus

Kirjastontäti taitaa olla niin kirjojensa taa piiloutunut, että hän ei joudu vastatusten asiakkaiden kanssa.

Asiakkaiden kanssa on AINA mukava jutella vähintään muutama sana (minun työssäni ei valitettavasti kovin moneen ylimääräiseen sanaan ole aikaa, kun palvelen keskimäärin 100 asiakasta tunnissa), jos he kohtelevat minua ihmisenä. Elämää suurempia letkautuksia – jotka on kuullut jo sata kertaa vaikka asiakas esittää ne sellaisen virneen kera kuin juttu olisi tuorekin – ei vain aina jaksa; varsinkin, jos on siinä työvuorossa joutunut kuulemaan aiheetonta v-tuilua.

Hyvänpäiväntoivotukset ja iloiset juhannukset otan ilolla vastaan.

”Kirjastontäti taitaa olla niin kirjojensa taa piiloutunut, että hän ei joudu vastatusten asiakkaiden kanssa.”

Joo, en olekaan ollut vastatusten asiakkaiden kanssa kuin vuodesta 1993 alkaen, joten mitäpä minä asiasta tietäisin

Pitänee nähtävästi alkaa pitämään turpansa kiinni siinä asiakaspalvelutilanteessa ettei vain vahingossakaan päästäisi suustaan Arvoisan ASPAn mahdollisesti jo joskus kuulemaa juttua. Sillä aivan kerrassaan kamalaahan olisi että tällainen virka-virhe tulisi tehtyä ja raukka-parka-ASPAn koko loppuelämä näin tyyten ja kokonansa pilattaisiin ja tärviölle ajettaisiin.

Pyydänkin täten mitä nyörimmin anteeksi Teiltä, Arvoisat ASPAt, joita mahdollisesti olen joskus verisesti loukannut laukomalla ajattelemattomuuksissani suustani vanhoja vitsejä. Täten lupaan ja juhlallisesti vakuutan että tämä virhe ei tule toistumaan, sillä tästä lähtien aina Sinut kohdatessani jurotan tuppisuuna ja tuijotan flegmaattisena jonnekin kaukaisuuteen.

No voi huoh! Saahan sitä vitsejä kertoa ja ei kukaan aspa nyt tosissaan hyvää tarkoittavaa asiakasta vanhojen vitsien kertomisen vuoksi VIHAA, mutta ihan luonnollistahan se on, että kun saman päivän aikana kuulee saman vitsin useammankin kerran, niin ei enää naurata. Kokeilkaa itse.

Ei tarvitse täälläkään olevien heti vetää hernettä nenuun, jos aspa haluaa purkautua jostain. Naurettavaa tuollainen ylireagoiminen. ”Jos en kerran saa kertoa vitsejä niin sitten en puhu mitään! Niin kerta!” Älkää ottako niin tosissaan.

Kaikkein ärsyttävintä oli aikoinaan, kun oli baarissa töissä ja ojentaessani tuoppia/vaihtorahoja sanoin tietysti ”ole hyvä”. Se, että tähän piti joka kerta vastata, että ”yritän olla” ei naurattanut edes sitä ensimmäistä kertaa. Hieman vaivautunut hymy vääntyi naamalle.
Vanhoille vitseille voi vähän hymähtääkin, kunhan ne ei tule saman asiakkaan suusta montaa kertaa.

Bussikuskille: Just sattui tänään mulle. Kiitokseeni asiakas vastasi mulle, no oleppa hyvä nyt sitten vaan, minä siihen sitte, että no olenhan minä Jäi molemmille hymynkare suupieleen

Aloittajan tyyli joteknin rohkaisee asiakasta näihin vanhoihin vitseihin.

Kun asiakas päättä minkä arvan ottaa, avaa kansio oikealta sivulta, aseta se asiakkaan eteen ja sano ihan vaan ”ole hyvä”. Asiakas valitsee arvan ilman typeriä letkautuksia.

Tästä selviää kyllä mun taktiikalla suhteellisen kivuttomasti, räväytän vaan arpavitriinin auki ja sanon, että tästä saa sitten valita, vaikka kuinka olisi sormella osotettu ja tökitty… Kyllä ne kiltisti sitten itse valitseekin Joka kerta kun olen itse valinnut asiakkaalle, tulee juuri tätä ”on kai tässä nyt se voitto sitten”… jaa, jos tietäisin, en ehkä antaisi sitä asiakkaille…

Kun nyt taas näistä vanhoista vitseistä valitetaan, kerron väliin uuden, jota ainakaan minä en ole koskaan kuullut muutaman vuoden työuran aikana. Työskentelin joulun aikana kassalla, siis tajuton kiire ja kitinä milloin mistäkin. Vuoro oli loppumassa ja siinä vaiheessa oli päällä ns. kassakooma (ei jaksa mitään). Vanhempi mieshenkilö maksun yhteydessä tokaisi: käykö teillä käteinen? Yllättävä kysymys ja repesin nauramaan, johon mies sanoi: sainpas sut nauramaan, on sulla nätti hymy! Loppuvuoron ajan tirskuin itsekseni kommentille ja oli taas helpompi palvella niitä jotka eivät jaksa odottaa sekuntiakaan, kaikki on kallista etkä sinäkään likka mitään tiedä mistään aasiakkaita. Eli kaikki huonot vitsit ei ole pahasta.

On se hyvä että kaupoissa siirrytään itsepalveluun myös kassoilla. Ei tarvitse myyjien kärsiä aasiakkaista.

Varmasti on kirjastontädilläkin sellaisia vitsejä mitä ei joka päivä jaksaisi kuunnella. Esim:

Tarviitko maksukuittia?

Ei se kuitenkaan mene verotuksessa läpi

Heh heh hee

Koettakaa hyvät a-aspat ymmärtää, että teille maksetaan palkkaa mm. huonoille vitseille nauramisesta. Arpoja kun voi nykyään ostaa netistäkin. Ja eivätköhän ne itsepalvelukassatkin ole kohta Suomeenkin tulossa…

J.: Mun työsopparissa ei lue, että pitäisi nauraa niille wanhoille vitseille. Ja 1700:tta kertaa kun sen saman wanhan läpän kuulee, siihen ei edes pysty enää. Epäkohteliaskaan ei silti tarvitse olla. Itse vaan hymyilen nätisti ja annan mennä toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos.

Ja toivottavasti ei olla menossa niihin itsepalvelukassoihin. Sääliksi käy vanhempia ihmisiä ja muutenkin tekniikkarajoitteisia kun nykyiset korttimaksulaitteetkin aiheuttavat heille ahdistusta. Ja varsinkin sille yksinäiselle vanhukselle se minuutin ystävillinen jutustelu kassaneidin kanssa on tärkeä tapahtuma, ehkä jopa ainoa ihmiskontakti päivän aikana.

Ja alati kuivat hymähdykset kirvoittava kioskin kassan ja asiakkaan vuoropuhelu kuuluu seuraavasti:

- Tuleeko muuta?
- Ilman muuta.

A: “No mä otan ton ässän.”

Miten ois seuraavalla kerralla: ”Siitä saa vapaasti valita./Olkaa hyvä valitkaa vaan siitä.”

”olkaa hyvä”
riittää mainiosti. on myös kohteliasta asiakasta kohtaan.

Mielestäni _osaavan_ asiakaspalvelijan tulee pystyä kuuntelemaan ne vanhat vitsit neutraalisti (tai jopa ehkä voisi hymyillä hiukan joka saa asiakkaan hyvälle tuulelle ”onnistuneesta” vitsistä). Kiroilee sitten siellä takahuoneessa jos tekee mieli, mutta asiakkaalle sitä kyllästymistä ei pitäisi näyttää tai olet väärällä alalla. Niinkuin tämän sivuston perusteella suurin osa onkin.

Joskus tulee ite osteltua noita arpoja ja jos myyjälle sanoo että ihan sama mitkä kaksi annat, niin sehän on ihan mahdotonta myyjän kannalta. Ok, kyseessä voi olla aasiakas joka sitten valittaa että huonot arvat, mutta kyseessä voin olla myös minä joka haluaa vain kaksi arpaa ja ihan sama mitkä kaksi, koska myyjä niitä tuskin on voittojen mukaan sinne tiskiin järjestänyt kuitenkaan.

Kauhen tosissaan ihmiset taas tuntuvat aloitusviestin ottavan. Tuskinpa aloittaja tai kukaan muukaan vanhoista vitseistä maininnut hirveän pahalla asiaan suhtautuu. Puhe oli lähinnä _kyllästymisestä_ ja siitä, että samat vitsit eivät vain yksinkertaisesti _voi_ naurattaa päivästä toiseen. Kokonaan eri asia on, miten tilanteessa asiakasta kohtaan käyttäytyy.
Kuulen päivittäin juuri nuo tässä mainitut sekä lukuisia muita. ”terve” – ”ei kun sairas”. ”Ai se olikin ilmanen”- kun viivakoodi ei samantien lukeudu. Kyllä minä yritän käyttäytyä kohteliaasti ja hymyilläkin, mutta tuskin asiakas siitä sen parempaa mieltä saisi, jos hampaat irvessä vääntäisin jonkun tekonaurun siihen puujalkavitsin päälle.

Silti minä en vihaa näitä ihmisiä, eivätkä he aiheuta minussa suuttumusta. Aspat saavat kestää jokseenkin paljon, joten en ymmärrä, miksei tällä sivustolla saisi purkaa tuntojaan ilman, että joku tulee vetämään herneen nenään.

”Myyn työssäni arpoja ihmisille…” Tuossa vaiheessa jo tiesin minkä läpän asiakas aspalle heittää. Taidan ryhtyä ennustajaksi.