Voiko karkin maksaa luonnossa?
Toimin myymäläpäällikkönä videovuokraamossa. Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä monta vuotta ja olen siinä erittäin hyvä, mutta mitä tahansa en asiakkailtakaan kuuntele enkä typerää käytöstä siedä.
Sattuipa kerran suunnilleen ikäiseni nuori mies (itse olen 24 v. naishenkilö) tulemaan liikkeeseen isänsä kanssa. He jonottivat leffansa kanssa ja kun olin palvelemassa edellistä asiakasta loppuun, kundi käveli karkkiosastolle, nappasi purkista sormin karkin ja pisti poskeensa. Sitten hän siirtyi takaisin jonoon. Tällaista en periaatteesta hyväksy lainkaan, en vaikka kyse olisi yhdestä karkista, vaan kaikki ostokset maksetaan. Ei kai ruokakaupassakaan asiakkaat maistele porkkanoita vihannesosastolla?
Ystävälliseen sävyyn huikkasin miehelle kun edellinen asiakas teki lähtöä, että ”anteeksi, mitä oikein teit?”. ”NO OTIN KARKKIA, TÖRKEE NÄLKÄ!”, hän huusi takaisin. Ilmoitin hänelle, että kaikki ostokset tulee maksaa ja karkit punnitaan kassalla ennen niiden syömistä. Lisäksi karkkeja ei saa ottaa purkeista sormin, vaan ne tulee kauhalla tai pihdeillä kerätä pussiin. Kundi huutaa mulle että ”MAKSAN SULLE KOHTA LUONNOSSA!”.
Savu nousi korvista ja kun edellinen asiakas vihdoin lähti tiskiltä, lähdin hakemaan kundille ja hänen isälleen elokuvaa. Samalla tokaisin, että karkki laitetaan varmaan samaan laskuun, johon isä sanoi että laita vaan. Kun en sattuneesta syystä onnistunut karkkia punnitsemaan, veloitin siitä 50 senttiä eli jossain määrin yläkanttiin ja ilmoitin ostosten hinnan. Kundin ihmetellessä karkin korkeaa hintaa sanoin, että ensi kerralla se kannattaa tuoda punnittavaksi, jotta saadaan tuotteelle tarkka hinta. ”NO OKSENNANKS MÄ SEN TÄHÄN VAA’ALLE? TOLLA HINNALLA MÄ MEEN OTTAA PARI LISÄÄ”. Nyt sanoin jo huomattavasti tiukempaan äänensävyyn: ”Ei tarvitse oksentaa etkä todellakaan ota yhtään enempää tai veloitan niistä erikseen ja ensi kerralla otat käytöstavat mukaan. Yleensä opastan näissä asioissa 6-vuotiaita”. Kundin isä repesi nauramaan ja sanoi pojalleen että ”Nyt sait poika kuule just sitä mitä tilasit”. Nuori mies ei sanonut enää mitään, muita asiakkaita nauratti ja isä kiitti kauniisti ennen heidän lähtöään. Ei ole enää karkkivarasta näkynyt…
T:Jeppe
--------------------------------------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Pisteet sinulle ja tarinan isälle
Huoh, tunnen tuskasi, itse karkkikaupassa töissä ja joka päivä pääsee jollekin ääliölle huutamaan tuosta maistelemisesta. Lähes aina asialla ovat aikuiset, täysissä järjissään (?) olevat ihmiset, lapset tuskin koskaan napsivat nameja ilmaiseksi.
Mielettömän raivostuttava tapa.
kumarruksia Jepelle
))
Hei, täysi kympin arvoinen suoritus. Juuri noin aaseja PITÄÄ kohdella.
Upea suoritus. Nostaisin hattua jos sellainen olisi. Olet selvästi oikealla alalla.
Ja tuskin karkilla mikään nälkä lähtee ja varsinkaan yhdellä
. Eikä todellakaan kuulosta miltään aikuisen ihmisen toiminnalta.
20 pistettä ja 7 aspamerkkiä
“Nyt sait poika kuule just sitä mitä tilasit”
Aika hyvän heitti isä
joo sanoi 29/5/2009 (#):
“Nyt sait poika kuule just sitä mitä tilasit”
Aika hyvän heitti isä
—
Ja isukki itse ei voinut koskaan aiemmin tai sitten tuossa tilanteessa opettaa poitsulle käytöstapoja koskaaaa….? Ei kuulu iskän toimenkuvaan? Aspojenko se on idioottien lapsetkin kasvatettava?
Ihme kyllä tänne ei ole vielä ilmestynyt ainoatakaan ”Asiakaspalvelija toimi väärin, koska nolasi asiakkaan”-ulisijaa… Olen vain huomannut, että täällä välillä kutsutaan kaiken maailman siipeilijöitä ja ilmaiseksi kinuajia asiakkaiksi, vaikka minun mielestäni asiakas yleensä joko ostaa tai aikoo ostaa jotain…
Aika naurettavaa ylipäätään alkaa yhdestä karkista valittamaan. Torillakin saa maistaa mansikkaa ja hernettä ilmaiseksi. Yksi karkki on paljon halvempikin. Sitä paitsi, jos arviolta heitit karkin hinnan, niin olisit arvioinut lähemmäs oikeaa eli n. 5-10 senttiä.
No yleensä noita asiakaspalvelija toimi väärin -ulisiojoita tulee silloin, kun on vielä mahdollista, että asiakas olisi toiminut tavallisesti (vertaa vaikka tuohon korkkivika-juttuun)..
Tässä tarinassa tuo ei ole mahdollista.. Vähän voisin puolustella tuota isää sillä, että ehkä hän huomasi asian ja aikoi sanoa asiasta sitten myöhemmin vuokraamon ulkopuolella, ettei tarvitsisi kassaneidin edessä poikaa nolata.
No siinähän kävi, miten arvata saattaa (tai sitten ei). Noin nolon käytöksen jälkeen sietääkin saada kuulla, miten aikuiset ihmiset toimivat kaupassa.
Lisätään vielä..
Itse olen sitä vastaan, että asiakaspalvelilja alkaa tahalleen nolaamaan asiakkaita, mutta tässä tarinassa ei ainakaan ollut siitä kyse. En pysty keksimään, mitään tapaa, jolla tämän tarinan tilanteesta olisi voinut toimia oikein ja samalla olla nolaamatta asiakasta. Olihan tuo käytös jo niin huonoa.
Reiska:
Ei minusta isän kuulu enää yli kaksikymppiselle ruveta luennoimaan käytöksestä. Kärsiköön nahoissaan jos ei siihen mennessä ole oppinut.
”Aika naurettavaa ylipäätään alkaa yhdestä karkista valittamaan.”
Ja kun videovuokraamossa käy päivittäin sanotaan nyt 100 asiakasta, ja jokainen ottaa vaan sen yhden karkin.
Onko silloinkin aspalta naurettavaa valittaa?
Minusta on itsestäänselvää että tuollaiseen puututaan ja heti. Jos ei puutu, niin se on hiljainen hyväksyntä toiminnalle.
Reiska: ”Ja isukki itse ei voinut koskaan aiemmin tai sitten tuossa tilanteessa opettaa poitsulle käytöstapoja koskaaaa….? Ei kuulu iskän toimenkuvaan? Aspojenko se on idioottien lapsetkin kasvatettava?”
No Jeppe teki mielestäni aika selväksi sen, että kysymyksessä oli 20+ vuotta vanha poika, ei mikään teini (vaikka henkisesti vaikuttikin kypsymättömältä), mihin isukilla olisi selvempi hallintavalta.
Sitähän ei voi varmasti tietää, miten hyvin poikaa on kasvatettu — on voinut olla vaikka kuinka hyvä kasvatus, ja silti on miekkonen kieroon mennyt mistälie syystä.
Onneksi meiltä otettiin remontin yhteydessä irtokarkit pois: eipähän tarvitse enää hätistellä kaikenikäisiä (siis ihan vauvasta vaariin!) kakaroita pois niitä närppimästä. Irtokarkkien yhteydessä on turha puhua minkään sortin hygieniasta varsinkaan flunssakaudella. Yök.
Reiska: kyllä tuonikäinen juippi osaa käyttäytyä MYÖS huonosti, vaikka olisi miten kasvatettu. Se kasvatus alkaa olla hukkaan heitettyä, kun teinit tulevat tuohon 15 -vuotiaiksi. Jos ei siihen mennessä ole oppi jäänyt päähän, sen kokee sitten itse nahoissaan, kuten tarinan nuori mies. Johan isänkin reaktio kertoo, että hän oli aspan kanssa täysin samaa mieltä tilanteesta.
Olisin kyllä itse ihan varmasti toiminut tuon isän tavoin, siis liinaa vaan reilusti lisää ja antaa sitten äkkipysäyksen tapahtua ja toisen saada komeasti korvilleen. Se on kuitenkin oman vanhemman sanaa tehokkaampi keino. Kenties ne nuorempana saadut opit sitten muistuisivat paremmin mieleen.
Hah, saipa teini nenilleen ja hyvä, että isäkin oli tällä kertaa sen ”oikean” mielipiteen puolella eikä alkanut myyjää komennella. Tilanne kuitenkin hoidettiin niin asiallisesti kuin mahdollista.
Hinta oli karkille minusta oikein sopiva, sillä kyllä tuollaisesta käytöksestä pitää sakottaa.
Mistä näitä sikiää?!
”“Aika naurettavaa ylipäätään alkaa yhdestä karkista valittamaan.”
Ja kun videovuokraamossa käy päivittäin sanotaan nyt 100 asiakasta, ja jokainen ottaa vaan sen yhden karkin.
Onko silloinkin aspalta naurettavaa valittaa?
Minusta on itsestäänselvää että tuollaiseen puututaan ja heti. Jos ei puutu, niin se on hiljainen hyväksyntä toiminnalle.”
Juurikin näin. Mielestäni on myös erittäin epäkohteliasta, jopa törkeää, olettaa, että ihan ilman muuta karkkeja saa maistella luvatta, parhaassa tapauksessa kaivaa niitä vielä sormin ja puristella. Haluaisitko sinä syödä karkkeja, joita on sinua ennen kaivellut joku ranta-antero? Karkit eivät kuitenkaan ole myymälässä koristeena, vaan niillä tehdään rahaa. Jokainen voi itse koettaa mitä tapahtuu, kun menee vaikka ässmarkettiin maistelemaan tomaatteja (kyllä, näitäkin on nähty), saattaa tulla aika lentävä lähtö.
”Torillakin saa maistaa mansikkaa ja hernettä ilmaiseksi.”
Niin, kun ensin kysyy luvan.
““Aika naurettavaa ylipäätään alkaa yhdestä karkista valittamaan.”
Ja kun videovuokraamossa käy päivittäin sanotaan nyt 100 asiakasta, ja jokainen ottaa vaan sen yhden karkin.
Onko silloinkin aspalta naurettavaa valittaa?
KYLLÄ todellakin voi ja pitääkin puuttua tuollaiseen -otan vain yhen/maistan/tarkkailen laatua/plaa plaa hommailuun..
jo pelkästään muutamissa päivässä ehtii isoissa liikkeissä/kaupoissa kertymään huomattava kg-määrä ja vuodessa määrä taitaa huitoa aikuisen ihmisen vastaavaa painoa.
Erittäin hyvin toimittu! Käytöstavat ja hygienia kunniaan kun ollaan ihmisten ilmoilla. Olipa asiaton käytös nuorella miehellä, suorastaan kakaramainen.
Kannatan kurinpalautusta. Henkilökunnalla on siihen oikeus ja myös velvollisuus.
Loistavaa! Itse olen karkkikaupassa soittanut sinnikkäälle maistelijalle jopa maijakyydin.. haku oli päällä ja linnaan tie
Uskaltaakohan tässä syödä enää edes niitä laatikoista pudonneita karkkeja (ei siis lattialta, vaan mahdollisesta ”laarista” yms., joita on kyllä enemmän kaupoissa kuin videovuokraamoissa)? Jos vaikka tulee sakkoo…
Mutta kuten torikaupoissa, voisko vuokraamoissaki sitten kysyä että voinko maistaa jotain uutta karkkia? Sokkona on sitten tyhmää ottaa karkkeja joista ei tykkää, mut jos ottaa vaan yhden tai kaks niin kaduttaa ettei ottanut enemmän.
Ja kyllä, jos olisin tollasen penikan isä/äiti niin varmaan sanoisin melko karulla kielellä että niitä karkkeja ei saa syödä, kersan iästä riippumatta. Ellei tietysti perheellä ole vähän ”vapaampaa linjaa”…
Hei haloo, Tarkkailija! Kenelle tahansa aikuiselle ihmiselle pitäisi olla selvä kuin pläkki, että ensin maksetaan, sitten vasta syödään. Joskus joutuu ottamaan riskin karkkiostoksillakin.
Myyjällä ei ole mitään oikeuksia ”sakottaa” ketään, piste!
Tarkkailija, maisteletko lihaosastollakin uusia leikkelemakuja että kannattaakohan tätä nyt ostaa vai ei? Ja laarin ohi tippuneet banaanitkin ovat sitten varmaan myös ilmaisia maistiaisia?
”Mutta kuten torikaupoissa, voisko vuokraamoissaki sitten kysyä että voinko maistaa jotain uutta karkkia? Sokkona on sitten tyhmää ottaa karkkeja joista ei tykkää, mut jos ottaa vaan yhden tai kaks niin kaduttaa ettei ottanut enemmän.”
Niitä näköjään sikiää joka puolella.. Jos on elämä kiinni niistä muutamasta roposesta niin osta sitte jotain jonka hyväksi tiedät, naurettavaa kuvitella että kaupasta saisi mitään viedä ilmaiseksi kun on myyntituotteista kyse!
Tarkkailija, miten jos malttaisi kassalle asti ja maksettuaan maistaisi, ei olisi pitkä matka hakea lisää..
”Toimin myymäläpäällikkönä videovuokraamossa. Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä monta vuotta ja olen siinä erittäin hyvä”
Miten tuo itsekehun lemu liittyy mitenkään tuohon kakrinpopsijaan ja ylipäätään tuohon tilanteeseen…? Oli vain pakko päästä mainitsemaan vai…?
”Irtokarkkien yhteydessä on turha puhua minkään sortin hygieniasta varsinkaan flunssakaudella. Yök.”
Kiitos taas tästäkin mielikuvasta. Eipähän tarvitse nameja enää jatkossa ostaa.
“Irtokarkkien yhteydessä on turha puhua minkään sortin hygieniasta varsinkaan flunssakaudella. Yök.”
Kiitos taas tästäkin mielikuvasta. Eipähän tarvitse nameja enää jatkossa ostaa.
Jes, kiitos! Karkkilakko sai taas vaan lisää vahvistusta
Voiskohan joku vielä kertoa jotain traumatisoivaa sipseistä, niin pääsisi niistäkin irti? 
”Ei ole enää karkkivarasta näkynyt…”
Joustamattomuutesi (lue: asiakaspalvelukyvyttömyytesi) ja julkinen läksyttäminen maksoi siis yhden asiakassuhteen työnantajallesi. Varmaan tykkäisi. Kyllähän aspa-tehtävissä monesti tulee kaikenlaisia aaseja vastaan mutta ne on silti yrittäjälle maksavia asiakkaita. Sinuna en kehuisi toiminnallasi enkä varsinkaan kannustaisi vastaavaan millään kiitoskommenteilla.
Loistavaa toimintaa aspalta. Kudos ja kumarrus.
Jos olisin kauhean bakteerikammoinen, niin eipä sitä varmaan kovinkaan moneen kaupan irtomyyntituotteeseen uskaltaisi koskea. Mutta koska en ole ja uskon siihen, että pikkulapiollinen hiekkaa naamariin vaihteen vuoksi pitää vastustuskyvyn toiminnassa, niin en edelleenkään niihin irtokarkkilaareihin koske koska en erityisesti pidä niistä namuista
hjaaa: Eipä varmaan kovin montaa ulisijaa paikalle tule, koska asiakaspalvelija kuitenkin toimi täysin asiallisesti. Jos asiakas nolostuu siitä, että hänelle jämäkän asiallisesti asiasta huomautetaan, niin se on vain henkilökohtainen voi voi.
Itse vain en voi sille mitään että siinä vaiheessa kun lähdetään tieten tahtoen nolaamaan toista, niin en osaa nähdä merkittävää eroa myyjää nolaavan asiakkaan tai asiakasta nolaavan myyjän suhteen. Oli sen idiotismin aloittanut sitten kumpi tahansa. Paitsi että myyjälle sentään maksetaan siitä että hänen tulisi pyrkiä hoitamaan joskus hankalammatkin asiakkaat asiallisesti. Aasiakkaat tekee sen yleensä omalla ajalla omaan laskuun.
Ja tämä ei vieläkään tarkoita että kaikkea käytöstä tarvitsisi sietää tai asiakkaan edessä madella. Tilanteen vaan voi hoitaa yleensä useammalla tavalla. Ja aspan kannalta turvallisin ja järkevin vaihtoehto on pysyä asiallisena, koska se vähentää riskiä saada myöhemmin paskaa niskaansa epäasiallisen käytöksen vuoksi, vaikka se olisi tositilanteessa perustellulta tuntunutkin.
Vai olisiko muka paljoa vmäisempää tilannetta, kuin ensin kärsiä idiootista asiakkaasta ja vähän myöhemmin saada noottia ylempää kun sama idiootti on tehnyt sinusta (ehkä sinänsä aiheellisen) valituksen.
jukka: Itsekin omaa pienimuotoista yritystoimintaa pyörittävänä sitä joskus vain joutuu katsomaan onko jonkun asiakassuhteen ylläpitäminen kaiken sen siitä mahdollisesti aiheutuvan vaivan arvoista. Joskus sitä vain pitää osata luopua, jos esim. katsoo että oma mielenterveys ja verenpaine ovat tärkeämmät. Tili ehkä pienenee, mutta elämänlaatu paranee.
Ja tämä siitä huolimatta, että etenkin pienen yrittäjän on yleensä pakko pitää hyvää huolta asiakkaistaan, koska yhdeltäkin asiakkaalta tuleva lisätulo voi olla suhteessa aika merkittävä.
Mutta siitä huolimatta tuossa yllä kuvatussa tilanteessa aspa toimi ja huomautti asiakkaalle tämän epäasiallisesta toiminnasta aivan asiallisesti. Jos asiakassuhde sen takia katkeaa, niin aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Ja miten muuten arvioisit sitä, että vaikka yksi asiakas ehkä menetettiin, niin miten muut paikalla olleet asiakkaat suhtautuivat siihen kun näkivät että täällä ainakin pyritään pitämään huoli siitä ettei jokainen räkänokka sorki näitä elintarvikkeita vapaasti. Tämä suhteessa siihen että he näkisivät että klähmintä saisi hiljaisen hyväksynnän, jolloin voisi olettaa että sitä tapahtuu helposti enemmänkin.
Kerrannaisvaikutuksia ja se mitä kukakin kertoo kaverilleen on vaikea arvioida.
Yrittäjä olen minäkin. Jos tuota tilannetta alkaa filosofisemmin analysoimaan, niin
1) ”Yleensä opastan näissä asioissa 6-vuotiaita”
Täysin tarpeetonta naljailua, joka johti siihen että seuralainen lähti myös mukaan suolaamiseen ja varmasti aiheuttaa sellaisen harmistuksen, ettei kehtaa toista kertaa tulla liikkeeseen.
2) ”Kun en sattuneesta syystä onnistunut karkkia punnitsemaan, veloitin siitä 50 senttiä eli jossain määrin yläkanttiin ja ilmoitin ostosten hinnan. Kundin ihmetellessä karkin korkeaa hintaa sanoin, että ensi kerralla se kannattaa tuoda punnittavaksi, jotta saadaan tuotteelle tarkka hinta.”
Täysin tarpeetonta pätemisen osoittamista tämäkin (minä olen tällä puolella kassakonetta, sinä olet sillä puolella kassakonetta, lällällää…) Koko rulianssi yhden vitun 50-senttisen takia?
Jos aspa olisi toiminut minun nähdäkseni korrektisti, olisi hän tehnyt myyntitilanteessa selväksi että karkkeja ei käsin räpelletä ja jättänyt asian siihen eikä alkanut osoittamaan mieltänsä laittamalla jotain lisälaskuja asiakkaalle tuotteesta, jolla ei mitään arvoa ole (ei voinut edes punnita). Nyt tämmösenään tämä uppiniskainen, härkäpäinen, elitistinen ja ylimielinen asiakaspalveluote maksoi sen yhden asiakkaan ja jos hän kovasti pahastui saamaansa palveluun niin varmasti muistaa haukkua ko. liikeen myös ystävillensä.
Turha kenenkään alkaa tommosta typerää aspan käytöstä puolustamaan. Olkoonkin asiakas vaikka kuinka aasi, ei asiakaspalvelijan tarvitse alentua samalle tasolle jotta saa palvelusuhteen toimimaan. Jos tapaus olisi minun firmassani niin enemmän olisin häpeissäni työntekijän puolesta kuin sinänsä idioottimaisesti käyttäytyvän asiakkaan puolesta.
Minä en pitäisi siitä ollenkaan, että yhden karamellin varastamisesta järjestettäisiin tuollainen kohtaus. Jos joku väittää että asiakkaan läksyttäminen oli ok, täytyy olla mielenvikainen tai sitten ei tajua koko liiketoiminnan toista puolta. Tarkoitus on tehdä voittoa ja sitä ei tehdä ilman asiakkaita.
Ja paljain käsin tai kauhalla, mitä väliä, pennut sorkkii noita karkkilaatikoita räkäsillä näpeillänsä minkä kerkeää. Vika on järjestelyssä, ei ihmisissä.
”Täysin tarpeetonta naljailua, joka johti siihen että seuralainen lähti myös mukaan suolaamiseen ja varmasti aiheuttaa sellaisen harmistuksen, ettei kehtaa toista kertaa tulla liikkeeseen.”
Niin, mutta montako asiakasta käy nyt useammin liikkeessä kun huomaavat että firman omaisuudesta ja karkkien hygieniasta pidetään hyvää huolta?
Sinä varmaan annat asiakkaittesi paskantaakin firmasi lattialle ja kuvittelet että muut asiakkaat pitävät sitä hienona juttuna.
Sulla jukka ei ole kaikki kotona… Et ole yrittäjä vaan työtön luuseri, kun heti aloit tuon ”vika on järjestelyssä, ei ihmisissä” -uikutuksen.
”Täysin tarpeetonta naljailua, joka johti siihen että seuralainen lähti myös mukaan suolaamiseen ja varmasti aiheuttaa sellaisen harmistuksen, ettei kehtaa toista kertaa tulla liikkeeseen.”
Älä viitti silittää täysin kakaran aikuisen miehen päätä. Mahdollinen harmistus oli tälle ihmiselle ihan ansaittu. Oli nolannut jo itsensä pahemmin heittämällä noita ”oksennanko vaa’alle” -juttujaan.
Jukka: Sita bisnesta voi olla vahan vaikea tehda, jos sallitaan se, etta asiakkaat saavat rauhassa varastella tuotteita – tai no, siina vaiheessahan kyse on toki siita, etta niita annetaan ilmaiseksi pois. Mita bisnesta se on?
Tassa oli toki kyseessa yksi ainoa karkki, mutta pointti lieneekin siina, etta jos yksi ihminen saa ottaa yhden karkin, taytyyhan kaikkien muidenkin saada. Ja se on jo iso maara karkkia se. Minka lisaksi tama nimenomainen jolppi olisi todennakoisesti arvellut, etta tahan paikkaan voi toistekin tulla syomaan nameja ja toteuttanut arvelunsa.
Wooooo, Jukka!
No NYT päästiin taas siihen varsinaiseen asiaan: ruotimaan sitä, kuinka täysin ammattitaidoton, uppiniskainen, härkäpäinen, elitistinen ja ylimielinen aspa ihan syyttä suotta nöyryytti potentiaalista, maksavaa asiakasta, joka ei mitään väärää tehnyt ja sai idioottimaisen systeemin takia kärsiä. Paitsi, että tässä tapauksessa taisi olla pappa betalar -tilanne. Jos ei sälliä enää tuossa liikkeessä käy, ehkä hän oppi kantapään kautta asian, joka olisi pitänyt oppia jo ennen eskari-ikää.
Ei taida nyt olla kaikki murot kupissa siellä?
Mitenköhän se voi olla edes mahdollista, että esim. minulle on päivänselvä asia ollut ihan pienestä asti, että kaupoissa ei maistella ennen maksamista yhtään mitään, paitsi varta vasten tarjottuja maistiaisia.
Ja päivittäistavarakaupassa ne karkkihyllyt ovat myös tarkkailussa. Jos siellä joku pistää taskuunsa tai syö kaupassa ilman maksuaikeita, kassan jälkeen etsivä naputtaa olkapäälle. Olisikohan sitten parempi, että tällaisten tapausten annettaisiin mennä kylmästi poliisille asti.
APLODIT!
Ihan loistavasti hoidettu tilanne! Olen myös videovuokraamossa töissä ja näitä aaseja, jotka ottavat käsin maistiaisen on yllättävän paljon. Niitäkin aaseja löytyy, jotka ottavat karkit ja menevät valkkaamaan leffaa ja mutustelevat samalla maksamattomia karkkeja. Saattaa olla, että ko. firman päättäjät ovat karkkien kilohinnan päättäessään laskeneet tämäntyypisen hävikin mukaan…..
Btw, asiakas on aina oikeassa on niin hemmetin vanha loru, että sen voi unohtaa samantien! Tänä päivänä firmat haluavat kannattavia asiakkaita, joten yks nuija vähemmän ei varmaan koko lafkaa kaada.
Kun ihmisillä tuntui menevän pahemman kerran sekaisin se, mitä tarkoitin järjestelyn viallisuudella, tehdään sekin nyt selväksi.
Tiedän että niitä karamelleja pidetään avoimissa laatikoissa muiden aivasteltavana, joka on elintarvikehygienian kannalta järjestöntä. Karamelleja kun ei voi pestä ennen niiden syömistä. Jos karamellit olisivat valmiiksi pussissa niinkuin asianmukaisesti tulisi olla,
1) elintarvikehygienia paranisi, siitähän tässä monet ovat huolissaan
2) ko. asiakas tuskin olisi varastanut karkkipussia ja koko tilannetta ei olisi syntynyt
Älkää pahvit alkako selittämään minulle miten asiakasta tulisi palvella teidän mielestänne. On ihan naurettavaa että kilpailette täällä keskenänne siitä, kuka kaikista nerokkaimmilla letkautuksilla saa asiakkaan nolattua.
Tiedän varsin hyvin että asiakkaat osaavat olla urpoja. Jos omat asiat ei ole kunnossa niin mielellään aletaan purkamaan pahaa oloa asiakaspalvelijaan. Teidän tulisi silti ammattilaisina kyetä hoitamaan tilanne ammattimaisesti eikä mennä sille 6-vuotiaan aivoilla ajattelevan asiakkaan tasolle. Täältä saa lukea sellaisista asiakaspalvelutilanteista, että minun tekisi monesti antaa mieli kenkää siinä tilanteessa, kun te ette edes näe tilanteessa mitään ylilyöntejä.
Tiedän, että on vittumaista kuunnella esimerkiksi kännisten ihmisten haistattelua neljän aikaan yöllä nakkikopilla. Se on uravalintakysymys, olette itse sinne menneet töihin kun parempaan ette pysty. Se, että ette pysty hoitamaan työtehtäväänne asianmukaisesti nakkikopillakaan, kertoo vain siitä, että ette perkeleen löysäperseet osaa edes jumalauta niin vaativia työtehtäviä kun hampurilaisten paistamista ja siihen liittyvää asiakaspalvelua. Hävetkää. Ja menkää takaisin kouluun jos paskaduunit riepoo.
Tämä on just hyvä esimerkki siitä, että edes asiakaspalvelu ei ole niin helppoa, etteikö siihen jotain koulutusta tai edes rationaalista ajattelua tarvita.
Minun lapsuudessa hygieenisyydestä huolehdittiin sillä lailla, että irtokarkkeja laittoivat pussiin ainoastaan kaupan työntekijät. Asiakas osoitti pleksin läpi mitä halusi jne.
jukka, onko pakko kiroilla noin paljon?
Kuule Jukka, suksi sinä kuuseen nillittämästä.
Sinulla on siis itselläsi firma? No, kielenkäyttösi on kyllä sitä luokkaa, että voin hyvin kuvitella ilmapiirin siellä. Kannattaisi varmaan kiireesti satsata johonkin johtamiskurssiin.
Ja mitä tulee maksaviin asiakkaisiin, he ovat juuri niitä, jotka suoriutuvat ostoksilla käynnistään ilman suurempaa teatteriesitystä. Ne esiintyjät valittavat aina ja kaikesta, mutta eivät osta juurikaan mitään. Sen sijaan heidän oikkujaan toteuttaessaan kuluu työaika täysin turhaan. Se on minusta aika ikävä juttu, koska sekin aika on pois niiltä asiakkailta, joille olisi myyjän avusta hyötyä. Meilläkin on hyvin paljon tuollaisia ”maksavia asiakkaita”, jotka pölähtävät kauppaan heti aamusta, kulkevat ympäri myymälää, ovat ostavinaan jotakin, valittavat, kitisevät ja haukkuvat, mutta jättävät ostoksensa lähes aina johonkin hyllyyn ja vielä myyjän bongatessaan seuraavat perässä ja selittävät ummet ja lammet, varsinkin silloin, kun myyjät tekevät inventaaria. Yleensä ne jutut ovat jotain ivallista heittelyä ja alapäähuumoria. Minulta ei irtoa sympatiaa sellaisille asiakkaille, ja minulla on samanlainen esimies, onneksi.
Se, että arvotat asiakaspalvelutyön sellaiseksi, että sinne mennään, kun ei parempaan pystytä, kertoo sinusta, arvomaailmastasi ja työntekijän arvostuksestasi kaiken oleellisen.
Pääskyskä: pahoittelen kielenkäyttöäni joka normaalisti poiketen sisälsi turhia voimasanoja. Asiat kyllä saa sanottua ilman niitäkin.
myyjä18: en ole missään vaiheessa sanonut että aspaan mennään siksi, ettei parempaan pystytä. Sen sinä ihan itse luit rivien välistä. Puhuin näistä tietyistä työtehtävistä, joihin ei todellakaan halua mennä jos parempaa on tarjolla. Esimerkkinä juuri tuo nakkikopilla työskentely tai vaikkapa puhelinmyyjä.
En oletakkaan sinun ymmärtävän, miten bisnes toimii. Voin lyhyesti kiteyttää sen, että vaikka KAIKKI asiakkaat eivät olekkaan tuottavia ja kiltisti käyttäytyviä, vaan osa jopa tiedostamattaan tai tiedostaen hankalia, KAIKKIA tulee silti palvella parhaan kyvyn mukaan. Menestyvä yritys ajattelee kokonaisuuksia, ei yksittäistapauksia.
Se on käytännön mahdottomuus, että yritys valitsisi KAIKKI tuottavat asiakkaat ja näyttäisi ovea lopuille. Jos esimerkiksi joku vanhempi dementikko unohtaa ostoksensa hyllyyn toistuvasti, se ei oikeuta sinua poistamaan asiakasta kaupasta, koska ”ei osaa käyttäytyä”. Vaikka se asiakas lisätyötä aiheuttaakin. Tulee ajatella kokonaisuuksia eikä yksilöitä. Sinun arvomaailmasi kertoo taas siitä tuloshakuisuudesta, josta pitäisi mielummin pyrkiä ihmisläheisyyteen. Yritä ymmärtää erilaisia ihmisiä ja heidän erityistarpeitansa.
Enpä ole vielä nähnyt tilannetta jossa varastelevaa juippia oltaisiin kohdeltu silkkihansikkain siitä pelosta että tämä ei tulisi enää asiakkaaksi, naurettava väite. Mikään yritys ei pärjää pitemmän päälle jos on yleisessä tiedossa että sieltä löytyy joku selkärangaton asiakaspalvelija jolla ei ole kanttia puuttua selkeään anastukseen, oli kyse sitten yhdestä karkista tai arvokkaammasta. Yrittäjiä on monenlaisia, näemmä Jukka on sellainen että siellä voi tehdä mitä vaan kunhan tulee uudelleen ‘ostoksille’.
Etkö itse näe mitään asiakaspalvelun laatuvirhettä videovuokraamossa? Normalisoitiinko palvelutasoa mitenkään? Onko kaikki nyt mielestäsi ihan oikeasti hoidettu sillä parhaalla mahdollisella tavalla järjestämällä moinen sirkus? Eikö asiaa olisi voinut mitenkään hoitaa fiksummin?
Anpiainen: en minä ainakaan järjestäisi mitään kohtausta siitä jos joku varastaa yhden karamellin. En tiedä onko käytäntö sinulle tuttu, mutta joissakin firmoissa jopa tarjotaan asiakkaille karamellia ihan tietoisesti maksutta, kuten myös kahvia tai keksejä.
Ja tuotteet hinnoitellaan siten, että katteeseen otetaan huomioon hävikki (pilaantumiset, pölliminen, jne.). On HUOMATTAVASTI isompi ongelma esimerkiksi päivittäistavarakaupassa se, että tuotteet menevät vanhaksi kuin se, että niitä varatetaan.
Kuulehan Jukka, mistä sinä oikein vetäiset nuo kommenttisi? Itse luet rivien välistä ja oletat, minkä kerkeät. Mainitsemieni mitään ostamattomien asiakkaiden joukossa ei ole ollut yhtään dementikkoa, enkä ole tietääkseni ollut ketään poistamassa kaupasta. En myöskään oleta sinun ymmärtävän, että meillä kaupan alan ammattilaisilla saattaa olla myös alan koulutus ja pitkä työkokemus, ja alalle on hakeuduttu tarkoituksella.
Missään en myöskään sanonut, että nämä ikävät ihmiset eivät saisi parasta mahdollista palvelua sitä tarvitessaan.
Tuloshakuisuus taas on työnantajani puolelta tuleva juttu. Sille en voi mitään.
Jukka: Missä olet töissä? Ihan vaan sillä että jos joskus töitä vaihdan niin tiedän kaihtaa firmaasi ja kaukaa! Hirvittävää miten joku kehtaa tuollaisia päästää suustaa, itse toimin esimiehenä enkä vahongossakaan puolustaisi aivoton tolloa yli oman työntekijäni! Kaikkia ei voi koskaa miellyttää, jos kumarrat yhteen suuntaan niin pakostakin pyllistät toiseen. Ja kyllä, minä toimisin juuri tarinan aspan kaltaisesti samanlaisessa tilanteessa ja jos joku työntekijöistäni käyttäytyisi sinun tavallasi niin keskustelisimme hyvin selkeä sanaisesti miten meillä toimitaan varkaita kohtaan (sillä varkaushan tuo olisi ollut jos myyjä ei olisi idioottia pelastanut ja laittanut maksamaan tuotetta) ja kuinka seuraavan kerran jos se tollo tulee takaisin niin ottaa hinnan siitä ensimmäisenkin kerran törttöilystä! Jos ideologiasi on vain kiroilla ja nöyristellä jokaista sadistista kyykyttäjää niin onnea elämään.
Joo se hygienia varmaan on vitun tärkeä. Niillä samoilla käsillä kaikki siihen vitun lapioonkin koskee. Yhtä paljon niitä pöpöjä siitä saa.
Taidan jättää tämän keskustelun tämän viestin jälkeen. Kiville puhuminen taitaa olla paljon järkevämpää.
apa: Ensinnäkin en puolustanut tätä aivotonta tolloa. Käytös on meidän molempien mielestä yhtä typerää. Olen vain sitä mieltä, että aspan toimenpiteet eivät olleet kaikista parhaimmat tilanteen ratkaisemiseksi.
Toisaalta, kun kerran itsekin sanot, että irtokarkin varastaminen on varkaus (oikeasti se on näpistys rikoslaissa), niin millä mandaateilla sinä valtuutat kassamyyjän käyttämään viranomaisvaltaa ja ”sakottamaan” asiakasta? Jos nyt ihan aletaan pilkkua viilaamaan, niin 50 senttiähän oli ylihintaa tuotteesta, jolloin voidaan ajatella tuon hinnan olevan sakkoa näpistyksekn yrityksestä. Valta on viranomaisilla. Jos oikein mennään äärimmäisyyksiin, niin ko. kassamyyjä voisi jopa saada syytteen virkamiehenä esiintymisestä.
Minä en ole missään vaiheessa puolustellut tämän törttöilijän käytöstä. Todella ala-arvoista nuijamaisuutta. Sen sijaan arvostelen asiakaspalvelijan käyttäytymistä, kun pitää alentaa itsensä tämän nuijan tasolle. Ammattilainen kun kykenee toimimaan ihan kaikkien ihmisten kanssa, ei pelkästään ns. hyvien asiakkaiden kanssa.
myyjä18: sen sijaan että jatkaat tinkaamista, voisit vastata edes yhteenkin esittämääni kysymykseen.
Sanalla sanoen, aspan toiminta tilanteessa ei ollut sitä parasta mahdollista. Tilanteen olisi voinut hoitaa paremmin, siten, että säilyy asiakassuhde ja mahdollinen viesti saadaan perille. Hyvän asiakaspalvelijan tunnistaa siitä, että hän kykenee ratkaisemaan nämä ongelmalliset tilanteet. Miettikää nyt hetki itsekin, olisiko tilanteen voinut hoitaa jotenkin paremminkin, ennenkuin sokeasti lähdette ylistämään tuota asiakkaan nöyryyttämistä.
Jukalle, onnea ja menestystä sinne kuviteltuun firmaan <3
Kirjoittajalle, hienosti hoidettu mielestäin! Noin sen kuuluukin mennä
Voi toista. Onnea valitsemallesi tielle, Jukka. Kerrothan, missä työskentelet, niin tulen maistelemaan/kokeilemaan myymiäsi tuotteita. Voin jopa tulla uudelleen maistelemaan, jos saan hyvää palvelua. Jos pahoitat mielesi menetetyistä tuotteista, älä huoli, maksan luonnossa.
Jukka on totaalisen sekaisin omissa sanoissaan. Ensin hän iloisesti toteaa: ”Se on uravalintakysymys, olette itse sinne menneet töihin kun parempaan ette pysty”. Myöhemmin tämä kommentti unohtuu, ja tuloksena on: ”en ole missään vaiheessa sanonut että aspaan mennään siksi, ettei parempaan pystytä.” Yrittäjä tosiaan. Ja millä perusteella asiakas, joka syö yrittäjän katteet on kannattava? Yksi karkki ei elämää kaada, mutta mikäli siihen ei puututa, tilanne todennäköisesti vain kärjistyy.
Otan osaa Jukka. Kuten totesitkin, kiville puhuminenkin olisi järkevämpää. Olet joutunut aivan pentujen kanssa väittelyihin. Tällä sivustolla täytyy pudottaa äo muiden kommentoijien tasolle, joka on noin 40. Ja sitten tekstiä tyyliin: ahhaahaa, siitäs sai, ihan oikein. Näin näillä sivuilla…
Aaaa, tarkoititko siis minulle nuo kysymykset? No, täältähän pesee.
>Etkö itse näe mitään asiakaspalvelun laatuvirhettä videovuokraamossa?Normalisoitiinko palvelutasoa mitenkään?Onko kaikki nyt mielestäsi ihan oikeasti hoidettu sillä parhaalla mahdollisella tavalla järjestämällä moinen sirkus? Eikö asiaa olisi voinut mitenkään hoitaa fiksummin?<
- Katso ensimmäinen vastaukseni. Mies ei ensimmäisestä ystävällisestä opastuksesta ottanut opikseen, vaan sirkus lähti liikkeelle hänen törkeilystään.
Ja ¥¥¿¥¥, on todella vanha vitsi lähteä tuolle älykkyysosamäärällä brassailuun. Kun ei enää muuta keksitä, lähdetään nostamaan itseä muiden yläpuolelle. Jos niin pahasti ottaa pattiin, pysy pois täältä. Sivuston tarkoituksen voit lukea ihan sieltä etusivulta, tai perusta sitten vastaavanlainen aasiakaspalvelijoista.
Siis se ensimmäinen vastaukseni jäi pois välistä ja kuuluu näin:
Videovuokraamoon mennään vuokraamaan videoita ja OSTAMAAN naposteltavaa. En tiedä tuttavapiirissänikään ketään, joka menisi sinne syömään karkkeja. Sitä paitsi myyjä opasti ystävällisesti asiakasta karkkien ostamismenettelystä, johon tämä vastasi maksavansa luonnossa. Miehenä (?) varmaan ymmärrät sanonnan merkityksen paremmin kuin hyvin. Moisesta käyttäytymisestä palvelu ylipäätään loppuisi mm. omalla työpaikallani, ja myyjä voisi soittaa vahtimestarin paikalle. Julmaa, muttä jokaisen on vastattava puheistaan.
Palvelutason normalisointi taas, no, kommentoimme vain tätä nimenomaista tarinaa, emme sitä, miten juuri tuossa videovuokraamossa hoidetaan palvelu. Ei tästä tarvi mitään syväanalyysiä tehdä sentään.
Jos Jukka lukee vielä tätä, millä tavoin olisi itse hoitanut ko. tilanteen? Kysymykseen ei liity minkäänlaista sarkasmia, olisi vain mielenkiintoista tietää.
Kuten hjaaa tuossa jo heittikin:
Jukka: ”Se on uravalintakysymys, olette itse sinne menneet töihin kun parempaan ette pysty.”
Jukka: ”En ole missään vaiheessa sanonut että aspaan mennään siksi, ettei parempaan pystytä.”
Molemmat kommentit on jätetty samana päivänä, ja ne ovat lähes allekkain, pari muuta lyhyempää kommenttia välissä. Kun koetat valehdella päin naamaa, niin tee edes se paremmin. Tai edes suullisesti, kun ajatuksestasi ei ole jäänyt selvää todistetta. Tai ehkäpä se dementikkokin on lähempänä kuin uskotkaan.
selviä ajatuksiapa hyvinkin
Eli siis: ”Tai edes suullisesti, niin ajatuksistasi ei olisi jäänyt selvää todistetta.”
No jukkahan on selvä trolli
Tai jos ei ole niin kerro missä työskentelet niin tulen maistelemaan niitä tuotteita ja katsotaan kuinka pitkälle jaksat mun peppua nuolla ja olla nolaamatta muutaman sentin takia.
Tuossa tarinassa ilmeni muuten, että aspa odotti, että muut asiakkaat poistui ennenkuin huomautti käytöksestä.
Kun kerran alkoi menemään asiallisempaan argumentaatioon niin jatketaan tarinaa.
Susku: kirjoitin jo aiemmin miten olisin itse toiminut (29.5.) tai miten aspan olisi siis tullut toimia. Jos et osaa lukea, en voi auttaa sinua.
papu: Kun siteeraat lauseeni irrottamalla ne asiayhteydestä, voit helposti saada näkemyksestäni tuon mielikuvan. Lue edeltävä lause niin huomaat, että en aliarvostanut aspatyötä. Jos et osaa lukea yli yhden lauseen muodostamia kokonaisuuksia, en voi auttaa.
Jos teistä joku haluaa jatkaa keskustelua asiatasolla, esittäköön jotain järkeviä argumentteja. Minä olen esittänyt, miksi aspa toimi mielestäni huonosti tai ei ainakaan toiminut sillä parhaalla mahdollisella tavalla. Esittäkää te vuorostanne, miksi aspa toimi mielestänne parhaalla mahdollisella tavalla. Koska yritän pitää keskustelun edes jollakin asiapohjalla, en vastaile henkilöön käypiin naljauksiin tai tyhjänpäiväiseen inttämiseen vaan asioihin.
Monia on kiihottanut ajatus, että tulevat minun firmaani lämimään ja varastamaan karamelleja. Ei onnistu. Minä tarjoan teille ihan ilmaiseksi siististi kupista käärepapereihin käärittyjä karamelleja, joten ette niitä voi varastaa. Pidän sitä asiakassuhteiden hoitamisena. Jaan myös paljon mainoskyniä ja muuta oheiskrääsää asiakkaille. Niitä ei tarvitse varastaa, koajks aan niitä ilmaiseksi. Olen laskenut kustannukset katteeseen, jotta minulla on varaa palvella asiakkaitani.
Jos varastette jotain, soitan paikalle poliisin ja teen rikosilmoituksen. En ala perimään ylimääräisiä sakkomaksuja teiltä. En ole viranomainen.
Hyvä Jukka-trolli, jos sanot ettet ole koskaan sanonut asiaa A, vaikka se tässä tapauksessa näytön koosta riippuen voidaan varmistaa jopa samalla vilkaisulla, niin aika heikoille kantimille rakentelet tulevan juhannuksen olki-ukkoasi.
Uravalintakysymys oli paha nakki, mutta erityisesti juuri tuo kännisten heiluminen ja haistattelu aamuyöstä nakkikopilla kyllä tosiaan selvensi näkemystäsi huomattavasti. Joutuisi ehkä menemään edellistä lausetta, kappaletta, kommenttia ja ehkä jopa nykyistä elämää kauemmaksi, että se oikea, vääristelemätön näkemyksesi löytyisi. Valitettavasti en ehdi omaa aikaani siihen enää tätä muutamaan minuuttia enempää laittamaan, vaikka viihdyttävää on toki ollutkin.
Vaikka älykkyysosamääräni täällä vierailemisen johdosta voikin kuulemma yltää jopa 40, niin kannattaa kuitenkin tähdätä tuo juttujen taso edes vähän sen yli, niin ei jää joka kohdasta kiinni.
Hop hop. Suosittelen lisäharjoitusta. Vähänkään vakavammin otettava trollaaminekaan ei ole aivan niin helppoa, kuin mitä isot pojat ovat ehkä suomi24 kertoneet.
Jukan näppikseltä lähtenyttä tekstiä: ”Tiedän, että on vittumaista kuunnella esimerkiksi kännisten ihmisten haistattelua neljän aikaan yöllä nakkikopilla. Se on uravalintakysymys, olette itse sinne menneet töihin kun parempaan ette pysty. Se, että ette pysty hoitamaan työtehtäväänne asianmukaisesti nakkikopillakaan, kertoo vain siitä, että ette perkeleen löysäperseet osaa edes jumalauta niin vaativia työtehtäviä kun hampurilaisten paistamista ja siihen liittyvää asiakaspalvelua. Hävetkää. Ja menkää takaisin kouluun jos paskaduunit riepoo.”
Ja tämä on sitten sitä peräänkuuluttamaasi asialinjaa?? Et ole osannut olla asiallinen YHDESSÄKÄÄN kommentissa, ja asetut ylimielisenä toisten yläpuolelle. Kirjoita yksikin asiallinen vastaus, vasta sitten sinulla voi olla kanttia ruveta vaatimaan samaa muilta.
Niputat tuossa kommentissasi kylläkin aspatyöt yhteen, koska sanot että ”ette pysty hoitamaan työtehtäviänne asiallisesti nakkikopillaKAAN. Siis missään muuallaKAAN. Merkitys ei jää epäselväksi kenellekään.
Miten aspa toimi parhaalla mahdollisella tavalla, on luettavissa itse tarinasta. Aspa oli ystävällinen siihen asti, kunnes asiakas alkoi uhkailla luonnossa maksamisella. Jos et tätä merkitystä tiedä, niin minäpä valaisen: se on seksin tarjoamista maksuksi. Mitäs sanoisit itse, jos olisit rahastamassa, ja maksaja ehdottaisikin maksua luonnossa? Hymyilisit kauniisti, että tottahan se käy? En usko.
Lisäksi aspa sanoi tiukan kommenttinsa viimeiseksi, kun toinen asiakas oli jo poistunut. Huonoksi aspatyöksi esimerkki olisi kääntynyt vasta sitten, jos aspa olisi alkanut kiljua heti takaisin muiden asiakkaiden läsnäollessa.
Ja niistä karkeista, on ihan eri asia tarjota jotain mainoskrääsää ilmaiseksi, karkkeja yksitellen tms. Videovuokraamossa ne karkit ovat myyntiartikkeli, joiden maksamatta ottaminen on näpistys.
Niin, olen samaa mieltä tosta mainoskrääsästä, on aivan eri asia myydä karamelleja kuin tarjota niitä esim. asuntolainaa tai autovakuutusta hakevalle. Myös asiakaskunta, tai ainakin asiakkaan asenne myyntitapahtumaa kohtaan eronnee hieman?
Mutta, eiköhän Jukan tapauksessa kyseessä liene joko trolli, provo tai sitten käkismi…eli mielipide vahva, perustelu heikko.
Onhan sitä hienoa olla yrittäjä, olla pomo ja kaikkea. Mielenkiintoista olisi tietää onko tällä Jukalla alaisia lainkaan. Jos on niin suosittelisin pohtimaan sitä seikkaa että …
… jos pomona kyykyttää aspaa ihan vain sen vuoksi ettei aasiakkaille vaan vahingossakaan tule paha mieli on hyvä kysyä kuka tällaisessa työssä viihtyy ellei ole aivan väistämätön pakko taloudellisen tilanteensa vuoksi? Käytännössä hyvät, motivoituneet, ahkerat ja osaavat työntekijät ottavat hatkat helpommin kuin ne joilla on heikommat mahdollisuudet työllistyä muualla. Ja kuulehan Jukka, sellainen kireä ilmapiiri voi välittyä näille a(a)siakkaillenne jolloin palvelu heillekään ei ole miellyttävintä mahdollista. Huomioon ottaen sen seikan että sana kiirii asiakkaiden kesken, niin kyllä työnantajistakin osataan puhua jos kaikenmoista.
Ihan miten vain, Firmasi on Sinun.
Voi että kun naurattaa! Kaiken maailman kummajaiset aina keksii tällaisia juttuja:
”Toisaalta, kun kerran itsekin sanot, että irtokarkin varastaminen on varkaus (oikeasti se on näpistys rikoslaissa), niin millä mandaateilla sinä valtuutat kassamyyjän käyttämään viranomaisvaltaa ja “sakottamaan” asiakasta? Jos nyt ihan aletaan pilkkua viilaamaan, niin 50 senttiähän oli ylihintaa tuotteesta, jolloin voidaan ajatella tuon hinnan olevan sakkoa näpistyksekn yrityksestä. Valta on viranomaisilla. Jos oikein mennään äärimmäisyyksiin, niin ko. kassamyyjä voisi jopa saada syytteen virkamiehenä esiintymisestä.”
Siis mä en kestä… Jukka, en ihan oikeesti usko et sä oisit kykeneväinen johtamaan mitään firmaa, et varmaan edes yhteislaulua kesäjuhlilla! Ensinnäkin Jukkeliskukkelis, yrityksellä on ihan vapaat kädet tuotteidensa hinnoittelussa, eli karkki voi maksaa tänään 5 senttiä ja huomenna 50 senttiä jos niikseen tulee. Ja toiseksi sellainen jutska, et kylläpäs vaan voi kauppias vaatia ”asiakasta” maksamaan ostoksensa ennen kaupasta poistumista. Se ei ole viranomaiseksi tekeytymistä vaan bisnestä, helvetin puupää, eikä siitä voi saada syytettä.
Toisaalta, voishan sitä kokeilla ruokaostoksilla seuraavan kerran kun maito on kallistunut, et nostaa syytteen kauppiasta vastaan kun se yrittää sakottaa mua vaikka ei ookkaan viranomainen. Tosin voi olla et mut nauretaan ulos Pasilan poliisitalolta.. Mut sit mä kyllä kantelen susta ja sanon et sä istutit tän ajatuksen mun päähän, niin ne laittaa sut vankilaan tyhmyyden takia
Great!
Äläkä pliiiis jaksa sit vastata mulle mitään typerää. Etkö sä nyt ole jo nolannu ittees ihan sopivan paljon…
Voin kuvitella tuon Jukan olevan joku kaksplus.fi:n kotimamma, joka tärisee aivan raivosta, kun aspa on uskaltanut sanoa aasille käytöksestä.
voisin kuvitella hänen olevan myös sellainen, joka kuvittelee olevansa prinsessa lähtiessään hotellimatkalle naapurikaupunkiin (annetaan siis hotellisiivoojalle huutia jne).
Iskän kanssa leffaa vuokraamassa??!! +20 v.??!! Selvä Mt-tapaus tms. vika, olkaa varovaisia näiden kanssa!
Spooky:
Mitäs ihmeellistä tuossa on? Joskus kun minä olen vanhemmillani kylässä me käymme myös vuokraamassa leffan ja katotaan se sitten illalla..
Näin kävi mm. 2007 jouluna (eli ei kovin usein, mutta ei se nyt sentään tavatonta ole).
Pingu:
On totta, että kaupalla on oikeus hinnoitella itse tuotteensa ja että kaupalla on oikeus vaatia asiakasta maksamaan ostoksensa ennen liikkeestä poitumista. Kaupalla ei kuitenkaan ole oikeutta hinnoitella tuotteitaan asiakkaan käytöksen tai ulkonäön (eikä muunkaan syrjivän syyn) perusteella.
Eli toki liikkeellä on oikeus vaihtaa tuotteidensa hintoja vaikka joka päivä, mutta ajatellaapa asia hieman toisin..
Asiakas näpistää kaupasta mitä tahansa muuta (jolla on selkeä hinta – sanotaan vaikka 5 euroa), jää kiinni ja paikalle kutsutaan Poliisi. Kun Poliisi kysyy tuotteen hintaa, heille kerrotaan, että tämän asiakkaan kohdalla se maksaa 15 euroa.
Mitä luulet?
Olisiko kyseessä edelleen oikein toimittu tapaus?
Saivarrellaan nyt oikein urakalla. Olisihan tuossa ollut mahdollisuus siihenkin, että olisi tehty ilmoitus näpistyksestä, jolloin maksettavaa olisi kertynyt kymmeniä kertoja enemmän, kuin tuo 50 senttiä. Nythän sälli pääsi todella helpolla, kun ei tarvinnut kustantaa tuon enempää.
Näpistyksestähän ei selviä sillä, että maksaa ottamansa tuotteen hinnan.
Kyse ei siis ollut mistään hinnoittelun vaihtamisesta.
Jos tässä nyt vielä yritetään oikein kaivamalla kaivaa aspan tekemisistä jotain virhettä, niin ehkäpä se oli sitten se, että hän ei tehnyt näpistyksestä tuon isompaa numeroa.
Iskän kanssa leffaa vuokraamassa??!! +20 v.??!! Selvä Mt-tapaus tms. vika, olkaa varovaisia näiden kanssa!
Aikuinen ihminen viettää aikaa vanhempansa kanssa! Soittakaa valkotakkiset paikalle! Vain mielisairaat ovat tekemisissä vanhempiensa kanssa!
Ah, minä jo odotinkin koska tähän(kin) keskusteluun vedetään oikein kunnolla viranomaiset ja Suomen lakipykälät mukaan.
Niin vink, kun tämän jutun yhteydessä on käynyt niin, että lapsi lensi pesuveden mukana jo ajat sitten, ja aspan tekemisistä on nyt kerta kaikkiaan haluttu alkaa kaivaa virheitä esiin.
No erikoiset on perhesuhteet, kun käydään yhdessä tuumin vuokraamossa riehumassa.
Kai se sit joistain on normaalia.
”Susku: kirjoitin jo aiemmin miten olisin itse toiminut (29.5.) tai miten aspan olisi siis tullut toimia. Jos et osaa lukea, en voi auttaa sinua.”
Niimpä näkyykin, en huomannutkaan. Ei sillä, ”jos et osaa lukea, en voi auttaa sinua” on melko lapsellinen tapa vastata asialliseen kysymykseen.
Jukkikselta onkin kyselty, miten aspan olisi pitänyt toimia. Vastausta vaan ei ole tullut…
Luin näitä kommentteja, enkä nyt yritä puollustella ketään. Kommentoin vain jukan ja muiden ”sanasotaa” ulkopuolisena.
- On aivan totta, ettei aspa ole virkamies, joka voisi sakkoja jakaa.
- Ihmisillä on välillä hyviä ja välillä huonoja päiviä. Usein se ”hyvä ja huono” energia purkautuu aspaan tavalla tai toisella; ”Hei, onpa mukava päivä tänään! Sainpas mukavaa palvelua mukavalta aspalta. Hyvää päivän jatkoa sinulle!” tai ”Haista p*ska, mene v*ttuun, s*atanan huora! Et osaa mitään!” Aspan on kuitenkin, ammattinsa puolesta, purtava huulta ja käyttäydyttävä asiallisesti.
- Asiakaskunta on yritykselle kaikki kaikessa, mutta onhan se aspakin ihminen, jonka ei kaikkea tarvitse sietää. Aspa ei ole kaivo, johon kaikki p*ska kaadetaan.
- Tottahan se on, että moniin aspal-ammatteihin otetaan peruskoulun tai toisen asteen koulutuksen suorittaneita, ei niin kauhean korkeasti koulutettuja henkilöitä. Tästä, miellestäni, se myytti, jonka mukaan aspa ei parempin duuneihin pääse, syntyikin. Todellisuudessahan aika moni kuitenkin työskentelee tavalla tai toisella asiakaspalvelussa. Juristi, lääkäri, yms. ovat yliopistokoulutuksen saaneita ammattilaisia, jotka myös työskentelevät aspoina.
- Ja onhan se uravalintakysymyskin. Jos olet aspaksi mennyt, niin olet varmasti tietoinen, ettei ne kaikki asiakkaat niin kivoja ole, eikä kaikilta kertakaikkiaan voi edes peruskäytöstapoja vaatia. Jos menet aspa-alalle, niin aivan varmasti joudut kuuntelemaan sitä sun tätä p*skaa.
Noh, kun tähän tarinan aspan käytöksen puolustamiseen kaivataan kerran perusteluja, niin yritän valottaa omaa näkemystäni. Aspa toimi mielestäni oikein tilanteessa, koska;
a) asiakas varasti. Kyllä, yhden karkin syöminen on varastamista, yhdessäkään kaupassa ei myynnissä olevia tuotteita ole lupa viedä/syödä ennen maksamista, maistatukset sun muut ilmaisjakelut ovat selkeästi asia erikseen. Tästä huolimatta aspa ei pillastunut, vaan huomautti asiakkaalle asiallisesti, että hänen tekonsa oli väärin.
b) aspa ei kommentoinut asiakkaan täysin asiatonta ”vasta-argumenttia” mitenkään, tuollaista käytöstä kohdatessaan ammattitaitoinen aspa tajuaa olla vajoamatta samalle tasolle idiootin kanssa.
c) aspa puuttui tilanteeseen kunnolla vasta edellisen asiakkaan lähdettyä, eikä yrittänyt mitenkään julkisesti nolata asiakasta.
d) muutenkin aspan käytös pysyi asiallisella tasolla koko asiakaspalvelutilanteen ajan. Imho tässä tapauksessa asiakkaan _pieni_ näpäyttäminen ei ollut mitenkään huono juttu, päinvastoin.
e) jos omalla työpaikallani asiakas käyttäytyisi noin, en todellakaan laskisi tätä mahdollista menetettyä asiakassuhdetta tappioksi itselleni tai firmalle. Yksi törkeästi käyttäytyvä ja omalla toiminnallaan hävikkiä aiheuttava asiakas saa kaikessa rauhassa jättää seuraavalle kerralla asioimatta liikkeessämme, hänen lisäkseen meillä kuitenkin käy toista tuhatta muuta, joten hyöty-haitta -suhde on vielä reilusti plussan puolella.
myyjä18 sanoi 31/5/2009 (#):
”Lisäksi aspa sanoi tiukan kommenttinsa viimeiseksi, kun toinen asiakas oli jo poistunut. Huonoksi aspatyöksi esimerkki olisi kääntynyt vasta sitten, jos aspa olisi alkanut kiljua heti takaisin muiden asiakkaiden läsnäollessa.”
Lewis sanoi 1/6/2009 (#):
”c) aspa puuttui tilanteeseen kunnolla vasta edellisen asiakkaan lähdettyä, eikä yrittänyt mitenkään julkisesti nolata asiakasta.”
Joku muukin taisi laittaa samanlaista kommenttia. Luitteko tarinan loppuun asti vai ymmärsinkö minä jotain väärin? Tarinan toiseksi viimeisessä lauseessa ihan selkeästi mainitaan, että ”muita asiakkaita nauratti”.
nica: Koko keskustelu aspa-ammattien arvostuksesta lähti väärinymmärryksestä (ei osata lukea kahden lauseen muodostamaa kokonaisuutta). 29.5. kirjoituksessani arvostelin nimenomaan nakkikopilla työskentelyä. Sinänsä kyllä pientä harkintakyvyn puutetta alkaa arvostelemaan yhtään mitään tuottavaa työtä. En arvosta kovin korkealle puhelinmyyntiä, pölynimurikaupustelua, tai hampurilaisten paistamista. Se olkoon vikani ja tämä minulle hyväksyttäköön.
On totta, että hyvin monet työtehtävät käsittävät asiakaspalvelua. Aina kun on asiakkaita niin on myös asiakaspalvelua. Lähtien lääkäreistä ja juristeista päättyen sinne nakkikopille.
Teillä monella on mielenkiintoinen logiikka. Koska asiakas käyttäytyy 6-vuotiaan tavoin, oikeuttaa se myös asiakaspalvelijan käyttäytymään 6-vuotiaan tavoin. Voin sanoa että ei oikeuta. Aspa olisi helppoa, jos kaikki ihmiset olisivat helppoja asiakkaita. Eivät ole. Silti, ammattilaisen tulisi kyetä tulemaan toimeen kaikkien asiakkaiden kanssa.
Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että aspa ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla keksiessään lisälaskuja asiakkaalle ja tätä kautta järjestäessään asiasta kohtauksen. Olkoonkin niin että asiakas jotain varasti, niin vaihtoehdot ovat a) katsoa asia läpi sormien rikkeen vähäisyyden vuoksi, tai b) soittaa paikalle poliisi eli viranomainen eli julkista valtaa käyttävä taho. Virkavallan anastaminen on itse asiassa varsin vakava rikos, huomattavasti näpistystä vakavampi.
Olisiko oikeutettua kirjoittaa karkkivarkaalle tuhannen euron sakko harmistuksesta ja henkisestä särystä? Eikö? Entä 10 euron? Missä menee raja mielestänne? Jos joku näpistää, ei yrittäjälle ole mitään valtuuksia langettaa sakonomaisia rangaistuksia asiakkaalle. Uskokaa pois. Ja koska asiakas söi karkin ennen sen maksamista niin monet teistä ovat katsoneet asian näpistykseksi, eikä näpistyksestä loppupeleissä selviä edes maksamalla tuotetta.
Vielä semmonen sivukommentti että toisinaan ovat asiakaspalvelijat anastaneet virkavallan, mutta aina yhtä huonolla menestyksellä. Pysäköintifirmat tekivät tällä asetelmalla jopa liiketoimintaa.
Niin se vaan on, että videovuokraamon asiakaspalvelija ei ole viranomainen. Kyllä se varmaan syö, kun ei olekkaan sakkoja jakeleva supermies vaan rivityöntekijä. Jos haluatte jaella sakkoja, oikea paikkanne on poliisilaitoksella, ei videovuokraamossa.
Onhan tämä kieltämättä jo mennyt aika saivarteluksi..
Monelta on jäänyt unohduksiin, että tässä tapauksessa esimerkit sakkorangaistuksista ovat aika huonoja. Tuotteiden hinnat ovat aina asiakkaan ja liikkeen välisiä kaksipuolisia sopimuksia eli niiden kesken voi pitää liikkumavaraa, kunhan molemmat osapuolet hyväksyvät hinnat.
Esimerkiksi sakoissahan on se ”huono” puoli, että niistä ei pysty neuvottelemaan vaan on mukisematta maksettava se hinta kuin on virkamiehet päättäneet.
Tämän tarinan tapauksessahan tapaus meni niin, että asiakaspalvelija kysyi lupaa tuotteen hinnan lisäämiseen loppusummaan. Koska perheen isä maksoi koko laskun se on täysin hänen päätettävissään, että on tuo 50 senttiä hänen mielestään kohtuullinen korvaus tuosta yhdestä karkista. Ja ainakaan tämän kirjoituksen perusteella en huomannut, että hänellä olisi ollut mitään hintaa vastaan.
Ei kannata silti luulla, että haluaisin tästä tulevan tavallinen käytäntö.
Periaatteellisella tasolla liikkeellä ei koskaan ole minkäänlaista sakotusoiketta (eli oikeutta vaatia hintaa mistään tuotteesta, jos asiakas ei sitä ole valmis maksamaan) eikä tällaista oikeutta saa tulevaisuudessakaan millekään liikkeelle antaa. Sen verran suuresta vallankäytön mahdollisuudesta tässä on kysymys, että haluan sen vastaisuudessakin olevan ainoastaan viranomaisilla (joilla mm. on koulutus oikeinlaisesta vallankäytöstä).
No voi hitto! Olin tänään torilla ostamassa mansikoita, ja mansikoita oli myös puolitettuna eräässä rasiassa. Paikassa myytiin kirsikoita ja herneitä sun muita ”basic-torituotteita”. Uskomatonta röyhkeyttä oli tilanteessa jonka näin:
Minä: ”Moi! Kaksi litraa mansikoita, kiitos.”
(Myyjä alkaa lappaa mansikoita pussiin ja siinä välissä tulee humalainen idiootti paikalle).
Humalikko: ”Hei, mä otan tost yhen herneenpalon jos sopii?!”
Myyjä: ”Saa ottaa vain jos aikoo ostaa”. (Humalikon käsi oli jo ojentunut herneiden luokse ja tyyppi veti sen takaisin.)
Sitten se äkkäsi ne puolikkaat mansikat rasiassa.
Humalikko: ”Tällasen mä voin kai ottaa, vai mitä?”
Myyjä ei paljoa muuta sanonut kuin mutisi jotain. Juteltiin hetken aikaa myyjän kanssa säästä ja sitten lähdinkin kotio.
Tuli ihan mieleen että miten USKOMATTOMAN TÖRKEÄÄ tuo oli. Jos maistiaisia pummataan, ne pummataan mielestäni nätisti eikä tuolla lailla et hei joo, mä otanki tosta yhen. Ei niinku mitään rajaa joillain!
Tuosta karkkijutusta ja etenkin isän kommentista kymmenen pistettä =D
No, soitappa, Jukka, poliisille, ja ilmoita aspan luvatta esintyneen virkamiehenä… kyseessähän on punnittava tuote, joka usein veloitetaan arvion perusteella asiakkaalta. Esimerkiksi jos 3-vuotias on syönyt mansikoita hevi-osastolla ruokakaupassa, ei tuotteesta veloittaminen ole mikään sakko, ja siitä voi kieltäytyä. Samasta asiastahan tässä on kyse, ei kun tuotetta ei voida punnita, sen paino arvioidaan.
Muuten, uskoisin kuitenkin jokaisen, joka tietää hampurilairavintolassa työskentelystä yhtään mitään arvostavan näitä poloisia huomattavan paljon. Tästä voimme siis päätellä, ettei Jukka-parka tiedä heistä mitään muuta kuin mitä on kavereilta kuullut. Eli voitasiin alkaa puhua syrjinnästä. Arvioitko, Jukka, usein ihmisiä heidän ammattinsa perusteella? Pedofiililääkäri on arvokkaampi kuin 2 lastaan burgereita paistamalla ruokkiva yksinhuoltaja, tai esimerkiksi lakitieteen opiskelija, joka tekee yötöitä nakkikioskilla voidakseen maksaa vuokransa on arvottomampi kuin vuorojen tunteja alaspäin pyöristävä yrittäjä, josta on vain kivaa ansaita vähän enemmän nappulaa? Puhelinmyynti on myös oiva esimerkki karmeasta työstä, jossa pikku-jukat vittuilevat puhelimen takana siksi, että yrität tehdä työsi.
No, voi olla, että osa esimerkeistä oli hieman kärjistettyjä…mutta tuskin se lääkäriys kenestäkään jumalaa tekee, tai aspana työskentely sylkykuppia.
Jukka, kyllä kahden lauseen kokonaisuuksia osataan lukea hyvinkin, ja ymmärtää niiden merkitys. Koska painotit tuossa kahden lauseen kokonaisuudessasi sitä, että _edes_ nakkikopilla ei osata aspantöitä, niin tarkoitit siinä kyllä muutakin, kuin _vain_ nakkikopilla tehtävää aspatyötä. Kyllä suomen kieli on sitten mukavaa! Saivartelua ja hiustenhalkomista, tiedän, mutta Jukka, kirjoituksissasi olet kaikenkaikkiaankin niin jumalattoman alentuva, että jo se kertoo siitä, että et arvosta ”rivityöntekijän” töitä.
Joskus se Jukka tosiaan syö miestä, kun kansa ei menekään ihastuksesta ja kunnioituksesta polvilleen, vaikka kuinka yrittää todistaa tämän tarinan aspan huonoutta ja epäammattimaisuutta.
Lopetan kommentointini tähän, kiitos kaikille hyvästä keskustelusta!
J-P: Hyvä kommentti. Sopimus ei synny ilman molempien osapuolten tahdonilmaisua ja hyväksyntää. Tuo ajatus, onko näpistys vai ostotilanne, tietenkin vähän vaihtelee. Periaatteessa kai se näpistyksen tunnusmerkki täyttyy siinä vaiheessa, kun on ohittanut kassat maksamatta tuotetta. Jos kuluttaja käyttää tuotteen ennen sen ostamista, voisi sen tietenkin olla kuitenkin ostotilanne jos asiakas jälkeenpäin maksaa tuotteen, ja näpistys jos asiakas ei suorita maksua. Oli asia niin tai näin, ylihintaa ei tule pyytää sillä perusteella, että asiakas toimi väärin. Saahan sitä pyytää mitä tahtoo, mutta asiakas olisi voinut ihan järkisyillä kieltäytyä maksun maksamisesta.
hjaa: Jos keskittyisit luetun ymmärtämiseen haukkumiseni sijaan, huomaisit, että en arvostellut työtä tekeviä ihmisiä, vaan työtä. Kaikkia ihmisiä arvostan toki yhtä paljon siitä riippumatta, mitä työtä tekevät. Jos et ymmärrä eroa, en voi auttaa.
Jos tuote olisi myyty sen käyvästä hinnasta, olisi vastaavankokoinen karamelli laitettu vaa’alle ja katsottu hinta. Kappas, tulisiko hintaa sen verran että pyöristyisi 10 senttiin vai pyöristyisikö nollaan? Jos tuotteesta pyydetään viisinkertaista hintaa, eikö se silloin ole mielestäsi rangaistuksen oloista kiskontaa?
myyjä18: Otetaanpa nyt tarkka lainaus (poistin kirosanat silti koska ne eivät tuo mitään lisäarvoa sanomaan, pahoittelen aiemmin huonoa kielenkäyttöäni edelleen):
”Se, että ette pysty hoitamaan työtehtäväänne asianmukaisesti nakkikopillakaan, kertoo vain siitä, että ette osaa edes niin vaativia työtehtäviä kun hampurilaisten paistamista ja siihen liittyvää asiakaspalvelua. Hävetkää. Ja menkää takaisin kouluun jos paskaduunit riepoo.”
Nyt minä kysyn sinulta, mikä tässä lauseessa nyt saa sinut ymmärtämään, että hyökkään kaikkia asiakaspalvelualoja vastaan? Kyllä, minä sanon ihan suoraan että hampurilaisen paistaminen ja siihen liittyvä asiakaspalvelu ei ole kovinkaan haasteellista työtä. Siitä huolimatta, jos ei onnistu edes tässä suht yksinkertaisessa työssä, kertoo se melkoisen paljon ihmisestä itsestään.
En ymmärrä, miksi painotat sanaa ”edes”. Minä olen sitä mieltä, että jos ei osaa edes hampurilaista paistaa niin todennäköisesti ei paljon muuhunkaan sitten faktisesti kykene. Minä yhdistin kokonaisuuden ”hampurilaisen ja paistaminen ja siihen liittyvä asiakaspalvelutyö”. Sinä haluat nähdä vain sokeasti tiettyjä osia tekstistä, kuten tuon asiakaspalvelutyön. Kohta luetkin jo asian jotakin ihmeen kautta siten, että haukkuisin kaikki aspatyöt ja aspat maan rakoon?
En tiedä mitä tarkoitat ”rivityöntekijän” työllä, mutta oikeassa olet etten juurikaan arvosta esimerkiksi muita ihmisiä kiusaavia puhelinmyyjiä, kaikenlaisia ovelta ovelle kaupustelijoita ja muita tuotteiden tuputtajia. En myöskään pidä kovin arvostettavana esimerkiksi tuota hampurilaisen paistamista. Kyseisen työtehtävän suorittajien heikosta keskimääräisesti palkkatasosta voi tehdä epäsuoran johtopäätöksen, etten ole ainoa, joka ei ko. työtä pidä korkeassa arvossa.
Ja jos joku (vieläkin) ihmettelee, mikä meni vikaan, niin siteeraan sen suoraan tarinasta: ”Savu nousi korvista ja kun edellinen asiakas vihdoin lähti tiskiltä, lähdin hakemaan kundille ja hänen isälleen elokuvaa.”
Tässä vaiheessa. Aspa toimi aluksi ihan asiallisesti, ilmoitti että karkit punnitaan kassalla jne. Typerä, kuusivuotiaan aivoilla ajatteleva asiakas kuitenkin provosoi aspaa, ja aspalla kilahti. Tämän jälkeen aspa alensi itsensä tämän 6-vuotiaan tasolle ja alkoi tekemään hätiköityjä ratkaisuja. Tämän seurauksena asiakas tuskin enää käy liikkeessä.
Lisähinnan perusteena ei suinkaan ollut yrittäjän taloudellinen häviö (suuremman hävikin aiheuttaa esim. lattialle pudonneet karamellit) vaan motiivina toimi pelkästään, vain ja ainoastaan ”kosto” törkeyksiä huudelleelle asiakkaalle. Pelkästään turhan päiväistä oman egon pönkittämistä. Haluttiin ”sanoa viimeinen sana”.
Tämmöset hermoheikot, joilla heti alkaa sukat pyörimään kun joku huutaa jotain epämiellyttävää, pitäisi äkkiä saada pois aspatehtävistä ennen kun käyvät ihmisten kimppuun. Tai ainakin siirtää sellaisiin tehtäviin, joissa ei tule vastaan hankalia asiakkaita. Aspa ei yksinkertaisesti kyennyt ratkaisemaan tilannetta optimaalisesti. Ja mikäköhän se optimaalinen tilanne olisi? Se, että a) asiakas ymmärtää käyttäytyneensä epäsopivasti b) asiakas kuitenkin jatkaa asiakassuhdettaan. Nyt näyttää melkeinpä siltä, että koska asiakas sai aspan veren kiehahtamaan, tämä ihan tietoisesti lopetti asiakassuhteen turhalla naljailulla ja viisastelulla. Liikkeenomistaja varmaan pitäisi.
Jukka: ”Kaikkia ihmisiä arvostan toki yhtä paljon siitä riippumatta, mitä työtä tekevät. Jos et ymmärrä eroa, en voi auttaa.”
”..etten juurikaan arvosta esimerkiksi muita ihmisiä kiusaavia puhelinmyyjiä, kaikenlaisia ovelta ovelle kaupustelijoita ja muita tuotteiden tuputtajia.”
Minä en kyllä käsitä, miksi sinä kirjoitat noin toisensa pois sulkevia juttuja?
Ihmisarvo ei riipu siitä, mitä on opiskellut tai mitä työtä tekee.
Asiakas lopetti asiakassuhteen siis…minkä asiakassuhteen? Alkuperäinen kirjoittaja ei mainitse kyseisen 24-vuotiaan olevan säännöllinen asiakas, tai edes epäsäännöllinen, vaan päinvastoin antaa sellaisen kuvan, että hän on ensimmäistä kertaa liikkeessä, tämän lisäksi ja syyllistyy näpistykseen. Myös itkemäsi 50 sentin ”ylihinta” voidaan katsoa suulliseksi sopimukseksi siitä, ettei asiaa viedä eteenpäin, ja asiakas jopa suostuu siihen. Mikäli todellinen asiakas…lue ”maksaja” kokisi summan turhan korkeaksi, hän ei hyväksyisi sitä, vaan pyytäisi kohteliaasti korvaavan tuotteen punnitsemista…eikö? Eli miksi joku täysin ulkopuolinen ”yrittäjä” tekee itsestään marttyyrin poloisen liikkeenharjoittajan puolesta, joka ei ole menettänyt yhtään maksavaa asiakasta? Ostoksethan maksoi isä, eikö? Ja isästä hinta ei ollut rangaistuksen oloista kiskontaa, sillä kyseessä on meille normaaleille ihmisille pieni summa, jonka nyt maksaa siitä että saa vähän hyväntahtoisesti nauraa, esimerkiksi pojalleen. Ai, niin, itkes vähän siitä, että kauppakeskuksissa vessassa käynti maksaa euron…ei varmasti ole kulut niin kovat, eihän?
Mikäli keskittyisin luetun ymmärtämiseen haukkumisesi sijaan, kuten sen itse ilmaiset, tuskin lukisin kommenttejasi vaan opiskelisin äidinkieltä…ellet sitten ole kirjoittanut tänne aihetta käsittelevää tutkielmaa?
Eli arvostat kaikkia ihmisiä, muttet sitä työtä, mitä he tekevät? Hienoa… et varmaan myöskään arvosta heidän kaikkia valintojaan? Etkä ehkä sitä, mitä he laittavat päälleen, tai mistä he puhuvat ystäviensä kanssa…mutta tärkeintä on, että arvostat heitä ihmisinä. He vain tekevät säälittävää paskatyötä, eivätkä sitäkään kunnolla, mutta ihmisinä he ovat pikku-kerubeja Jukan maailmankaikkeudessa…. Työ on hyvin tärkeä ihmisen identiteettiä, ja jos et arvosta sitä, et voi väittää, etteikö se vaikuttaisi millään tavoin mielikuvaasi työn tekijästä. Tai sitten todella olet yli-ihminen, ja me palvomme sinua. Katsos nyt, Jukka-poika, joskus se hampurilainen menee pieleen, ja hupsis, se pääsee inhimillisen virheen kautta asiakkaale, ja tästä asiakas, eli pikku Jukkanen, saa sellaisen kuvan että sen paistaja on olmi. Olmin kuvauksen löytänet esim. Wikipediasta, ja tässä tapauksessa olen itse varma, että kyseessä on hyvinkin tarkka kuvaus otuksesta…vaikka voithan ottaa asiasta selvää, ehkä löydät jotain kivaa, josta mainita täällä ystävillesi.
Niin, ja haluan puolustaa halveksimaasi työtä, hampurilaisen paistamista. Itse tehtävä on hyvin yksinkertainen, laitat pihvin grillille, ja painat nappia…nostat sen kun grilli on tehnyt työnsä. Tämän lisäksi työntekijä kasaa kyseisen hampurilaisen tietyn kaavan mukaan, riippuen hampurilaisen tyypistä. Ei kovin vaikeaa? No, tee sama tilanteessa, jossa 4 kassahenkilöä huutaa sinulle tilauksia, 7 laitetta pitää erilaista signaalia, joista jokainen sinun tulee tuntea, kasaat 4 eri hampurilaista eriäviä määriä joista kolmeen ei tule jotain ainesosaa, sekä väistelet sinkoilevia työntekijöitä? Kaaos? Ei, kyseessä on täysin tavallinen päivä sadoissa ravintoloissa ympäri Suomea, sekä sadoissa tuhansissa ympäri maailmaa. Samaan aikaan kyseinen työntekijä yrittää pysyä oikeassa järjestyksessä siitä, mitä hän tekisi seuraavaksi…. No, nyt voit rauhassa sanoa työn olevan oksettavan huonoa, sillä iloksesi voit loukata samalla kymmeniä tuhansia keittiötyöntekijöitä ympäri Suomea, jotka tekevät hyvin samankaltaista työtä joko haastavimmissa tai helpommissa olosuhteissa…ja heillä on työhön vuosien koulutus. Kassan puolella työskentevät joutuvat selviämään päivittäin kymmenistä hankalista asiakkaista yhden sijaan, joka siis on jo aika korkea määrä jopa casual-ravintolalle.
Hampurilaisravintolan on Suomessa maksettava työehtosopimuksen mukaista palkkaa työntekijöilleen, aivan kuten kaikkien muidenkin ravintoloiden…. suuri ero tulee ravintolan anniskeluoikeuksista, joka nostaa työntekijän palkkaa hieman. Eli toisin sanoen yksi suuri, tärkeä ryhmä asiakaspalvelijoista, ravintolatyöntekijät esimiehistä tiskareihin, on sinun mukaasi epäarvostettavia. Muuten, keskimääräinen tiskari maksaa tunnissa ravintolalle puolitoista kertaa enemmän kuin kokki. Vaikka en työskentelekään enää hampurilaisravintolassa, haluan kiittää tästä silmiä avaavasta kommentistasi.
Eli heikot eivät kestä hampurilaisravintoloissa, ja kaikesta päätellen sinä, Jukkaseni, olet valinnut oikein jättäessäsi tämän ”paskaduunin” ihmisille.
Aivan, ja kaikki haluaisimme mielellään kuulla omakohtaisia kokemuksiasi näistä epämiellyttävistä huuteluista, jota arvokkaana asiakaspalveluyrittäjänä kestät hymyhuulin, ja ehkä letkautatkin jotain ystävällistä siihen perään kunnon vääräleuille…
Niinpä, asiakas oli tuossa tarinassa se isä, joka naureskeli pojan saatua kynsilleen. Tuskinpa se isän asiakkuus siitä katkesi, ja taisi se poikakin tajuta käyttäytyneensä väärin. Sitähän Jukkakin kai toivoi?
Jukka ja jhaaa:
Oikeasti..
Tässä ei oikeasti ole mitään järkeä. Kummankin viestit vain pitenee ja pitenee eikä kumpikaan ymmärrä toista..
Suomessahan ei tunnetusti riitele ihmiset vaan asiat – just =)
Eli siis..
Jukka:
Esimerkkiksi 5 kertaisesta sakkoluontoisesta maksusta ei päde tähän, koska maksaja hyväksyi laskutetun summan suoraan ilman mutinoita.
hjaaa:
Jukka ei ehkä arvosta kaikkia asiakaspalvelutöitä, mutta kyllä hän kai silti voi arvostaa ihmisiä samalla tavalla. En nyt ihan täysin tiedä, mitä tuo tarkoittaa, mutta minulle riittää, että Jukka tietää..
Se, mitä olmista kerrotaan wikipediassa on muuten jotain, mihin kukaan ihminen ei pysty..
(Mutta jokatapauksessa olisit voinut jättää tuon lauseen sanomatta. Jukka ei ole missään vaiheessa väittänyt mitään siihen suuntaan.)
Jukka kovasti peräänkuuluttaa aspalta käytöstapoja ja asiakkaan edessä nöyrtymistä. kuitenkin sun kommenteistas oikein huokuu, miten et arvosta ‘vähempiäs’, olethan Herra Esimies Firmanomistaja. olet puhunut itses pussiin tässä ketjussa jo useammin kuin kerran, vikkelin sanankääntein puhut ihan selvällä suomella ‘faktaa’ tietoa, minkä jo seuraavassa lauseessa kumoat esittämällä täysin päinvastaisen mielipiteen. tämän jälkeen kehoitat lukemaan ‘oikeat’ ajatuksesi rivienvälistä.
suhtaudut kaikkiin muihin keskustelijoihin alentuvasti (tyyliin: ‘jos et osaa lukea, en voi auttaa’, ‘kun ette löysäperseet muuhunKAAN pysty’), paitsi tietenkin niihin jotka peesaavat sua. eikö tämä ole sulta sitä 6-vuotiaan tasolle vajoamista? jos aspan käytös ei ollut 10+, niin ei ole kyllä sunkaan. sä kiellät aspalta asiakkaan käytöksestä provosoitumisen, mutta itse täälläkin kiroilet suu vaahdossa ja lähdet ihan yhtälailla mukaan kaikenmaailman nälvimisleikkeihin.
tiedätkö, että esimiehen roolissa täytyy itsekin elää niinkuin opettaa. todella ristiriitaista viestiä.
ja loppukaneettina: hampurilaismestan aspahommat eivät TODELLAKAAN ole sieltä helpoimmasta päästä. ystäväni oli erään ‘nakkikikkarin’ palveluksessa muutama vuosi sitten, ja tarinat olivat aika hurjia. milloin tuli puukkoa känniseltä urpolta drive-in luukusta, suht usein sai päälleen asiakkaan heittämät ruoat ja juomat, käsittämätöntä vitun huutoa ja huorittelua.
nostan hattua niille jotka pystyvät ko. mestoissa olemaan töissä tulematta mielisairaiksi.
huoh kuittaa.
Olmi on mielenkiintoinen otus…mutta joo, meni vähän ylilyönniksi. Täytynee lähteä alalta, etten höpisisi tuollaisia asiakkaille joku kerta. En ole kyllä vielä höpissyt, mutta mistä sitä koskaan tietää…
Minun osaltani homma on siinä mielessä paketissa, että kaikki asia on taidettu jo useampaankin kertaan sanoa. Tässä vallitsee nyt kaksi eri näkökulmaa eikä kumpikaan pysty sulkemaan toista pois. Nähköön jokainen tilanteen siten miten parhaaksi katsoo.
Jukka on nyt kävellyt suonsilmään ja mitä enemmän rimpuilee, sitä syvemmälle uppoaa. Tee meille palvelus, jaa viisauttasi jossain muualla. Täällä lahjasi menevät selkeästi hukkaan.
mielestäni aspa toimi oikein, hän EI provosoitunut vaan asiallisesti keskusteli ja toimi itse asiakkaan (siis isän, joka luultavasti myös jatkoi asiakkuuttaan) kanssa vuorovaikutuksessa. Ja tuo 6-vuotiaaseen viittaus on varmasti ihan totta, voisin kuvitella, että juuri sen ikäiset saattavat noin tehdä, ylettyvät karkkeihin mutta eivät oikein tajua seurauksia.
Vallankäytöstä puheenolleen muistan ihmetelleeni eräässä pienessä italialaisessa vaatekaupassa kun myyjä (=omistaja) syöksyi paikalle kun hypistelin rekissä olevia vaatteita. Niihin ei saanut koskea vaan hän itse ojensi osoittamani vaatteen katseltavakseni! Kyse ei ollut mistään hauraasta silkkileningistä vaan ihan taviskamoista ja ajatus oli siinä, että nuo vaatteet ovat OMISTAJAN (=myyjän) omaisuutta niin kauan kuin asiakas on niistä maksanut.
Ja paskaduuneista siellä pohjimmaisena eivät todellakaan ole hampparinpaistajat vaan esimerkiksi hissinkuljettaja ja vessapaperinojentaja. Sitäpaitsi nakkikiskanmyyjältä odotetaan hiukan ”vähempää” palvelua kuin viinurilta michelintähditetyssä syöttölässä…
Jukka: ”Jos nyt ihan aletaan pilkkua viilaamaan, niin 50 senttiähän oli ylihintaa tuotteesta, jolloin voidaan ajatella tuon hinnan olevan sakkoa näpistyksekn yrityksestä. Valta on viranomaisilla. Jos oikein mennään äärimmäisyyksiin, niin ko. kassamyyjä voisi jopa saada syytteen virkamiehenä esiintymisestä.”
Ha ha haa!!!
Miten niin ylihintaa? Kauppahan sen tuotteen hinnoittelee ja jos aasi ei ottamaansa tuotetta voi myyjälle hinnoitteluun antaa niin sitten sille on keksittävä hinta. Mistä tämän ”sakon” repäisit? Mistä ihmeen virkamiehenä esiintymisestä syyte? Missä vaiheessa aspa sanoi olevansa virkamies? Sehän joutui määrittelemään hinnan ja aasi saa tyytyä siihen, kun on hyväksynyt tuotteen ostettavaksi vaikka hintaa ei oltu ehditty määritellä aasiasta johtuneesta syystä.
Tottakai se 50 senttiä on ylihinta, siellähän on ne hinnat seinällä, ei se karkki voi kallistua siinä muutamassa sekunnissa noin, ilmoittamatta siitä asiakkaille.
Toisekseen, lapsellista kirjoittaa että myyjä säästi asiakkaan suuremmilta sakoilta kun ei ilmoittanut asiasta poliisille. Mikään oikeusistuin ei ota yhden n.5-10 senttiä maksavan karkin varastamista käsittelyyn.
jukka oli todellakin siinä oikeassa että myyjä alensi itsensä aasin tasolle laittaessaan tuon 50 snt laskuun lisää. Huomautus asiakkaalle että karkkeja ei saa maistella maksamatta olisi riittänyt.
jr: ja olisiko tälle urpolle sitten pitänyt vielä antaa vähän limpparia kyytipojaksi kun raukalla oli niin kova nälkä? Videovuokraamot eivät ole sossunluukkuja… ja tuskinpa näpistykset koskaan mihinkään tuomioistuimeen menevät, eiköhän ne hoideta kuntoon ihan poliisin toimesta (=sakot).
Jr ei ole nähnyt niitä legendaarisia ”Tämä toimitusjohtaja sai 500€ sakot jäätelön näpistämisestä”-julisteita…
hienostipa jukka väisti vastaamasta siihen, että miten alaisten kyykyttäminen vaikuttaa asiakaspalvelutilanteisiin.
Antaisitko sinä Jukka Hyvä niitä kyniäsi ja namusiasi ilmaiseksi pois jos olisit kynä- ja namukauppias? Sitäpaitsi, mihinkäs Yrittäjä Jukka laittaisi soveliaan rajan maistiaisille? Pari karkkia? Entä kolme? Neljä? Kourallinen? Taskullinen? Pussillinen? Aina löytyy niitä jotka voisivat viedä vaikka koko kulhon.
Ihan mielenkiinnosta kysyn sinulta Yrittäjä Jukka, että miten ajattelit _käytännön_ tasolla hoitaa asia virkateitse? Haluaisin nähdä tilanteen kun aLAINEN aSPA sopertaa poliisille, että tuo sälli tuossa söi kaksi karkkia eikä suostu maksamaan.
Taivas on sininen, nurmikko vihreää, pilvenpiirtäjät ovat korkeita, aurinko on kuuma, karkit maistuvat makeilta ja usein varmasti pikkulapsia täytyy opastaa karkkilaarien luona. Voisin tulla loukkaantumaan sinun Yritykseesi siitä hyvästä että taivas on sininen. Etkö mitenkään minun mieliksi sitä voisi muuttaa keltaiseksi?
Itse olen oikeastaan aika samaa mielta Jukan kanssa. Ymmarran hyvin, miksi aspa teki, kuten teki, mutta ei se siita toiminnasta hyvaa ja kannattavaa asiakaspalvelijuutta tee.
Ongelma tassa jankkauksessa ehka on sekin, etta Jukka toi ajatuksensa kovin aggressiiviseen savyyn esiin heti alussa ja sai siten kaikki vastaansa. Sellainen tyyli ei oikein taida toimia. :/
Ei toimi ei. Olkoon oppikirjaesimerkkinä siitä, miten keskustelua ei kannata aloittaa.
Lieventävänä asianhaarana tuohon aspan toimintaan myös se että hän varmasti _yritti_ toimia mahdollisimman oikein, mutta tiedostamattaan toimi järjettömästi.
J-P: ”Esimerkkiksi 5 kertaisesta sakkoluontoisesta maksusta ei päde tähän, koska maksaja hyväksyi laskutetun summan suoraan ilman mutinoita.”
Ts. jos esimerkiksi tämän surullisen kuuluisan pysäköintiyrityksen sopimusrikkomaksun meni maksamaan ilman reklamointia niin ei ole mahdollisuutta vaatia itselleen oikeutta vaikka oikeudessa katsottiin rahan kerääminen laittomaksi? Sopimuksen hyväksyminen ei tee sopimuksesta pätevää kaikissa tilanteissa.
jukka:
Minun käsittääkseni, jos on näiden pysäköintiyritysten tapauksessa ollut sitä mieltä, että kyseessä on kahdenvälinen sopimus ja maksanut sen siksi, niin ei siinä ole mitään väärää. Mutta monien tapauksessa, he ovat ymmärtäneet, että kyseessä on sakkoluontoinen maksu ja heidän on annettu ymmärtää, että maksamattajättämisellä olisi samanlaiset seuraamukset kuin sakon maksamattajättämisellä. Silloin kyseessä ei ole enää kahdenvälisestä sopimuksesta vaan joko esiintymisestä viranomaisena (joka on rikos) tai petos – miten se oikeusasteissa sitten määräytyykin.
Mutta on totta, ettei kaikki hyväksytyt sopimukset muutu sillä aina lainmukaisiksi. Näin varsinkin, jos asiasta on kirjoitettu muihin lakeihin. Esimerkiksi työsopimuksissa on paljon asioita, joita ei voi jättää sopimuksista pois, vaikka se molemmille osapuolille sopisikin.
Tuotteiden hinnoittelussa liikkeen ja asiakkaan välillä näitä pykäliä ei käsittääkseni ole kovin paljoa.
J-P: Lainaus wikipediasta:
”Sopimusehdot voivat olla pätemättömiä, jos toisen osapuolen oikeutta toimia ja päättää sopimuksesta vapaasti on rajoitettu. Pätemättömyys voi perustua ensinnäkin vahvoihin väitteisiin, joita ovat esimerkiksi törkeä pakko (henkeen tai terveyteen kohdistuva uhkaus) tai toisen osapuolen vajaavaltaisuus. Heikkoja väitteitä ovat muun muassa lievä pakko (maineeseen tai kunniaan kohdistuva uhkaus), kiristys ja petollinen viettely. Jako vahvoihin ja heikkoihin väitteisiin tarkoittaa, että kun sopimuksen kohde on joutunut sivulliselle (kolmannelle henkilölle), vahvaan perusteeseen voi vedota tehokkaasti, vaikka sivullinen ei olisi lainkaan selvillä asiasta. Heikko peruste sen sijään väistyy, jos sivullinen on saanut esineen hallintaansa vilpittömässä mielessä.
Sopimus on julistettavissa pätemättömäksi myös silloin, kun se on tehty olosuhteissa, joista tietoisen olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota niihin. Tämä oikeustoimilain 33 §:n sääntö on Suomen lain vastine monien muiden maiden väljemmin muotoilluille sovittelu- ja pätemättömyysperusteille (Ruotsin tro poch heder, Saksan Treu und Glauben, Ranskan l’abus de droit.
Sopimuksen mitättömyys on eri asia kuin pätemättömyys. Mitättömyys on yleensä alkuperäistä. Esimerkiksi kaksi kymmenvuotiasta eli oikeustoimikelvotonta tekee sopimuksen. Se on oikeudellisesti mitätön ja pysyy sellaisena. Laki kieltää tiettyjä sopimuksia. Esimerkiksi sopimus avioliiton solmimisesta on mitätön, koska ei ole ajateltavissa, että ulosottoviranomainen olisi pakottamassa ihmistä vihille.
Pätemättömyyden ohella puhutaan usein sopimuksen tehottomuudesta, jolla tarkoitetaan jokseenkin samaa.”
Tuon perusteella voi hakea nyt jo montaakin eri syytä, miksi sopimus olisi joko mitätön tai ei pätevä.
Pysäköintifirman tapauksessa kaikki perityt ”sakkomaksut” olivat laittomia siitä riippumatta, oliko ”asiakas” maksanut maksun tai jättänyt maksamatta. Ymmärtäköön tai olkoon ymmärtämättä oliko sopimus vai eikö ollut sopimus, mutta todellisuudessa yhtään pätevää sopimusta ei muodostunut ja täten ei ole ollut missään tilanteessa mitään maksuperusteita.
jukka:
No wikipediassa lukee vähän mitä sattuu eli en käyttäisi sitä minään luotettavana lähteenä.
Mutta tuo teksti on kai suurimmalti osan oikein (en ole lakimies tai edes oikeusoppinut, joten minulla ei ole parempaa tietoa).
Tämä kommentointi on nyt hieman eksynyt aiheesta. Aiheena ei ollut pysäköintifirmojen maksuttamisen perusteet, mikä on oikeasti todella monimutkainen juttu (joka tosin tämänhetkisellä oikeuden päätöksellä tulkitaan, niin että kaikki firman lähettämät laskut ovat olleet laittomia).
Tämän kommentoinnin aiheena on ollut 50 sentin maksu irtokarkista sillä perusteella, että asiakaspalvelija kysyi lupaa lisätä arvioimansa hinnan ostosten loppusummaan, asiakas suostui tähän (suullisella sopimuksella) eikä vastustanut karkin lopullista hintaa, kun se kuuli. Omasta mielestäni se on ihan pätevä sopimus.
(Tietenkään oikeasti tapahtuman todistaminen voi olla vaikeaa eikä meilläkään ole mitään todistetta siitä, että tätä tarinaa on koskaan tapahtunut – ainakaan tässä muodossa, kun se on kirjoitettu.)
Mikä ihmeen sopimus? Tyyppi yritti varastaa firman omaisuutta ja joutui maksamaan siitä, mikä tässä asiassa on niin vaikeaa? Se karkin hinta ei muuttunut miksikään, aspa toimi oikein kun lopetti moiset varkausyritykset alkuunsa, karkin varastajayrittäjä ei edes ollut se maksava asiakas joten ketään ei menetetty ja me jotkut huumorintajun omaavat saimme hyvät naurut.
J-P: Jos luet tarinan hieman tarkemmin läpi niin huomaat, että asiakas ei ollut tietoinen karamellin hinnasta siinä vaiheessa kun hän maksamiseen suostui. Hinnan sai kuulla vasta tämän jälkeen. Sopimus ei voi syntyä ennenkuin sopimusehdot ilmaistaan joten suullinen sitoumus sopimuksen noudattamiseen täten mitätön.
Toisekseen, sopimuksen hyväksyminen ei ollut ns. puhdas vastaus, vaan hintaa pidettiin selkeästi kohtuuttomana karamellista (sekin käy ilmi tarinasta). Joten näin ollen voidaan ajatella mahdollisen reklamoinnin tapahtuneen sopimuksentekohetkellä.
Kolmanneksi, jos myyjä olisi laskuttanut irtokarkin hinnan, hän olisi ottanut vastaavan karamellin hyllystä ja punninnut sen. Molemmat tiedämme että yhden karamellin hinta olisi todennäköisesit pyöristynyt nollaan euroon joten 50 senttiä on mitä ilmeisemmin ylihintaa. Jos liikkeessä ei harjoiteta minkäänlaista syrjintää vaikkapa asiakkaan naaman tai vajaavaltaisuuden perusteella, ei voida tulla muuhun loppuväittämään kuin että ylihinta perustui asiakaspalvelijan henkilökohtaisen vitutuksen lievittämiseen (tyyliin ”sainpas näpäyttää, hahaa \o/”, jne). Joten joko
a) liikkeessä harjoitetaan syrjintää ja hinnoitellaan tuotteet huomattavan erillä tavalla, jopa kymmenkertaisesti tietyille ihmisryhmille
b) liikkeessä kerätään perusteetta sakkomaksuja ihmisiltä, jotka eivät osaa käyttäytyä
Jos et pysty perustelemaan ylihintaa, ei voida olettaa muuta kuin että ylimääräisellä maksulla oli tarkoitus näyttää asiakkaalle, ”missä kaappi seisoo” asiakaspalvelijan mielestä. Maksulla ei ollut mitään tekemistä yrityksen normaalin liiketoiminnan kanssa, eikä asiakaspalvelijalla todennäköisesti ollut ensisijaisena ajatuksena työnantajansa toimeentulo tämmösiä sakkomaksuja keksiessään.
Jos taas olet sitä mieltä, että sopimus oli pätevä (siitä huolimatta että se hyväksyttiin ennen loppuhinnan kuulemista), niin olisiko asiakkaalla ollut oikeus mielestäsi purkaa tämä sopimus jos olisi kuullut, että karamelli maksoikin 100 euroa, koska se yritettiin näpistää ja otettiin laatikosta väärällä tavalla ulos?
apa: Juuri näin. Todellista sopimusta ei edes ollut, vaan kyseessä oli näpistys. Voidaan tietenki spekuloida sillä olisiko näpistys tapahtunut vasta siinä vaiheessa, kun menee kassan ohi vai ennen.
Joka tapauksessa, näpistys on rikoslaissa määritelty rikos, ja rikoksesta on tuomittava sakkoja. Yritys ei voi olla yksityinen poliisi, joka näitä sakkoja kerää. Näinollen ainoa oikea vaihtoehto olisi ollut soittaa paikalle poliisi, jos yhden karamellin syöminen niin harmitti asiakaspalvelijaa. Perusteita 50 sentin lisämaksuun ei ollut. Jos ajatellaan että asiakas näpisti, ja yritys tästä rankaisi 50 sentin sakolla, syyllistyi yksityishenkilö virkavallan anastamiseen. Se on huomattavasti vakavampi rikkomus kuin näpistys.
Näpistyksestä ei selviä maksamalla yrittäjälle rahaa, eikä edes maksamalla poliisiviranomaiselle rahaa. Jos ajatellaan että asiakaspalvelija anasti virkavallan, hänen käytöksensä voidaan siinä tilanteessa rinnastaa viranomaiskäytökseen. Jos poliisi tai viranomainen tai viranomaiseen rinnastettava ottaa maksun siitä hyvästä, että toinen selviää maksamisella rikoksesta, sitä tosiasiallisesti sanotaan lahjonnaksi. Myös se on vakava rikos.
Tapahtuneen oikeellisuuteen puuttumatta luulisi aikuisen ihmisen liikkeeseen tullessaan ymmärtävän ihan maailman perusasioita. Myytävistä tuotteista maksetaan pyydetty hinta! (Tiedoksi: yleensä hinta on näkyvillä irtokarkkilaatikoitten vieressä…)Ihan sama voiko yhtä karkkia punnita vai ei, tarkemmat vaa’at ovatkin jo työnantajan kustannuskysymys. Ja kyllä näpistelijöille hinnat saisivat olla korkeammat, mutta kun ei niille voi otsaankaankaan sitä titteliä tatuoida, niin mistäs se naapurikaupan myyjä voisi tietää kyseessä olevan näpistelijän? Niinpä me kaikki sitten maksamme sitä näpistyslisää.
Kaikki kun ei aina ymmärrä tai halua maksaa niin ne sitten syyllistyy näpistykseen. Ei sen kummempaa. Näpistyksestä saa sakkoja, jonka suuruuden vahvistaa poliisi, ei viranomaisena esiintyvä yrityksen työntekijä.
Myytävistä tuotteista maksetaan nimenomaan pyydetty hinta, joka on ennalta määritelty. Ei mitään yrittäjän työntekijän keksimiä sakkoluonteisia summittaisia maksuja, joita peritään ihmisiltä jotka syyllistyvät näpistykseen.
Jos mielestäsi näpistelijöille pitäisi olla korkeammat hinnat, niin tarkoitatko nyt sitten myös kääntäen että tällä kustannettaisiin mahdollista varkauksista aiheutuvaa tappiota, ja oikeuttaisiko menetelmä sitten nämä näpistelijät näpistämään koska maksavat jo ennalta näpistämiään tuotteita?
Mainitaan nyt vielä kerran että jos aspa olisi asiallisesti huomauttanut että karkkeja ei lämitä (kuten tekikin) ja sen jälkeen jättänyt asian siihen, olisi tilanne hoitunut jokseenkin optimaalisesti. Lakia ei olisi rikottu, viesti olisi toimitettu asiakkaalle, asiakassuhde olisi säilynyt, ja muutenkin koko tilanteesta johtunut sirkus olisi ollut sekä asiakkaalle, yrittäjälle, yritykselle, työntekijälle ja kaikille muille mieluisampi. Nyt pääsi aspa sitten sanomaan viimeisen sanansa, tuli varmaankin tosi hyvä mieli siitä, ja asiakassuhde menettiin. Mutta tärkeintä että aspalle tuli hyvä mieli. Hänelle ei vittuilla. Ugh!
”Hänelle ei vittuilla. Ugh!”
Vihdoinkin käsitit pointin. Kauan se kestikin
No tuo on just se asenne mitä ei aspaan tarvittaisi. Joko tässä muutkin alkaa lämpeneen pikkuhiljaa sille ajatukselle että motiivina ei ollut yrityksen liikevaihdon kasvattaminen vaan puhdas oman aseman pönkittäminen kun asiakas kerran kehtasi noinkin verisesti solvata että tarjosi luonnossa maksamista. Aspa on just sitä työtä että vaikka itellä omat ongelmat onkin niin ei niitä tarvi asiakasrajapintaan purkaa. Todennäköisesti ongelmana vielä oli se, että tämä nuijasti käyttäytynyt asiakas oli mies. Naisasiakkaalle tuskin olisi sanonut mitään. Miehet on sikoja.
Kuule Jukka, menisit nyt jo nukkumaan. Kaikille on nyt jo ihan päivänselvää, mitä mieltä sinä tarinasta olet, joten eiköhän tämä ollut tässä.
Se, mitä tarinassa tapahtui, alkaa olla sinulle jo ihan sivuseikka. Alat vetää mukaan omia oletuksiasi nimettömänä kirjoittelevista ihmsisistä, ja alat jo uskoa itsekin noihin olettamuksiin. Ihan oikeasti tuo meuhkaaminen alkaa olla jo terveydellesi vaarallista. Et nimittäin huomaa pientä vinoilua, vaan otat totisen todesta kaiken.
Ketään ei tosiaankaan kiinnosta kuulla enempää, mitä kaikkea ehkä mahdollisesti ja todennäköisesti tapahtui tai olisi ehkä saattanut tapahtua, ja kuinka suuren liikevaihdon lisäyksen tapaus vei.
Älä valvo koneen ääressä enää kauempaa, jookos.
Jukka sä oot sekaisin!!! LOPETA jo.
Nyt män vähän ohi aiheen koko keskustelu
Mutta kyllä näitäkin sotia on ihan huvittava lukea 
Jukka muistuttaa yhtä aasiakastyyppiä siinä, että tuolla aikaisemmin lupasi lopettaa keskusteluun osallistumisen, koska kiville on järkevämpi puhua, mutta eipä pitänyt lupaustaan (vrt. ”en tule tähän kauppaan enää koskaan” -asiakkaaseen, jotka tupsahtavat heti seuraavana päivänä). Suosittelisin, Jukka, että menisit tekemään nyt sen rikosilmoituksen siitä virkavallan anastuksesta. Haluaisin nähdä sen poliisin ilmeen, joka moisen ilmoituksen ottaisi vastaan. Ei ehkä voi väittää, että 50 sentin veloittaminen syödystä karkista täyttäisi tunnusmerkistöä ihan täysin… Voi jeesus. Samalla reissulla voit käydä kärjiksessä nostamassa sopimusoikeudellisen kanteen sopimuksen mitättömyydestä tai pätemättömyydestä. Voisin kuvitella, että olet tarinan poika ja siten asianosainen.
Tarina oli hyvä, isän (maksajan) asenne kohdallaan, 40 sentin ”näpäytys” kohtuullinen (jos vaikka oletetaan, että oikea hinta olisi ollut 10 senttiä)eikä siinä tosiaan ollut tarkoituksena oman egon pönkittäminen, eikä voi puhua mistään sirkuksesta, ruljanssista tai kohtauksen järjestämisestä . Mielestäni ei ole 6-vuotiaan tasoista huomauttaa, että yleensä asiassa neuvotaan 6-vuotiaita. Tämä nimittäin on varmasti totta. ”We just lost a customer we never wanted in the first place.”
tuuraajana kirjoitti:
”jr: ja olisiko tälle urpolle sitten pitänyt vielä antaa vähän limpparia kyytipojaksi kun raukalla oli niin kova nälkä?”
Ei, mistä moista keksit?
”ja tuskinpa näpistykset koskaan mihinkään tuomioistuimeen menevät, eiköhän ne hoideta kuntoon ihan poliisin toimesta (=sakot).”
Jos näpistäjä kiistää näpistäneensä niin sakkoihin tarvittaneen oikeuden päätös.
ps. ”toimesta” on huonoa suomea, kirjoita mielummin ‘eiköhän ihan poliisi hoida ne kuntoon’.
Kun Jukka niin tykkää viilata ja olettaa niin viilataan tästä: huonosti käyttäytyvä mies henkilö joka ei ollut edes se maksaja ehdotti luonnossa maksua eli käytännössä haukkui aspaa huoraksi eli olisi ollut aihetta kunnianloukkauksesta soittaa poliisi paikalle. Asiakassuhde säilyi koska maksavana asiakkaana toimiva ISÄ todennäköisesti tulee uudelleen koska oli erittäin tyytyväinen aspan toimintaa. Karkkiveloitus EI ollut mikään viranomaista leikkivän aspan myötämä sakko vaan veloitus tuotteesta joka oli luvatta siirretty pois hyllystä paikkaan josta sitä ei voinut enää takaisin laittaa. Annetaanko olla jo?
jr: olen tuhannesti pahoillani huonosta suomen kielen käytöstäni, toivottavasti et kovasti harmistunut. Koetan petrata jatkosssa (onko petrata oikea sana?)
apa: my thoughts exactly(I wonder if I should use English instead of soomi, hmmm)
”Karkkiveloitus EI ollut mikään viranomaista leikkivän aspan myötämä sakko vaan veloitus tuotteesta joka oli luvatta siirretty pois hyllystä paikkaan josta sitä ei voinut enää takaisin laittaa. Annetaanko olla jo?”
Ei anneta, koska veloitus oli törkeän ylihintainen.
”Ei anneta, koska veloitus oli törkeän ylihintainen.”
Mistä tiedämme, että karkki oli ylihintainen? Emme niin mistään, koska emme tiedä karkin kokoa. Irtokarkkeja joskus ostaneet tietävät, että niitä on pienistä rakeista lähtien lähes puolen kämmenen kokoisiin lämpäreisiin, toisaalta höyhenenkevyistä vaahtokarkeista raskaisiin suklaapaloihin. Nyt kaikki olettavat, että karkki oli pienenpieni ja painoi tuskin mitään. Kun vielä ajatusta kehittelee, niin ottaisiko aikuinen mies nälkäänsä pienen karkin, vai suuren lämpäreen? Ettei vain käynyt niin, että karkki olikin niin painava, että yrittäjä jäi hinnassa tappiolle…
apa: Muuten olen sun kanssa samoilla linjoilla, mutta pakko sanoa, että ajattelet nyt luonnossa maksamista väärin päin. Jos poika ehdottaa, että maksaa luonnossa, niin hän laittaa itsensä maksulliseen asiaan eikä myyjää.
korjaus viimeiseen lauseeseen: maksulliseen asemaan tietenkin
Tarinan pointti taisi olla siinä, että nuorimies ei tajunnut, että kaupassa ei karkkia syödä ennenkuin ne on maksettu.
Huomatkaa tämä kappale:
”Ystävälliseen sävyyn huikkasin miehelle kun edellinen asiakas teki lähtöä, että “anteeksi, mitä oikein teit?”. “NO OTIN KARKKIA, TÖRKEE NÄLKÄ!”, hän huusi takaisin. Ilmoitin hänelle, että kaikki ostokset tulee maksaa ja karkit punnitaan kassalla ennen niiden syömistä. Lisäksi karkkeja ei saa ottaa purkeista sormin, vaan ne tulee kauhalla tai pihdeillä kerätä pussiin. Kundi huutaa mulle että “MAKSAN SULLE KOHTA LUONNOSSA!”.”
Niinpä. Aspa kysyi ensin YSTÄVÄLLISEEN sävyyn, jonka jälkeen aasi alkoi huutaa. Tällaiset aasit pitääkin mielestäni pudottaa maan pinnalle.
Ihme nillitystä näillä kommenttipalstoilla välillä. Saa kyllä nauraa oikein urakalla.
Pilleri, lieventääkö se jotenkin tekoa? Mies asetti itsensä maksajan asemaan luonnossa maksamista ehdottaessaan, mutta sukupuolestaan johtuen hän olisi enemmän raiskaajan asemassa. Nillin nillin
En ymmärrä nillitystä karkin ylihintaisuudesta.
Karkki 0,05 EUR (sis. alv 22%) + huomautus aiheesta 0,45 EUR (sis. alv 22%). Aivan samalla tavalla se tupakka-aski raflasta tilattuna ja avattuna maksaa melkein tuplaten verrattuna kioskihintaan.
raspi: ”Mistä tiedämme, että karkki oli ylihintainen?”
Tiedämme, että karkki oli ylihintainen, koska aspa itse kirjoittaa tarinassaan, että pyysi karkista ylihintaan. Aspa myös perustelee tekonsa mielenkiintoisesti sillä, että koska ei voinut punnita karamellia, oikeutti se hänen mielestään ylihinnan pyytämiseen. Mitä logiikkaa tämä taas on? Eikö punnitusvaikeuksissa pitäisi pyytää karamellista keskimääräistä myyntihintaa, tai sitten kaikista painavimman karamellin hintaa, jonka asiakas on mahdollisesti ottanut.
Aspa valehtelee asian ihan selkeästi jopa omaan kirjoitukseensa. Aspalla kävi aivan varmasti mielessä, että punnitsisi vastaavan karkin ja pyytäisi sen hinnan. Ongelmaksi olisi kuitenkin koitunut se, että karamellin hinta olisi saattanut pyöristyä alaspäin nollaan euroon, ja sekös se vasta olisi noloa ollut kun olisi aikansa riehunut asiasta eikä asiakkaalle olisi edes lopulta koitunut maksua törttöilystään.
Mikey: Olenkin monta kertaa sanonut että aspa toimi ihan oppikirjan mukaan ja asiallisesti aina siihen asti kunnes asiakas sanoi maksavansa luonnossa, jonka jälkeen aspa hajosi sirpaleiksi: höyryä tuli korvista ja kohta alkoikin sellainen sirkus jota ei kukaan olisi kaivannut. Mikään, mitä tapahtui sen jälkeen, ei mitenkään edesauttanut asiakassuhteen säilymistä eikä kuulu asiakaspalvelijan ammattiin, työnkuvaan tai ammattietiikkaan. Oli vaan pakko sanoa se viimeinen sana kun niin jurppi ne luonnossa maksamiset.
Ko. aspan kannattaisi tutustua asiakaspalveluun yöpizzerioissa, yökerhoissa tai nakkikopeilla niin tulisi hyvin nopeasti selväksi, ettei tuommoselta kielenkäytöltä voi välttyä eikä se oikeuta antamaan asiakkaalle sakkoja.
apa: Kaikki liikkeessä olevat ovat asiakkaita, eivät pelkästään maksavat. Luuletko että isä olisi yksikseen tullut liikkeeseen jos poika olisi sanonut ettei halua käyttää ko. liikkeen palveluita? Tai olisiko poika voinut ensi kerralla tulla yksin?
Pilleri: Virkavallan anastus ei syytteenä tarkastele sitä, kuinka paljon teolla on saanut ansiohyötyä. Riittää että ryhtyy toimeen, johon vain julkista valtaa käyttävä viranomainen voi alkaa. Sivistä itseäsi RL 16. luku 9 §.
Ja miksi puhut ”näpäytyksestä”, aivan lainausmerkkien kera? Kokeile puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja mieti hetken miksi tuota 40 sentin ylimaksua kutsuisit. Aivan, aivan.
Maake: Ei aspa voi alkaa keksimään omia hintojansa liikkeen johdon yli. Tuossa ollaan melkoisen lähellä jo sitä tilannetta, että aspa alkaa pyytämään asiakaskohtaista palvelumaksua ja pistää rahat omaan taskuunsa. Onko se asia sitten mielestäsi hyvin, kun aspa keksii omia maksujansa omasta päästänsä ja aina kun kysyt aspalta jotakin niin hän laittaa sinulle 45 sentin laskun lisää koska joutui neuvomaan sinua?
Raspi: En kiellä etteikö jäpikkä olisi täysi idiootti (pidin stoorista ihan kympillä). Ei vain voi tulkita, että haukkui myyjää huoraksi, koska itse ”tarjosi maksullista seksiä”, ei sen ostoa. Eli siis itse olisi se ”huora”. Jos nainen maksaa esim. vuokraa luonnossa, käy se niin että vuokraisännän vuokrasaatava ja naisen maksullisesta seksistä aiheutuva saatava kuittaavat toisensa. Joten apan tulkinta väärinpäin ajateltu, koska tässä mies luonnossa maksaja. Got the point? Raiskaaja-aspektia en ymmärrä. Kommentti itsessään (siis pojan heitto luonnossa maksamisesta) itioottimainen.
Mutta kuten sanottu, tarina loistava, enkä todellakaan tajua Jukkaa yms. muita, jotka puhuu ”kohtauksen järjestämisestä” ja ”asiakkaan nolaamisesta”. Ei ollu niin suuren luokan juttu, vaan erittäin hauska ja aiheellinen. Hatunnosto Jepelle
Näitä lisää!
Ei mutta huomenta Jukka! Ihmettelinkin jo, oliko raivosi laantunut, vai oliko otsasuonesi revennyt, mutta ei.
”Ko. aspan kannattaisi tutustua asiakaspalveluun yöpizzerioissa, yökerhoissa tai nakkikopeilla niin tulisi hyvin nopeasti selväksi, ettei tuommoselta kielenkäytöltä voi välttyä eikä se oikeuta antamaan asiakkaalle sakkoja.”
Kannattaisi tosiaan sinunkin tutustua. Moisesta käytöksestä seuraisi asiakkaan poistamisia ja porttikieltoja, ja ihan hyvästä syystä.
Jukanhan piti lopettaa kommentointi kauan aikaa sitten
LOL!!!!!!
Jukka: näin itseäni sivistämättäkin olen sitä mieltä, että karkin hinnoitteleminen summittaisesti 50 senttiin tuskin voidaan tulkita toimenpiteeksi, johon ainoastaan julkista valtaa käyttävä viranomainen saisi ryhtyä saati sitten että tilanteessa muuten voisi erehtyä luulemaan myyjää viranomaiseksi. En usko, että menisi sakotuksena läpi. En tietenkään varma voi olla. Kerro joskus miten kävi, niin sivistytään kaikki.
oi oi.
perusta jukka vaikka joku aspakoulutuskeskus, niin ei tarvitse täällä inistä.
Sinäkin voisit rakentaa kommentteihisi hieman asiapohjaa, jos pääsi sisällä julkaisukelpoisia ajatuksia liikkuu. Asiat kiistelevät, eivät ihmiset.
Tännehän ei ole tullut kuin ainoastaan 30 viestiä yhdessä päivässä. Hyvä me =)
Mutta vastataan nyt joihonkin..
Omasta mielestäni tapauksen karkkihinnoittelua voidaan pitää kahden välisenä sopimuksena. Jos jollain on tästä eriävä mielipide, niin se hänelle suodaan. Viimeisen sanan asiasta voi sanoa esim. paikallinen käräjäoikeus, mutta ilmeisestikään tämä asia ei ole menossa käräjille.
Tarkoitan tällä, että kahdenvälisen sopimuksen määritelmä ei itseasiassa mikään kovin tarkka. Mm. suullisetkin sopimukset ovat kirjallisien tasoisia (ja sellaisesta sopimuksestahan tässä tapauksessa on kysymys).
Tarina ei itseasiassa kerro, että kuka maksoi nämä ostoksen (ja vuokran?), mutta minulle jäi silti sellainen kuva, että se oli tarinan isä. Hän oli ainakin se, joka hyväksyi, että karkin loppusumma lisätään ostosten kokonaissummaan.
Isällä ei ollut mitään 50 sentin hintaa vastaan, vaan (tarinan mukaan) ainoastaan poika oli siitä näreissään.
Koska poika ei ollut tässä tilanteessa asiakkaana, se ei minun mielestäni vaikuta tässä tilanteessa.
Esim. Jos kävisin kaverini kanssa valokuvaamossa ja saisin kuulla passikuvan hinnaksi 15 euroa. Niinpä sanon kaverilleni, että yleensä passikuva maksaa 10 euroa ja minun mielestäni siinä on ylihintaa.
Jos kaverini silti ostaa kuvan ei voida sanoa, että kukaan kaupan osapuoli olisi vastustanut hintaa – ainoastaan minä tein niin enkä minä ollut tilanteessa asiakkaana.
Ja sitten mitä tulee tuohon tarinan viimeiseen lauseeseen, jossa kerrotaan, että karkkivarasta ei sen jälkeen ole näkynyt. Kaikki näyttävät olettavan, että se tarkoittaa tulevien asiakassuhteiden lopettamista. Eihän se nyt sitä tarkoita..
Esim. Minä kävin viimeksi vuokraamassa elokuvan isäni kanssa joulukuussa 2007. Sen jälkeen en ole käyny siinä samassa paikassa, joten tarkoittaako se, että kaikki tulevat asiakassuhteeni ovat loppuneet. Ei tietenkään.
Se vain viittaa siihen, että satun asumaan yli 600 km päässä vanhempieni paikkakunnalta, joten käyn vuokraamassa siellä videoitakin aika harvoin. Tarina ei asiaa kerro, mutta voisin olettaa, että ko. nuori mies olisi esim. toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lähtenyt nuori. Ja videovuokrausepisodin jälkeen, hän on ehkä lähteny takaisin opiskelupaikkakunnalleen, eikä häntä siksi ole enää näkynyt.
Pakene Jukka vuorille. Ei kukaan kaipaa sinun juttujasi täällä.
”Tiedän, että on vittumaista kuunnella esimerkiksi kännisten ihmisten haistattelua neljän aikaan yöllä nakkikopilla. Se on uravalintakysymys, olette itse sinne menneet töihin kun parempaan ette pysty. Se, että ette pysty hoitamaan työtehtäväänne asianmukaisesti nakkikopillakaan, kertoo vain siitä, että ette perkeleen löysäperseet osaa edes jumalauta niin vaativia työtehtäviä kun hampurilaisten paistamista ja siihen liittyvää asiakaspalvelua. ”
Haista sinä Jukka pitkä paska. Tämä kommentti kertoo ihan omasta asenteestasi muita ihmisiä kohtaan. ”…parempaan ette pysty…”, ole sinä hra täydellinen vaan ihan rauhassa yrittäjä, hommaa se talo ja kesämökki ja saa stressisydäri viiskymppisenä. Toivottavasti en ikinä joudu sinun alaiseksesi.
Henkkoht mielipiteenäni (ennemmin a(a)siakkaan kuin aspan näkökulmasta): kun pelataan näin pienillä rahoilla, tämä aspa toimi tilanteessa minusta ihan riittävän hyvin. Pelkkä sanominen tuskin olisi vaikuttanut yhtään mitään, asian poliisille vieminen puolestaan olisi mennyt ylilyönnin puolelle. Tosin kaikkein mieluiten karkin olisi saanut maksaa aasi itse omasta taskustaan (aikuinen kun on, tai ainakin täysi-ikäinen) eikä tämän isäpappa, ja olisin omalla logiikallani veloittanut valikoiman painavimman yksittäisen karkin (tai kahden sellaisen) hinnan sillä perusteella ettei voinut nähdä minkä karkin kaveri otti tai ottiko ehkä kaksikin.
Vinkiksi muuten, että jos vaaka ei ole riittävän tarkka yksittäisen karkin painoa antamaan, voi hyvin punnita vaikka kymmenen karkkia ja jakaa painon (ja hinnan) sitten kymmenellä. Samalla saa painoa vähän enemmän ko. karkin keskiarvoa kohti, eivät ne kaikki tarkalleen yhtä paljon paina kuitenkaan.
Löysäperseduunari: Kyllä noin voidaan yleistää käsittämään oikeastaan jokaista työtä. ”Teen työstä X, koska en kykene tekemään työtä Y, jota kuitenkin haluaisin tehdä, ja niin edelleen”. Et varmaan itsekään kuitenkaan väitä, että nakkikopilla hampurilaisten paistaminen kenenkään varsinainen unelma-ammatti olisi?
Myönnän kyllä itsekin hieman provokatiivisen ”parempaan ette pysty”-väittämän ja myönnän sen myös melko virheelliseksi päätelmäksi. On paljon ihmisiä, jotka ovat väliaikaisesti ”paskahommissa” joko elämäntilanteensa (opiskelija tjms) tai paikallisen työnsaannin vaikeuden vuoksi. Ei voida sanoa että korkeakoulun käynyt ihminen olisi esimerkiksi nakkikopilla sen takia, ettei parempaan pysty, vaan koska muuta ei ole tarjolla. Ei se silti tee työstä sen miellyttävämpää. Jos joku väittää että nakkikopilla hampurilaisen paistaminen on unelmien täyttymys, täytyy olla kyllä jotain vikaa jo vähän pääkopassakin. Mutta olet ihan oikeassa että tuo em. väittämä vaati hieman täsmennystä ja korjausta.
Oletteko arvoisat asiakaspalvelijat ikinä kuulleet asiakkuudenhallinnan perussääntöjä, esim. 1-5-25-sääntöä? Tämän nyrkkisäännön mukaan jos jo olemassaoleva asiakas maksaa yritykselle yhden ”kustannusyksikön”, niin uuden asiakkaan hankkiminen maksaa 5 kustannusyksikköä ja kerran menetetyn hankkiminen 25 kustannusyksikköä.
Niin kannattaako niiden jo olemassaoleville asiakkaille vaikka vähän tarjoillakin ilmaisia maistiaisia vai onko halvempaa postitella ihmisille kotiin tarjouslippuja joilla annetaan alennuksia vuokraleffoista? Hä? Miettikääpä jos tuo ko. huonoa kohtelua saanut asiakas olisi edes puoliksi yhtä vittumainen kuin minä, olisiko nostanut hirveän metelin saamastaan kohtelusta? Paljonko menisi potentiaalisia asiakkaita kun haukkuisi ja panettelisi yritystä netissä? Niin?
Pitäis melkein perustaa aspa-aasi.net ja laittaa sinne puolet näistä jutuista kuinka huonosti olette onnistuneet aspatilanteet hoitamaan. Varoittavia esimerkkejä. Voiko kukaan ja millä ihmeen perusteella sanoa että ”hyvin hoidettu! hyvä!” jos tarina loppuu lauseeseen ”ei ole enää karkkivarasta(=asiakasta) näkynyt”. Miten niin hyvin hoidettu? Siten niin kun asiakas saatiin nolostumaan ja vaihtamaan palveluntarjoajaa? Hyvän asiakaspalvelijan tulisi ajatella asiakasta eikä itseään.
on oudon mustavalkoinen tämä maailma kyllä. Jos et ajattele, että joku asia oli hyvä niin automaattisesti se on P*SKA!!! tai jos et kannata meitä niin olet meitä vastaan!
sanonpa vaan. huhhuh.
HAHAHHA kunno piipityst karkit pitää muutenki sutii niist mitää makseta
eikö teillä OIKEASTI ole parempaa tekemistä? (tällä viittaan etenkin käyttäjään jukka
D)
jos on elämä oikeasti niin tylsää, että ei muuta pätemisen paikkaa löydä kuin aasiakas-sivuston ja vielä se aihe on 40 senttiä niin sanon vaan, että saunan taakse.
kiitti.
Enpä ole jukka kuullut 1-5-25-säännöstä, mutta olen kuullut toisesta tutkimuksesta, jossa verrattiin yrityksien rahankäyttöä ja asiakkuuksia.
Siinä saatiin selville, että tavallisesti yritykseltä vaaditaan keskimäärin 8 kertaa enemmän resursseja menetetyn asiakkaan saamiseen uudelleen asiakkaaksi verrattuna täysin uuteen asiakkaaseen..
Senkin mukaan jo saavutetuista asiakassuhteista kannattaa oikeasti pitää kynsin ja hampain kiinni.
Tarinasta ei tosin käy millään tavalla ilmi, että tämän pojan kohdalla kyseessä on menetetty asiakassuhde. Ainoastaan, että häntä ei ole enää näkynyt.
Laadukkaan väittelyn tuomaa mielihyvää aliarvioidaan tällä sivustolla selkeästi. Kyseessä henkinen shakkipeli.
Mikään ole virkistävämpää!
Jukka: Olen ollu baareissa töissä, yks tyyppi onnistu kerran päästää suustaan että Vitun n**keri huora! Poke kuuli, oli typpi ulkona raflasta melkeinpä sekunneissa joten ei, moinen kielenkäyttö ei ole koskaan hyväksyttävää, ei edes humalassa. Taidan toistaa nyt jotain mitä muutkin ovat sinulle yrittäneet sanoa, aspa EI ole yleinen sylkykuppi jolle voit purkaa pahan mielesi ja hän vain hymyilee.
Lisättäkään siis että olen kyllä selekästi valkoihoiseksi tunnistettava ihminen, jopa hämärässä valaistuksessa..
Jukka, jos tuon 1-5-25 -säännön mukaan tätä tapausta pohditaan, niin kalliiksi tulee yritykselle yrittää hankkia varasteleva asiakas takaisin.
raspi: Niin tuleekin, siksi kannattaakin huolehtia asiakassuhteista paremmin. Uusien asiakkaiden ja varsinkin menetettyjen asiakkaiden hankkiminen on niin kallista, että monesti kannattaa joustaa jopa sellaisissa tilanteissa, joissa asiakas on väärässä ja itse oikeassa.
apa: Tilanne onkin vähän eri. Jos nyt analogiaa tähän tilanteeseen hakisit niin esimerkkisi olisi mennyt niin että tämä baarissa huorittelija olisi saanut jäädä sisälle baariin, mutta seuraavaa tuoppia tilatessaan aspa olisi perinyt tuopista viisinkertaisen maksun ikään kuin ”näpäytyksenä” tökeröstä käytöksestä. (Vai mikä se hieno termi olikaan kun sakoista ei kerran voinut puhua.)
Nyt on mennyt jollain Jukkapojalla joku homma vähän pitkäksi.
Onhan se tietysti kamalaa, jos varasteleva jolppi pysyy poissa, mutta rahaa käyttävä isänsä sen sijaan tykkää paikan asiakaspalveluotteesta.
Varsinkin meille sivullisille se on ihan kauheeta.
jukka apalle baarihuutelijasta: itse asiassa tilanne olisi ollut niin, että huutelija joutessaan olisi tiskin ylitse kauhaisstu pähkinöitä suuhunsa ja huutanut, että on kovasti nälkä ja vasta sen jälkeen aspa olisi aasiakasta laskuttanut.
Jukka:
ei ole enää karkkivarasta(=asiakasta) näkynyt
Eli kaikki kääntyi hyvin! Kuka niitä varkaita kaipaa? Sitäpaitsi, varkaan isä oli erittäin tyytyväinen aspan palveluun. Eli missä vika? Varasteleva, lapsellinen, törkeyksiä suoltava tyyppi ei ole enää näyttäytynyt liikkeessä. Parempi niin.
Asiakkaat ovat kuin marjoja. Niissä on paljon hyviä, mehukkaita yhsilöitä, mutta sitten on niitä homeisia ja mätiä. Ei kaikkia marjoja kannata poimia vaikka ämpäri täyttyisi nopeammin. Huonot marjat pilaavat niiden hyvienkin maun.
”eikö teillä OIKEASTI ole parempaa tekemistä? (tällä viittaan etenkin käyttäjään jukka
D)
jos on elämä oikeasti niin tylsää, että ei muuta pätemisen paikkaa löydä kuin aasiakas-sivuston ja vielä se aihe on 40 senttiä niin sanon vaan, että saunan taakse.”
No minä ainakin luen mieluummin hyvin perusteltuja mielipiteitä ja viihdyttäviä väittelyitä kuin näitä aivottomia ”jos on elämä noin tylsää niin mene pois” -heittoja, joita täältäkin muuten taitaa löytyä jo enemmän kuin kyseisen jukan viestejä. Niin että jos ei OIKEASTI ole mitään sanottavaa niin pysyisittekö poissa pilaamasta keskustelua, kiitos!
Ja tämä siis täysin ottamatta kantaa siihen mikä mielipiteeni alkuperäiseen aiheeseen on
Mut mitä sen aspan sit olisi pitänyt sanoa sen luonnossamaksamis-kommentin jälkeen? Hymyillä, ja näin kannustaa aasiakasta jatkamaan samalla tavalla jatkossa? Vai olla hiljaa eikä sanoa mitään?
Kyllä tässä tapauksessa oli niin röyhkeä tapaus että hyvä että vähän ojennettiin. Jos aspa olisi vain sanonut asiasta, en usko sillä olisi ollut juuri mitään vaikutusta. Tyyppi olisi voinut jatkaa samalla tavalla jatkossakin (ja vieläpä samassa liikkeessä kun huomaa, ettei myyjä tee mitään muuta kun kiellä).
Jukka sanoi: ”Pilleri: Virkavallan anastus ei syytteenä tarkastele sitä, kuinka paljon teolla on saanut ansiohyötyä. Riittää että ryhtyy toimeen, johon vain julkista valtaa käyttävä viranomainen voi alkaa. Sivistä itseäsi RL 16. luku 9 §.”
Hienoa, maallikko sivistää maallikkoa. Jätetäänkö nämä pätemiset pois, jos ei laintulkinta ole oikeasti omaa alaa? Näyttää hieman erikoiselta, kun vedotaan johonkin pykälään, mitä ei kuitenkaan ihan osata tulkita. Eikö kommentti ”sivistä itseäsi” ole vähän ylimielisesti sanottu, jos kerran on niin, että asiat riitelevät eivät ihmiset?
Jukka:”Jos joku väittää että nakkikopilla hampurilaisen paistaminen on unelmien täyttymys, täytyy olla kyllä jotain vikaa jo vähän pääkopassakin.”
Meinaat tuolla kommentilla siis, että sadoilla grilliyrittäjillä viiraa päässä. Monelle heistä nimittäin oma yritys, olkoonkin sitten grilli, on unelmien täyttymys. Kiitos kuitenkin kommentistasi, siitä selviää todellakin arvomaailmasi.
”Uusien asiakkaiden ja varsinkin menetettyjen asiakkaiden hankkiminen on niin kallista, että monesti kannattaa joustaa jopa sellaisissa tilanteissa, joissa asiakas on väärässä ja itse oikeassa.”
No sitten minun täytyy tältä istumalta mennä ojentamaan omaa esimiestäni ja hänen esimiestään, että kyllä teillä nyt on kaikki kaupankäynnin periaatteet ihan pielessä, kun ette tajua, että varaskin on niin hyvä asiakas, että siitä on pidettävä kiinni kynsin hampain.
Ei piru, että olen nauranut hysteerisesti Jukan kommenteille. En voi enää edes uskoa häntä trolliksi, koska useimmat trollit ovat sen verran fiksuja, etteivät kirjoita kuuden sivun mittaisia selostuksia, kun vastaväittelijä on vastannut kahdella lauseella.
Mutta hyvää työtä Jukka. Uskon, että moni muukin on saanut hyvää vatsalihastreeniä jutuistasi. Lainaa vielä vähän lisää Wikipediaa tai vaihtoehtoisesti Hikipediaa, niin saat juttuihisi lisää pontta!
Eikä varas ole vieläkään alkuperäisen kirjoittajan mukaan maksanut mitään… aivan sama, mitä hän itkee, jos isä ei valita hinnasta, ja maksaa laskun tyytyväisenä.
Ja oikeesti, toi sakkopelleily on jo naurettavaa. Voittehan käydä vaikka kurkkaamassa, jos se aspa on pukeutunut virkamieheksi tai jakaa laittomia sakkolappuja siellä vuokraamossa. Virkamiehenä esiintymisestähän tässä täytyy olla kyse, muutenhan kyseessä olisi huomautusmaksu, jolta se kuulostaa.
Jukka muuten, jos baarityöntekijä laskuttaa suolapähkinöistä 20€ (mikäli tuoppi maksaisi siis 5€), niin ei voida enää puhua analogiasta tähän tapahtumaan. Ensinnäkin vuokraamossa asiakas vei karamelleja ja häneltä veloitettiin karamelleista viisinkertaisen videovuokrauksen sijaan…
Mutta, oikeesti, työnnä se markkinoinnin perusteet-kirja jo pois, jatkokurssilla käsitellään sitten perusteellisemmin sitä, mitä tehdä kun menetettävää asiakasta ei kannata ottaakaan takaisin, koska hän varastaa ja haukkuu työntekijääsi, joka tästä hyvästä vaihtaa työpaikkaa, ja joudut viikkokausia kouluttamaan omalla rahallasi hänelle seuraajaa vain pitääksesi jonkun vittumarkon… Ai, mutta eihän koulutus mitään maksa, kun kaksi työntekijää tekee yhden työt melkein täydellä palkalla.
Kuinka oikein ylipäätänsä on ”näpäyttää”/sakottaa/rankaista asiakasta siitä, että hänen lapsensa ei osaa käyttäytyä? Eikö näiden rangaistuksenomaisten toimien pitäisi kohdistua siihen henkilöön, joka tuota suunnatonta mielipahaa asiakaspalvelijalle aiheutti?
Ihkua! Jukka löysi ihan uuden kuvakulman koko juttuun!
Voi huoh.
Vai näkökulman.
T-chan: ”Mutta hyvää työtä Jukka. Uskon, että moni muukin on saanut hyvää vatsalihastreeniä jutuistasi. Lainaa vielä vähän lisää Wikipediaa tai vaihtoehtoisesti Hikipediaa, niin saat juttuihisi lisää pontta!”
Komppaan! Jatkakoon näin niin meillä on kohta sixpack.
Jättäkää nyt se Jukka jo rauhaan,ensimmäinen fiksu yrittäjä joka ottaa sekä asiakkaan,että aspan käytöksen huomioon.
Hemmetin teinit kun te ette ole ollet vielä työelämässä työharjoittelua lukuun ottamatta paria vuotta kauempaa niin ette tiedä elämän tosiasioita!!
Hienoa Jukka nähdä että asiallisiakin yrittäjiä on..
Ei voi Shoonkaan muuta kuin myhäillä itsekseen. Se on näemmä ihan muiden käsissä päättää, koska ojentaminen on hauskaa ja koska ei. Tämä olkoon Timmylle opiksi: ensi kerralla väritä asiakkaasta vähän inhottavampi kuvaus, niin saat sympatiat puolellesi.
”Hemmetin teinit kun te ette ole ollet vielä työelämässä työharjoittelua lukuun ottamatta paria vuotta kauempaa niin ette tiedä elämän tosiasioita!!”
Ja tämä perustuu mihin? Eri mieltä oleminen ei tee kenestäkään teiniä. Oma työkokemukseni on ohittanut täysi-ikäisyyden rajan aikoja sitten, ja sen oppien mukaan yksikään asiakas, joka varastelee ei ole sen arvoinen, että kannattaisi asiakkuutta pitää yllä. Että sellaisia elämän tosiasioita.
Mitäpä mahdatte miettiä tästä: Kymmeniä kertoja kassatätinä laitoin punnitsemattomista hedelmistä kassakoneeseen itse arvioimani hinnan, jos oli ruuhkaa enkä ehtinyt lähteä punnitsemaan tuotetta. Aina kuitenkin asiasta mainitsin ja kysyin onko tällainen hinta OK vai jätetäänkö tuote pois (koskaan kukaan ei jättänyt). Voipi kuitenkin olla, että vaikka euron banaani olisikin punnittuna maksanut vain 70 senttiä. Olenko nyt esiintynyt viranomaisena ja rikkonut lakia?
”Mies asetti itsensä maksajan asemaan luonnossa maksamista ehdottaessaan, mutta sukupuolestaan johtuen hän olisi enemmän raiskaajan asemassa.”
Wtf? Eihän tässä mistään raiskauksesta ole puhe. Ja muutenkin, miten sukupuolesta ”johtuen” on ”enemmän” raiskaajan asemassa?
”Mä maksan sulle kohta luonnossa” ei ole mikään ehdotus, ja se voidaan ihan hyvin katsoa laittomaksi uhkaukseksi… Eli eiköhän siinä toteutuessaan olisi ollut kyse ns. ”yllätysseksistä”?
”“Mies asetti itsensä maksajan asemaan luonnossa maksamista ehdottaessaan, mutta sukupuolestaan johtuen hän olisi enemmän raiskaajan asemassa.”
Wtf? Eihän tässä mistään raiskauksesta ole puhe. Ja muutenkin, miten sukupuolesta “johtuen” on “enemmän” raiskaajan asemassa?”
Molemmat näkökannat kovin perusteltuja: Miehen sanat vs. sukupuoli (ja sen mukanaan tuoma taakka) ja käytös. Mies sanoi naismyyjälle “MAKSAN SULLE KOHTA LUONNOSSA!” eli huutaen (mikäli isoilla kirjaimilla ja huutomerkillä niin esitetään). Lause ei ollut kysyvä ”Voinko maksaa luonnossa?” eikä myöskään huumorilla, naureskellen esitetty tilanteeseen ja kohdehenkilöön ”sopiva” heitto vaan toteava (ja esitystavan mukaisesti vielä aika uhkaava) ”MAKSAN SULLE KOHTA LUONNOSSA!”.Nainen voi kokea tämän tilanteen uhkaavaksi, kun joku käy riehumaan asiallisen sanomisen jälkeen ja uhkailee vielä sukupuolisella kanssakäymisellä. Miehistä sama heitto ei varmasti niin kauhealta kuulosta, kun harvemmin joutuvat seksuaalirikosten kohteeksi tai ovat voimasuhteessa altavastaajia.
Tuo viimeinen miete: ”Ja muutenkin, miten sukupuolesta “johtuen” on “enemmän” raiskaajan asemassa?”. Kirjoittaja johon kommentoit varmasti tarkoitti sitä, että yleensä mies syyllistyy raiskaukseen, ei nainen, vai kuinka moni mies on joutunut naisen tekemän raiskauksen uhriksi? Ja ehkä tästäkin sukupuolisesta taakasta johtuen miehen, tarinan aasin, ei ole kovin hyvä ajatus uhkailla naista luonnossa ”maksamisella” missään tilanteessa.
ja nyt lopetetaan tämän casen puiminen, että saadaa uusia kivoja juttuja luettaviksi! Kukaan ei uskalla muuten enää juttujaan tänne jakaa kun puidaan vaan jotain triviaalidetaljeja oikein urakalla.
Uijjui… vai että oikein Virkavallan Anastus. Kutsukaa heti karhu-ryhmä, Karpo ja ainakin pelastushelikopterit Sepe ja Pete paikalle – nyt ei nimittäin olekaan mistään pikkujutusta kyse!
Ilmeisesti Jukan firman johtaminen ei kovin valtavasti vie resursseja, kun ehtii tuntikaupalla näpytellä näinkin vakavasta aiheesta (puoliakaan en tosin jaksanut lukea).
Eiköhän tässä ole kysymys yksinkertaisesti siitä, että jokainen maalaisjärjellä ja ripauksella huumorintajua varustettu piti aspan toimintaa erinomaisena. Ainoastaan Jukka kokee tilanteen toisin.
Karkkia varastellut poikakin taisi jälkeen päin kokea saaneensa just ansionsa mukaan (toivottavasti ainakin).
Ja ihan sivuseikkana mainittakoon, että itse satun olemaan juristi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi heittää maalaisjärki nurkkaan ja nillittää joka asiasta maailman tappiin saakka.
Marjapensas: Mutta eikö ne juristit nimenomaan sillä maailman tappiin asti nillittämisellä tienaa elantonsa? Voin toki olla väärässä, mutta miksi sitten on mahdollisuus valittaa aina ylempään oikeus asteeseen? Ja kukahan niistä valituksista hyötyy ellei juuri se nillittävä juristi?
Kokemusteni mukaan se maailman tappiin asti tapahtuva pilkunviilaus ja nillittäminen on kuitenkin aika harvinaista, mikäli rahallinen intressi on n. tuhannesosa juristin omasta tuntipalkasta..
Karkinmaistajat? Kai käytte myös kauppojen vihanneslaareista maistelemassa vähän paprikaa ja ronkitte suolakurkkualtaasta koekappaleen ennen ostamista?
Mielestäni isä on käyttäytynyt tilanteeseen nähden oikein. Ja huom! Isähän on ollut valmis maksamaan pojan töppäilyt. Eikö sellainen ole juuri hyvä asiakas joka lopulta huomaa aasimaisuutensa?
Vaikka kuinka joillekin kakaroille yrittää kasvatusta antaa, se ei mene päähän.
Niiden jotka eivät ole paljon lasten kanssa tekemisissä, on helppo huudella kotikasvatuksen perään.
Jukka: Sinunlaisiasi ihmisiä on paljon; luullaan että saadaan porsastella vain sen takia että on asiakas.
Evelin: Luulin että kysymys oli enemmänkin aspan käyttäytymisestä kuin isän käyttäytymisestä?
Triksiina: ”Aina kuitenkin asiasta mainitsin ja kysyin onko tällainen hinta OK”
Niinpä, sinä kysyit onko menettely OK. Tässä tapauksessa ylihinta pyydettiin eikä annettu edes mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Tarinasta käy selkeästi ilmi että EI ollut OK, vaan kovaa hintaa ihmeteltiin ääneen.
Marjapensas: Jos oikeasti olisit juristi, kertoisit varmaan sitten että mistä tässä asiassa noin teoriatasolla oli kysymys. Mikä oikeutti aspan veloittamaan moninkertaisen hinnan ASIAKKAALTA siitä hyvästä, että hänen oikeustoimikelpoinen POIKANSA ei osannut käyttäytyä liikkeessä?
Epäilen kyllä vahvasti väitettäsi ammatistasi, juristit kun ovat työssään tottuneet laatimaan jos jonkinlaista asiakirjaa ja sinun kirjoitustyylisi ei vastaa ollenkaan minun mielikuvaani juristin asiallisuudesta, kun keskityt itse asiasta puhumisen sijaan vähättelemään tapahtumaa (ts. ohitat asian teoriatasolla) ja käyt henkilöäni vastaan.
Yksi karamelli todellakin on vain pisara meressä, minkä vuoksi en ymmärräkkään aspan reaktiota. Minua keskustelu kiinnostaa periaatteellisella tasolla. Tottahan se on, että ei karamellin varastaminen tai sen laskuttaminen ole kumpikaan mitään kovin mittavia oikeustoimia, kysymys onkin siitä, toimiko aspa teoriatasolla hyväksyttävästi tilanteessa.
Jos suuremmista summista puhuminen tekee itse ajattelutyöstä helpompaa, saatte lisää kontrastia tilanteeseen ajattelemalla jotain muuta asiakaspalvelutilannetta, jossa puhutaan suuremmista rahoista. Ajatellaan vaikka toista tarinaa täältä aasiakas.netistä, jossa oli joku puutarhaliikkeen pihapatsas tahallaan kumottu (lapsi leikkinyt sillä) ja tästä aiheutunut korvausvastuu vahingontekijän huoltajalle. Jos LAPSI olisi sanonut liikkeen omistajalle maksavansa luonnossa, niin olisiko tämän jälkeen liikkeen omistaja ollut oikeutettu pyytämään HUOLTAJALTA viisinkertaisen korvauksen rikotusta tuotteesta, ja millä periaatteella?
Olen kuullut huonosta päivästä, mutta onko nyt niin, että nyt taitaa jollain kirjoittajalla olla oikein putki päällä?
Nyt on kyllä käytetty aikaa kommenttien kirjoittamiseen niin kauan, ettei taida toimitusjohtajalla olla töitä ollenkaan
Ei mitenkään erityisen yllättävää, että juristisuuteni kyseenalaistettiin heti kättelyssä.
Pakko kuitenkin ihmetellä, että minkä kumman vuoksi sitä nimimerkin takaa viitsisi valehdella jostain asiasta, jolla ei ole sitten minkäänlaista merkitystä – mutta tulipahan nyt mainittua ko. fakta, tosin vain sen johdosta, että näitä hassunhauskoja Finlexiä/Wikipediaa selaavia, kaikkitietäviä ”maallikkolakimiehiä” tuntuu olevan netti pullollaan. Aivan niin kuin OTK/OTM -titteli tekisi kirjoittajasta jonkin sortin yli-ihmisen, jolla on oikeus lopullisesti ratkaista tämä Galaxeja Seisauttava Kysymysten Kysymys siitä, oliko se ny se aspan toiminta ihan jees vai ei.
Vähän huumorintajua ja epätiukkapipoisuutta peliin, niin hyvä tulee.
Ja mitä tulee kirjoitustyyliini, niin sen ohella, että kiistän ”maailmantappiinastinillityspakon” rohkenen esittää myös väitteen siitä, että edes juristin ei ole ihan pakko jokaisessa tilanteessa pyrkiä väkisin pätemään suoltamalla sivukaupalla juristijargonia siten, ettei loppujen lopuksi itsekään tiedä mitä ihmettä oikein yrittää sanoa (muista puhumattakaan). Mutta hienoltahan se kuulostaa, ei siinä mitään. Itse en kuitenkaan veloita asiakkaita X euroa per sivu -periaatteella, joten en jaksa moista oikein arvostaa (säälinsekainen huvittuneisuus lienee lähempänä).
Oho! Tästähän päästäänkin vahingossa jo lähestulkoon takaisin aiheeseen, eli siihen, mitä on hyvä asiakaspalvelu?
Juristin näkökulmasta väittäisin, ettei ainakaan se, ettei edes oma päämies pysty ymmärtämään mitä palkkaamansa juristi kirjoittaa.
Mutta se siitä. Tämä luu lienee loppuun kaluttu.
(ja todettakoon vielä, että juu-juu, Jukka ei välttämättä tarkoittanut juuri tuota mainitessaan kirjoitustyylini, mutta tulipahan kuitenkin sanottua)
Menee kyllä vähän offtopiciksi, mutta en hetkeäkään epäile juristisuuttasi. Juristiutesi on sen sijaan hieman kyseenalaista, kun kielioppisi ja kirjoitustyylisi ei kertakaikkiaan vakuuta siitä, että tekisit ammatiksesi asiakirjoja. Lisäksi, koska kiertelet ja kaartelet, etkä ota mitään oikeustieteellistä kantaa asiaan jos sinulla siihen kerran olisi mahdollisuuksia.
Ihmeissäni tosin olen minäkin, miksi valehtelit asian näin ohimennen, etkä tuonut esiin mitään painavaa argumenttia ja käyttänyt väitteesi tukena argumentum ad auctoritatem -tyylistä argumentaatiovirhettä.
Mitä taas wikipedian käyttämiseen tulee, mielestäni se on ihan relevantti tiedon lähde. Olen kyllä itsekin sopimusoikeuteni lukenut ja pystyn arvioimaan, että lainaamani teksti on ihan oikein tulkittu lakipykälistä. Kaikki, mikä on wikipediassa, ei automaattisesti ole väärää. Sinulla on ilmeisesti seuraavanlainen olettamus: asia A on tosi niin kauan, että joku kirjoittaa wikipediaan asian A olevan tosi. Tämän jälkeen asia A on joko epätosi kaikissa tilanteissa tai ei ainakaan tosi, jos joku sen lukee wikipediasta. Sitäpaitsi tämä keskustelu ei millään tasolla ylitä sitä tieteellisyyden astetta, että olisi jotain syytä hakea lähdeviittauksia wikipediaa luotettavammista lähteistä.
Jos kerran edelleen väität olevasi juristi, uusin kysymykseni:
Millä oikeudella aspa perii korkeampaa hintaa ihmiseltä, jonka lapsi huutelee törkeyksiä, ja miksi tätä hinnankorotusta kutsutaan?
Onko syrjintää, jos yritys hinnoittelee tuotteensa asiakkaan lapsen vittumaisuuden perusteella?
Jos henkilö syyllistyy näpistykseen, onko yrityksellä ylipäätänsä oikeutta laskuttaa näpistetystä tuotteesta, vai tulisiko asia joka tapauksessa hoitaa viranomaisteitse?
Jos tuote A maksaa X euroa, ja henkilö näpistää tuotteen, voiko yritys pyytää näpistetystä tuotteesta 5*X hinnan?
Voiko rikoksesta ylipäätänsä selvitä rahalla, kuten tässä tapauksessa tapahtui?
Jos näpistyksestä todellakin voi selvitä rahalla, niin miksi kutsutaan maksua, joka ylittää normaalisti tuotteesta maksettavan hinnan?
Kuinka paljon ylihintaa näpistetystä tuotteesta voi pyytää, ennenkuin hinta tulkitaan sakonomaiseksi rangaistusmaksuksi?
Eikös se ole edes hieman moraalisesti arveluttavaa, jos henkilö yrittää varastaa tuotteen ja kiinni jäädessään selviää rikoksesta maksamalla yrittäjälle ”sopivan” hinnan, joka ylittää tuotteen todellisen myyntihinnan? Näinkö meillä Suomessa rikoksista rangaistaan? Italian malliin? Ja jos kyseessä on rangaistus, niin eikö meillä Suomessa ole ainoa rangaistuksen täytäntöönpanija julkista valtaa käyttävä ja kansalaisten hyväksymä viranomainen, ei yrittäjä itse?
Koska ”jukalla” ei ole mitään järkevää sanottavaa, vaan ainoastaan tarve päteä, tuoda itseään esille ja riidellä kaikkien kanssa, jotka kyseenalaistavat hänen esittämiään ”totuuksia”, niin ehkä olisi parempi, että kaikki sivuston lukijat yksinkertaiseti jättäisivät hänet täysin huomiotta.
Ehkä ”jukka” sitten olisi vihdoinkin hiljaa.
Sinulta meni nyt pointti ohi. Ei tässä ole tarkoitus riidellä vaan sivistyneesti väitellä asioista. Jos totuuteni ovat mielestäsi ”totuuksia”, niin mielelläni kuulisin myös tähän perusteen. Asiat kiistelevät, eivät ihmiset.
Minä myös toivoisin, että kaikki sivuston lukijat, jotka eivät varsinaisesti osaa juuta tai jaata sanoa itse asiaan vaan menevät suoraan asian ohi henkilöä parjaamaan, jättäisivät minut yksinkertaisesti täysin huomiotta.
Mielenkiintoista kaksinaismoraalia.
Se on ihan ok, jos ”jukka” hyökkää muita vastaan, kyseenalaistaen mm. ”Marjapensaan” ammatin, mutta jos joku vastaa jotenkin poikkipuolisesti ”jukalle”, niin se on huutava vääryys.
Nyt jotain rotia.
Aiheen voisi tiivistää näin: Asiakas oli törkeä, ja kaipasi opastusta, mutta aspa olisi voinut hoitaa asian vähän hillitymminkin. Kummankin toiminnassa oli siis parantamisen varaa.
Aika paljon kommentteja näin yksinkertaisesta asiasta. :>
Kommenttiketjut keskustelut sakoista ja virkavallan anastuksesta ovat ihan naurettavia. Lähinnä naurattaa, kun jotkut ovat ihan vakavissaan kiistelemässä aiheesta ja käyttävät omaa aikaansa ilmeisesti aika paljonkin vängätäkseen ihan turhasta.
Eikö teillä ole aasiakas.netin ulkopuolista elämää?
Kyllä minulle saa huutaa ”poikkipuolisesti” (mitä se nyt tarkoittaakaan) ihan niin paljon kuin haluaa. Minä kyseenalaistin ammatin ihan perustellusti, mutta se tosiaan on niin off-topic ettei kuulu tähän keskusteluun lainkaan. Ja ei, se koulutus ei tuo mitään lisäarvoa sanomisiin jos ei pysty mitenkään perustelemaan väitteitänsä, jolloin kaikenlainen koulutukseen vetoaminen on tarpeetonta.
Kun puhut sakoista ja virkavallan anastamisesta naurettavina, tarkoittanet, ettei 50 sentin vuoksi kannata alkaa mitään sirkusta järjestämään. Ei minunkaan mielestäni. Se suurempi filosofinen kysymys onkin, että kuinka suurista summista sinun mielestäsi tulisi puhua, jolloin asiaan tulisi ”vakavuutta” eikä se enää olisi ”naurettava”? Onko asian naurettavuus suoraan riippuva rahamääristä?
Onko periaatteella hintalappu, ja mikä sen suuruus on?
On toki ulkopuolistakin elämää, tämän palstan löysin vasta hetki sitten. Minä nautin älyllisestä keskustelusta. Esitän argumentteja ja toivon niihin asiallisia vasta-argumentteja. Asiat kiistelevät, eivät ihmiset. Kyllä minä voin myöntää olevani väärässä, jos pystytään esittämään jokin konkreettinen vasta-argumentti, joka hajoittaa ajatuslogiikkani. Olen valmis hylkäämään teoriani, jos joku sen osoittaa vääräksi. Joskus olen oikeassa, joskus väärässä. Minä olen esittänyt lukuisia näkemyksiä, miksi aspa toimi mielestäni väärin. Olen esittänyt, miten olisi tullut toimia ja miksi. Kukaan ei ole toistaiseksi pystynyt osoittamaan, miksi aspa toimi oikein. Kaikki vain hurraavat aspan puolesta, lisää leipää ja sirkushuveja. Onnettomimmat väittelijät eivät keksi mitään johdonmukaista argumentaatiota itse aiheeseen ja keskittyvät minun haukkumiseen. Voihan sitä semmoistakin harrastaa, mutta se on ala-arvoista eikä vie itse asiaa millään tavalla eteenpäin. Se kertoo enemmän viestin lähettäjästä kuin minusta.
”Lähinnä naurattaa, kun jotkut ovat ihan vakavissaan kiistelemässä aiheesta ja käyttävät omaa aikaansa ilmeisesti aika paljonkin vängätäkseen ihan turhasta.”
Ja mitä tuohon ajankäyttöön tulee, minusta siinä vaiheessa ollaan aivan metsässä, kun ihmisiä lakkaa kiinnostamasta filosofinen keskustelu. Keskustelulla on aina tarkoitus. Ei ole hullua tingata edes 10 tuntia, jos sen avulla pystyy muuttamaan näkemystänsä asioista. Siksi kansa nykyään on niin lammasmaista, kun ei keskustella tarpeeksi asioista.
Nyt on Jukalla kyllä menneet sofistinen ”keskustelu” ja filosofia sekaisin…
Haiskahtaa pahasti trollaukselta tämän Jukan touhut, mutta kommentoidaan nyt vielä kerran, kun sattuu olemaan luppoaikaa.
”[...] en hetkeäkään epäile juristisuuttasi. Juristiutesi on sen sijaan hieman kyseenalaista, kun kielioppisi ja kirjoitustyylisi ei kertakaikkiaan vakuuta siitä, että tekisit ammatiksesi asiakirjoja.”
Thänks, tämä oli kiva kuulla. Jokapäiväinen haasteeni onkin mm. se, että onnistuisin luomaan tekstiä, jota ymmärtää myös lakimieskunnan ulkopuoliset tahot. Toki tulee myös huomioida se, tuleeko sopimus Kittiläläiselle porofarmarille vai pörssiyhtiölle. Jälkimmäisessä tapauksessa on lähes pakko syyllistyä juristisotkuun, kun taas porofarmarin osalta moinen osoittaisi mielestäni ammattitaidottomuutta.
Mutta sinänsä huvittavaa, että Jukka katsoo minun olevan velvoitettu muotoilemaan jonkun zättipalstan kommenttini samaan tapaan kuin kirjelmän oikeudelle. Ehkä minussa sitten on vielä poikkeuksellisesti jäljellä ripaus ihmisyyttä, eli en ole vielä kokonaan juristiutunut.
”Lisäksi, koska kiertelet ja kaartelet, etkä ota mitään oikeustieteellistä kantaa asiaan jos sinulla siihen kerran olisi mahdollisuuksia.”
Nyt alat olla asian ytimessä, hyvä Jukka. Ehkä se ei aiemmista lakimieskriteerit alittavista kirjoituksistani tarpeeksi selvästi ilmennyt, mutta pointtini oli juuri se, että tietyt asiat nyt yksinkertaisesti vain ovat liian vähäpätöisiä, jotta niitä olisi syytä ryhtyä tuntitolkulla ruotimaan lakikirja kädessä. Siksi minä en todellakaan aio laatia tästä asiasta mitään oikeusteoreettista lausumaa, vaan peräänkuulutan tervettä maalaisjärkeä ja toivon, että ihmisiltä löytyisi edes pikkuisen huumorintajua.
Tietyillä saattaa toki olla sen verran ylpeyttä matkassa, että nillitykselle ei tule loppua ikinä.
Todettakoon selvyyden vuoksi vielä lopuksi, että jos ko. karkkivaras (vinkki: Tässäkin olisi hyvä paikka nillittää varastamisen tunnusmerkistöistä rikoslain esitöiden ja oikeuskirjallisuuden valossa) tulisi toimistooni ja vaatisi minua ryhtymään toimiin videovuokraamon myyjää vastaan tämän syyllistyttyä ”virkavallan anastamiseen”, niin kehottaisin ystävällisesti – tiedostaen toki samalla, kuinka valtavan ansionmenetyksen tämä ratkaisu aiheuttaa firmallemme – tyyppiä viemään toimeksiantonsa jonnekin muualle.
Hyvä jukka, sä vedät näitä täysin 6 – 0.
No daa. Trollikortin vetäminen on kyllä yksi naurettavimmista väitteistä asiallisessa keskustelussa, eikä sen suorittajaa tulisi ottaa vakavasti. Tässäkin keskustelussa kyseinen toimenpide on suoritettu lukemattomia kertoja.
Ahaa, ymmärrän, osa parhaista ystävistäsikin on trolleja, hihila?
Tällä hetkellä tämä ketju on Puhutuimmat-listan sijalla 4, kohta luultavasti nousee yhden pykälän…
Itsekin naispuolisena vuoropäällikkönä omassa vuorossani mietitään kaksi kertaa, myydäänkö asiakkaalle, joka huorittelee. Samaten he, jotka arvostelevat työvalintaani. Asia on ihan oikeesti niin, että opintotuella ei pysty isossa kaupungissa elämään joten on pakko tehdä edes jotain työtä. Toinen aasiakas-ryhmä, jolle kyllä kuittaan, on nämä Jukat, jotka eivät arvosta hampurilaisenpaistajia. Itsellä on monen vuoden opinnot takana markkinoinnista ja kauppatieteistä ja valmistuminen ekonomiksi kohta lähellä, mutta kun niitä oman alan töitä on tämän laman aikana niin kiven alla niin siksi paistan burgereita. Ja yötöistä köyhä opiskelija saa hyvät rahat vaikka rytmi meneekin sekaisin.
Ja ihan tiedoks vaan, TYKKÄÄN OMASTA TYÖSTÄNI IHAN YLI KAIKEN, kyllä, se hampurilaisten paistaminen voi olla jotain tosi mahtavaa kun on semmoinen fiilis, mutta jos joku minua henk koht loukkaa kassalla, niin saa hakea ruokansa muualta. Me aspat ei olla siellä tiskin takana sitä varten että me myytäis myös itseämme, vaan me myydään hampurilaisia teille ja ollaan niin kauan asiallisia kun meillekin ollaan. Ja uskokaa tai älkää, meistä suurin osa on nuoria ja opiskelee.
Hyvä Jukka.
Jos tarkoituksesi ei ole riidellä vaan sivistyneesti väitellä,
olisi sinun syytä valita sanasi hieman huolellisemmin.
Itkuraivareiden ja alatyylisten viestien jälkeen olet löytänyt uuden tyylisi.
Kun pakottamalla ja huutamalla et kannatusta saanut,
päätit yrittää ns. hieroa kauppoja.
Taitaa olla vähän myöhäistä nyt….
ravintolassa minäkin: Korjasinkin tuota tuota aiempaa viestiäni opiskelijoiden ym. osalta. Huoritteleville asiakkaille ei tarvitse myydä, hakekoot palvelunsa muualta. Tässä tapauksessa ei asiakas tai edes asiakkaan lapsi huoritellut asiakaspalvelijaa, joten pointtisi menee hieman sivuraiteille. Niinikään ei ole merkitystä myykö asiakkaalle vai ei (asiakkaat saa valita), vaan vaikuttaako rikoksen yrittäminen tai huorittelu – kahdesta eri näkökulmasta katsottuna – palvelun loppuhintaan.
Mielestäni, jos asiakas ei osaa käyttäytyä, sinulla on täysi oikeus olla myymättä ja ohjata asiakas ulos. Yrittäjä voi valita asiakkaansa. Sinulla saattaa myös olla oikeus jopa korottaa mielipahasi aiheuttamisen johdosta hintaa. Yritys saa kyllä hinnoitella tuotteensa kuten lystää, järjettömälläkin tavalla, niin kauan kun hinnoittelun perusteena ei ole mikään syrjintään tai muuhun liittyvä. Sen sijaan, tästä suositusta näpistys-näkökulmasta katsottuna, sinulla ei ole oikeutta pyytää viisinkertaista hintaa hampurilaisesta, joka varastetaan. Se lähentelee kiristystä, virkavallan anastusta ja ties mitä. ”Maksat meidän määrittelemämme ylihinnan tai ilmoitamme sinut poliisille”. Se ei vaan mene niin.
tarinan aspa ei missään vaiheessa uhkaillut poliisilla. Ehkä olisi pitänyt…
Juuri niin. Joko soittanut poliisin ja ilmoittanut näpistyksen, jos todellakin kuvittelee että se yhden karamellin taloudellinen menetys kaataa firman. Koska kukaan ei oikeasti niin kuitenkaan ajattele, niin olisi antanut asian olla siinä. Jos olisi katsonut asian läpi sormien niin ei olisi tarvinnut alkaa päästelemään höyryjä korvista ja kaikilla olisi ollut mukavampaa. Asiakassuhdekin olisi säilynyt. Eikä olisi tarvinut kuunnella törkeyksiä.
”jos todellakin kuvittelee että se yhden karamellin taloudellinen menetys kaataa firman”
Kyse ei ole yhdestä karamellista.
Kyseinen nuori mies ei ole ainoa maistelija.
Ilmaiset maistiaiset tai tuotteen luvan kanssa testaaminen ovat eri asia kuin myyntiartikkelien syöminen myyjältä salaa ja kiinni jäätyä uhitellen (josta päätellen nuori mies tiesi varsin hyvin tekevänsä väärin).
”Eikä olisi tarvinut kuunnella törkeyksiä.”
Niitä törkeyksiä saattaa alkaa tippua pomolta, jos karkkeja alkaa hävitä laatikoittain.
Edelleenkään se maistelija ei jää siihen yhteen henkilöön, eikä yhden henkilön kohdalla yhteen karamelliin. Mitä useammin kyseinen käytös jää huomiotta, sitä enemmän se lisääntyy.
Asiakkaat ovat kuin lapsia.
Sääntöjä ja määräyksiä testataan surutta. Jos kiellät, tulee kiukku, itku ja harmistus. Jos et kiellä, se on sama kuin antaisit luvan tehdä ihan mitä vaan, ihan millon vaan ja ihan missä vaan.
Ensin maistetaan karamelli, kohta maistetaan joka lajia ilman aikomustakaan ostaa, kun eihän tuo myyjä näy mitään sanovan.
Siinäkin tapauksessa mielummin soittaa poliisin kuin itse alkaa sellaista leikkimään.
jukka sä oot ihan kakara, jätkä käy varmaan itse viereisessä makuunissa hakemassa lohdutusta yksinäiseen elämäänsä näpistelemällä noita karkkeja. Ihminen joka tuollaisia puhuu on yleensä itse kahtakauheampi tasku-alennusten käyttäjä.
Etenkin kun jukka muuttaa pointtiaan joka viestissä…
Oikeus ja kohtuus -palstalla on tuo sopimustekninen asia tiivistetty aika mukavasti, (http://oikeusjakohtuus.blogspot.com/2009/01/lukijan-artikkeli-sopimuksen.html):
”Ei ole mitään syytä, jonka vuoksi luvatonta pysäköintiä pitäisi arvioida jotenkin muista luvattoman käytön tilanteista poikkeavasti. On todella kaukaa haettua ja todellisuudelle vierasta esittää, että ilman lupaa pysäköivä tahtoisi sitoutua valvontayhtiön tarjoamaan sopimukseen tarjottua sopimusta rikkovalla teolla, ja vielä kauempaa haettua on, että hän samalla ”sitoutuisi” jonkun maksun suorittamiseen tästä teostaan! Kuinkahan moni olisi oikeasti aidossa valintatilanteessa valmis tällaisen sopimuksen tekemään? Ajatus on yhtä absurdi, kuin jos myymälävarkaan katsottaisiin sitoutuneen ostamaan jonkun tuotteen sillä, että hän anastaa sen.”
…
”Henkilö voi tosiasiallisilla toimillaan sitoutua sopimukseen ainoastaan sellaisissa yhteyksissä, missä tällaiset toimet ovat yleisesti hyväksytyksi tulleella tavalla muodostuneet käytännöksi. Esimerkiksi pörssikaupassa meklareilla on hyvinkin pitkälle hioutuneita käytäntöjä osto- ja myyntimääräysten tekemisestä erilaisin sormimerkein. Nämä ovat tahdonilmaisuja, jotka ovat muodostuneet vallitsevaksi käytännöksi. Tavanomainen arkielämän tilanne on taksimatka. Määränpään ilmoittaminen kuljettajalle katsotaan vakiintuneesti tahdonilmaisun antamiseksi, ja tahdonilmaisuun sisältyy sitoumus maksaa matkasta hinnaston mukainen normaali hinta – ei kuitenkaan koskaan sen enempää. Muusta kuin hinnaston mukaisesta hinnasta on aina erikseen nimenomaisesti sovittava, koska määränpään ilmoittamisen kuljettajalle ei voida katsoa sisältävän tahdonilmaisua tavanomaista korkeamman hinnan maksamisesta, eikä kuljettajalla ole lupaa tällaisen tahtotilan olemassaoloon luottaa. Vastaavasti asiakkaalla ei ole lupaa luottaa saavansa matkan hinnasta alennusta, ellei tällaisesta ole erikseen sovittu.”
Jukka hyvä, tässä tarinassa oli kyse karkin näpistyksestä. Usko jo hyvällä, että kukaan ei todellakaan ole kiinnostunut sinun jorinoistasi, jotka menevät jo ihan omissa sfääreissään, eivätkä ole enää aikoihin liittyneet edes löyhästi aiheeseen.
Sinua tuntuu kiinnostavan? Ja jos olet sitä mieltä, että tarinassa oli kyse näpistyksestä, niin tiedoksesi, että sopimussuhdetta ei voida katsoa muodostuneen jolloin ei voida päästä muuhun lopputulokseen kuin että aspa tuomitsi sakkoa näpistyksen yrittämisestä.
Ja jos asiaa ei katsota näpistykseksi vaan sopimuksen muodostumiseksi, niin kuten jo asian lainasinkin, sopimus voidaan katsoa muodostuneen vain silloin, jos ”toimet ovat yleisesti hyväksytyt”, minkä tunnusmerkit eli karkin nappaaminen hyllystä ei täytä.
Toisin sanoen, koko homma on niin suossa että en oikeastaan enää keksi, mistä näkökulmasta tarkasteltuna aspan toiminta edes teorian tasolla voisi olla hyväksyttävää?
Mutta turhaapas minä näitä sinulle rautalangasta väännän kun itse et tunnu kykenevän enää asian rationaaliseen analysoimiseen vaan keskityt mielummin minun parjaamiseeni, ts. olet itse yksinäsi keksinyt että yleisellä tasolla ollaan jotain mieltä (ja mitä merkitystä silläkään olisi) ja sitä kautta pyrit jollakin ihmeen käsitysellä näyttämään toteen että koska kaikki(=sinä) et jaksa kuunnella järkiperusteluja niin väitteilläni ei voi olla mitään totuuspohjaa. Koska sinä et jaksa kuunnella, niin minä en voi tietenkään olla oikeassa.
Mikä sopimus? Typpi tulee asiakkaan kanssa sisään, ja vetää nälkäänsä karkin, uikuttaa kun on nälkä, ja mesoaa vähän, isä maksaa kiltisti ja tilanne on ohi. Mutta jukka se vaan aspan kimppuun nettiartikkeleilla… On laitonta virkamiehenä esiintymistä, laittomia sopimuksia ja saatanan asianajajana toimimista.
Minä muuten luin tässä toissa päivänä netistä, taisi olla ihan sietä Wikipediasta, Michelin-oppaan synnystä, kerronkos täällä ihan muuten vain? Saa siitä varmaan rakennettua tossa parin kymmenen kommentin päästä jonkun aasinsillan tähän tapaukseenkin.
”Ja jos olet sitä mieltä, että tarinassa oli kyse näpistyksestä, niin tiedoksesi, että sopimussuhdetta ei voida katsoa muodostuneen jolloin ei voida päästä muuhun lopputulokseen kuin että aspa tuomitsi sakkoa näpistyksen yrittämisestä.”
Vai että sakkoa..kyllä kyse oli vahingonkorvauksesta, sakkoa voi määrätä vain laissa määritelty viranomainen.
”Ja jos asiaa ei katsota näpistykseksi vaan sopimuksen muodostumiseksi, niin kuten jo asian lainasinkin, sopimus voidaan katsoa muodostuneen vain silloin, jos “toimet ovat yleisesti hyväksytyt”, minkä tunnusmerkit eli karkin nappaaminen hyllystä ei täytä.”
Ja mistähän tuo lainauksesi on peräisin?
En ymmärrä viestistäsi yhtään mitään ensimmäisen lauseen jälkeen, joten tyydyn kommentoimaan siihen.
Tarkastelin asiaa kahdesta eri näkökulmasta (eihän ole väärin tarkastella asioita eri näkökulmista, vai pitäisikö nähdä vain se yksi ja omasta mielestä oikea näkökulma?), eli
a) sopimussuhde kahden ihmisen välillä b) rikos
Se, kumpi on tapahtunut, on tieten hieman kiistanalainen (ainakin joidenkin mielestä). Koska nykyisessä oikeuskäsityksessä voidaan kuitenkin olettaa, ettei sopimussuhde synny konkludenttisesti ilman yleisesti hyväksyttyä käytäntöä, ts. et voi vahingossa tehdä sopimusta tietämättäsi, ei voida tulla muuhun lopputulokseen, kuin että sopimusta ei ole syntynyt.
Tällöin päästään varsin mielenkiintoiseen asiaan, eli mitä maksua asiakas on yritykselle maksanut, jos se ei edes perustu mihinkään vastavuoroisuutta edellyttävään sopimussuhteeseen? Lähtökohtaisesti asiakas ei ole karamellia ostanut vaan varastanut, joten mihin tämä 50 sentin maksu perustuu?
Jaakko: viranomaisvaltaa käyttävästä toiminnasta kuitenkin. Lainasin pätkän suoraan esittämästäni linkistä, jonka myös copypastesin suoraan sivulle. Myönnän sen olevan hieman venyvähkö analogia tähän tilanteeseen mutta en näe periaatteen tasolla suurta ristiriitaa näiden yhdenmukaistamisessa. Lähtökohtaisesti et voi tehdä vahingossa sopimusta Suomessa vaan se vaatii tahdonilmaisun. Asiaa nähdäkseni oletkin kommentoinut jonkin verran aiemmin linkittämässäni blogissa.
Ja lisäyksenä, jos tapaus olisi todellakin ollut vain vahingonkorvaus, niin sen suuruuden olisi todennäköisesti muodostanut tuotteen todelliset sisäänostokustannukset, eikä asiakaspalvelijan määrittelemä sinänsä törkeän suuruinen ”vituttaa-kun-huorittelit”-maksu. Lähtökohtana, jos mukavan kokoisessa karkkipussissa on 50 karamellia, niin aspan hinnoittelupolitiikalla olisi lopputuotteen hinnaksi tullut 25 euroa. En oikein jaksa asiaa enää uudestaan ja uudestaan toistaa, mutta aspa todellakin olisi toiminut oikein jättäessään asian siihen huomautuksen jälkeen. En keksi mitään muuta keinoa, jolla asiasta olisi voinut optimaalisesti selvitä.
En tiedä olenko enemmän surullinen vai tyrmistynyt, näin asiakastakin edustavana ihmisenä, kohtelusta, jota asiakkaat saavat osakseen liikkeissä. Yhtä kaikki, ei tässä tilanteessa mitään sellaista ole, minkä vuoksi pitäisi erityisesti kehua tarinan kirjoittajan loistavia asiakaspalvelutaitoja. Tässä kun ei mitään sellaista ollut.
Jaakko: pahoittelen että ajatukseni tulevat näin repaleisena, mutta laadukkaan blogisi vuoksi ansaitset mielestäni keskimääräistä paremmin perustellun vastauksen.
Kun puhuit vahingonkorvauksesta, niin jos tarkkoja ollaan, myös se on oikeuden päätöksellä annettu virkamiehen määrittelemä ”rangaistus” (vahingonkorvauslaki). Aspa ei voi yhtään sen enempää rangaista sakoilla kuin myöskään pyytää vahingonkorvauksia muuten kuin käräjäasteella. ”Käytännön” vahingonkorvaus, eli se että mies maksaa mitä mies rikkoo, lienee lähtee ajatuksesta että rikottu tuote on sama kuin ostettu tuote. Ei siinäkään kuitenkaan enempää.
Selkeesti ”vuoden 2009 Pelle” -palkinnon voi huoleti jakaa jo tässä vaiheessa vuotta!
Niin, sanoo paljon kun mokoma touhottaja ei tajua ”ensimmäisen lauseen jälkeen” asiasta mitään. Muistaakohan jukka alkuperäistä tarinaa enää ollenkaan? Vai joko ufomiehet veivät sen karkin siirtosäteellä, ja siksi aspan olisi pitänyt vuorata piponsa alumiinifoliolla, jottei hänen ajatuksiaan olisi voitu ohjata maata kiertävältä radalta… rauhoitus nyt vähän, jukka. Et ole mikään Hannu Karpo riehuessasi täällä.
Jukka
Mitä mieltä olet tilanteesta jossa asiakas ostaa paljon tavaraa ja ”näpistää” muovikassin kaupasta. Aspa huomaa sen ja laittaa sen kuitille ilman että mainitsee asiakkaalle tästä toimenpiteestä. Asiakas tutkii kuittia ja huomaa sen ja rupeaa valittamaan aspalle että kassista on laskutettu vaikka osti paljon ostoksia.
Toimittiinko tässä oikein vaiko väärin
Aijai, nyt laitoit pahan!
Luulen että jos jollakin on aidosti pakonomaista tarvetta varastaa se muovikassi niin tuskin siihen kassa alkaa reagoimaan, niin paljon mahdollisesti vähemmällä pääsee kun ei sano mitään. Käsittääkseni noita kasseja melko yleiesti jaetaan ilmaiseksi siinä vaiheessa jos ei ole muistanut ottaa sellaista ja huomaa vasta maksun jälkeen että unohti. Eri juttu jos työnantaja on ohjeistanut toimimaan jotenkin tietyllä tavalla.
Yhtäältä, silloin voi alkaa taas jeesustelemaan että voiko pieniä tarvikkeita varastaa ja se de facto pidettäisiin hyväksyttynä. Ei mielestäni. Jos kassa laittaa sen muovikassin hintaan niin näkeehän asiakas sen hinnan siitä näytöltä joka tapauksessa. Jos aspa meinaa laskuttaa kassin, miksi ei tästä myös reilusti mainitsisi?
Kuvailemasi toiminta (ostaa paljon tavaraa ja varastaa halvan kassin) kuulostaa joka tapauksessa sen verran omituiselta, että itse en uskaltaisi alkaa tuosta vääntämään. Paikallisen kylähullun kanssa kun alkaa tappelemaan niin tuolla 10 sentin muovikassilla saa varmaankin ihan kohtuuttoman ison sopan keitettyä.
Laitoit kyllä niin pahan että en osaa vastata pulmaasi yksiselitteisesti. Voitaisiinko ajatella, että tässä nyt sitten olisi ns. yleinen käytäntö sopimuksen syntymiseen, kun asiakas vie tuotteen kassan ohi. Kyllähän asiakas kuitenkin tietää, tai pitäisi tietää, että tuote maksaa jolloin asiakkaan täytyy olettaa joutuvansa maksamaan tuotteen jos sen ottaa, jolloin muovipussin laskuttaminen perusteltua. Kuitenkin pelkästään muovipussin normaalin myyntihinnan, eikä poikkeavaa hintaa. Tuo on nimenomaan se sopimuksen ”automaattisen” syntymisen lähtökohta. Ei tarvitse erikseen taksiin istuessaan tehdä sopimusta, vaan sen ajatellaan syntyneen sillä, että sanoo taksikuljettajalle osoitteen. Tämä ei silti (ainakaan Suomessa) oikeuta taksia matkan päätteeksi kertomaan hintaa viidellä, vaikka sopimuksen katsotaankin syntyneen. Se on syntynyt normaaleilla ehdoilla.
Lähtökohtana kuitenkin pitäisin ettei tuon muovikassin vuoksi kannata alkaa sellaisiin oikeustoimiin joista syntyy minkäänlaista häsläkkää. Kai sekin vaikuttaa, että mihin argumentteihin asiakas lähtee vetoamaan muovipussikiistassansa. Ja millä tavalla ”näpistyksen” tekee (piilottaako tuotteen taskuunsa vai heittääkö vaan kassan ohi tyyliin ”ei nää mitään voi maksaa”).
Kuulepas Pirkka-juristi. Muovikassi on myytävä tavara josta tulee kaupalle lasku. Miksi se pitäisi antaa ilmaiseksi? Itse kassalla löin muovikassin niillekin asiakkaille jotka jo sisääntullessa ottivat sen ja rypistelivät sitä ostoskäynnin aikana että olisi muka käytetyn näköinen.
Sinun logiikallasi tuomari voisi jättää paitsion viheltämättä kun ”oli niin vähän”.
Kuten sanoin, ei ole yksiselitteistä vastausta. Itsekin kyllä kallistuin siihen, että kyllä ihan kaikki artikkelit tulee laskuttaa niiden käyvällä hinnalla.
Itse en tosin kyllä viitsisi alkaa asiasta mitään showta järjestämään, jos näkee että toisella on joku pakonomainen tarve se muovipussi viedä ilmaiseksi, esim joku dementikkopappa-tapaus jolla alkaa järjen valo hiipumaan.
En minä silti sano etteikö niin voisi silti toimia näin halutessaan. Jos tästä nyt haluaa jotain yhtäläisyyksiä vetää aiempaan keskusteluun niin kyllä tuotteen laskuttaminen on ihan perusteltua niin kauan kun se tapahtuu normaalilla listahinnalla. Ethän sinäkään sentään laita viisinkertaista hintaa muovikassista niille asiakkaille, jotka jo sisääntullessa ottivat sen ja rypistelivät sitä ostoskäynnin aikana että se olisi muka käytetyn näköinen?
Missä menee raja? Jospa se asiakas ottaakin useamman kassin?esim 4-10? Kauppakassit maksavat vähän mutta maksavat kuitenkin kaupalle. Ei se yksi kassi mitään mutta entäpä kun lasketaan kaikki katoavat kassit yhteensä? Summa ei ole enään 0,10€…paljonkohan tulee vuoden aikana tappiota..?
Huom kauppakassijuttu oli jostain vanhasta aasiakas.net jutusta lainattu esimerkki.
”En tiedä olenko enemmän surullinen vai tyrmistynyt, näin asiakastakin edustavana ihmisenä, kohtelusta, jota asiakkaat saavat osakseen liikkeissä.”
Tää on ku joulu ja synttärit yhtäaikaa.
ap, käytännössähän jokainen kauppias asettaa rajansa itse, mutta en usko että olisi kovinkaan käytännöllistä asettaa muuta kuin nollarajaa tulkintaongelmien välttämiseksi. Ehkä jotain asiakaslähtöistä ymmärrystä voi soveltaa jossakin pohjoisen kyläkaupassa jossa liikkeen pitäminen on enemmänkin elämän tehtävä kuin bisnes, tapauksiin joissa on tosiaan joku kleptomaaninen pakkomielle se muovikassi ilmaiseksi saada. Käytännön tasolla ei kuitenkaan voitane alkaa muissa tapauksissa soveltamaan mitään poikkeuksia, koska asiakaskohtaisesti vaihtelevat käytännöt aiheuttavat varmasti enemmän sekaannuksia ja sirkusta kuin se, että selvittää asian kerralla kuntoon syystä tai toisesta ”hankalan” asiakkaan kanssa. Toimipa tilanteessa miten vain, jos ajatellaan ”näpistyksen yrittämisen” aiheuttavan tilanteessa sopimussuhteen muodostumisen, ei kauppias saa tällä perusteella muuttaa tavanomaista myyntihintaa asiakkaalle epäsuotuisaan suuntaan. Itse asiassa aiemmin tuli jo asia esille, että jos hyödykkeen taskuun laittaminen katsotaan näpistykseksi, se ei automaattisesti muodosta minkäänlaista sopimussuhdetta ja täten tuotteen ”automaattinen” myynti vaatii venyvähköä käsitystä sopimusoikeudesta ja/tai rikoslaista. Tuotteen varastaminen ei ole sama asia kun sen ostaminen eikä tuotetta voida katsoa ostetuksi jos sen yrittää näpistää. Jos asiaa noin tulkittaisiin, se pahimmassa tilanteessa ilman pelkoa sanktiosta jopa kannustaisi rikokseen, esim. ottaa huoltoasemalta juoksubensat ja kiinni jäädessään joutuu suorittamaan pelkästään käyvän hinnan anastetusta omaisuudesta. Rikoksesta täytyy seurata rangaistus ja rangaistusoikeus on säädetty laissa viranomaiselle.
Täytyy ottaa kyllä huomioon sekin, ettei tuotteella ollut mitään kappalehintaa vain pelkkä kilohinta. Näissä tapauksissa ihan yleisesti sovitaan asiasta, elikkäs hinnasta, asiakkaan kanssa, tai mikäli ei sovita, mennään eteenpäin viranomaisteitä. Eikä rikoksesta tarvitse seurata rangaistusta, mikäli teko on lievä, eikä asianomistaja halua siitä syytettä nostaa. Eihän Suomi voi mikään poliisivaltio olla, kun poliisejakin on näin vähän.
Tuossa olet muuten täysin oikeassa. Kyseessä on asianomistajarikos joten on täysin asianomistajasta kiinni haluaako nostaa syytteen. Yleisesti sovitaan hinnasta mutta se tehdään ennen sopimuksen syntymistä, tai jos sopimus syntyy hiljaisesti niin normaalin käytännön ja hinnaston mukaisesti. On täysin sietämätön ajatus, että asiakas karkin anastaessaan ”sitoutuu” väkisin sopimussuhteeseen, jonka jälkeen kauppias voi pyytää täysin mielivaltaisen hinnan anastetusta tai ”väkisin myydystä” tuotteesta. Kestävämpi periaate olisi, että tuotteesta pyydettäisiin edes sellaista korvausta, joka vastaisi sen normaalia myyntihintaa, jolloin tökeröä käytöstä ei voida pitää perusteena hinnan nostolle. Jos karamellit maksavat 5 euroa /kilo, niin tuolla 50 sentillä olisi pitänyt saada karkkia jopa 100 grammaa, joten asiakkaan lapsen ”tuolla hinnalla otan kyllä lisää” -vaatimus on varsin perusteltu. Noin kovan hinnankorotuksen pyytäminen ilmeisen huonon käytöksen perusteena, joka ei edes ollut varsinaisesti maksun kohteeksi joutuneen asiakkaan vika, on täysin kohtuutonta ja osoittaa asiakaspalvelijan arviointikyvyn puutetta. Hinta oli ainakin viisin-, mutta mahdollisesti jopa kymmenkertainen. Näin ei voida tulla muuhun lopputulokseen kuin että joko aspan todellisuudentaju on hämärtynyt ja sekä harkinta- että arvostelukyky täysin pielessä, tai sitten asiakaspalvelijan määräämä maksu – ottamatta kantaa oliko kyseessä näpistys vai ostositoumus – on rangaistusluonteinen seurauksena asiakkaan lapsen huonosta käytöksestä.
”Näin ei voida tulla muuhun lopputulokseen kuin että joko aspan todellisuudentaju on hämärtynyt ja sekä harkinta- että arvostelukyky täysin pielessä, tai sitten asiakaspalvelijan määräämä maksu – ottamatta kantaa oliko kyseessä näpistys vai ostositoumus – on rangaistusluonteinen seurauksena asiakkaan lapsen huonosta käytöksestä.”
Ota huomioon, että ehdotettu 50 sentin hinta ko. karkille sopi maksajalle, joten silloin kyseessä on sitova suullinen sopimus, oli karkin alkuperäinen hinta mitä tahansa.
Te olette kaikki ihan hukkateillä, paitsi Jukka, joka osaa arvioida tilannetta käytännönläheisesti huomioiden oikeus- ja kohtuusnäkökohdat.
Jukan lähtökohdat ovat kuitenkin hiukan virheelliset, mistä syystä myös hänen loppupäätelmänsä kaipaavat oikaisua – kysymyksessähän on nimittäin kiinteistön kauppa.
Irtokarkista on yleisen oikeustajun ja -teorian mukaan muodostunut erottamaton osa ympäröivää kokonaisuutta. Eritoten lämpimällä säällä irttarit monesti klimppiintyvät ja ne näin ollen KKO-ratkaisukäytännön valossa tulee lukea suuremman kokonaisuuden ainesosiksi.
Tässä tapauksessa se suurempi kokonaisuus on tietenkin kyseinen kiinteistö, jolla olevassa rakennuksessa irtokarkkilaari sijaitsee.
Huomioiden karkin näpistäneen pojan oletetut motiivit, on mielestäni tässä yhteydessä turhaa hiusten halkomista kinastella siitä, sijaitseeko ko. rakennus vuokratontilla vai ei, sillä kyseisellä seikalla ei asian oikeudellisen arvioinnin kannalta ole ratkaisevaa merkitystä.
Olennaista on se, että poika ottamalla karkin teki tosiasiallisesti hiljaisen tahdonilmaisun siitä, että ko. irttarin omistus- ja hallintaoikeus luovutetaan hänelle. Huomioiden riidattomasti syntyneen kiinteän ainesosasuhteen karkin ja kiinteistön välillä, on faktisesti kysymys kiinteistön määräosaa koskevasta sitovasta ostotarjouksesta, mikä myös asiakaspalvelijan olisi tullut käsittää. Laiminlyömällä ilmoittaa viipymättä pojalle siitä, ettei tämän ostotarjous ole sitova, on aspa yleisen praxiksen nojalla antanut konkludenttisen suostumuksensa kiinteistön määräosan myynnille. Se seikka, ettei aspa oletettavasti ole kiinteistön todellinen omistaja, on irrelevanttia, sillä pojalla oli yleisen oikeustajun perusteella oikeus olettaa, että aspa selkeää hallinta- ja määräysvaltaa ko. tiloissa käyttävänä ainoana tahona on myös sen omistaja tai ainakin asemavaltuutuksensa nojalla oikeutettu siitä määräämään. Tätä perusteltua oletusta ei aspa millään tavalla edes pyrkinyt oikaisemaan, vaan tiedusteli ainoastaan ”Anteeksi, mutta mitä oikein teit”.
Osapuolten toimien perusteella ja tuloksena on selkeästi syntynyt inter partes -sitova kiinteistön kauppa, olkoonkin, ettei maakareen muotovaatimuksia ole kaikilta osin noudatettu. Irtokarkin nielaisutoimellaan poika on lisäksi vahvistanut kaupan toteuttamisen tekemällä edellytykset sen myöhemmälle peruuntumiselle käytännössä mahdottomiksi. Tämä on ainoa vakavasti otettava tulkintavaihtoehto huomioiden erityisesti aspan laiminlyönti reagoida tilanteeseen viipymättä ja kirjallisesti. Tosiasiallisesti tämä tarkoittaa sitä, että poika on omavaltaisesti ottanut itselleen julkisen kaupanvahvistajan valtuudet ja käytännössä käyttänyt valtaa, joka kuuluu ainoastaan viranomaisteitse ko. tehtävään määrätyille henkilöille. Poika on toisin sanoen ilman minkäänlaisia valtuuksia valtuuttanut itse itsensä käyttämään viranomaisvaltaa. Aspa ei sitä vastoin ole käyttänyt asiassa viranomaisvaltaa, kuten Jukka hiukan erheellisesti tilannetta tulkitsi.
Se, mihin Jukan mielestäni pitäisi nyt lähinnä keskittyä, on kysymys siitä, kuka on vastuussa varainsiirtoveron suorittamisesta tapahtuneen kiinteistökaupan seurauksena. Onko vastuussa julkisena kaupanvahvistajana, kaupan solmijana ja tarjouksentekijänä de facto toiminut poika vai tämän isä, jonka kiinteistön kauppahinnan (50 senttiä) suorittajana voidaan katsoa kaupan todelliseksi ostajaosapuoleksi, jonka toimeksiannosta poika on toiminut (vastaus löytyy viestin lopusta, mutta älkää kurkkiko ennen kuin olette itse arvioineet tapausta eri näkökulmista).
Oma kysymyksensä on sitten se, voisiko aspa vaatia pojalta vahingonkorvausta, mikäli ilmenee, ettei tällä ollutkaan mitään aikomusta ostaa kiinteistöä, minkä seurauksena aspalle aiheutui ylimääräistä työtä, vaivaa ja siten myös kustannuksia. Tästä aiheesta on olemassa ihan tuore KKO:n ratkaisu, tosin koskien vuokrasopimuksen solmimatta jättämistä. Siihen kysymykseen en kuitenkaan nyt tarkemmin puutu, mutta mainitsinpahan kuitenkin esimerkkinä sellaisista seikoista, joita jokaisen aspan tulisi pitää mielessä päivittäisessä työssään.
Olisi äärimmäisen tärkeää, että jokaiselle aspalle järjestettäisiin heti työsuhteen alussa kattava koulutus, jotta heillä olisi edellytyksiä arvioida olosuhteet oikein ja tehdä juridisesti kestäviä ratkaisuja haastavissakin asiakaspalvelutilanteissa.
Siinä saattaisi muuten olla Jukalle loistava liikeidea, vai mitä?
(Vastaus: Veroa ei ole suoritettava, sillä veron määrä alittaisi varainsiirtoverolaissa rajaksi asetetun summan 10 euroa)
Ha Ha Haaa!!!! Oikein hyvä! Niin sen täytyy mennä, Marjapensas! Ja niille jotka eivät tajunneet, niin tämä oli sarkasmia.
Aspa ei liene voi vaatia vahingonkorvauksia, koska tähän ei ole mitään perusteita. Ei ollut aspan namusia. (Edes rikostapauksessa aspa ei ole asianomistaja, vaan yrittäjä, pl. mahdolliset kunnianloukkaussyytteet).
Kuten aiemmin totesin, sopimuksen ei voida ajatella syntyvän konkludenttisesti tapauksessa, jossa sopimusehdot poikkevat huomattavasti yleisistä sopimusehdoista. Jos istut taksiin ja ilmoitat osoitteen, on sopimus muodostunut. Jos taksikuljettaja kuljetuksen jälkeen pyytääkin sinulta viisinkertaista korvausta matkasta, alkaisitko maksamaan?
Lisäksi, kuten itsekin sanoit, pojalla ei liene ollut mitään tarkoitusta maksaa karamellia, joten epäilen hieman muutenkin ajatusta että sopimus syntyy sillä että menee kauppaan syömään elintarvikkeita.
Mitä taas aspojen koulutukseen tulee, niin en pitäisi ollenkaan pahana ideana antaa koulutusta, jonka perusteella osaa tehdä juridisesti kestäviä ratkaisuja nimenomaan haastavissakin asiakaspalvelutilanteissa. Ilmeisesti tarkoitit asian vitsinä, mutta hieman asiaa mietittyäsi saatat tulla siihen lopputulokseen että se voisi olla jopa ihan perusteltua.
Jaakko: tarinasta ei asia kovin selkeästi asia käy ilmi, mutta jos oletetaan että se on kronologisessa järjestyksessä kerrottu niin ei voida olettaa, että 50 sentin hinta sopi asiakkaalle, kun ei hintaa vielä ollut kuullutkaan suostuessaan karamellin korvaamaan. Sitä paitsi, ilman muuta oletti nimenomaan korvaavansa karamellin hinnan, mikä tämä 50 senttiä ei sitten loppupeleissä edes ollut.
Sen sijaan tarinasta käy aika hyvin ilmi ainakin asiakkaan lapsen suhtautuminen hintaan jota pidettiin kohtuuttomana. Se ei tosin vaikuttanut asiakkaan neuvotteluvoimaan kauppasummasta, vaan aspa päätti itse karamellin hinnan mielivaltaisesti ja yksipuolisesti. Kauppa on kaksipuolinen sopimus. Jos asialla kovin teoretisoi, niin näkemyksesi mukaan jos aspa olisikin hetken mielijohteesta päättänyt pyytää asiakkaalta jostain syystä vaikkapa 500 euroa, niin näkisit asian silti suullisena sopimuksena ja asiakkaalla velvollisuuden suorittaa maksu. Ei kuitenkaan ole.
Marjapensas: B-R-A-V-O!
”Jos istut taksiin ja ilmoitat osoitteen, on sopimus muodostunut. Jos taksikuljettaja kuljetuksen jälkeen pyytääkin sinulta viisinkertaista korvausta matkasta, alkaisitko maksamaan?”
Analogiasi kusee pahasti. Taksiesimerkissä asiakas ottaisi taksikuskin auton ja ajaisi sillä haluamaansa paikkaan, jonka jälkeen taksikuski haluaa ko. ajosta korvauksen.
Marjapensas: Tähän ei ole olemassa sopivaa hymiötä
Hyvä, Marjapensas! Vihdoinkin tämän jutun juridinen ongelma selvisi. Mua tosin jäi vaivaamaan se, että pojalle ei ollut määrätty edunvalvojan sijaista. Poika saattoi olla vielä alaikäinen tai holhouksen alaisena, ja ottaen huomioon toimenpiteet, joihin poika on ryhtynyt, tämä on varsin todennäköistä. Huoltajana isä on edunvalvoja, mutta koska hän toimii kaupantekotilanteessa itse maksajana, syntyy eturistiriita. Näin ollen edunvalvojan sijainen olisi pitänyt määrätä. Lisäksi näkökulmasi on vajaavaisesti perusteltu, koska et ole ottanut huomioon, mitä Tuomas Akvinolainen on vastaavista tilanteista lausunut tai miten Corpus Iuris Civiliksen opit vaikuttavat perusteluihin.
Jukalle sen verran, että koska puuttuu täällä oikeakielisyyteen, niin voisi itsekin potentiaalin käyttöä joko opetella tai vähentää. Viittaan tällä lauseeseen ”Aspa ei liene voi vaatia vahingonkorvausta”.
Ensinnäkin, kohta A, pykälä yksi:
Älkää nyt saakeli ruokkiko noita trolleja!
Toisekseen, kohta 2, pykälä bee:
Minä ainakin kivasti tuossa tilanteessa kieltäytyisin vuokraamasta mitään kyseisille henkilöille. Syyksi ilmoittaisin varastamisen ja lisänä mainitsisin että ei kannata pariin viikkoon naamaansa näyttää tässä putiikissa. Tosin, koska isi maksoi, eikä itse tehnyt pahojaan, ja käyttäytyi symppiksesti, niin sit on kyl vähän vaikea.
Lopputeesi/kommentti/observaatio/visio(mitähän ihmeellisiä sanoja tähän vielä keksis) on:
Aspa teki ihan oikein. Piste.
Eihän tuossa nyt ollut taas mitään järkeä. Ensinnäkin väität aspan toimineen ihan oikein, mutta et pysty tuota mitenkään rationaalisesti itsellesi perustelemaan. Toisaalta, jos kerran aspa toimi nähdäksesi oikein, niin miksi itse toimisit vastaavassa tilanteessa ideologisella tasolla täysin erilaisella tavalla? Näistä huolimatta katsot aspan toimineen ”ihan oikein”?
Pilleri: en minä ole täällä kenenkään kielioppiiin varsinaisesti puuttunut, sen keksit ihan itse itsesi kanssa. Tuo on taas noita samoja että ei osata tulkita yli yhden lauseen muodostamia sanomia. Ja siihen en voi valitettavasti auttaa (edelleenkään).
Ei kai niitä kukaan osaakaan tulkita, kun ”kokonaisuutesi” tarkoittavat eri asioita kerrasta toiseen. Esimerkkejä voit etsiä vaikka omista, yrittäjäelitistisistä sekoiluistasi nakkikioskienja hampurilaisravintoloiden suhteen.
Ja kun omat perustelusi liittyvät yleensä siihen, ettet osaa selittää, auttaa tai sinut on ymmärretty väärin, on aika tekopyhää itkeä muiden perusteluiden vajaavaisuuksista. Vai etkö vain halua ymmärtää muita?
Eikö tässä tilanteessa pitäisi virallisesti veloittaa koko karkkiloota siltä varalta, että tahmanäppi olisi onnistunut tartuttamaan jonkun pöpön?
Ei vain aasiakkaankyykytyssääntöjen vaan hygieniasäädösten mukaankin.
jukka sanoi:”Menee kyllä vähän offtopiciksi, mutta en hetkeäkään epäile juristisuuttasi. Juristiutesi on sen sijaan hieman kyseenalaista, kun kielioppisi ja kirjoitustyylisi ei kertakaikkiaan vakuuta siitä, että tekisit ammatiksesi asiakirjoja.”
jukka sanoi:” Pilleri: en minä ole täällä kenenkään kielioppiiin varsinaisesti puuttunut, sen keksit ihan itse itsesi kanssa. Tuo on taas noita samoja että ei osata tulkita yli yhden lauseen muodostamia sanomia. Ja siihen en voi valitettavasti auttaa (edelleenkään).”
Kuka mitenkin tulkitsee.
Mun mielestä pääpointti tässä nyt on se, että tavaraa ei oteta maksutta. Ei vaatekaupassa, ei ruokakaupassa, ei videovuokraamossa. Jos asiakas ei kunnioita myyjää, niin ei myyjänkään tarvitse hymyssä suin vastata ”Ei kiitos!” ”maksan sulle luonnossa” tyylisiin kommentteihin. Piste.
tätä se ”vapaa kasvatus” tekee.
ei siinä pojan vanhemmat oo minkäänlaisia käytöstapoja opettanu.
kannattais sinne tiskin alle hankkia sellanen kirja kuin ”kultaiset käytöstavat” jos en kirjan nimeä täysin väärin muista, ja tarjota sitä noille aaseille ”erikoistarjouksena” (ovh+25%).
”hei meille tuli just tämmönen hieno kirja myyntiin, saat tämän nyt erikoistarjouksena kun tästä vois olla just sulle mielettömästi hyötyä”
Mun mielestä 50 sentin veloitus yhdestä irtokarkista ei ollut oikein. Tapojen opettamisen kannalta 5 sentin maksulla olisi ollut samanlainen vaikutus ja se olisi ollut kohtuullisempi.
Tosin kuten joku täällä jo mainitsi niin käsin ottamalla tulee aina koskettaneeksi myös muita karkkeja ja se on epähygieenistä. Siten muiden asiakkaiden kannalta paras ratkaisu olisi ollut myydä pojalle koko karkkilaarin yläkerros, jota käsi oli mahdollisesti koskettanut. Mun puolesta tollainen käytäntö sopisi yleiseksi säännöksi, mutta siitä pitäisi tosin ilmoittaa hintalapun yhteydessä.
Jep jep, kyllä kokonaisuutta täytyy ajatella. Firma on muutakin kuin mitä kassan takaa näkee.
Itselläkin meni vuosia ennenkuin opin pitämään turpani kiinni ääliöitten kanssa, laskemaan kymmeneen, ja sanomaan sitten asiallisia asioita asialliseen sävyyn.
Pointsit Jepelle! Hyvin tehty!
minusta yksi karkki ei ole syy…
itse olisin toiminnut toisin, että jos se söi vain yksi karkki…ja kun sanoi olevansa nälkäisenä….myyjä olisi voinut vaan sanoa, että ei saa tehdä niin ja ens kerta varten muistuta että löaidetaan pussiin ja sit vasta syödään…molemmat puolet olisi hyvällä mielellä!
mutta tässä tilanteissa vaikka nyt se otti niitä 50 centia, arva..onko nämä 2 asiakasta ens kerta tulee tähän kaupaan?…….ei..
mutta niin paljoneri mieliä, kuin ihmisiakin…………..=)))
Kylläpä tuli kommentteja
Kerrottakoon vielä, että tällaisessa liikkeessä irtokarkkien hävikki on satoja kiloja vuodessa muutenkin, lattialle tippuu, varastellaan…… Ja kyllä, jos napsiminen olisi luvallista (vaikka vain 1/asiakas) voitte kuvitella kuinka suureksi se nousisi vielä tuosta. Yrittäjiä piisaa. Itsehän olisin pysynyt asialinjalla ja tyytynyt huomauttamaan, mutta en kuuntele ihan mitä tahansa, ja hermoni napsahti luonnossa maksamis -kommentista.. Kun sanoin olevani hyvä asiakaspalvelija, tarkoitukseni ei ollut leijua (kuten jotkut asian näkevät) vaan tuoda ilmi, että pyrin pitämään hankalankin asiakkaan tyytyväisenä enkä mielelläni tällaiseen sanaharkkaan lähde. Mutta joskus mullakin napsahtaa, emme mekään ovimattoja ole, emmehän? 
Mutta mielipiteensä kaikilla. Lähin esimieheni sanoi tilanteesta, että ihan oikein. Hän ei itsekään tiskin takana työskennellessään kuuntele vastaavaa. Lisäksi muut asiakkaat ovat kiitelleet, ettemme anna kenenkään (lasten tai aikuisten) käsitellä karkkeja sormin. Hygieniakysymys. Jep jep… Ja mikäli 50 senttiä tuntui kovalta hinnalta, kerrottakoon vielä, että kyseessä oli kookas makeinen 
Hyvä, että jollakulla on pokkaa kasvattaa porukkaa jos omat vanhemmat eivät asiaa ymmärrä..! *THUMBS UP*
Videovuokraamon työntekijänä ymmärrän täysin!! Otan tästä oppia omiin tilanteisiini
Kiitos!
mainio tuo isän kommentti
D
ja tää keskustelu täällä jo ihan muissa sfääreissa. huhhuh
Mahtava isäpappa!
Ei ole enää keskustelua tullut. Mutta hyvä, että Jukkakin on nyt hiljaa.
Ihan turhan isoa keskustelua niinkin yksinkertaisesta asiasta. Okei, aspa olisi ehkä voinut velottaa vähemmän siitä karkista tai muuten vain toimia toisin, mutta se poju teki väärin.
Case closed.
Tosta vielä, että saako vai eikö napsia noita karkkeja, niin vielä pahempaa on, kun ihmiset ottavat irtokarkkeja ja jättävät ne täydet pussit sitten lojumaan siihen viereen (näin tapahtuu lähinnä marketeissa yms.) + kun hutiloiden kaikki ei osukaan pussiin vaan tippuu lattiolle.
isällä oikea asenne. ei uskoisi että kuusi vuotiaita neljä kertaa vanhempi vielä alentuisi tuollaiseen XD