Arkistot: Tammikuu, 2010
Taskut ommeltu kiinni
Työskentelin myyjänä miestenvaateosastolla eräässä tavarataloketjussa ja myimme osastolla miestenvaatteita laidasta laitaan. Tarjolla oli esimerkiksi pukuja, ulkoilutakkeja, farkkuja ja muita vapaa-ajan vaatteita.
Eräänä päivänä todella pitkä ja kookas mies katseli hieman epätoivoisen näköisenä valkoisia kauluspaitoja ja menin ystävällisesti tarjoamaan apua. Mies oli (onneksi) etsimässä paitaa pojalleen ja tuli vain tarkastamaan valikoimaamme. Asiakas myös kehui valikoimaamme ja kertoi, että on ollut aina tyytyväinen kauppaamme. Näytin muutamia vaihtoehtoja kauluspaidoista ja asiakas alkoi yllättäen rupatella tulevista ylioppilasjuhlista sitä-sun-tätä. Liikkeemme sijaitsee hieman pienemmällä paikkakunnalla, joten asiakkaiden kanssa on helppo tutustua hieman paremmin. Asiakas lähti tyytyväisen oloisena kaupasta ja lupasi palata asiaan kauluspaidan osalta.
Seuraavana päivänä sama asiakas palasi kauppaan ja tervehdin häntä reippaasti ja iloisesti, sillä olimmehan edellisenä päivänä tulleet hyvin juttuun. Aasiakas kuitenkin tällä kertaa oli huonolla tuulella, tempaisi kassista puvun takin ja alkoi huutaa.
Aasiakas: ”Mitäs pelleilyä tämä on?!”
Minä: ”Anteeksi, mitä tarkoitatte?”
A: ”Ostin täältä takin ja tässä on taskut ommeltu kiinni!!”
M: ”Niin, ne on ommeltu jo tehtaalla kiinni, jotta taskut pysyisivät siistimpänä, kun takkia sovitellaan.”
A: ”P*RKELE, miks niitä ei oo avattu mulle?!”
M: ”Anteeksi todella paljon…”
A: ”ÄLÄ SINÄ SIINÄ ALA V*TTUILEMAAN!! ONNEKS EN OSTANU SITÄ KAULUSPAITAA!!”
…ja samalla otin jo ratkojaa esiin ja aloin ratkoa puvun takin taskuja auki. Aasiakas jatkoi huutamista niin kovaa, että se kuului jopa naistenosastolle asti ja alkoi siinä jo hieman pelottaa, että milloinkohan ukko hyppää tiskin yli mukiloimaan.
Asiakas alkoi kovaan ääneen vaatimaan myymäläpäällikköä paikalle ja kun päällikkö saapui, niin asiakkaan huuto vaan jatkui. Ensin hän vaati alennusta puvusta ja sen jälkeen liikkeemme pitäisi kuulemma vielä maksaa parkkimittariin lisää rahaa, sillä asiakas ei ehdi nyt käymään enää ruokaostoksilla. Myymäläpäällikkö kieltäytyi alennuksista viitaten esimerkiksi siihen, että taskut on helppo ratkoa myös itsekin kotona eivätkä kaikki asiakkaat halua niitä missään vaiheessa edes avattavaksi.
Aasiakas: ”Mä haluun et tavaratalopäällikkö soittaa mulle!”
Myymäläpäällikkö: ”Saanko nimenne ja puhelinnumeronne?”
A: ”Ette te mitään nimellä tee!!”
M: ”Selvä, hän soittaa teille huomenna.”
A: ”SE SOITTAA MULLE TÄNÄÄN!”
M: ”Tavaratalopäällikkö soittaa teille huomenna, hän on tänään vielä lomalla.”
Ja kun tavaratalopäällikkö seuraavana päivänä sitten soitti aasiakkaalle, niin aasiakas uhkasi rikosilmoituksella, että ”mitä h*lvettiä te soittelette, tää on kotirauhan rikkomista”.
Sellainen tapaus, että tervetuloa vaan pukuostoksille! 
T: aannaa
Kello on ikuinen
Hyvät aasiakkaat ja muut kanssaeläjät. Suurimmalla osalla Teistä varmaan on rannekello, tai vähintään on joskus moinen aparaatti ollut.
Kellohan käy ainoastaan 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa, ja mikään ei kulu eikä rikkoonnu. Onhan se toki aivan järkyttävää kun sen pariston joutuu uusimaan joka toinen vuosi, ja auta armias jos kellosta on öljyt pilalla tai paristo vuotanut! Vaihdattehan Te autoihinnekin öljyt kerran vuodessa, ja ne sentään seisovat osan vuorokaudesta ihan kiltisti paikallaan ilman että ovat käynnissä…
Ja rakas asiakas. Kellonne ei ole ”ihan ehjä” kun tuotte sitä pariston vaihtoon. Se ei käy, mikä tarkoittaa sitä että pariston lisäksi vika voi olla suunnilleen sadassa muussa paikassa. Myös ihan pelkkä lika voi aiheuttaa käyntihäiriöitä. Jos kellossanne lukee että ”water resistant”, se ei todellakaan aina tarkoita sitä että kuori kestää loputtomasti uimista, saunomista, suihkuttelua ja muissa satunnaisissa kosteissa/likaisissa paikoissa oleilua.
Myös kelloja saa puhdistaa. Esimerkiksi vanha hammasharja, hammastikku, tiskiharja ja pahimmissa tapauksissa liekinheitin tai suolahappo ovat suositeltavia puhdistustapoja. Mikäli kellonne mystisesti liikkuu pöydällä omia aikojaan, syynä saattaa olla bakteeriviljelmä joka alkaa kehittää älyllistä elämää. Tämä sama kasvusto saattaa olla syynä pitkälliselle allergialle ranteenne tienoilla, kannattaa kurkistaa sitä ranneketta ennen kuin alkaa syyttää sitä suurta pirua, nikkeliä (nahkarannekkeessa, what?).
Ihan välttämättä kaikkia kelloja ei kannata huoltaa… Vaikka teidän ihana kaunis upea 20-vuotta vanha Leijona-kellonne on peritty äidiltä ja se on tähän saakka palvellut niin uskollisesti, joskus kellotkin tulevat tiensä päähän.
Järki käteen ystävät. Kiva teitä asiakkaita on palvella, niin kauan kuin maalaisjärki on mukana.
T: TikTak..
Nainen huoltoasemalla töissä
Työskentelin yhtenä kesänä pienellä huoltoasemalla ”letkuapinana”. Koska asiakkaiden ei tarvinnut itse tankata autojaan, kysyin tietenkin ystävällisesti saapuvalta asiakkaalta että paljonko tankataan? Eräs ärjy hevosmies tiuskaisi takaisin että pistä mitä lystäät! Teki mieli laittaa bensa menemään auton ikkunasta pakettiauton sisälle ja tankata koko etupenkkiosasto täyteen…
Toinen tyypillinen askare päivän aikana oli öljyn lisääminen. Kun otin hyllystä öljypöntön niin keski-iän ylittäneille miehille tuli yleensä paniikki. Kerrankin tuli jälleen tällainen tilanne, ja olin juuri lisäämässä öljyä niin asiakas sanoi että eikö täällä ole ketään miestä. Menin kahvioon ja huusin että voiko joku tulla auttamaan kun tuo tarvii miestä.
T: letkuapina
Laitetaanko kenties jäitä teehen?
Olin joulun jälkeen töissä erään ison tavaratalon ravintolaosastolla. Yhtenä päivänä, kun olin joutunut salin siivousvuoroon ja keräilin astioita, kaksi vanhempaa rouvaa puhuttelivat minua kohteliaasti:
”Anteeksi neiti, mutta tämä teidän näkkileipänne on kovaa. Voisitko tuoda meille pehmeämpää?”
Menin tästä hieman hämilleni, mutta kysyin että sopiiko jos tuon ruisleipää näkkileivän sijasta. Leipä kelpasi ja jatkoin töitäni.
Noin 5 minuutin kuluttua sama rouva pysäytti minut taas, tällä kertaa erittäin närkästyneenä:
”Anteeksi neiti, mutta tämä teevesi on aivan liian kuumaa!”
Oli pokassa hieman pidättämistä, enkä oikein tiennyt mitä muuta asialle pitäisi tehdä kuin ehdottaa asiakkaita odottamaan teen jäähtymistä. Rouvat katsoivat minua ja toisiaan ja rupesivat kauhistelemaan ruotsiksi miten epäkohtelias olen.
Olisin kyllä mielelläni kuullut asiakkaiden mielestä paremman ratkaisun ongelmaan, mutta sepä taitaa jäädä arvoitukseksi.
T: Minella
WC-raikastin on hengenvaarallinen?
Tämä tapaus sattui erään tavaratalon ruokaosaston kassalla. Ruokaosaston kassat on yhdistetty siten, että sisällä istuu kaksi myyjää selät vastatusten.
Noin 60+ vuotias mummo tuli kassalle, joka istui selkäni takana. Päivä kun oli hiljainen, minulla oli aikaa kuunnella aasiakaspalvelutilanne, jonka jälkeen oli pakko päästä pullohuoneeseen nauramaan.
Rouva lappasi tavaransa hihnalle ja antoi jotain työkaverin käteen.
A: ”Mikä tämä on?”
M: ”Tämä on tällainen wc:n raikastin.”
A: ”Hyvä, niin pitää ollakin. Mille se tuoksuu?”
M: ”Tässä sanotaan, että tämä tuoksuu vuoristotuulille.”
A: ”Mitäs ne on?”
M: ”Tämä tuoksuu vähän tästä paketin läpi…”
A: ”HYI! Minä en täällä rupea tuollaisia haistelemaan! Onko se vaarallinen?”
M: ”No, tässä sanotaan, että saattaa ärsyttää silmiä ja limakalvoja.”
A: ”Järkyttävää! Täällä on myynnissä hengenvaarallisia tavaroita!”
M: ”Niin no, tämä laitetaan sinne wc-pöntön sisäpuolelle ja annetaan olla siellä.”
Tätä juttua jatkui vaikka kuinka kauan ja aikaa oli kuunnella. Asiakas väitti kivenkovaan, että se on hengenvaarallinen ja se sokeuttaa, yms yms yms. Lopulta työkaveri hermostui, kun loppua ei tullut.
M: ”Tämä laitetaan vessan pöntön sisälle. Ei tätä silmiin ja limakalvoille työnnetäkään!”
Aasiakas totta kai järkyttyi myyjän ”tylyydestä ja ammattitaidottomuudesta”, jne… Jäi kuitenkin raikastin ostamatta ja mummo poistui mumisten niitä tyypillisiä kommentteja. ”En enää koskaan tule tänne. Ammattitaidotonta henkilökuntaa. Törkeä loukkaus. Ilmoitan johtajalle..”. Tapaus jaksaa naurattaa vuosienkin jälkeen.
T: duunari
Taas näkövammaisia sorretaan…
Ostoksensa tehtyään aasiakas vaati minua — ainoaa kassaa — kantamaan hänen ostoksensa autoon. Kieltäydyttyäni sain kiroilut ja haukut.
Aasiakas soitti pomolle ja sanoi olevansa näkövammainen ja haukkui minut. Pomo kysyi että minkä näköinen kassa oli kyseessä. ”No se jolla oli fritsu kaulassa!”… Hyvinpä aasiakas sen näki!!
T: täti tyllerö
Laiska kirjastoapulainen
Olin koko aamun, ennen kirjaston avaamista, palauttanut palautuslaatikosta kirjoja, hyllyttänyt niitä, kastellut kukat ja hakenut postin sekä asianmukaisesti leimannut ja osin muovittanut lukusaliin menevät lehden, jne. Hiki nousi pintaan, kiire kun oli.
Koska olin ensimmäisessä tiskivuorossa, avasin ovet asiakkaille – ja menin istumaan tiskin taa. Minulta pääsi iso huokaisu… Samassa paikalle puuskutti nainen joka katsoi minua halveksivasti, paiskasi ison muovikassillisen kirjoja eteeni ja tokaisi: ”Siinä sinulle jotain tekemistä ettei tarvitse laiskana istuskella!”
Niinpä niin.
T: Pätkis
Setan salaliitto
Olin joitakin vuosia sitten harjoittelijana pienessä lahjatavaraliikkeessä. Siellä on käytäntönä asettaa ikkunaan uudet tuotteet heti niiden saapuessa. Ja eräänä aamuna saimme Kiroileva siili -kortteja, jotka saivat paikkansa käytännön mukaisesti näyteikkunasta. Osasin odottaa hieman paheksuntaa iäkkäämmiltä ihmisiltä (jotka pääasiassa vain pudistivat päätään nuorison kotkotuksille). Vain yksi nainen tuli pyytämään, että kortit poistettaisiin ikkunasta. Sanoin välittäväni viestin eteenpäin ja rouva poistui tyytyväisenä. Pomoni (puodin omistaja) oli kuitenkin sitä mieltä, että kortit jäävät, koska puodissa käy muitakin asiakkaita, kuten nuorisoa joita kortit kiinnostavat.
Olimme pomoni kanssa iltapäivällä asettamassa ikkunaan juuri saamiamme tuotteita, kun aiemmin käynyt rouva saapui ovet kolisten takaisin puotiin. Aiemmin asiallinen ja arvokas rouva oli muuttunut raivottareksi.
Rouva: ”Miksi kortit ovat vieläkin ikkunassa? Minä kävin jo aiemmin pyytämässä, että ne poistetaan!”
Pomo: ”Meillä on muitakin asiakkaita, joita tuotteet kiinnostavat, emm..”
R: ”Nuo kortit ovat loukkaavia ja ne lähettävät ihmisille väärää ja vahingollista viestiä!”
P: ”M..”
R: ”Minä käyn taistelua Seta ry:n kanssa ja nyt ne ovat saaneet teidät tähän salaliittoon minua vastaan!”
P: ”Ei me..”
R: ”Nuo kortit osoittavat suoraan minun asuntoni (huom: ikkunasta näkyy koulu, puisto ja muita kauppoja) ikkunaan! Seta on käskenyt teitä laittamaan juuri tuon ‘Olen erilainen ja ylpeä siitä’ -kortin juuri minun kiusakseni. Ylpeys on syntiä! Teidän ei pitäisi kiusata viattomia ja palvella syntisiä!”
Rouva rauhoittui hieman huomatessaan, että olimme laittamassa ikkunaan uusia tuotteita ja pomoni sai viimeinkin puheenvuoron. Hän sai lopulta rouvan vakuutettua, ettei ole missään tekemisissä Seta ry:n kanssa ja ettei asiakkaita valita tai seulota. Rouva lopulta lähti paheksuttuaan vielä kerran.
Pomoni harmitteli minulle rouvan poistuttua sitä, ettei ikkunatilaa ole tarpeeksi siili-korteille. Muutama jäi kuitenkin ihan vain kiusaksi. Rouva ei tullut enää.
T: TA
Loading ...