Arkistot: Tammikuu, 2010
Etukortin hakeminen kohtuuttoman vaikeaa…
Työskentelin eräässä S-ryhmän puljussa, joka sijaitsee ostoskeskuksessa, jossa on myös K-ryhmän ruokakauppa. Istun kassalla rauhallisena aamupäivänä ja muuan herrasmies astelee kassalleni, ilman ostoksia, vain paperiarkki kädessään.
(Ei tervehdystä)
Asiakas: ”Mä jätän tän sulle tähän. Hoida eteenpäin.”
Tervehdin ja otan lapun käteeni ja huomaan sen olevan Plussakortti-hakemus. Huutelen herran perään joka on alkanut jo tehdä lähtöä.
Minä: ”Anteeksi herra, tätä ei ikävä kyllä voi palauttaa meille, tämä on toisen kauppaketjun etukortin hakulomake.”
A: ”Aijaa? No mihin se muka pitää viedä?”
M: ”K-ryhmän liikkeeseen.”
A: ”Ja mikäs tää sitte on?”
M: ”S-market.”
A: ”No sä viet sen, ku kerta oot töissäkin nyt ja tiedät näköjään paremmin.”
Tässä vaiheessa alkaa naurattaa.
M: ”Tosiaan, tämä pitää teidän henkilökohtaisesti palauttaa K-ryhmän toimipisteeseen. Mä en tälle voi mitään tehdä kun eri kauppaketjussa työskentelen.”
A: ”Aha. Ja missähän näitä K-kauppoja sitte muka on!?”
M: ”Tossa ihan 50m päässä on lähin.” *osoittaa asiakkaalle oikeaa suuntaa*
A: ”No vie sä se sitte, ku kerta on niin lähellä. Siitähän sulle palkka maksetaan.”
M: ”Tosissaan, se ei nyt onnistu. Ole hyvä ja ota tämä hakemus ja vie oikeaan paikkaan, mä en sille ikävä kyllä voi mitään tehdä.”
A: ”Siis jos on näin huono palvelu, ni pidä etukorttis! En olis sitä muutenkaan halunnu, mutta ku väkisin tyrkytetään!”
Herra lähtee suuttuneena kävelemään pois, vieläpä sinne K-kaupan suuntaan johon oli hetki sitten niin kovin vaikea mennä. Että sellaista. 
T: Mimmi
Ei formulaa, ei haalareita?
Työskentelin eräässä sporttibaarissa. Baariin tuli neljä keski-ikäistä miestä kohtuullisessa humalassa. He halusivat katsoa formulalähetystä, johon työtoverini ilmoitti ettei se valitettavasti ollut mahdollista, koska meillä ei ollut vielä käytössä kanavaa jolta lähetys tuli. Miehet kummastelivat ja inttivät asiasta tovin, vaikka ei tarjoilija tietenkään asialle mitään voinut. Sitten he kiertelivät baarissa ja huomattuaan vitriinissä esillä parit suomalaisten formulatähtien haalarit alkoivat jälleen marisemaan ja vaatimaan:
- Jos teillä ei kerta näy formulat, niin ottakaa sitten nuo haalarit pois tuolta esiltä!
Tarjoilijalta tuli samantien spontaanisti vastaus:
- Onhan joka autokorjaamollakin tissikalenteri seinällä vaan näytetäänkö niissä pornoa, HÄ?
Aasiakkaat poistuivat vähin äänin.
T: kulsti
Lapselle lelu lentokentältä
Olin pari vuotta sitten lentoasemalla siivoamassa. Erääseen vuoroon minut oli nakitettu lähtöauloihin. Rauhallisen moppailuni keskeytti n. 30-vuotias mies, joka kertoi olleensa vajaa vuosi aiemmin perheen kanssa lomalla ja olivat ostaneet lapselle lelun jostakin kentän kaupasta, mutta nyt se lelu oli mennyt rikki.
A: ”Niin että voitko käydä ostamassa meille uuden, jos annan rahaa?”
M: ”Valitettavasti en voi, koska se ei kuulu työnkuvaani, eikä minulla ole nyt mahdollisuutta poistua alueeltani.”
Tähän loppui miehen ystävällisyys.
A: ”Sähän s**tana sentään olet asiakaspalvelija! Kun minä käsken, niin sinä menet!”
M: ”Olen aspa siivousalalla, eihän kaupan kassakaan lähde ajamaan taksia kesken työpäivän. Sitä paitsi, minua käskee vain esimieheni.”
Kerroin myös, että kyseisen ketjun myymälä löytyy myös Helsingin keskustasta, sieltä voivat itse ostaa.
Mies jatkoi pauhaamistaan. Paikalle tuli vartija, joka kehoitti miestä poistumaan tai ostamaan lentolipun, jotta saisi ostettua lelunsa. Tästä mies meni hämilleen ja luikki pois.
T: jaaha
Veitsiä, vai mitähän ne oli…
Jälleen kerran elettiin sitä hektistä aikaa kun muinaiset norsut töräyttelee kärsiään suuressa marketissa. A(a)siakas tulee tivaamaan, että teidän mainoksessa oli Fiskarssin veitsiä kaksi kappaletta yhden hinnalla. Tuohon jäin miettimään, ettei varmaankaan ollut; en ainakaan itse moista muista… Nooh, missähän Rouva on sellaisen mainoksen nähnyt?
- Siinä teidän tämän aamuisessa mainoksessa.
- Hetki vain, käyn hakemassa sen.
Yhdessä tuota mainosta selattiin ja tohkeissaan Rouva nappasi sormellaan sivua:
- Tuossa ne on, enkö minä sanonut??
- Rouva hyvä, ne ovat ripsivärejä…
T: Iitu
Ruokaa haaskataan
Olinpas kerran täyttämässä hevi-osaston banaanihyllyä. Siis hommahan on se, että huonon ja ruman näköiset banaanit on heitettävä pois, vaikka olisivat taatusti vielä syötäviä, ja olinpahan mukaani ottanut varastosta laatikollisen ”uusia” banskuja. Noh, siinäpä sitten niitä lajittelin uusien alta pois että mitkä menee hävikkiin ja mitkä voi vielä jäädä hyllyyn.
Hävikkibanskuja oli jo yhden ostoskorin verran kun viereen kävelee keski-ikäinen miesasiakas…
Mies katsoi hävikkibanskuja ja tokaisi hiukan jopa kiukkuiseen sävyyn, että ”Herranjestas, maailmalla on nälänhätä ja ihmiset näkevät nälkää ja sinä sen kun heität hyvää ruokaa roskiin!!”
Olin juuri aikeissa ruveta selittelemään että sellainen se käytäntö valitettavasti on, kun mies jatkaa jälleen paheksuvasti: ”En ymmärrä tuollaista hukkaan heittämistä, jotkut tosissaan näkevät nälkää ja teillä on näköjään varaa heittää sitä tavaraa roskiin!!”
Enpä juurikaan saanut puheenvuoroa kun melkein samaan hengenvetoon mies katselee hyllyssä olevia ”hyviä” banskuja ja tokaisee: ”Eikö sulla olis tässä nyt yhtään tuoreempia banaaneja kun noi näyttää kaikki aika kulahtaneilta?”
Ja mies otti saman tien tuomastani laatikosta ”uusia” banaaneja muutaman ja katosi saman tien.
Todellakin en saanut sanaakaan sanottua kun tilanne oli jo ohi ja minä vaan jäin suu auki ihmettelemään tapahtunutta tunteiden purkausta.
T: Niinpä niin..
Asiakasta ei saa huijata!
Omistan koiran ja kaneja. Olin eläintarvikeliikkeessä melko rauhallisena päivänä ostamassa molempien lajien edustajille ruokaa. Paikalla oli useampi myyjä ja asiakkaana oli lisäkseni 60+ rouva, joka asioi kissantarvikehyllyllä.
Toinen myyjistä avuliaasti tuli pyytämättä kysymään, tarvitsisinko apua. Juttelimme siinä hetken kanien ruuista siinä ihan toisen rouva-asiakkaan vieressä. Myyjä esitteli minulle muutamia kaniruokamerkkejä, muttei mieleistäni löytynyt. Menimme pois rouvan näkökentästä koiranruokaosastolle. Hetken päästä marssinkin jo kassalle koiranruokasäkin kanssa. Siitähän se riemu ratkesi; rouva punastui ja kiukustui:
Asiakas: ”Siinä vaan nuorta tyttöä huijataan!”
Myyjä: ”Anteeksi, kuinka?”
A: ”Tuputatte tuolle nuorelle tytölle kallista ruokaa, joka ei edes ole hänen lemmikilleen tarkoitettua. Minä selkeästi kuulin, että tuo tyttö haki kaneilleen ruokaa, mutta te vaan pakkomyytte hänelle kallista KOIRANRUOKAA! Ei teilläkään ole minkäänlaista moraalia! Raha-ahneita olette ja ei yhtään mitään muuta mietitä. Teidän takia eläimet sairastuvat, kun myytte väärää ruokaa. Minä soitan pomollenne!”
M: ”Tuolla nuorella naisella on kaneja, mutta on hänellä koirakin, jolle hän tätä ruokaa ostaa. Eikö vain?” *katsoo kysyvästi minuun*
A: ”Ei ole totta! Ettäs kehtaat minullekin valehdella päin naamaa!” *rouva heitti ostoksensa lattialle ja marssi liikkeestä ulos*
Minä ja myyjä vilkuiltiin toisiamme hölmistyneinä. Oli aika hupaisa tapaus. Lupasin, että jos tuo rouva laittaa jotain perätöntä palautetta pomolle, niin minulle saa vaikka soittaa ja tiedustella asioiden oikeaa laitaa. Juuri tuollaisten takia moni hyvä työntekijä saa turhaa harmia.
T: nica
Hiirenloukku
Ollessani töissä lemmikkieläinkaupassa meidän valikoimiin kuului mitä erilaisimpia eläimiä, hamstereista käärmeisiin.
Yhtenä päivänä kauppaan marssii nainen ja kysyy:
-Päivää, onko teillä hiirenloukkuja?
Itselläni loksahti suu hieman auki. Vastasin:
-Tämä on lemmikkieläinkauppa.
-No niin niin, sitä suuremmalla syyllä luulisi olevan hiirenloukkuja.
Nainen poistui ja jäimme hämilleen.
Valikoimastamme löytyy kyllä myynnissä hiiriä ja rottiakin… mutta että ihan loukkuja niille… Jösses.
T: -Myyjätär-
Pizzapassin kirot
Kirottu vieköön kaiken maailman ”passien” kanssa, joita joissain alempitasoisissa ruoka- tai lounaspaikoissa on.
Omassa työpaikassani on käytössä eräänlainen passi, sanotaan vaikka että pizzapassi. Sitä kun muistaa pizzaa tilatessa näyttää, siihen saa onnellisesti yhden leiman ja kymmenennellä saa sitten ihan täysin ilmaisen pizzan.
Tähänpä ei voi sanoa kuin että näistä kirotuista korteista seuraa aina kaksi perinteistä ongelmaa. Otan esimerkit tapauksista.
Tapaus 1.
Mukava viiden hengen porukka tulee pizzalle (sellaisia keski-ikäisiä naisia) ja kaikki tilaavat pizzat. Kun kuuluisa maksunhetki lähestyy, yksi pyytää saada kolmen heistä leimat omaan passiinsa, joka jo sinänsä on vastoin meidän ohjeistuksia, mutta olen valmis tekemään poikkeuksen. Kun hän on onnellisesti ottanut 3 leimaa oikeutetun yhden leiman sijasta, hän murjauttaa suustansa: ”Oltiin kyllä eilen ja toissapäivänäkin täällä syömässä eikä meitä muistutettu siitä passin näyttämisestä, että sä varmaan laitat nyt ne yhdeksän leimaa tähän saman tien? Varmasti joku muistaa että eilen syötiin täällä.”
Minä: ”Olen pahoillani, mutta en voi antaa takautuvasti noita leimoja.”
Asiakas: ”Mikset muka?”
M: ”No koska sitten tätä systeemiä voidaan alkaa käyttämään väärin ja kuka tahansa voi tulla vaatimaan entisiä leimoja useaan kertaan.”
A: ”Väitätsä että me valehdellaan vai!?”
M: ”En, mutta yritän vain toimia tässä tasapuolisesti.”
A: ”V*ttu sä olet niin p*ska asiakaspalvelija. Väität valehtelijaksi, ja sä et osaa yhtää palvella asiakkaita.”
M: ”Voin pyytää tuon meidän vuoropäällikön tähän, jos hän on eri mieltä, mutta luulenpa ikävä kyllä että tämä on meidän politiikka näissä asioissa.”
Menen vuoropäällikölle joka nauraa asiakkaiden vaatimuksille ja käskee minun mennä sanomaan ettei onnistu. Tämä välikohtaushan tapahtui keskellä kiireisintä lounasaikaa ja vihaisia asiakkaita oli joka puolella, eikä vuoropäälliköllä ollut aikaa edes tulla näin naurettavaa tilannetta selvittämään.
M: ”Joo vuoropäällikkö sanoi ettei niitä leimoja voi jaella jälkikäteen. Pahoittelen.”
A: ”Joo joo, just joo. Haista p*ska, en ole koskaan saanut näin huonoa asiakaspalvelua. Turha odottaa enää KOSKAAN meitä tänne syömään! Ruoatki maistuu ihan p*skalta!”
Sitten parin päivän päästä tulee sähköinen asiakaspalaute, jossa minua solvataan ja sanotaan että haukuin asiakkaita, jne jne jne. Selitin tilanteen ravintolapäällikölle, joka minut tahtoi tavata asian tiimoilta, ja päällikkö oli vähän huuli pyöreenä että aika agressiivisia asiakkaita.
Tapaus 2.
Se pizza, minkä sillä täydellä passilla saa, ei ole fantasia-pizza. Mikä tahansa muu, mutta ei fantasia-pizza. Siinä passissa lukee että passin arvo on X euroa, mutta AINA asiakkaat tilaa sen fantasia-pizzan ja sitten itketään kuinka heitä on huijattu ja ties mitä muuta.
Voi kun ihmiset ottaisivat silmän kauniiseen käteen, ihan oikeasti. EDES VÄLILLÄ!!
T: Aasiakaspalvelija
