Arkistot: Toukokuu, 2010
Vesikriisi tax-free-myymälässä…
Olin joskus aikoinaan työporukan kanssa Viking Linen risteilyllä. Sunnuntaipäivänä sitten palloilimme kaverini kanssa laivan tax-free-myymälässä, joka oli aivan täyteen ammuttu porukkaa.
No, minulla oli päälläni valioliigajoukkue Arsenalin pelipaita, joka on väriltään puna-valkoinen ja etupuolella on seuran logo sekä iso teksti ”Fly Emirates”. Selässä luki isolla ”Fabregas” ja numero 4.
Siinä sitten palloilimme tosiaan viinihyllyn edessä eikä meillä ollut ostoksia, kun paikalle painelee otsalla hikivanat valuen ihan normaalin näköinen suomalaispariskunta. Nainen katsoo minua, ottaa hihasta kiinni ja suurinpiirtein seuraava keskustelu käydään:
A: ”Oletko henkilökuntaa?”
M: ”En ole, ihan tässä muuten vain katselen.”
A: ”Onko teillä täällä tavallista vettä?”
M: ”En tiedä, kun en ole myyjä. Mutta kyllä kai täältä jostain löytyy.”
A: ”MITÄ! EIKÖ TEILLÄ OLE TÄÄLLÄ TAVALLISTA VETTÄ?!”
M: ”No, on kai täällä, mutta EN MINÄ OLE MYYJÄ.”
A: (todella tuohtuneena) ”MIKSEI TEILLÄ OLE TÄÄLLÄ TAVALLISTA VETTÄ?!”
No minä vastaan tässä vaiheessa jo itsekin ärtyneenä, että en tiedä mistään vesistä, kun en ole henkilökuntaa.
Tässä vaiheessa mies puuttuu keskusteluun ja molemmat katsovat minua halveksuen päästä varpaisiin. Mies tuumaa todellakin vähän aikaa tuijoteltuaan: ”Jaa, Fly Emirates, onko se joku lentoyhtiö, mitä tekemistä sillä on Vikingin kanssa?”
Minä: ??????? ”Niin se on Arsenalin pelipaita, taisitte sotkea sen Viking Linen henkilökunnan punaisiin paitoihin enkä minä todellakaan ole henkilökuntaa, joten en voi tietää tavallisista enkä erikoisista vesistä.”
Mies katsoo todella halveksuen ja tokaisee: ”Taitaa sua v*tuttaa, kun Manchester United vie mestaruuden!”
Samalla molemmat kääntyvät kannoillaan ja kävelevät pois.
En voinut muuta kuin ääneen nauraa näille jästipäille ja molemmat vaikutti vieläpä päällepäin ihan selväpäisiltä. Tarviiko sitä järkeä aina rannalle jättää, kun laivalle mennään…
T: EdHunter
Pelikaupan arkea
Olen parikymppinen nainen ja työskentelen pelejä, konsoleita ja tarvikkeita myyvässä liikkeessä.
Vaikka asiakaskunta on yleisesti kohteliaampaa, rauhallisempaa ja kunnioittavaa henkilökohtaistetun palvelun vuoksi kuin esimerkiksi ruokakaupan kassalla, kumpuaa joistakin ihmisistä välillä suorastaan ihastuttavan hirveitä asenteita. Työssäoloni aikana olen huomannut, että aaseja on kahdenlaisia: Niitä, jotka olettavat että aspa tietää kaiken ja on henkilökohtaisesti kokeillut jokaista liikkeen peliä, ja niitä jotka luulevat ettei (nais)aspa voi tietää peleistä alkuunkaan mitään.
Vaikka pelien äärellä työskennellessä ajan mittaan oppiikin tuntemaan sellaisiakin julkaisuja, joita ei välttämättä itse kiinnosta kuitenkaan ostaa ja pelata, osa asiakkaista tuntuu olettavan, että henkilökunta on itse testannut ja läpipelannut ja arvioinut kaikki, mitä valikoimista löytyy. Kun siis puhutaan sadoista ellei yli tuhannesta pelistä eri alustoille, voidaan suoraan verrata siihen, että ruokakaupan kassaa vaadittaisiin henkilökohtaisesti maistamaan jokaista kaupan tuotetta ja osaamaan ulkoa reseptit kaikelle, ja siinäkin menisi tuntuvasti vähemmän aikaa. Tämä on asiakkaalle joskus todella vaikea ymmärtää, kun aspa ei välttämättä osaa kertoa jonkun 12 vuotta vanhan nollabudjetin Playstation-pelin ominaisuuksista ja ylipäänsä onko se hyvä.
Aivan omaa luokkaansa ovat asiakkaat, joiden mielestä naiset eivät jostain ihmeen syystä yksinkertaisesti VOI olla kiinnostuneita muista peleistä kuin The Simsistä, Singstarista ja vaaleanpunaisista, helpoista ”tyttöpeleistä”. Kun se kassan aspaneiti kuitenkin on nelivuotiaasta asti pelannut, voidaan päätellä miten raivostuttavaa on kun asiakas kiilaa (kiireisen) miespuolisen kollegan luokse kysymään, kun eihän nuo naiset näistä tiedä. Sama pätee teknisempiin asioihin kuten konsoleihin ja niiden eroihin ja huoltoon. Jos naisaspan tietämys tulee ilmi, siihen yleensä reagoidaan suurella ihmetyksellä, ja joskus vielä kyseenalaistamisella, että varmaan olet lehdestä lukenut tai poikaystävältä kuullut. Mitä ”miehisempi” peli kyseessä, sitä suurempi hämmästys. Samaan kategoriaan menevät vanhemmat, joiden mielestä tytöille pitää ostaa ihan erilaisia pelejä kuin pojille, jolloin ostoskoriin tuppaa päätymään aliarvioivia, huonosti tuotettuja mielikuvitusleikkipelejä, jotka keskittyvät yleensä vaaleanpunaisiin asioihin ja hoivaamiseen – koska tyttöhän nyt ei VOI innostua Super Mariosta.
Oman päänvaivansa aiheuttavat asiakkaat, jotka ostavat PC-pelejä tietämättä ollenkaan, pystyvätkö heidän kotikoneensa niitä pyörittämään. Kun peleissä on palautusoikeus vain avaamattomina, voi päätellä millainen rumba tästä säännöllisesti syntyy, kun kotipuolen kone onkin kymmenen vuotta vanha nuhapönttö ja pyörittää vielä Windows 98:a, eikä se juuri julkaistu megaluokan sotaräiskintä lähdekään pyörimään. Joillekin tämä tuntuu olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikea asia ymmärtää – sitten vaahdotaan naama punaisena kassalla että enhän minä nyt voinut tietää, en minä niitä tietokoneita osaa käyttää, ja levyhän kävi vain nopeasti koneen sisällä ja meni takaisin koteloon.. Ja silti lukupintaan on ilmestynyt jo hiusnaarmuja, jolloin levyä ei ainakaan voi enää myydä.
Miksi ihmeessä sitten pitää ostella PC-pelejä jos ei osaa konettaan käyttää??? Aspa ei ymmärrä. Asiasta selviäisi niinkin helpolla kuin ottamalla koneen järjestelmänhallinnasta tiedot ylös ja tuomalla ne meille lapulla, jolloin autamme todella mielellämme, mutta ilmeisesti tämäkin on aivan liian vaikeaa.
Todella hyvä tapa piristää aspan päivää on myös lähettää pieni lapsi vanhempiensa puolesta ostoksille liikkeeseen. Kun lapsi sitten ottaakin väärän pelin, kun ei tajua aspalta kysyä neuvoa, kannattaa kotona erehdyksen tultua ilmi ensin avata se (uutena ostettu) peli ja pelata sitä pari päivää ja vasta SITTEN tulla liikkeeseen kuitin kanssa vaatimaan vaihtoa, kun kelmu on jo poistettu ja levyynkin on ilmaantunut sormenjälkiä ja naarmuja vaikka muka ei ole edes koskettu siihen. Juupa juu. Kuinka ollakaan, palautusoikeutta ei tällöin ole, ja silloin oikea tapa menetellä on alkaa raivota naama punaisena ja haukkua aspa täysin osaamattomaksi p*skaksi ja vaatia saada puhua myymäläpäällikön kanssa, kun meillä kusetetaan ihmisiä tieten tahtoen.
Ehkä ensi kerralla kannattaa sitten itse tulla asioimaan eikä lähettää 7-vuotiasta.
Suurkiitos kuitenkin teille kaikille monille asiakkaille, jotka ette epäröi kysyä apua jos mikään mietityttää, käyttäydytte kohteliaasti, käytätte tervettä järkeä ja luette palautusehdot! Teidän takianne jaksan joka päivä hymyillä ja pyrkiä antamaan parasta mahdollista palvelua.
T: Tytönhupakko
Kovanaama
Olen töissä isossa tavaratalossa ja meillä on aina muutaman kerran vuodessa alennusviikot, joita mainostetaan jo muutama päivä aikaisemmin kun kampanja alkaa.
Tulipa sitten alennusten ensimmäisenä päivänä naisasiakas heti klo 8 aamulla kauppaamme. Rouva teki pikaisesti ostoksensa (varmaankin että pääsisi nopemmin räyhäämään) ja meni kassalle. Siinä sitten alkoi heti suunsoitto että miksi avaamme ovet vasta viisi yli kahdeksan (ja kysymys tähän väliin voisi kuulua; että kenen kellon mukaan tässä oikein eletään) ja miksi alemainokset eivät ole heti aamusta paikoillaan, että se on asiakkaitten huijaamista.
Hän oli sitten päättänyt myös olla vielä hankalampi ja ostaa alennuksessa olevan Hackman Kovanaama -paistinpannun. Ainoa vaan että kun mainokset eivät vielä olleet paikoillaan hyllyn reunassa (mutta kotiin tulleesta mainoslehtisestä tiesi mikä pannu on tarjouksessa), otti hän tahallaan väärän pannun. Ja kun hinta ei tullut oikein koneelta alkoi valittamaan että väärä hinta ja mistä hän voi tietää mikä on oikea ale-pannu kun ei ole mainoksia. No siinä sitten osastomyyjä kiikutti rouvalle oikean alepannun ja ostokset tehtiin.
Tämän jälkeen hän tuli suoraan kauppamme neuvontaan, heitti pannun tiskille ja kovaan ääneen toitotti että haluaa palauttaa pannun. Minä siinä sitten palautusta tekemään ja rouva räyhää tiskin toisella puolella että jos kaupan ovet aukeaa vasta viisi yli, pitää aukiolo-tekstitkin sitten muuttaa oikeanlaiseksi, jne.
Asiakas lähti ja minä siitä sitten juttelemaan meidän kassan kanssa, että ”tiesitkö että rouva päätti sitten heti palauttaa ostamansa pannun?”. Kassa kertoi että tämä johtui varmaan osaksi myös siitä, että kun rouva oli kassalla räyhännyt paistinpannusta, oli seuraavana ollut asiakas hänelle ystävällisesti huomauttanut että ”EI ROUVA KYLLÄ VARMAAN MITÄÄN KOVANAAMAA TARVITSE!”.
Ja kaiken huippu tälle asialle oli että tämä kyseinen rouva oli kauppamme entinen työntekijä.
T: soikkis
Lapiosankari-asiakkaan kaksoispersoona
Olin keväällä töissä yhdessä puhelinmyyntifirmassa, jossa myimme kännykkäliittymiä.
Kerran sitten olin yhteydessä asiakkaaseen, joka oli kiinnostunut liittymän vaihdosta, mutta minun piti vielä soittaa hänen miehelleen koska hän hoiti perheen puhelinasiat. Soitin miehelle ensimmäisen kerran alkuviikosta joka vastasi rahisevalla äänellä leppoisaa savon murretta vääntäen.
Aluksi puhelu sujui aivan normaalisti kun kerroin tuotteesta jne, joskin taustalta kuului epämääräistä räminää. Yhtäkkiä mies pyysi anteeksi, pyysi odottamaan ja silloin helvetti repesi. Meinasin pudota tuoliltani kun kuulin kuinka mies alkoi huutamaan englanniksi: ”PUT DOWN THAT SHOVEL MOTHERFUCKER OR I KILL YOU. DO YOU UNDERSTAND? NO. NO, DO YOU WANT ME TO COME THERE? DO YOU WANT ME TO HIT YOU? GET BACK HERE NOW!”. Mies pyysi vielä anteeksi häiriötä ja alkoi tavallisesti kyselemään hintoja aivan kuin koko välikohtausta ei olisi tapahtunut. Naurua pidätellen jatkoin kaupan hieromista ja asia saatiin sovittua, mutta hän pyysi vielä soittamaan myöhemmin uudelleen, koska hän halusi vielä varmistaa asian vaimoltaan.
Odottelin jo kauhulla seuraavaa soittoa enkä joutunut pettymään. Homma meni taas täysin normaalilla tavalla aluksi, asia oli jo käytännössä selvä kun hän jälleen pyysi anteeksi ja aloitti sekavan riehumisensa: ”WHAT THE FUCK ARE YOU DOING..? DON’T CROSS THAT ROAD OR I HAVE TO KILL YOU WITH THIS SHOVEL. STOP THAT. DO YOU UNDERSTAND? FUCK YOU.” Tässä vaiheessa pokkani ei enää pitänyt vaan pistin mikin äänettömälle ja repesin nauramaan. Kun mies lopetti riehumisensa jouduin solmimaan kaupan kyyneleet silmissä ja naurun tyrskähdysten saattelemana.
Taisi mennä jotain 4 liittymää kyseiselle herralle. Vieläkin tulee mietittyä että mitähän hittoa se mies oikein puuhasi.
T: dandy
”Katsos, veljeni juontaa karaokea Espanjassa”
Olen töissä karaokejuontajana pienessä kuppilassa.
Sattuipa sitten yhtenä iltana paikalle tulemaan oikein varsinainen taitelija. Leidi varasi itselleen kappaleen, jonka on kuulemma esittänyt ympäri maailmaa… ”KOTIVIINI”.
Tulee leidin vuoro laulaa. Laitan kappaleen soimaan ja kun rouva oli hönkäissyt kerran mikrofoniin hän tulee ystävällisesti kertomaan minulle kuinka en osaa mitään. Säädöt kuulemma olivat ihan kamalat, mikrofonissa ei ole herkkyyttä ollenkaan. Samalla sain hänen ammattitaitoonsa perustelun: hänen veljensä juontaa karaokea Espanjassa. :O
Leidin vaatimuksesta laitan kappaleen alusta soimaan. Koitan parhaani mukaan laittaa vielä säätöjä kohdilleen, mikä on hivenen hankalaa kun rouvalla on mikrofoni metrin päässä suusta. ”Noh, näillä mennään”, ajattelin, kunnes tämä karaokekuningatar alkaa huutamaan, että ei voi esiintyä, koska mikrofonista ei kuulu mitään. Samalla hän ojentaa minulle mikin, josta on ihan omin pienin kätösin irrottanut piuhan! Hänen mielestään on helpompi laulaa langattomaan mikkiin.
Juuri näin, ei muuta kuin niksi-pirkkaan vinkkiä: saat vanhoista langallisista mikrofoneista kätevästi nykyaikaisia langattomia… Irroita vain johto!
T: Karaokekuningatar
Allergiat ja muuten vaan jännät toiveet
Olen kokkina Helsingissä ja melkoisen vilkkaassa paikassa. Toinen toimipiste on ihan peruskeittiö lounaineen ja ilta a la carte -menuineen, ja toinen sitten tällainen banket-keittiö, mutta: Ne asiakkaat… Joskus pitää ihan hiljaa miettiä että mistä niitä ”erikoisia immeisiä” oikein kumpuaa. Ja tässäpä muutama hilpeän hauska erikoisruokavalio ja jännä toive. 
A: ”Voisko tämän Kana-Caesar-salaatin saada lämpimänä?”
M: ”Täh…?”
A: ”Niin että saisko tämän lämpimänä??”
M: ”Hmm… siis sen kanan lämpimänä? Totta kai.”
A: ”No ei… kun tämän salaatin!”
M: ”Ai vähän niinku et mikron kautta vai?”
A: ”Niin!”
M: ”Just…”
* * * * * * * *
A: ”Onko tässä teidän pippurikastikkeessa laktoosia?”
M: ”Joo kyllä siinä on, ikävä kyllä.”
A: ”No minullehan ei tarvitse siis olla täysin maidoton.”
M: ”Okei…”
A: ”Mutta hyla ei kuitenkaan sovi.”
M: ”Ööö… odotas.” *juoksemalla keittiöön huutonauramaan*
* * * * * * * *
A: ”Mitä juustoa tässä teidän jälkiruuassa käytetään, eihän se satu olemaan Aura-Gold?”
M: ”Itseasiassa juurikin sitä, kui?”
A: ”Mä olen allerginen sille, ei teillä olisi mitään Roquefortia tilalle?”
M: ”Eipä taida olla…” *ja taas huutonauramaan keittiöön*
* * * * * * * *
A: ”Sisältääkö tämä teidän kastike sipulia, olen allerginen sipulille?
M: ”Kyllä.”
A: ”Mutta onko se hienonnettu sinne kastikkeen sekaan vai onko se paloina siellä?”
M: ”Se on porattu sinne eli ei ole näkyvää.”
A: ”Okei no kyllä mä sit voin syödä sitä.”
M: -ei taas-
* * * * * * * *
Ja sitten oli eräs pariskunta:
Piilolinssit
Seisoinpa eräänä päivänä optikon tiskillä odottamassa tilaukseni valmistumista, kun selkäni taakse liikkeeseen paukkaa arviolta kolmekymppinen, siististi pukeutunut mies. Hän jää aivan ovensuuhun, ja alkaa jututtamaan jo asiakasta palvelevaa myyjää.
Aasi: ”Eikö teillä ole piilolinssejä hyllyssä esillä?”
(Niissä onkin paljon nähtävää…)
Myyjä: (yllättyneenä) ”Ei ole esillä, mikähänlaisia…-”
Aasi: (keskeyttäen) ”Mitä ne maksaa?”
Myyjä: (hymyn kuuli äänestä) ”Riippuu ihan siitä, minkälaisia linssejä etsitte…-”
Aasi: (taas keskeyttäen) ”En minä tiedä.”
Myyjä: ”Onko teille määrätty kovat vai pehmeät linssit?”
Aasi: ”EN MINÄ VOI TIETÄÄ!”
Myyjä: (jo aika nihkeänä palvelemaan aasia) ”Olettehan te jo optikolla käyneet tutkimuksessa?”
Aasi: (vinosti hymyillen) ”Kiitos, ostan netistä.”
Ja aasi poistuu halveksivan oloisesti liikkeestä.
Joo-o, joskus ei löydy räätälöityjä ratkaisuja sormia napsauttamalla… Ja onnea vaan niihin nettiostoksiin.
T: Angstifasaani
Tunnistatko itsesi, lentomatkustaja?
Työskentelen eräälle lentoyhtiölle. Työhöni kuuluu mm. lähtöselvitystä ja ilmeisesti monien mielestä yleisenä sylkykuppina olemista. Kun lentoaasiakas lähtee matkalle ja lipusta maksetaan mitätön summa, niin soppa voi olla valmis…
- Kun ostat liput, saat mailiisi varaustunnuksesi ja säännöt. Ne säännöt ovat siellä ja netissä lukemista ja omaksumista varten. Minua ei kiinnosta lähtöselvityksessä käydä kaikkia pykäliä läpi vain sen takia, ettet jaksa lukea myös sitä pientä pränttiä. Jonossa voi olla sinun takanasi 90 muuta matkustajaa, jotka ottaisin lennolle mukaan.
- Kyllä, osaan puhua sujuvaa suomea vaikka palkkani maksaa ulkomainen yhtiö.
- Kyllä, tarvitsen passisi vaikka juuri olisit sanonut nimesi. Voin myöskin avata sen passin kuvasivun nähtäväkseni ihan itse. Jo kotona ennen lähtöä kannattaa tarkistaa onko kyseinen läpyskä mukana, ei kannata jättää sitä hommaa lähtöselvitystiskille.
- Vaikka olen nuori nainen, olen ammatin ja lentoyhtiön vaatimat koulutukset käynyt ja täten pätevä työhöni. En ole tyhmä, idiootti tai mitenkään päästäni vajaa. Ikäni ei liity työhöni mitenkään.
- Jos tulet myöhässä lähtöselvitykseen, on se oma vikasi. Konetta ei pidätellä sinun vuoksesi. Rukoilut ja raivoamiset eivät auta. En anna sinulle rahojasi takaisin enkä tee uutta varausta ilmaiseksi.
- Jos kone on myöhässä, minulle et ala raivoamaan. Minä en sitä konetta rikkonut, minä en sitä konetta lennä ja minä en ole toivonut huonoa keliä jolloin muukin lentoliikenne pysähtyy. Minunkin työvuoroni siinä venyy ja minullakin voi olla menoa. Ei ole virkailijoillekaan herkkua.
- Tämä ei ole Finnair!! Lähtöselvityksemme sulkeutuu aikaisemmin kuin Finnairilla. Toimimme eri terminaalissa kuin Finnair. Laukkusi saa painaa vähemmän kuin Finnairilla. Koneessa maksat juomasta, toisin kuin Finnairilla. Tarkista vielä lukeeko vyölaukussasi Finnair!
- Vaikka kuinka huutaisit minulle ja pilkkaisit, et saa minua itkemään. Nolaat vain itsesi enkä menetä yöuniani. Huorittelulla ja tiskin yli hyökkäämisellä saat kimppuusi vartijat. Potkuja et pysty minulle hankkimaan, koska minä olen työni sääntöjen mukaan tehnyt ja täten oikeassa. Lentoyhtiö on ollut pystyssä vuosia ennen kuin lippusi ostit, joten valituksesi ei myöskään kaada yhtiötä ja tuskin kaverisikaan välttäisi lentämistä sinun mokasi takia.
- Älä kerro terrori- ja pommivitsejä kavereillesi kun olette lähtöselvityksessä. Me emme pidä niistä.
- Jos matkalaukkusi on liian painava, olen velvollinen veloittamaan siitä rahaa. Sekin mainitaan säännöissä. Ei kiinnosta onko siellä koko perheen tavarat, laukku saa olla vain tiettyyn rajaan asti painava. Jos käsimatkatavarasi painaa 13kg, en voi antaa sinun mennä sen kanssa. Jos kiellän viemästä pesäpallomailaa käsimatkatavarana, usko minua.
Kyllä aasiakkaita riittää meilläkin!
T: maatuska
