Arkistot ‘Baarissa / Yökerhossa’ -kategorialle
Kadonneet baarijakkarat
Tapahtui työskennellessäni tunturikeskuksessa tarjoilijana: Baaritiskille saapuu keski-iän ylittänyt pariskunta..
Aasiakas: ”Minnekäs teidän baarijakkaranne ovat kadonneet?”
Tarjoilija: ”Meillä ei minun tietääkseni ole baarijakkaroita ollutkaan.” (baari on ollut pystyssä 20 vuotta ja olen työskennellyt siellä n. 2 vuotta)
A: ”No kyllähän tyttö muuten on ollut.”
T: ”On toki saattanut olla joskus ennen kuin olen työskennellyt täällä, mutta ei ainakaan pariin vuoteen.”
A: (kiivastuneena) ”Oli ainakin viime talvena!”
T: (ystävällisesti) ”Ei ollut viime talvena.”
A: ”Kuulepas kakara, älä intä vastaan sillä ASIAKAS ON AINA OIKEASSA! Äläkä yhtään yritä esittää, että olisit ollut täällä kauempaa kuin yhden kuukauden…”
Siis mitä ihmettä? Myönnän, että olisin voinut toki hyvin myönnelläkin asiakasta tässä tilanteessa, jotta hän olisi voinut olla paremmalla mielin. Mutta voi herranjumala…
Tilanne jatkuu kun viereen tulee toinen asiakas kysymään tietä; neuvon hänelle tietä kun samalla tämä edellinen aasiakas puhuu päälleni taukoamatta…
Lopuksi vielä:
A: ”Tiedätkö sinä milloin tuosta vastapäätä on kaadettu ne puut?”
T: ”En kyllä osaa vastata.”
A: ”NIINPÄ! Sinä et tiedä yhtään mitään!!”
T: Irina
Ohituskaistalla
Työskentelin opintojeni ohella aiemmin viikonloppuisin baarissa, ja kerran olin viettämässä ystävieni kanssa ansaittua vapaata viikonloppua samaisessa yökerhossa (viihdyin oikeasti kyseisessä paikassa, joten viikonloppuna suunta oli usein sama – olin sitten töissä tai vapaalla). Porukkamme lähti pois valomerkin jälkeen, eli juuri siihen aikaan, kun narikassa on kuhinaa ja jokaisen työntekijän kohdalla jonot. Eräs aasiakas päätti kuitenkin olla välittämättä siitä, että häntä aiemmin tulleet ihmiset olivat odotelleet takkejaan jo tovin, ja kiilasi suurieleisesti koko porukan edelle. Ystäväni kommentoi etuilleelle naiselle hyvinkin selvästi:
”Ja sitä on sitten ohituskaista käytössä?”
Nainen vastasi niskojaan nakellen ja iloisesti takit sylissään kujertaen: ”Kyllä, mä oon aina ollu NIIIIIIN hyvä tässä.”
Johon minä: ”Noh, noin hyvän suorituksen mä muistankin sitten, kun olen seuraavan kerran töissä tuolla tiskin toisella puolella.”
Voitonriemuisen naisen hymy hyytyi saman tien ja hän marssi takit kädessään ulos. Ja kuka nauroikaan parhaiten?
T: Ex-narikkatyttö
Ei formulaa, ei haalareita?
Työskentelin eräässä sporttibaarissa. Baariin tuli neljä keski-ikäistä miestä kohtuullisessa humalassa. He halusivat katsoa formulalähetystä, johon työtoverini ilmoitti ettei se valitettavasti ollut mahdollista, koska meillä ei ollut vielä käytössä kanavaa jolta lähetys tuli. Miehet kummastelivat ja inttivät asiasta tovin, vaikka ei tarjoilija tietenkään asialle mitään voinut. Sitten he kiertelivät baarissa ja huomattuaan vitriinissä esillä parit suomalaisten formulatähtien haalarit alkoivat jälleen marisemaan ja vaatimaan:
- Jos teillä ei kerta näy formulat, niin ottakaa sitten nuo haalarit pois tuolta esiltä!
Tarjoilijalta tuli samantien spontaanisti vastaus:
- Onhan joka autokorjaamollakin tissikalenteri seinällä vaan näytetäänkö niissä pornoa, HÄ?
Aasiakkaat poistuivat vähin äänin.
T: kulsti
Onko pyörää näkynyt?
Eräs urpotar (asiakas) tuli paniikissa tiskille:
A: ”Mun kaverilta on pöllitty pyörä.”
M: ”Niin?”
A: ”Onko sitä näkynyt?”
M: ”Niinku missä?”
A: ”Täällä tai missään?”
M: ”Joo, just yksi tyyppi tuli pyörällä tohon tiskille ja tilasi kaljan.”
Kyseinen ravintola sijaitsee kaiken lisäksi kellarissa, eikä sieltä ole minkäänlaista näköyhteyttä ulos.
T: Juu-Juumiehen kaveri
Narikassa kuultua
Olin toissa aikaisemmin Keski-Suomessa suuressa baarissa (n.1200 as.paikkaa), jossa monesti tilojen suuruuden takia oli isojenkin firmojen pikkujouluja ja muita ”kokoontumisajoja”. Tapaus sattui eräänä iltana, jolloin eräs maanlaajuinen hotelli- ja ravintola-alan ketju oli järjestänyt työntekijöilleen (ja ilmeisesti vain toimiston puolen henkilöille) illanvieton.
Ilta sujui kuten yleisesti vastaavanlaiset illat: aluksi tylsiä puheita, sitten ruokaa, muutama tylsä puhe lisää ja sitten viinaa, ja sitä riitti. Illan aikana vieraiden järjestäjä oli tullut niin pahasti humalaan, että esimieheni tuli minulle kertomaan, että aasiakas täytyisi poistaa ravintolasta humalatilan ja käyttäytymisen vuoksi, koska baari oli auki jo kaikille ja he olivat jääneet jatkoille.
Menin asiallisesti (kuten yleensä) poistamaan naishenkilöä, iältään noin 40. Hän kuitenkin — yllätys yllätys — alkoi väittämään ettei ole liian humalassa tai käyttäydy häiritsevästi, samaan aikaan kun hoiperteli korkokengissään ja haki tuolia tai kaidetta toisen käden alle. Keskustelin aikani ja ilmoitin aasiakkaalle, että hänen on nyt viimein poistuttava ja jos hän ei itse pysty eteenpäin menemään, joudun häntä taluttamaan. Kuten arvata saattaa, otin hänen käsivarrestaan kiinni ja lähdin taluttamaan häntä narikkaan, matkan aikana hän haistatteli ja kiroili. Narikkaan tultua pyysin häntä antamaan narikkalappunsa, jotta hän saa takkinsa ja voi poistua ravintolasta.
Edelleen kiroillen, aasiakas alkoi kaivaa narikkalappuaan:
A: ”Meillä on isoja sopimuksia sinun firman kanssa ja minä järjestän sinulle potkut!”
M: ”Selvä juttu. Jos nyt sen narikkalapun antaisitte.”
A: ”Minä lopetan kaikki isot sopimukset teidän yrityksenne kanssa emmekä enää ikinä tilaa mitään palvelua teiltä! Tässä on minun käyntikorttini: ‘Hotelli- ja ravintolapäällikkö Nönnönnöö, yritys XXX’.” (Tässä vaiheessa kävi pieni harmitus, sillä firma on kaverini ja silloin vielä melko uusi ja pieni yritys). ”Me lopetamme nyt kaiken yhteistyön firman YYY kanssa.”
(Firma, jonka aasiakas oli maininnut, oli eri kuin se missä itse olin töissä. Tässä vaiheessa aloin nauramaan mielessäni, enkä voinut vastustaa kiusausta…)
M: ”Niin onkin parempi! Lopetetaan kaikki sopimukset ja ottakaa toiselta yritykseltä palvelut!”
A: ”HYVÄ! SINÄ SAAT POTKUT!”
Aasiakas todella potkaisi minua korkokengällään, siten että sen juuri ja juuri potkuksi voi laskea, otti juoksuaskeleen ovea kohti, kaatui ja levitti käsilaukkunsa sisällön lattialle. Ovella ollut työkaverini katsoi aasiakasta silmät pyöreinä, kun vaakatasossa juosten nousi ylös ovea kohti. Työkaverini avasi rouvalle oven ja kiitti käynnistä.
Itse katsoin aasiakkaan perään ja lueskelin hänen antamaa käyntikorttia tarkemmin.
Mitä tarinasta siis opimme? Jos aiot potkaista järjestyksenvalvojaa, älä anna käyntikorttiasi ensin ja potkaise sitten, koska sinua ei ole enää kauhean vaikea saada kiinni.
* * * * * * * *
Toista tapausta seurasin vierestä kun eräs siististi pukeutunut mies oli antanut ensin minulle takkinsa säilöön ja sitten meni ovella seisoneen työkaveri luo juttelemaan. Keskustelu meni jotenkin tähän tyyliin.
A: ”Terve, minä tuossa ajattelin…”
JV: ”Niin?”
A: ”No kun teillä on tuo iso järvi tuossa melko lähellä…”
JV: ”Niin?”
A: ”Niin, että kun tuolla on noita lokkeja ja minä ostin vasta uuden auton ja pesin sen tänään, niin en haluaisi, että nuo lokin kakkaavat sen päälle.”
JV: (jo silmät pyöreinä kuuntelee, että mitähän aasiakas haluaa) ”Niin?”
A: ”Niin, että teidän pitäisi varmasti tehdä asialle jotain, kun kyllähän se teidän hommiin kuitenkin kuuluu.”
JV: ”Juu, tuota, minäpä välitän viestin eteenpäin.”
A: (nyt tyytyväisen näköinen ilme kasvoillaan) ”Kiitos!”
Että kyllähän me harrastustoimintana lokit ammutaan alas, JOS pomo antaa luvan! 
T: Järjestyksenvalvoja
Näin siiderituopin hintaa lasketaan
Olin töissä yökerhossa. Asiakas tuli tiskille ja kysyi, paljonko maksaa siideri? Sanoin että 23 markkaa. Asiakas sanoi että hän haluaa ostaa sitä 20 markalla. Sanoin asiakkaalle että juoma maksaa 23 markkaa. Asiakas sanoi että ”haluan sitä 20 markalla”. En uskonut korviani. Kysyin asiakkaalta että ”oletko tosissasi?”. Hän vastasi siihen, että ”kaadat osan pois että annoksen kooksi tulee se 20 markkaa”. Ei heleeveetti. Se oli todellakin tosissaan.
T: ”ei helevetti”
Kyllä aasiakkaastakin asiakas saadaan
Työskentelin vielä 90-luvulla ravintolassa portsarina. Yksi kesä toi tullessaan paluumuuttajana paikallisen urheilustaran, joka jäähdytellessään palasi jopa maajoukkueympyröistä kotikontujensa kasvattajaseuraan pelailemaan. No, asenne ja mieli ei kuitenkaan sieltä korkeuksista laskeutunut.
Sisääntulot olivat vaikeita… Erityisesti pääsylipun lunastaminen tuotti hankaluuksia.
A: ”Kuulehan ‘poika’, en ole ikinä tällaisiin lääviin lippuja ostellut !!!” (minä samanikäinen ja ko. paikassa kymmenkunta vuotta työskennellyt)
Minä: ”Ei ole mitään ongelmaa. PÄÄSYlippu nimensä mukaisesti oikeuttaa sisäänPÄÄSYYN, ja jos teillä ei ole tarkoitusta tulla sisään ravintolaamme, ei ole tarvetta ostaa lippua…”
Tämäntyyppiset ja erittäin alentuvan ja ylimielisen suhtautumisen värittämät asiakaspalvelutilanteet jatkuivat läpi kesän… (hän kuitenkin poikkeuksetta tuli sisälle lunastettuaan lipun).
Kerran hotellivuorossa ollessani lähtevä asiakas pubista sanoi jonkun nukkuvan vessassa. Kiitin tiedosta ja hänen oltua viimeinen lähtevä asiakas, menin vessaan tarkastamaan tilanteen, että mikä lie känni/sairaskohtaus/kuolema, tms. sen kotiinlähdön estää..?
Kuuluu syvää tuhinaa… ei vastausta koputteluihin ja herättelyhuutoihin. Oven auki tiirikoinnin jälkeen tämä urheilustara löytyi sikiunesta housut kintuissa, käsillä poskiin nojaten. Muuten hyvä, mutta alhaalla olevat housut olivat täynnä omaa oksennusta.
Vanha inttitapainen herätyshuuto suoraan korvaan… herääminen… vaeltava katse ilman ajatusta…
Minä: ”Hyvä!!! Huomenta!!! No niin, nyt ylös ja housut jalkaan ja kotia kohti!!!”
Näin asiakas tekikin ja tarjottu taksin tilaus ei kelvannut. Ja kun ilmeisesti hän oli nukkunut tarpeeksi humalaansa pois, niin uskalsin päästää hänet lyhyelle kotimatkalle kesäiseen yöhön.
Seuraavana viikonloppuna ovivuorossa taas samat lipun-osto-taistelu-sanalliset-rähinät… Lipun lunastamisen jälkeen pyysin häntä olemaan ”varovaisempi vessassa, ettei aamulla ole siivouksen tarvetta kotosalla”. Tämä riittävän hiljaa, että asia jäi ”meidän keskiseksi”…
Asiakkaan suhtautuminen muuttui kuin taikaiskusta, ja ennen lumien tuloa olimme jo ”ylimmät ystävykset” ja meidän ravintolamme oli ”maan paras” ja palvelu muutenkin ”just great”!!
Eli omastakin mielestä mokattuaan ja tilanteen kuitenkin jäätyä ”pieneen piiriin”, aasiakkaasta tuli erittäin hyvä ja mieluinen asiakas…
T: Ex poke
Aivot narikassa
Olen töissä baarin narikassa. Kuten lähes joka paikassa, meidänkään toimintamme ei ole hyväntekeväisyyttä. Monesti illassa väännämme asiakkaiden kanssa kahden euron narikkamaksusta. Sitä ei haluta maksaa jos jonkunlaisilla verukkeilla:
”Mulla on tänään synttärit!”
Niin on monella muullakin, kaupungissa on yli 100 000 asukasta.
”Eihän kuskin tarvi maksaa?”
Älä enää lähde kuskiksi kavereille, jotka ei maksa edes sinun narikkaasi.
”Ai pitääks mun maksaa, mä oon selvin päin?”
Meillä pitäisi olla alkomittari narikassa, että tämä voitaisiin todentaa, eikä se siltikään oikeuttaisi ilmaiseen narikkaan.
”Mä oon töis vaatekaupas/kioskis/kukkakaupas/roskakuskina/puhelinmyyjänä.”
Ja minä olen tässä narikassa ja työhöni kuuluu pyytää kaksi euroa jokaiselta, joka jättää narikkaan omaisuutta.
= = =
Lipunmyyjät voivat kirjoittaa narikkamaksun kortilta, sillä meillä narikassa ei käy minkäänlainen kortti. Yleisin keskustelu käydään useimmiten näin:
Asiakas: ”Moi, mä maksoin tän narikan jo tohon lipunmyyntiin.”
Minä: ”Juu, näytähän sitä kuittia. Sun kortilta on veloitettu se kaksi euroa, mutta oot saanu sen käteisenä tuosta lipunmyyjiltä.”
A: *??*
M: ”Sun kortilta otettiin yhteensä seitsemän euroa niin kun tästä kuitista näkyy, mutta sait siitä kaksi euroa käteisenä ja viisi euroa meni suoraan kortilta sisäänpääsyyn. Eli se kaksi euroa kirjoitettiin käteiseksi. Kokeiles katsoa vielä taskun pohjalta.”
A: ”EI VARMAAN OO KÄTEISTÄ! Sen takia mä maksoin jo.”
M: ”Se ei ole mahdollista, sillä lipunmyyntirahat menevät baarille ja narikka on ihan oma firmansa. Katsohan vain taskuista ja lompakosta, kyllä sieltä pitäis löytyä.”
A: *asiakas kaivelee taskujaan* ”Ei varmaan oo kuule, kyllä mä maksoin sen tonne jo!”
M: *kärsivällistä hymyä ja odottelua*
A: *kaivaa yllättyneen näkoisenä kahden euron kolikon taskustaan* ”Oho, katopas. Tää taitaaki olla jääny tänne kun kävin päivällä kaupassa…”
M: *hymyä*
A: *ojentaa kolikon narikkatyöntekijälle hämillään*
Tässä vaiheessa aspa miettii, eikö sitä huomata, että kortilla maksaessa saa ”vaihtorahaa”.
Usein näissä tapauksissa asiakas ymmärtää myöhemmin, että kolikko tuli kuin tulikin lipunmyynnistä ja lähtiessä sitten hihitellään, että ”Sori kun en tajunnut, kyllä se ihan niin meni kun sanoit”. Kun taas joissakin tapauksissa meitä ollaan viemässä käräjille asiakkaiden huijaamisesta ja väitetään kivenkovaan, että ei saatu rahaa lipunmyynnistä eikä sitä löydy. Siinä tapauksessa otamme asiakkaan yhteystiedot ja tilinumeron ja lupaamme palauttaa rahat, jos lippukassan loppusumma heittää. Niin ei ole kuitenkaan vielä minun aikanani kertaakaan käynyt.
Loading ...