Marssi sisään liikkeeseen suoraan tiskille. Heitä mokkula pöytään niin, että se kimpoaa siitä myyjän naamalle. Aloita huutamalla isoon ääneen: ”MINÄ TIEDÄN ETTÄ SINUN PITÄÄ OTTAA TÄMÄ TAKAISIN! OTA TAKAISIN TAI TEEN KANTELUN ESIMIEHELLESI!”. Tämän huudettuasi lähde välittömästi marssimaan pois, kohti ulko-ovea jättämättä minkäänlaisia yhteystietoja. Kun myyjä huutaa perääsi ja yrittää kysyä nimeä, älä välitä huudoista vaan jatka vain matkaa. Kun myyjä huutaa kovemmalla äänellä uudelleen nimeäsi, vastaa kovaan ääneen huutamalla: ”ÄLÄ YRITÄKÄÄN VENKOILLA PALAUTUKSESTA!!”. Kun myyjä vastaa: ”Enhän minä tiedä kenen mokkula tämä on, saisinko edes nimenne?”, huuda ovenraosta nimesi. Kun myyjä pyytää myös puhelinnumeroasi, huuda vain äkäisesti: ”LÖYTYY LUETTELOSTA!!”. Eihän paikkakunnalla voi missään tapauksessa olla kahta samannimistä.

Totta kai mokkuloissa on palautusoikeus jos ne eivät toimi. Mutta saa ne palauttaa asiallisestikin, varsinkin kun meidän myymälässämme aina mainitaan tämä palautusoikeus (siitä on olemassa sääntö).

Mutta kiitos aasiakkaalle! Teit itsestäsi mukavasti pellen ja muut asiakkaat myymälässä nauroivat sinulle kun näkivät miten käyttäydyit. Onneksi itsekin osaan pitkällä kokemuksella suhtautua tällaisiin aasiakkaisiin sopivalla huumorilla.

T: Mörkö

Oli hiljainen päivä tavaratalossamme ja järjestelin kassojen takana toisen myyjän kanssa ”elektroniikkatiskiämme”. Pian paikalle saapuu keski-ikäinen ihan normaalin oloinen miesasiakas ja pyytää kohteliaasti saada nähdä partakoneita, jotka olivat tiskimme takana. Minä sitten avuliaana nostin useamman mallin siihen tiskille nähtäväksi ja asiakas niitä alkoi pyöritellä. Ihan yhtäkkiä, asiakas napsautti yhden partakoneista päälle ja uskomatonta kyllä, alkoi ajella partaansa. Hetken siinä sheivailtuaan mies totesi että ”huono on”, jätti koneen tiskille ja paineli ulos. Eihän sitä sikaa säkissä kannata ostaa.

Toisella kertaa istuskelin hiljaisena päivänä kassalla ja odottelin asiakkaita. Hetken päästä minua lähestyy mies kysyvä ilme kasvoillaan. ”Onko teillä siemennestettä?”. Naamani vaihtoi väriä, ja yritin pitää naaman peruslukemilla. ”Anteeksi mitä?”, kysyin. ”Niin että onko teillä myynnissä siemennestettä?”. Vilkaisin nopeasti ympärilleni etsien merkkiä pilailusta. ”Niin siis tarkoitatteko auringonkukansiemeniä tai kukkien siemeniä?”. ”Ei, kun ihmisen tai eläimen.”, mies vastaa ja alkaa jo hermostua kun en osannut heti vastata. Vastasin että eipä meillä ole, ja niin asiakas lähti kiukkuisena ulos. Tälläisiä heppuja meillä maalla. Vieläkään en tiedä mikä juttu tässä oli takana.

T: SK

Kaksi tapausta näiden kotitalousihmeiden joukosta on kuitenkin jäänyt mieleen ylitse muiden:

Eräs rattoisa pariskunta ilmoitti omaavansa x-merkkisen imurin, johon tarvittiin uusia pölypusseja. Ryhdyin useampi paketti kätösissäni selittämään valikoimistamme löytyvän monta vaihtoehtoa saman valmistajan eri malleille, yritin kysellä tarkempia tietoja imurista, jolloin pariskunta erästä pussia tutkiskellessaan riemukseen totesi: ”Tämän sen täytyy olla, paketin kyljessä on meidän imurin kuva!” … Niin no, muuten ihan kiva, mutta ko. mustavalkoinen epämääräinen imurin kuva löytyy joka helkutin pussista vakiografiikkana.

Toinen mieleenpainuvan hulvaton pölypää pussinostaja päätti soittaa liikkeeseemme illan ollessa jo lopuillaan, ja luetella miltei joka ikisen imurinsa käyttöohjeesta löytyvän numero- ja kirjainsarjan… Valehtelematta vartin kuuntelin epämääräisiä sarjanumerolitanioita ja yritin useasti kertoa, että mallit harvemmin sisältävät kymmentä numero- ja viittätoista kirjainyhdistelmää ja annoin esimerkkejä mahdollisista oikeankuuloisista yhdistelmistä. Lopulta rautalangan vääntämisen ja ratakiskon solmimisen jälkeen sain kooditulvan keskeltä bongattua oikean mallin ja saatoin ilokseni ilmoittaa valikoimistamme löytyvän kyseiseen imuriin sopivan pölypussin. Annoin vielä varmuuden vuoksi KAIKKI mahdolliset tiedot pussista rouvalle, joka toivottavasti kirjoitti informaation ylös, jotta jossain muussa vuorossa oleva myyjämme ei joutuisi vastaavaan henkiseen raudanvääntelytilaisuuteen, tai jossain muussa liikkeessä toimiva aspa saisi edes jonkinlaista etäistä apua kyseiseen rouvaan mahdollisesti törmätessään…

T: Rikkaharjaa harkitseva

Vaikka asiakaskunta on yleisesti kohteliaampaa, rauhallisempaa ja kunnioittavaa henkilökohtaistetun palvelun vuoksi kuin esimerkiksi ruokakaupan kassalla, kumpuaa joistakin ihmisistä välillä suorastaan ihastuttavan hirveitä asenteita. Työssäoloni aikana olen huomannut, että aaseja on kahdenlaisia: Niitä, jotka olettavat että aspa tietää kaiken ja on henkilökohtaisesti kokeillut jokaista liikkeen peliä, ja niitä jotka luulevat ettei (nais)aspa voi tietää peleistä alkuunkaan mitään.

Vaikka pelien äärellä työskennellessä ajan mittaan oppiikin tuntemaan sellaisiakin julkaisuja, joita ei välttämättä itse kiinnosta kuitenkaan ostaa ja pelata, osa asiakkaista tuntuu olettavan, että henkilökunta on itse testannut ja läpipelannut ja arvioinut kaikki, mitä valikoimista löytyy. Kun siis puhutaan sadoista ellei yli tuhannesta pelistä eri alustoille, voidaan suoraan verrata siihen, että ruokakaupan kassaa vaadittaisiin henkilökohtaisesti maistamaan jokaista kaupan tuotetta ja osaamaan ulkoa reseptit kaikelle, ja siinäkin menisi tuntuvasti vähemmän aikaa. Tämä on asiakkaalle joskus todella vaikea ymmärtää, kun aspa ei välttämättä osaa kertoa jonkun 12 vuotta vanhan nollabudjetin Playstation-pelin ominaisuuksista ja ylipäänsä onko se hyvä.

Aivan omaa luokkaansa ovat asiakkaat, joiden mielestä naiset eivät jostain ihmeen syystä yksinkertaisesti VOI olla kiinnostuneita muista peleistä kuin The Simsistä, Singstarista ja vaaleanpunaisista, helpoista ”tyttöpeleistä”. Kun se kassan aspaneiti kuitenkin on nelivuotiaasta asti pelannut, voidaan päätellä miten raivostuttavaa on kun asiakas kiilaa (kiireisen) miespuolisen kollegan luokse kysymään, kun eihän nuo naiset näistä tiedä. Sama pätee teknisempiin asioihin kuten konsoleihin ja niiden eroihin ja huoltoon. Jos naisaspan tietämys tulee ilmi, siihen yleensä reagoidaan suurella ihmetyksellä, ja joskus vielä kyseenalaistamisella, että varmaan olet lehdestä lukenut tai poikaystävältä kuullut. Mitä ”miehisempi” peli kyseessä, sitä suurempi hämmästys. Samaan kategoriaan menevät vanhemmat, joiden mielestä tytöille pitää ostaa ihan erilaisia pelejä kuin pojille, jolloin ostoskoriin tuppaa päätymään aliarvioivia, huonosti tuotettuja mielikuvitusleikkipelejä, jotka keskittyvät yleensä vaaleanpunaisiin asioihin ja hoivaamiseen – koska tyttöhän nyt ei VOI innostua Super Mariosta.

Oman päänvaivansa aiheuttavat asiakkaat, jotka ostavat PC-pelejä tietämättä ollenkaan, pystyvätkö heidän kotikoneensa niitä pyörittämään. Kun peleissä on palautusoikeus vain avaamattomina, voi päätellä millainen rumba tästä säännöllisesti syntyy, kun kotipuolen kone onkin kymmenen vuotta vanha nuhapönttö ja pyörittää vielä Windows 98:a, eikä se juuri julkaistu megaluokan sotaräiskintä lähdekään pyörimään. Joillekin tämä tuntuu olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikea asia ymmärtää – sitten vaahdotaan naama punaisena kassalla että enhän minä nyt voinut tietää, en minä niitä tietokoneita osaa käyttää, ja levyhän kävi vain nopeasti koneen sisällä ja meni takaisin koteloon.. Ja silti lukupintaan on ilmestynyt jo hiusnaarmuja, jolloin levyä ei ainakaan voi enää myydä.

Miksi ihmeessä sitten pitää ostella PC-pelejä jos ei osaa konettaan käyttää??? Aspa ei ymmärrä. Asiasta selviäisi niinkin helpolla kuin ottamalla koneen järjestelmänhallinnasta tiedot ylös ja tuomalla ne meille lapulla, jolloin autamme todella mielellämme, mutta ilmeisesti tämäkin on aivan liian vaikeaa.

Todella hyvä tapa piristää aspan päivää on myös lähettää pieni lapsi vanhempiensa puolesta ostoksille liikkeeseen. Kun lapsi sitten ottaakin väärän pelin, kun ei tajua aspalta kysyä neuvoa, kannattaa kotona erehdyksen tultua ilmi ensin avata se (uutena ostettu) peli ja pelata sitä pari päivää ja vasta SITTEN tulla liikkeeseen kuitin kanssa vaatimaan vaihtoa, kun kelmu on jo poistettu ja levyynkin on ilmaantunut sormenjälkiä ja naarmuja vaikka muka ei ole edes koskettu siihen. Juupa juu. Kuinka ollakaan, palautusoikeutta ei tällöin ole, ja silloin oikea tapa menetellä on alkaa raivota naama punaisena ja haukkua aspa täysin osaamattomaksi p*skaksi ja vaatia saada puhua myymäläpäällikön kanssa, kun meillä kusetetaan ihmisiä tieten tahtoen.

Ehkä ensi kerralla kannattaa sitten itse tulla asioimaan eikä lähettää 7-vuotiasta.

Suurkiitos kuitenkin teille kaikille monille asiakkaille, jotka ette epäröi kysyä apua jos mikään mietityttää, käyttäydytte kohteliaasti, käytätte tervettä järkeä ja luette palautusehdot! Teidän takianne jaksan joka päivä hymyillä ja pyrkiä antamaan parasta mahdollista palvelua.

T: Tytönhupakko

Nooh, siihen hän (mies n.55v) aloitti selityksen, kuinka tuo ”röpelöinen” kuumemittari tuntuu (omassa!!) peräaukossa ikävältä mitatessa… ihan vaimonkin mielestä. Ja on myös hyvin epähygieeninen, kun sitä röpelöistä pintaa ei saa kunnolla puhdistettua, jos vaikka eri paikoista mittaa… Kuuntelin monttu auki selitystä, joka tuli ihan vakavalla naamalla, ilman vitsin häivääkään. (Hieman tuli kyllä sellainen olo, että missäs se piilokamera olikaan..?)

Asiakas lähti ja tuli takaisin parin tunnin päästä kuumemittari ja kuitti mukanaan ja antoi asiakaspalvelupisteessä samanlaisen, yhtä kattavan selityksen kuumemittarin käyttötarkoituksesta. Oli vielä todennut, että ”se suolihan voi tuollaisesta teräväreunaisesta kuumemittarista puhjeta kuin immelkalvo ikään”….

Mistä näitä sikiää?? Ja kaikki vain 4 euron kuumemittarin tähden.

T: Kodinkoneosastolla kuultua

Kuinka ollakaan, neiti tulee viereen sanomaan, että jospa kuitenkin nostaisit korkeutta, näyttää matalalta. Hammasta purren tein työtä käskettyä. Ja kun homma oli tehty, niin eikö neiti tule sanomaan että laske kuitenkin matalaksi kun se näyttää paremmalta. No, nielemällä kiukun homma hoitui, ja liesi paikalleen. Hella tuli kytkettyä ja oli poislähdön aika, niin neitipä keksi että lattiaan oli jäänyt jälki, vaikka alla oli matto. Asiaa tutkittiin yhdessä ja totesin jäljen olevan vanha. Siitä se sota alkoi, neiti alkoi huutamaan että tarvitsee nimen ja puhelinnumeron. Siinä vaiheessa haiku nousi jo päästä ja sanoin nimen ja että numero löytyy luettelosta, ja poistuin paikalta. Ämmä ryntäsi perässä käytävään ja huusi että asia ei jää tähän.

Olipa tilannut paikalle parkettimiehen ja vahinkotarkastajan, halusi että koko yksiön parketti hiotaan minun/firman laskuun. Ja näin esimiehenikin joutui käymään paikalla, ja siellä he kolmestaan totesivat jäljet vanhoiksi, ja neiti uhkasi oikeustoimilla. Ja homma eteni kuitenkin niin että tämä elämäntapavalittaja tyytyi 200€ kertakorvaukseen ja laittoi vielä nimen paperiin jossa hyväksyi, että hänellä ei ole jälkivaateita.

Neiti ilkesi kuitenkin muutaman päivän kuluttua tulla takaisin ja kyseli kodinkonehuoltoa. Vastasin että, otapa yhteyttä naapuriliikkeeseen, sillä me emme halua sinusta asiakasta, ja siihenpä neiti vastasi, että on se kumma kun noin pienestä asiasta suututaan.

T: Huoltomies

Aasiakas haki koneensa kuukauden kuluttua ja nosti järkyttävän metelin, että sai koneensa takaisin vasta nyt. Vaati hyvityksiä, lahjakortteja, uutta konetta, jne. Asiakkaalle ei mennyt millään kaaliin, että ei se meidän vikamme ole mikäli HÄN ei pääse hakemaan konettaan kuin vasta nyt… *huoh*

T: Khalo

• Pyydäthän apua, jos sitä tarvitset, etkä vain pälyile kulmiesi alta ja valita myöhemmin asiakaspalautteessa kuinka myyjä ei huomioinut sinua vaikka tarvitsit apua.
• Ethän soita suu vaahdoten meille polkupyörästä, jonka olit meiltä ostanut ja ohjauskannatin oli niin löysällä että henki meinasi lähteä. Varsinkaan, jos 2 minuuttia vaahdottuasi saan suunvuoron ja ilmoitan, että kyseistä pyörää ei ole meillä edes myynnissä. Muista myös tässä vaiheessa kiroilla ja lyödä luuri korvaani.
• Valitettavasti en voi sille mitään, että edellinen asiakas halusi niin tarkkaan tietää eri televisiomalleistamme, ja sinä olet joutunut odottamaan ”ainakin puoli tuntia” (todellisuudessa 5 min) rikkinäisen mp3-soittimesi kanssa. Muista myös katsoa minua kuin ruttoista, kun näytän että olet vain painanut väärää nappia ja laite toimii oikein hyvin.
• Yritäthän edes kuunnella, kun annamme sinulle tietoa huolto-/kotiinkuljetus- tai muista asioista, ettei sinun tarvitse soittaa seuraavana päivänä ja kysyä miksei se pesukone tullutkaan vaikka luvattiin. Ei luvattu. Kuuntele.
• Otathan pölypusseja ostamaan tullessasi imuristasi mukaasi muutakin infoa, kuin ”se on semmonen punanen ja aika pieni ja tais maksaa jossain jotain satasen pintaan”. Meillä on n. 30 eri pölypussia ja se legendaarinen ”kyllähän sun pitäis tietää ku oot myyjä” ei toimi tässäkään tilanteessa.
• Ethän odota hymyilevää palvelua, kun pyydät minut avuksesi napsauttamalla sormiasi ja osoittaen jotain tuotetta aloittamalla ”ethän sä näistä varmaan paljoa tiedä, mut…”. Tiedän minä. Sinä ilmeisesti et, kun apua tarvitset.
• Minä en tuo maahan/kuljeta tuotteita, joita kaupassamme myydään. En myöskään tee mainoksia, joita kotiisi saapuu. Ethän siis valita siitä, kuinka minä olen mainostanut jotain tuotetta ja nyt sitä ei olekaan. Kyllä se harmittaa minuakin, että joudun myymään ei-oota, mutta en voi lähteä kamelikaravaanilla hakemaan sitä tiettyä tuotetta, joka meiltä on puuttunut.
• Ethän väitä kivenkovaan, että ”teillä oli lehdessä sellainen ja sellainen tuote, olen ihan varma!”, jos minä tiedän ettei näin ole. Haettuani meidän kauppamme lehden ja näytettyäni sen sinulle, muista todeta ”tää on joku teiän henkilökunnan oma lehti mistä sä olet poistanut sen tuotteen!”. Toki, meillä on takahuoneessa oma pieni lehtipaino, jossa me painamme asiakkaiden kiusaksi eri lehtiä eri tuotteilla. Ihan vain sinun kiusaksesi.

Tässähän näitä nyt alkuun. Lisääkin olisi vaikka kuinka paljon, mutta täytyy lähteä henkisesti valmistautumaan seuraavaan iloiseen työpäivään.

Tervetuloa!

T: Mr. Pitkäpinna