Kerroshoitajan arkea

Olen ollut nyt muutaman kuukauden kerroshoitajana eräässä hotellissa, välivuottani vietellen. Homma on pääosin mukavaa ja erittäin liikunnallista, mikä sopii minulle mainiosti. Muutama asia työssäni ottaa kuitenkin päähän ja rankasti. Tässä muutama tapaus, joka on saanut v-käyrän kohoamaan.

1.) Niinkin hienoa ja ihanaa kuin perheen kanssa lomailu varmasti on, sen ei automaattisesti tulisi tarkoittaa sitä että:

• Kakarat saavat juosta pitkin hotellin käytäviä häiriten muita asiakkaita meluamisellaan… Esim. lentäjät ja lentoemot herkästi valittavat siitä respaan, toki oikeutetusti, mutta aina ei sijoittelussa voida joustaa jos hotelli on täynnä.
• Niin lapset kuin vanhemmat saavat rällätä hotellihuoneen kamalaan kuntoon niin, että sinne ei mahdu edes kulkemaan. Periaatehan on, että siivooja ei saisi asiakkaan tavaroihin koskea, että lähde siinä sitten petaamaan noin viittä petiä täynnä roinaa ja vaatteita. Ymmärrän toki jos vanhemmat haluavat ottaa rennommin, mutta lapset ottavat isommistaan erittäin herkästi mallia ja asennevammat varsinkin ovat erittäin periytyviä.
• Jos lapsiperheenä haluat huoneeseen pinnasängyn tai varavuoteen tai molemmat, ilmoita tästä varauksen yhteydessä. Ei ole kiva iltavuorossa kuunnella valituksia, että miksei meillä huoneessa ole sänkyjä valmiina, toisin sanoen miksei me siivojat osata lukea ajatuksia tai ennakoida.

2.) Nuoret parit, ja vanhemmat parit, jotka pitävät varsinkin viikonloppuisin ”Ei saa häiritä”- lappua ovessaan ties kuinka myöhään iltapäivään. Viikonloput ovat muutenkin kerroshoitajalle raskaita… Ei ole mukavaa , kun juuri olet pääsemässä kotiin ja huomaat kuinka pariskunta lähtee huoneesta ja huutaa, että nyt sitä siivousta. Lähes 95% tapauksista huone on vieläpä melko karseassa kunnossa. Siis todella, jos haluat notkua huoneessa myöhään iltapäivään, älä automaattisesti oleta, että siivojat ilomielin toimivat juuri SINUN aikataulujesi mukaisesti.

3.) Tupakoitsijat, jotka kuvittelevat, että ikkunan auki pitäminen, joka muuten useimmissa hotelleissa sekoittaa ilmastointijärjestelmän mikäli se ei ole automaattisesti sammuva, poistaa hajun. Myöskään puolikkaan hajuvesipullon pirskominen huoneeseen ei peitä hajua, vaan aiheuttaa kahta kauheamman käryn, joka säilyy huoneessa jopa pidempään kuin tupakanhaju, joka sekin tarttuu tekstiileihin erittäin tiukasti. Tupakanhajun kokonaan poistaminen huoneesta vaatii valtavan vaivan, eikä jokaisen ääliön jälkeen ole aikaa kaikkia tekstiilejä pestä, mikäli hotelli on täynnä. Jos meitä siivoojia ei halua ajatella, niin ajatelkaa edes seuraavaa asiakasta, joka saattaa olla allerginen vahvoille hajuille tai muuten vaan ei pidä tupakanhajusta. Tupakointi ärsyttää itseäni varmaankin eniten kaikista hotelissa sattuvista typeryyksistä. Ei voi olla kauhea vaiva ulos lähteä, jos sitä röökiä on pakko koko ajan vetää!

Muuten kiitän ja kumarran, aina joukkoon mahtuu niitä ihania ja mukavia ihmisiä, jotka pelastavat päivän.

T:Chamber Maid

Äidin pikku kullannuput

Tämä muisto on syöpynyt lähtemättömänä mieleeni ajalta, jolloin työskentelin kerroshoitajana.

Eräänä aamupäivänä siivotessani huoneita luokseni tuli englantia puhuva nainen, joka pyysi, että eräs huone siivottaisiin heti, koska se on nyt tyhjä asukkaistaan, tämän naisen pojista. Hän pyysi lisäksi, että työskentelisimme hiljaa, koska ”pojat nukkuvat”. Lopuksi hän totesi, että olisi hyvä suihkuttaa jotain ilmanraikastinta huoneeseen, kun siellä haisee tupakka. Kyseessä oli savuton kerros ja itsekseni ihmettelin, että miksi tupakoida huoneessa, jos se haju sitten alkaa häiritä. (tupakkakiellon rikkomisesta ei meillä meteliä pidetty, aasiakas on aina oikeassa.) Menin sitten ilmoittamaan siivouspyynnöstä toiselle työntekijälle, jonka vastuualueeseen tämä huone kuului. No, ei riittänyt pelkkä ilmanraikastin. Pian haettiin respasta väkeä kantamaan sängyt pois ja tuomaan uudet tilalle, ne kun olivat kauttaaltaan oksennuksessa. Syy huoneen kuntoon oli harvinaisen selvä: naisen teini-ikäiset pojat olivat ”hieman” nauttineet alkoholia.

Työpäivän loppupuolella omalla alueellani oli jäljellä enää yksi huone: se, jossa nämä ihanat pojat nukkuivat. Menin sitten selittämään naiselle, että tämä huone pitäisi nyt siivota. Nainen meni sitten herättelemään poikia tyyliin ”Voi kullannuput, voisitteko millään nousta, että tyttö pääsisi siivoamaan tämän huoneen? Mennään vaikka shoppailemaan, sopisiko se teille, rakkaat?”. Vastaukset olivat tyyliä ”Haista ämmä v*ttu, me nukutaan nyt, jne..”.

No, jollain konstilla äiti sai rakkaat enkelinsä ulos huoneesta ja pääsin siivoamaan. Tämä huone oli, ihme kyllä, suhteellisen siisti. Tosin poikien aiheuttamat tuhot eivät loppuneet yhteen huoneeseen: myöhemmin kuulin heidän muun muassa virtsanneen hotellin saunan kiukaalle…

T:Housekeeping

Huutaminen kannattaa aina, vai..?

Hotellin vastaanotossa tapaa jos jonkinlaista viheltäjää asiakkaina. Suurin osa on oikein mukavia, ja sitten on näitä päivän ”piristäjä-aaseja”. Eritoten asiallisen reklamoinnin suhteen olisi asiakkailla parantamisen varaa, käytöstavoissa ainakin. Se huutaminen EI ole paras vaihtoehto, jos tosiaan tahtoo saada asiansa selviksi.

Jokin aika sitten vastaanottoon soitti hyvin tuohtunut kanslisti jostain koulusta. Ilmeisesti henkilö, joka hyvin vähän joutuu käsittelemään matkalaskuja ym, mutta nyt heille oli lähetetty lasku jonkun heidän henkilökuntaansa kuuluvan hotellimajoituksesta. Hän esitteli itsensä, ja sitten alkoi huuto.

”Tää lasku on ihan väärin!”

Etsin laskun koneelta ja kysyin, onko hinta väärä, tms. Ehei.

”Miten te KEHTAATTE lähettää nämä laskut englanniksi? Te VÄHEKSYTTE asiakkaita! Kyllä suomalaisen yrityksen pitäisi lähettää laskut SUOMEKSI! Teillekö kelpaavat vain SIVISTYNEET ja KIELITAITOISET asiakkaat, vai hä?!”

Koitin siinä sitten rauhoitella rouvaa, ja pahoitella. Oli vähän vaikeaa, kun huuto ei tauonnut hetkeksikään… Järjestelmämme on tosiaan englanninkielinen, eikä siitä saa suomenkielistä laskua ulos itkemälläkään. Onhan tämä iso miinus tietenkin, Suomessa kun ollaan. Suurin osa etenkin laskutusasiakkaistamme on kansainvälisiä firmoja, jotka ehdottomasti tahtovat laskunsa englanniksi (eikä firmakaan kovin suomalainen ole, omistajat vahvasti ulkomailla…).

Ehdotin, voisinko kääntää laskun suomeksi ja lähettää sen heille. Ei kuulemma tarvinnut. Lasku oli tullut ymmärretyksi kielestä huolimatta ja maksettukin jo… Ilmeisesti aasiakkaan piti vain päästä huutamaan. Olisiko ollut rouvalla huono päivä itsellään, ja piti se purkaa jonkun toisen onnettoman niskaan.

LUE KOKO JUTTU…

Dy jy nou ainou?

Olin vuosia sitten pienen kotikaupunkini ainoassa hotellissa hommissa ja oli hiljainen tammikuu. Hotellissamme oli yksi vieras, eräs amerikkalainen herrasmies. Herra oli työmatkalla ja hänen oli tarkoitus tavata erään tehtaan johtaja, joka oli etunimeltään Aino. Minä en luonnollisestikaan tästä tiennyt ja iloisena möllötin respassa kun herra tuli ja kysyi: ”Do you know Ainou?”. Tähän minä vastasin aavistuksen hämmentyneenä että: ”Do I know do you know?”. Ja asiakas: ”No, do you know Ainou?”. Tätä jatkettiin jonkun aikaa ennen kuin mies tajusi sanoa että hänen piti tavata rouva nimeltään Aino. Nooh, sillä sekunnilla minäkin ymmärsin mistä oli kyse ja tunsin Ainon kyllä. Samalla tulee kyseinen rouva ovesta sisään ja me herran kanssa saadaan p*skahalvaus ja nauraa käkätetään kuin pikkutytöt!! Ameriikan asiakas totesi tyynesti: ”Speak of the devil…”. Vaan kyllä nauratti Ainoakin ja ehkäpä hän jatkossa käyttää englanninkielisten asiakkaidensa kanssa vaikka toista nimeänsä. Ehdin nimittäin ajatella jossain vaiheessa että onkohan setä ihan seniili… Että näin, joskus jotain tosi hauskaakin…

T:”Laudatur englannin kielestä…”

Kiire istuskelemaan?

Työskentelin aikoinaan kerroshoitajana hotellissa. Eräänä aamuna sain silitettäväkseni paidan, jolla oli kuulemma hirveä kiire. Pikaisesti silitin sitten paidan ja menin viemään kerrottuun huoneeseen. Olin tuskin ehtinyt ovikelloa soittaa, kun oven ryntää avaamaan mies pelkissä kalsareissa hirveällä kiireellä. Mies kiitteli vuolaasti, lykkäsi käteen kaksieuroisen tippiä ja löi oven äkkiä kiinni. Muutaman tunnin päästä menin sitten siivoamaan ravintolaa aamiaisen jäljiltä. Siellä istui tämä aamuinen, ”hyvin kiireinen” mies aamiaisella kuulemma kolmatta tuntia.

T:Housekeeping

”Ei, vaan pingispallopumppaamon”

Illalla respassa vuoroa aloittaessani asiakas osoitti lappua respan lasissa, jossa lukee:”LÄHITAKSI, 0100 1234″ ja kysyi: ”Onko tämä taksin numero?”

”On”, vastasin.

T:jouhoman

Tipin antaminen on vapaaehtoista…

Aikanaan työskentelin Englannissa hotellin ”Customer Services”-osastolla, ja työhön kuuluivat kaikki asiakaspalvelutehtävät laidasta laitaan, suurten kongressien isännöinnistä vessan siivoamiseen.

Myös kantajan tehtävät sisältyivät toimenkuvaan.

Tässä pari eri ääripäätä tipin antajista.

Hotelliin saapui n. 40v pariskunta, loistoautollaan, muutenkin menestyvän tuntuisia ihmisiä. Mukana oli muutama lapsonenkin.

Mies antoi auton avaimet minulle ja pyysi kantamaan laukut autosta huoneeseen, tämä on aivan hyvä käytäntö. Menin autolle, ja oi rajatonta onnea… sinnehän oli pakattua astetta enemmän tavaraa. Urheilukasseja (ei täyteen pakattuja, vaan täyteen AHDETTUJA) oli muistaakseni neljä, ja sitten vielä pari matkalaukkua ja muutama suuri muovikassi. Muistan elävästi, että yhdessä urheilukassissa oli mukana ainakin kaksi Playstationia pahvilaatikoissaan, ja olisiko mukana ollut peräti televisiokin. Tätä en tarkalleen enää muista, tästä on kulunut ”jo” kuusi vuotta.

Kannoin kaikki n. 10 laukkua ja kassia huoneeseen, kolme tai neljä kerrallaan, olisiko mennyt puoli tuntia niitä raijatessa. Jätän auton avaimet huoneen pöydälle kuten sovittua, ja lähden huoneesta pois. Mies tulee ovella vastaan ja sanoo ”Thanks”. Ei muuta. Ei elettäkään tipin suuntaan. Vaimo tuli perässä ja katsoi hieman nolona lattiaan, ilmeisesti tämä oli miehen tapa toimia. Ei siinä mitään, vapaaehtoistahan se tipin antaminen onkin, joten ei auttanut valittaa… eikä palvelu siitä huonontunut, koska tuntipalkkakin juoksi, mutta saita kuva jäi miehestä.

Toisaalta toinen ääripää, ranskalainen herrasmies pyysi kantamaan vaimonsa pienoisen käsilaukun huoneeseen. Homma hoitui ja asia unohtui. Parin päivän päästä mies tuli käytävällä vastaan ja iski käteeni 20 puntaa, eli n. 30 euroa, ja kysyi vielä että onko tarpeeksi! Aasiakas kai hänkin, mutta aasiakas minun makuuni, ja sai muuten siitä lähtien melko hyvää palvelua!

T:Customer Services

Hoopoja hotellissa

Pari tapausta vuosien varrelta muistui mieleen…

Tapaus 1: Hotelliin kirjautui venäläinen perhe ja annoin heille avaimet. Samassa nipussa olivat huoneen avain ja minibaarin avain (joka on puolet pienempi kuin huoneen avain). Hetken päästä asiakkaat palaavat takaisin ja näyttävät minibaarin avainta ja sanovat etteivät saa huoneen ovea auki. Käännän huoneen avaimen esille ja totean, että tällä pääsee huoneeseen. Asiakkaat lähtivät ja itsellä oli pokassa pitelemistä, etten ala nauramaan ainakaan niin kauan, kuin asiakkaat voivat olla kuuloetäisyydellä. Ei sitten käynyt mielessäkään kokeilla sitä toista avainta?

Tapaus 2: Olin yövuorossa, respan yhteydessä olevan ravintolaan oveen koputetaan ja avaan pienen luukun, jonka kautta voin keskustella (turvallisuussyistä). Nuori mies aloitti, että avaapa tuo ovi, niin hän kertoo sulle yhden jutun. Vastasin että voit kertoa ihan tästä luukun kautta. Mies selittää, että hän ei ole hotellin asiakas, mutta häneltä oli yksi ulkomaalainen tullut kadulla pyytämään apua, että tämän huoneessa on ainakin 20 henkeä eikä hän saa niitä ulos. Olivat kuulemma tässä hotellissa ja minun pitää hälyttää paikalle vartijat. Totesin, että minun täytyy käydä toteamassa tilanne. Tyyppi siinä sitten, että ”ETKÄ MENE! SINÄ PYSYT SIELLÄ JA SOITAT NE VARTIJAT!”. Minä totesin että enkä soita, minä varmistan tilanteen ja soitan sitten. Tyyppi siihen, että jos sinä menet sinne käytävälle, sinut hakataan, siellä on hengenvaarallinen tilanne, häntäkin lyötiin päähän. Katsoin sitten vieressä olevia käytävän valvontakameroita, joista näin ko. huoneen ovelle. Käytävä on tyhjä ja huoneen ovi kiinni, totesin tämän miehellekin. Mies siitä sitten hämmentyi, mutta käski edelleen soittaa vartijat. Totesin jälleen, että en ja vaadin miestä poistumaan tai soitan sille poliisit. Tyyppi oli, että soita vaan! Hän on palomies ja teillä on tässä hotellissa nämä turvallisuusasiat todella retuperällä! Vielä vähän aikaa tyyppi sitten jankutti ja luovutti lopulta. Lopuksi todeten, että avaa tuo ovi niin hän lähtee. Siihen pystyin vaan toteamaan, että hissi ja portaat ovat sun selän takana (sieltä suunnalta tyyppi oli tullutkin). Lopuksi jäin ihmettelemään, että mikähän tyypin motiivi oikein oli ollut ja kävin tarkistamassa tilanteen käytävällä, hiirenhiljaista. Veikkaukseni oli, että mies oli tullut asukkaiden mukana hotelliin ja syystä tai toisesta olivat sitten heittäneet pihalle (tietyt jutut kertomuksessa täsmäsivät väitettyyn kaaoshuoneeseen). Mutta oli jälleen yksi syy lisää suhtautua epäilevästi näihin öisiin selittäjiin…

T:Respa