Kahvilan painajaisia

Olen töissä eräässä kahvila-konditoriassa pk-seudulla, ollut jo muutaman vuoden. Päivittäin saa telmiä aasiakkaiden mitä kummallisimpien ongelmien kanssa, mutta muutamia tapauksia on jäänyt elävästi mieleen.

Kahvilassamme on kattava valikoima sekä suolaisia että makeita syötäviä, salaatteja, toasteja, patonkeja, kakkuja, pullia, yms. Lisäksi on mahdollista tilata kakkuja (täytekakkuja, sacheria, voileipäkakkuja yms.) juhliin. Tilauksemme toimitetaan netin kautta pienen ketjumme leipomoon, joka sijaitsee eri paikkakunnalla kuin toimipiste, jossa työskentelen. Tämä siksi, että kuuden kahvilan ketjulla tilauksia on paljon, ja lisäksi on vielä kahviloiden päivittäiset tarpeet (sämpylät, pullat, viinerit yms), jotka täytyy leipoa. Kahviloiden pienten tilojen vuoksi leivonta on keskitetty leipomoomme. Toimitukset leipomosta kahvilaamme tulevat muutaman kerran viikossa ja siksi tietylle viikonpäivälle halutut tuotteet täytyy tilata noin kahta-kolmea päivää aikaisemmin, jotta toimitus onnistuu.

Eräänä iltana olin lopettelemassa siltä päivältä, kello oli noin kymmentä minuuttia vaille sulkemisaikaa. Sisään porhaltaa keski-ikäinen rouva merkkilaukku kourassaan, merkkihuivi kaulassaan ja merkkikorkokengät jaloissaan. Tervehdin ystävällisesti ja huomautan samalla, että suljemme hetken kuluttua. Rouva sanoo, että asia on hyvin nopea. Hän tahtoo kermakakun seuraavaksi aamuksi. Täytyy kuulemma saada hänen vanhan äitinsä syntymäpäiväksi kakku.

Kerron, että valitettavasti toimituaikataulumme mukaan tilaus olisi pitänyt tehdä jo kaksi päivää aikaisemmin, että valitettavasti kakkua ei seuraavaksi päiväksi saa. Rouva hölmistyy ja tiuskahtaa; ”Miksi ihmeessä?!”. Selitän rauhallisesti, että kakut leivotaan leipomollamme eri paikkakunnalla ja toimetaan sitten kahvilaan, joten valitettavasti emme pysty hänelle kermakakkua seuraavaksi aamuksi saamaan. Rouva alkaa tivaamaan, että eikö nyt millään, että ”etkö sä nyt voi soittaa sinne leipomoon, että nyt on niin tärkeä tapaus”, että kakku on AIVAN PAKKO saada. Kerron, että en valitettavasti voi leipomolle soittaa, sillä leipomon työvuoro on päättynyt noin viisi tuntia aikaisemmin, eikä leipomolla enää ole ketään.

Rouva alkaa pikkuhiljaa kimpaantua ja toistelee ja tiuskii, että kakku täytyy saada, että ”etkö sä nyt voi sitä tänään leipoa”, että hän sitten sen aamulla hakee. Kerron, että kakkumme tosiaan leivotaan leipomollamme, että me täällä kahvilalla emme kakkua omin kätösin leivo, ja että meillä ei edes ole siihen tarvittavia raaka-aineita käsillä. Rouva silminnähden suuttuu ja vaatii päästä puhumaan esimieheni kanssa. Kerron, että esimieheni ei ole paikalla enää (olin yksin sulkemassa paikkaa), mutta on taas aamulla tavoitettavissa. Rouva intti ja väitti ja vaati, että saa jutella esimieheni kanssa. Minä sitten kilttinä tyttönä yrittäen välttää vielä pahempaa konfliktia, soitin esimiehelleni että ”sori että näin myöhään häiritsen, on hankala asiakas, joka ei usko etten voi kakuksi muuttua huomisaamuksi, jutteletko sen kanssa?”.

LUE KOKO JUTTU…

Murinaa kahviosta

Ihan lyhyt juttu vaan, joka ärsyttää.

Kahviossa aasiakas jättää likaisen kahvikupin kassalle nenäni eteen, siinä samassa usein myös muita astioita, tai koko tarjottimen.

Voisiko sitä millään katsoa hiukan ympärilleen, se palautuspiste kun on siinä ihan vieressä. Seuraavalle asiakkaalle hiukan kurjaa tulla siitä tiskien seasta maksamaan kahviaan.

T:Kupponen

Tahmatassuja liikenteessä?

Työskentelen kahvila-buffetravintolassa sekä keittiössä että salin puolella kassalla. Tässä muutamia yleisiä ärsytystä aiheuttavia seikkoja asiakkaissa:

• Jos kakkuun/pulliin/sämpylöihin/mihin tahansa pakkaamattomaan tuotteeseen on laitettu pihdit tai lapio, niitä olisi tarkoitus ihan käyttääkin. Haluatko itse syödä muiden lääppimiä kakkupaloja?
• Jos aukioloissamme sanotaan, että paikka aukeaa kymmeneltä, se todella tarkoittaa sitä. Ei ole minun ongelmani, jos et kykene odottamaan kymmentä minuuttia. Ei voi avata puljua etukäteen jos valmista ei ole. Ja mikäli kysyessäsi kerron meidän avaavan vasta viidentoista minuutin kuluttua, se ei tarkoita sitä että voit rynnätä suin päin sisään kun kassa ei edes ole auki eikä kahvi vielä ole valmista. Et varmaan ryntää kauppaan tai baariinkaan väkisin ennen aikojaan? (Parhaita ovat ne aasit, jotka ryntäävät sisään ja vielä valittavat siitä kuinka ”kaikki ei ole valmista”…)
• Vaikka olen asiakaspalvelija, nuori ja vielä nainen, se ei tarkoita että olisin alempiarvoinen kuin sinä. Minua voi jopa kohdella kuin ihmistä (muun muuassa tervehtiä ja sanoa ”kiitos”).
• Olen pahoillani, jos meillä ei ole tänään tarjolla juuri sinun allergioihisi räätälöityä ruokaa. Olemme osa ketjua eikä keittiössämme ole rajattomasti tilaa, emme voi/saa tehdä mitä huvittaa. Otamme kyllä huomioon yleisimmät allergiat ja sairaudet (esim. keliakia), mutta jos juuri sinä satut olemaan allerginen jollekin yleisesti ei-allergisoivalle ruoka-aineelle, en voi sille mitään. Jos ottaisimme huomioon aivan kaikki maailman allergiset, emme voisi tehdä mitään ruokaa.
• Minulle on lopulta aivan turha valittaa ”nousseista hinnoista” ja että ne ”menevät meidän tilipussiimme”. Palkkani ei kyllä ole noussut ja oletko kuullut että raaka-ainekustannukset ovat nousseet kaikkialla? Tiedäthän, etten ole yli-ihminen ja säätele maailman taloustilannetta. Minua ei kiinnosta, jos sinulla ei ole varaa tuotteisiimme. Silloin sinä et osta niitä. Emme ole hyväntekeväisyysjärjestö.
• Jos jotain ruokaa ei ole, sitä ei vain ole enkä voi siksi muuttua. Keittiössämme ei ole mitään pohjatonta kaivoa, josta voi halutessaan onkia kaikkia maailman raaka-aineita.
• Vaikka mielestäsi olenkin sinua alemmalla arvoasteikolla koulutukseltani, se ei tarkoita etten esimerkiksi osaa kieliä. Minulle ei tarvitse alkaa tulkata englanninkielistä puhetta. Osaan kiitos ihan itse.
• Mikäli sinulla on jotain kommentoitavaa ruuasta, tee se mieluummin sen jälkeen kun olet maistanut. Ja palautetta voi myös antaa kohteliaasti ja rakentavasti, ei huutamalla. Ei ole kohteliasta tulla ravintolaan huutamaan kovaan ääneen asioita mm. ruuan ulkonäöstä ja hajusta. Osoitat siinä vain oman sivistymättömyytesi. Palautetta saa ja kuuluu antaa, mutta en ota vakavasti ruokapalautteita jos ruokaa ei ole edes maistettu. Eikö äiti opettanut käytöstapoja?
• Miksi alat tarkistella rahojasi vasta kassalla? Ja ihmettelet ääneen ”onkohan mulla rahaa tähän” ja katsot odottavasti silmiini? Emme edelleenkään ole hyväntekijöitä. On oma asiasi huolehtia rahatilanteestasi. Ja ei, et saa sitä kahvia ilmaiseksi vaikka se onkin jo kupissa.
• Jos takanasi on puolen kilometrin pituinen jono, onko aivan välttämätöntä maksaa kymmenen euron ostokset viisisenttisillä?
• Mikäli sinulla on jokin alennukseen oikeuttava kortti, näytä se automaattisesti. Jos ilmoitat olevasi opiskelija ja haluan nähdä korttisi, älä ala siinä vaiheessa kaivella korttia repun pohjalta ja seisottaa jonoa. Ja mikä parasta, päivitellä sitä, etten usko sinun olevan opiskelija? Minulla on VELVOLLISUUS tarkistaa korttisi ja sen voimassaolevuus, jotta voin alennuksen antaa. Kolmannen kerran: emme Herra paratkoon ole hyväntekijöitä!
• Ja vielä viimeiseksi: en ole ajatustenlukija. Sanothan selkeästi, jos sinulla on asiaa tai haluat minun tekevän jotain.

T:Ikuinen asiakaspalvelija

Kermaa

Jouluaatto monta vuotta sitten:

Olin töissä matkahuollon kahvilassa ja tiskille tuli hieno rouva miehineen. Rouva alkoi tivaamaan minulta, onko kermanekassa oleva kerma oikeaa kermaa. Vakuutin kannussa olevan kermaa. Asiakas laittoi sitä kahviinsa ja sanoi: ”Ei tämä millään voi olla oikeaa kermaa”. Johon minä vastasin: ”Kyllä se on, voin näyttää kyllä teille purkin, mikäli haluatte”. Jouduin kaivamaan jääkaapista purkin, sillä rouva edelleen valitti kermasta. Nähtyään purkin, rouva sanoi: ”En kylllä sittenkään usko, että tämä on oikeaa kermaa”.

Juu, ei tietenkään voi olla. Vaihdoin aina salaa kerman maitoon ihan asiakkaiden kiusaksi. x(

Jouluaattona ihmiset olivat muutenkin tavallista kiukkuisempia. Se oli aina virkailijan vika, ellei jatkoyhteyttä juuri sinne takahikiälle ollut junalta, minne he olivat menossa. Kyllä minä ainakin ottaisin selvää ennen matkaan lähtöä, kulkeeko bussivuoroja jouluaattona ollekaan. Heillä oli tapana tulla haukkumaan virkailija, koska tokihan se on tyhmän myyjän vika, ettei itse ota vuoroja selville.

Tuon rouvan ja muutaman muun haista-p***a-asiakkaan jälkeen mittani oli niin täysi, että marssin rahtiaseman puolelle vähän päästelemään paineita. Tyhjässä rahtitilassa hypin tasajalkaa ja kiljuin niin kovaa kuin lähti. Helpotti, ja sen jälkeen huomasin, että rahtiaseman ja kahvilan ovi oli rakosellaan ja kiljuntani oli kaikunut iloisesti kahvilasalissa. xD

Koko kahvilan puoli oli täynnä erittäin hiljaisia asiakkaita, kun palasin tiskini ääreen.

T:emäntä

Jugurtti maistuu jugurtille

Olin pitkään töissä eräässä kahvilassa. Ehkä paras reklamaatiosta oli erään keski-ikäisen naisen (omasta mielestään erittäin olennainen) huomautus.

Ennen tätä kyseistä naista ja hänen miestään myin nuorelle tytölle pirtelön tapaisen juoman, jonka pohjana käytetään jugurttia. Nainen kysyy, että mikähän pirtelö tuolla tytöllä on juotavana ja selitän naiselle yksityiskohtaisesti ainesosat ja mainitsen vielä että kyseessä ei ole pirtelö. Nainen päätyy pitkän neuvottelun (miehensä kanssa) jälkeen ottamaan kyseisen juoman. Teen asiakkaalle juoman ja he istuutuvat pöytään.

Hetken kuluttua nainen tulee ja keskeyttää minut palvellessani toista asiakasta. Nainen laukoo ilmoille todella vihaisesti, että miksi hänen pirtelössään maistuu jugurtti?? Katselen siinä sitten silmät pyöreinä naista ja selitän uudemman kerran että se ei EDELLEENKÄÄN ole pirtelö ja se EDELLEENKIN tehdään jugurttiin, niin kuin sanoin ennen kuin teit tilauksesi. Nainen antaa tulla sydämensä pohjasta miten minä en asiakaspalvelijana tiedä myymieni tuotteiden sisältöä enkä osaa palvella häntä niin kuin hän toivoo. Hän jatkoi marmatustaan lähemmäs vartin verran. Minullapa ei enää pinna kestänyt ja sanoin naiselle suoraan:

”Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta miten sinä haluat että sinua palvellaan. Jos haluat purkaa pahaa oloasi, tee se jossain muualla. Juomastasi en voi hyvittää mitään, sillä tiesit vallan hyvin mitä tilaat. Jos on vielä jotakin valittamisen aihetta, niin voin antaa sinulle tämän kahvilan vastaavan puhelinnumeron. Sinun onneksesi vastaava henkilö olen minä, eli voitko painua v*ttuun häiritsemästä minun päivääni.”

Kumma kyllä minun päiväni parani huomattavasti, ja toivon, että nainen oppi tapahtumasta jotain.

T:leinikki