Arkistot ‘Kaupassa / Kassalla’ -kategorialle
Värisilmää ja vaihtorahojen vaikeutta
Tämä tapahtui jo yli 2 vuotta sitten, mutta kaivelee edelleen.
Työpäiväni tavaratalossa oli alkamassa, ja aamu oli hiljainen. Olin sinä päivänä kassalla, joita oli auki useampia (ja asiakaspalvelussa vielä 2 työntekijää), eli puuhaa ei ollut paljoa kassaa kohden. Sitten sisään purjehtii keski-ikäinen naishenkilö, jonka jokainen kassa kaupungissa tietää hieman ”erikoiseksi” tapaukseksi. Itsekin tiedostin ongelmien mahdollisuuden, mutten osannut seuraavaa tapahtumaketjua odottaa:
Nainen suuntaa suorinta reittiä tyhjälle kassalleni ja rupeaa tiedustelemaan alennuksessa olleista lakanoista. Varmistin puhelimitse osastolta, että meillä kyseisiä lakanoita vielä oli, ja että ne olivat vielä 6,95 €. Neuvoin mistä laarista osastolta lakanat löytyisivät ja osoitin samalla kyseiseen suuntaan (osastoon olikin melko suora näköyhteys).
Tämä ei rouvalle riittänyt, vaan hän rupesi tivaamaan että lähtisin hänen kanssaan etsimään sopivia lakanoita. Yritin vakuutella etten oikeastaan saisi jättää kassaani, mutta voisin kyllä soittaa apua osaston asiantuntevilta myyjiltä. Tämähän ei tietenkään käynyt(?!), sillä kyllähän MINÄ voisin HÄNTÄ lähteä auttamaan, vai enkö omannut taitoa palvella asiakasta? Samassa kassojen vastuuhenkilö asiakaspalvelusta huomautti että se ei ollut liikkeessä tapana, mutta koska oli hiljaista hän antoi reissuun luvan. Tässä vaiheessa huomautan vielä että asiakkaalla oli tunnetusti ”erityisiä tarpeita”, joten joustaminen oli ehkäpä oikeutettua – olin lisäksi työskennellyt myös osastoilla, joten tehtävän ei olisi luullut olevan ylivoimainen.
No, siitäpä sitten lähdettiin kohti lakanoita, joiden laari jo näkyikin heti osastolle mentäessä keskellä isoa käytävää. Tässä vaiheessa käytiin seuraavanlainen keskustelu:
M: ”Niin, tässä tosiaan nämä alennuslakanat ovat, 6,95 €/kpl, ja värejäkin on vielä muutamia jäljellä. Voisinko vielä jotenkin auttaa?”
A: ”…Onko vihreitä?”
Kummastelin kysymystä, sillä jäljellä olevat värivaihtoehdot (n. 5 erilaista, ei kuitenkaan vihreää) olivat selkeästi esillä.
M: ”Valitettavasti vihreitä ei näy olevan jäljellä – tässä on vain näitä valkoisia, punaisia, beigejä, vaaleansinisiä ja keltaisia. Näitä lakanoita ei valitettavasti ole varastossa enempää, mutta kävisikö jokin muu väri?”
A: ”…Vihreä.”
M: ”Nii-in, olen pahoillani, niitä ei valitettavasti ole. Meillä on toki muita vihreitä lakanoita monia, muttei alessa. Haluaisitteko katsoa niitä vaihtoehtoja?”"
A: ”…”
M: ”Haluaisitteko katsoa niitä muita vihreitä?”
A: ”…Onko alessa violettia?”
Tässä vaiheessa hakkasin kuvitteellisesti jo päätä seinään mutta toistin vielä asiakkaan nenän alla olevien alennuslakanoiden värit ja totesin että ne ovat nyt alessa. Pitkien hiljaisuuksien ja minun epätoivoon vajoamiseni jälkeen päädyttiin valkoisiin, joita otettiin kahdet. Minähän ne toki kannoin, koska rouvan polvi oli huonona, ja hetken kuluttua olimmekin jo taas kassallani. Matkalla rouva nappasi vielä mukaan suklaata, jolloin yhteissummaksi tuli 15,55 €. Kun tuli rouvan vuoro kaivella lompakkoa, ei kaikki mennytkään ihan suunnitelmien mukaan.
Aasiakas availi hyyyvin hitaasti lompakkonsa pöydälle, tarkastellen varovasti jokaista taskua (tyhjiäkin useamman kappaleen). Yksitellen lompakosta siirtyi pöydälleni 5 ja 10 € setelit sekä 50-senttinen. Kuitenkin kun viisi senttiä puuttui, rouvan ilme happani huomattavasti. Pussukka kilisi kolikoita, mutta hänellä ei ollutkaan antaa tasarahaa!
Nyt hän sitten rupesi tivaamaan minua alentamaan lakanoiden hintaa, jottei hänen tarvitsisi rikkoa isompaa kolikkoa. Nostettuani leukani lattialta totesin etten valitettavasti saa antaa lisäalennuksia. Tästähän nainen tulistui ja rupesi huutamaan ja haukkumaan minua. ”Jo on kumma kun ei yhtään voi maksavan asiakkaan kohdalla joustaa!”. Yritin rauhoitella ja ystävällisesti totesin että että hänellä kyllä selvästi on vielä se tarvittava 5 senttiä mukana.
Samalla viitoin vastaavan kassahenkilön jälleen paikalle ja selvitin tilanteen hänellekin. Hän oli talossa ollut n. 20 vuotta ja toiminut useasti kyseisen henkilön kanssa ja totesi jälleen ettemme saa niitä alennuksia antaa, ja ettei pitäisi olla mitään ongelmaa: tuotteet olivat sen luvatun hintaisia ja rouvalla oli reilusti rahaa.
Tässä vaiheessa saimme molemmat kuulla perinteisen ”P*ska palvelu, en tule tänne enää ikinä!” -puheen, ja rouva lähti juoksuvauhtia ulos.
Lakanat jäivät kassalle, ja toinen myyjä totesi ettei ollut eka kerta kun tältä aasiakkaalta oli uhkaus kuultu. Päivä jatkui hiljaisena, ja palauttaessani lakanoita osastolle naureskelin, että voisihan se aamu tylsemminkin kulua.
T: pärsky
Ei ymmärrystä kassoille
Se kun kassa tekee jonkun pienen virheen ja asia on korjattava (johon menee se 10 sekuntia) on tietysti aina se upea tilanne kun aasiakas voi purkaa pahaa oloaan kassa-paralle. Ihmisethän eivät tunnetusti koskaan tee virheitä.
Seurasin kerran vierestä kun kassa naputti jotakin väärin ja joutui korjaamaan asian. Asiassa ei mennyt todellakaan kauaa mutta ulkomaalaissyntyinen (venäläinen?) hienostorouva käyttikin tilanteen heti hyväkseen.
Aasiakas: ”Oletko täällä ensimmäistä päivää töissä?”
Kassa: ”En, olen ollut täällä ihan paikan avaamisesta lähtien.” (Putiikki ollut siinä n. vuoden)
Aasiakas: ”Aijaa, ei uskoisi.”
Aasiakas rupee tiirailemaan kassan nimikilttiä.
Aasiakas: ”Miksi tuossa lukee Pedro?” [*nimi vaihdettu*]
Kassa: ”Koska se on nimeni.”
Aasiakas: ”Peeeedro, hihihiihihi, mikä nimi!”
Sitten aasiakas häipyikin ja en voinut uskoa miten ala-arvoisesti niin hienosti pukeutunut rouva osasikaan käyttäytyä, ettei mitään parempaa keksi kuin pilkata jonkun nimeä. Hatunnosto kassalle joka pysyi tyynenä kuittailun aikana vielä joulu-ruuhkien aikana. Rouvalta olisi pitänyt kysyä jotakin yhtä ”nasevaa” kuten:
”Puhutko ensimmäistä kertaa suomea?”
”En.”
”Aijaa, ei uskois”
T: Kassajonottaja
Miten pitkään tomaattia voi käyttää?
Kaupassamme käy eräs nainen, jolla on outoja tapoja. Kuten se, että tuotteet pitää NOSTAA, niitä ei saa laittaa hihnalle. Lisäksi purkit on laitettava tietty sivu edellä häneen päin ja ne on NOSTETTAVA hänen eteensä.
Tuotteet kuulemma menevät rikki ja pilaantuvat hihnalla…
Huippuna kuitenkin oli se, kun hän kysyi tomaatin – siis irtotomaatin, joka punnitaan – viimeistä käyttöpäivää. Ja hermostui, kun ei sellaista saanut.
T: Anna mun kaikki kestää
Raivoisaa joulua
Työskennellessäni eräänä joulukuisena päivänä kassalla, kuulin kun ovella joku karjaisi toisille asiakkaille ”painukaa v*ttuun niiden kärryjenne kanssa!”. Ensin ajattelin, että se olisi ollut vitsi, kuka noin äreänä olisi toisille asiakkaille. En ehtinyt nähdä valittajaa, mutta jonkin ajan päästä selvisi kyllä, kuka hän oli, kun kassajonoon ilmestyi pariskunta.
Hysteerinen nainen ja nolon oloinen mies punertavine poskineen. Nainen karjui täyttä kurkkua miehelleen: ”Mä oon niin vihanen! NIIN VIHANEN! Mä tapan sen naisen… prkl… OMIN KÄSIN! Niin teen. TAPAN SEN JOULUAATTONA! OMIN KÄSIN! OON NIIN VIHANEN!”, ja runsasta kiroilua päälle. Mies oli suurimman osan ajasta hiljaa ja selvästi hyvin vaikeana, yhtäkkiä hän vain huudahti ”TURPA KIINNI AKKA” ja sitten taas painoi päänsä alas ja keräsi ostoksia.
Kaikki seurasivat tilannetta hiljaisuuden vallitessa. Nainen vain karjui tappouhkauksiaan, kunnes yhtäkkiä hän hymyili ja sirkutti oikein ystävällisellä äänellä kassalla istuvalle myyjälle (en siis ollut minä) ”voi suo anteeksi että olen hieman vihaisella päällä, tämä on niiiiin ihana tämä teidän uusi myymälä”, ja sitten jatkui huuto.
Piti siinä vähän aikaa miettiä, että nauraako vai itkeä… Pariskunta häipyi, mutta huuto kuului jatkuvan.
T: kassalla kuulee
Vesikriisi tax-free-myymälässä…
Olin joskus aikoinaan työporukan kanssa Viking Linen risteilyllä. Sunnuntaipäivänä sitten palloilimme kaverini kanssa laivan tax-free-myymälässä, joka oli aivan täyteen ammuttu porukkaa.
No, minulla oli päälläni valioliigajoukkue Arsenalin pelipaita, joka on väriltään puna-valkoinen ja etupuolella on seuran logo sekä iso teksti ”Fly Emirates”. Selässä luki isolla ”Fabregas” ja numero 4.
Siinä sitten palloilimme tosiaan viinihyllyn edessä eikä meillä ollut ostoksia, kun paikalle painelee otsalla hikivanat valuen ihan normaalin näköinen suomalaispariskunta. Nainen katsoo minua, ottaa hihasta kiinni ja suurinpiirtein seuraava keskustelu käydään:
A: ”Oletko henkilökuntaa?”
M: ”En ole, ihan tässä muuten vain katselen.”
A: ”Onko teillä täällä tavallista vettä?”
M: ”En tiedä, kun en ole myyjä. Mutta kyllä kai täältä jostain löytyy.”
A: ”MITÄ! EIKÖ TEILLÄ OLE TÄÄLLÄ TAVALLISTA VETTÄ?!”
M: ”No, on kai täällä, mutta EN MINÄ OLE MYYJÄ.”
A: (todella tuohtuneena) ”MIKSEI TEILLÄ OLE TÄÄLLÄ TAVALLISTA VETTÄ?!”
No minä vastaan tässä vaiheessa jo itsekin ärtyneenä, että en tiedä mistään vesistä, kun en ole henkilökuntaa.
Tässä vaiheessa mies puuttuu keskusteluun ja molemmat katsovat minua halveksuen päästä varpaisiin. Mies tuumaa todellakin vähän aikaa tuijoteltuaan: ”Jaa, Fly Emirates, onko se joku lentoyhtiö, mitä tekemistä sillä on Vikingin kanssa?”
Minä: ??????? ”Niin se on Arsenalin pelipaita, taisitte sotkea sen Viking Linen henkilökunnan punaisiin paitoihin enkä minä todellakaan ole henkilökuntaa, joten en voi tietää tavallisista enkä erikoisista vesistä.”
Mies katsoo todella halveksuen ja tokaisee: ”Taitaa sua v*tuttaa, kun Manchester United vie mestaruuden!”
Samalla molemmat kääntyvät kannoillaan ja kävelevät pois.
En voinut muuta kuin ääneen nauraa näille jästipäille ja molemmat vaikutti vieläpä päällepäin ihan selväpäisiltä. Tarviiko sitä järkeä aina rannalle jättää, kun laivalle mennään…
T: EdHunter
Kovanaama
Olen töissä isossa tavaratalossa ja meillä on aina muutaman kerran vuodessa alennusviikot, joita mainostetaan jo muutama päivä aikaisemmin kun kampanja alkaa.
Tulipa sitten alennusten ensimmäisenä päivänä naisasiakas heti klo 8 aamulla kauppaamme. Rouva teki pikaisesti ostoksensa (varmaankin että pääsisi nopemmin räyhäämään) ja meni kassalle. Siinä sitten alkoi heti suunsoitto että miksi avaamme ovet vasta viisi yli kahdeksan (ja kysymys tähän väliin voisi kuulua; että kenen kellon mukaan tässä oikein eletään) ja miksi alemainokset eivät ole heti aamusta paikoillaan, että se on asiakkaitten huijaamista.
Hän oli sitten päättänyt myös olla vielä hankalampi ja ostaa alennuksessa olevan Hackman Kovanaama -paistinpannun. Ainoa vaan että kun mainokset eivät vielä olleet paikoillaan hyllyn reunassa (mutta kotiin tulleesta mainoslehtisestä tiesi mikä pannu on tarjouksessa), otti hän tahallaan väärän pannun. Ja kun hinta ei tullut oikein koneelta alkoi valittamaan että väärä hinta ja mistä hän voi tietää mikä on oikea ale-pannu kun ei ole mainoksia. No siinä sitten osastomyyjä kiikutti rouvalle oikean alepannun ja ostokset tehtiin.
Tämän jälkeen hän tuli suoraan kauppamme neuvontaan, heitti pannun tiskille ja kovaan ääneen toitotti että haluaa palauttaa pannun. Minä siinä sitten palautusta tekemään ja rouva räyhää tiskin toisella puolella että jos kaupan ovet aukeaa vasta viisi yli, pitää aukiolo-tekstitkin sitten muuttaa oikeanlaiseksi, jne.
Asiakas lähti ja minä siitä sitten juttelemaan meidän kassan kanssa, että ”tiesitkö että rouva päätti sitten heti palauttaa ostamansa pannun?”. Kassa kertoi että tämä johtui varmaan osaksi myös siitä, että kun rouva oli kassalla räyhännyt paistinpannusta, oli seuraavana ollut asiakas hänelle ystävällisesti huomauttanut että ”EI ROUVA KYLLÄ VARMAAN MITÄÄN KOVANAAMAA TARVITSE!”.
Ja kaiken huippu tälle asialle oli että tämä kyseinen rouva oli kauppamme entinen työntekijä.
T: soikkis
Suuta turvottavat viivottimet
Eräs rouva tuli kassalle palauttamaan viivottimia. Viivottimet eivät olleet enää alkuperäispakkauksissaan, tosin näyttivät ehjiltä ja muutenkin täysin kunnossa olevilta. Kysyin rouvalta että mikähän viivaimissa on vikana? ”Ne saivat minun suuni turpoamaan, ne haisevat niin pahalle, se haju sai suuni turpoamaan!”, rouva sanoi tuohtuneesti. Katsoin naista kysyvästi ja hän alkoi selittää. ”Niin, minun suu turposi ihan todella, niissä on jotain myrkkyä aivan varmasti! Tästä pitää lähettää palautetta eteenpäin. Kuvittele nyt miten vaarallisia tämmöiset myrkkyviivottimet voivat olla lapsille ja astmaatikoille! Nämä ovat todella vaarallisia! Minä olen pessytkin ne että se haju häviäisi, mutta ei. Niitä piti säilyttää siivouskomerossa kun se haju on niin hirveä.”
Kuuntelin suu auki selostusta ja sanoin rouvalle että minulla on ihan samanlainen viivotin, kumma kun ei ole minun suuni turvonnut. Nainen katsoi minua kysyvästi: ”Eikö varmasti ole? Tämä on niin vaarallinen viivotin. Oisitpa nähnyt eilen minkä näköinen suuni oli!”. Kysyin naiselta että kai hän oli käynyt lääkärissä jos suu oli todella niin pahasti turvonnut ja hän vastasi: ”En! Sehän maksaa!”
T: Kassatäti
”Kyllä mulla on ikää!”
Näitä yleisiä tapauksia, joissa yritellään kovasti todistella olevansa täysi-ikäisiä…
Kassalle tulee alaikäisen näköinen poika, joka haluaa ostaa kaljaa. Kysyn häneltä henkilöllisyystodistusta. Poika: ”Ei nyt tullu mukaan mutta riittääkö se että mulla on autonavaimet?”. Minä siihen sitten totesin että eipä taida riittää ja naurahdin. Poika lähti turhautuneena tuhisten pois ja ostokset jäi kassalle.
Toinen tapaus todisti jälleen uskomatonta älyn rikkautta ja nokkeluutta. Ryhmä mopoikäisiä poikia ovat pelaamassa pelikoneilla. Käyn kysymässä ystävällisesti papereita kaikilta pelaajilta. Yksi niistä sitten tokaisi uhmaavaan sävyyn että ”ei kuule tyttö hyvä tullu papereita mukaan mutta ethän sä mikää poliisi ookaan! Ei mun tartte sulle henkkareita näyttää”. Sanoin että ”kyllä sun nyt vaan tarvii, se on laki joka sanoo ettei alle 15-vuotiaat saa pelata uhkapelejä”. Poika siihen: ”No ei näis kuule mitään uhkaavaa oo näis peleis!”. Nauroin ja sanoin että ”joko sä nyt poistut siitä koneelta tai kaivat ne paperit jostain”. Poika siihen sitten tokaisi että ”mulla on sentään mopokypärä että kyllä senki pitäis sulle kertoo jotain!!”. Tuijotin poikaa ihmeissäni ja kävin sulkemassa koneen.
T: kassatyöntekijä
