Kuka pussittaa sillin?

Eräs lauantai-ilta, kello aikalailla tasan kuusi. Kassoilla on vielä paljon päivän viimeisiä asiakkaita pakkaamassa ostoksiaan, kun kassalleni tulee n. 50-60-vuotias mies. Tervehdin häntä ja hän minua, jonka jälkeen hän kokoaa ostoksensa hihnalle.

Sitten hän kysyy minulta: ”Eikös tuohon rasiaan (osoittaa hihnalla olevaa, palvelutiskiltämme ostettua sillirasiaa, jossa on lisäksi muovipussi päällä) saa laitettua vielä uuden muovipussin päälle jos tuo vuotaa?”. ”Totta kai saa, jos se vuotaa”, vastaan ystävällisellä äänensävyllä.

Tämän jälkeen sillirasian tullessa seuraavaksi vuoroon hihnalla, tarkistin vielä huolellisesti tunnustellen ja katsellen, eikä rasia/pussi vaikuttanut vuotavan mistään, joten päästin sen menemään hihnaa pitkin linjan päätyyn. Ja se oli ilmeisesti iso virhe.

A: ”Eikö siihen saakaan uutta pussia päälle?!”
M: ”Kyllä saa toki, siinä aivan vieressänne on rulla pieniä pusseja, siitä voi ottaa, olkaa hyvä. Ne ovat siinä ihan sitä varten. Tarkistin kyllä, mutta rasia tai pussi ei vaikuta vuotavan”
A: ”Se ei ole kuule minun homma alkuunkaan! SINÄ LAITAT SIIHEN PUSSIN PÄÄLLE JA V*TTU PISTE!!!”

Tässä kulki minun rajani.

M: ”Anteeksi mitä?!”
A: ”Että sinä laitat siihen pussin päälle ja piste!!!”
M: ”Sinä et voi kenellekään ihmiselle tulla huutamaan tuolla tavalla!”
A: ”SINÄ OOT V*TTU JOKU S**TANAN 18V KAUPAN KASSA, ÄLÄ RUPEE MULLE AUKOON V*TTU PÄÄTÄS! MINÄ OON NÄHNYT MAAILMAA JA SÄ ET OO SAANU YHTÄÄN MITÄÄN AIKASEKS, OOT VAAN YKS S**TANAN KAUPAN KASSA!”
M: ”JOS OLET KERRAN MAAILMAA NÄHNYT NIIN MEEPÄ KATTELEEN VÄHÄN LISÄÄ JOS OPPISIT KÄYTÖSTAPOJA! PUHUT SITÄ PAITSI NYT IHMISELLE JOSTA ET TIEDÄ YHTÄÄN MITÄÄN!”

Tässä vaiheessa kaikki muut kassat ovat pysähtyneet katsomaan tilannetta ja kassoilla olevat ihmiset naureskelevat ja näyttävät minulle peukkua.

Koko sen ajan kun suoritin maksutapahtumaa, hän huusi ja raivosi 30 sentin päässä naamastani:

A: (osoittaa minua sormella) ”SINÄ ET V*TTU TÄÄLLÄ OO KAUAA ENÄÄ TÖISSÄ! MINÄ TEEN TÄSTÄ ASIAKASPALAUTTEEN JA JÄRJESTÄN SULLE POTKUT! ET V*TTU TIEDÄ KUKA MÄ OON! SULLA EI NÄKÖJÄÄN OO MITÄÄN KOULUTUSTA!”
M: (pelonsekaista naurua pidätellen) ”Teepä se. Melko teko jos minulle potkut onnistut tällä järjestämään. Voisimmeko keskittyä tähän maksamiseen nyt (hän kun ei suostunut vastaamaan p”ankki vai luotto?” -kysymykseeni)? Myymälämme on suljettu jo kymmenen minuuttia sitten!”
A: ”OLE SINÄ HILJAA SIINÄ!”

Pelkäsin koko ajan että milloin mies käy käsiksi, sen verran uhkaavasti käyttäytyi. Lopuksi hän lähtiessään pysähtyi vielä kassan päähän ostoskassi kädessään ja huusi kovaan ääneen kaikille tuijottaville ihmisille; ”HYVÄÄ V*TUN VIIKONLOPPUA VAAN KAIKILLE!”

T: ”20v ja 2,5 vuotta kaupantätinä”

Tukkujuttu

Työskentelen eräässä tukussa Vantaalla, jossa käy samat asiakkaat päivittäin. Ostokset ovat isoja, joillain helposti viisikin kärryllistä tavaraa. Tästä johtuen olen muutamista asiakkaista saanut hyviäkin kavereita, mutta myös useita vihamiehiä. Tarinoita olisi kerrottavana kymmeniä, mutta tässä niistä nyt yksi:

Kaupassamme on käytäntö, että pienet ja irtotavarat nostetaan normaalisti hihnalle kuten tavallisessakin kaupassa, mutta isot laatikot ja muut painavat tavarat voi jättää kärryyn, josta kassa ne sitten skannaa. No, tästä on aikojen saatossa hieman lipsuttu, ja toiset jo pitävät itsestäänselvyytenä, että täyden kärryn voi työntää sellaisenaan suoraan kassaneidin viereen, niin kyllä tämä sieltä kaivaa kaiken esille. Parhaamme mukaan ja tappeluita välttääksemme yleensä pyydämme asiakasta nätisti nostamaan kuitenkin ”pienet hihnalle”, mutta toiset tätä eivät voi millään sulattaa.

Eräs pizzapaikan pitäjä oli aiheesta kanssani väitellyt jo useampia kuukausia, kunnes minunkin mittani täyttyi.
Tämä herra X tuli kahden täyden kärryn kanssa kassalleni. Tervehdin normaalisti ja saatoin jopa hymyillä perään. Asiakas tokaisi vain, että:
”Avaa toi alkoholipuolen portti”
Minä: ”Onko sulla asiakaskorttia? Portti aukee kyllä sillä.” (Alkopuolelle ei siis tietenkään pääse jos ei ole alkoholin anniskelulupia.)
Herra X: ”AVAA NYT V*TTU SE PORTTI! MULLA EI OLE SITÄ KORTTIA MUKANA!!”

Avasin sitten portin kiltisti, mutta päätin, että seuraavasta v*ttuilunpoikasestakin soitan tukkupäällikön paikalle.

No, asiakas tuli sitten viinojensa kanssa takaisin ja heitti ne kärryyn. Perässä tuli vielä joku X:n kaveri työntäen kolmatta kärryä ja asettui jonon jatkoksi.

M: ”Laitatko ne viinat ja noi pienet tavarat tonne hihnalle, kiitos.”
X: ”Mulla on käsi kipee, en mä kuule niitä jaksa nostella.”
M: ”No sä tiedät hyvin että meillä on tämä käytäntö täällä, joten ne tavarat olis nyt nostettava sinne hihnalle tai sitten voit tietysti mennä toiselle kassalle.”
X: ”VOI V*TTU, näetkö sä mikä jono noilla muilla kassoilla on!?”

Siinä vaiheessa astuin syvennyksestäni ja rauhallisesti aloin nostella tavaroita kärryistä hihnalle.

X: ”HEI V*TUN LEHMÄ! Mä sanoin että niitä tavaroita ei nosteta sinne hihnalle, niin sä et niitä nosta.”

Pyysin sitten työkaveriani soittamaan tukkupäällikön paikalle ja jatkoin sillä välin töitä. Sain pienet tavarat hihnalta skannattua ja siirryin kärryjen pariin. Siinä ahertaessani, nostelin ja kääntelin 25kg:n jauhosäkkejä ja kaksi isoa miestä vain tuijottivat vieressä. No, tätä nyt tapahtuu päivittäin enkä sen juuri antanut häiritä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen herra X aloitti monologin kaverilleen:
X: ”Tää tyttö kuvittelee olevansa jotenkin hyvän näkönen. Luulee olevansa joku v*tun prinsessa.”
Laskin nopeasti kymmeneen ja kysyin asiakkaalta, että puhuiko hän nyt minulle.
X: ”No en puhu, puhun kuule mun kaverille. Huolehdi vaan v*ttu omista asioistas!”

Jatkoin hommiani kädet täristen ja tuntien kuinka savu nousee korvista. Pian pomoni seisoi vieressäni ja kysyi, että mikäs meillä oli hätänä. Selitin tilanteen nätisti ja rauhallisesti ja pyysin tukkupäällikköämme kertomaan asiakkaalle, että meillä ne pienet tavarat nyt nostetaan hihnalle, ja että kassaneiti oli toiminut aivan oikein. Miehet jatkoivat asian selvittelyä sillä välin kun minä löin kaikki tuotteet kärryistä, kysyin nätisti asiakkaalta, että tulevatko ostokset tilille, pyysin allekirjoituksen ja kaupan päätettyäni vielä kiitin nätisti.

Seuraavana jonossa oli vanhempi herra, vakioasiakkaita hänkin. Herra X:ään katsomatta tai muutenkaan provosoimatta hän kiltisti sanoi minulle, että tein ihan oikein ja hoidin tilanteen hienosti. X tämän tietenkin kuuli ja aloitti seuraavaksi raivoamisen tälle mukavalle herralle.

”MITÄ V*TTUA TÄMÄ SULLEKIN NYT MUKA KUULUU? Huolehdi kuule vaan omista asioistas. Mikä sä luulet olevas? Ootko sä joku juristi?!!??!”
Herra: ”No itse asiassa olen kyllä, mutta en nyt puhunutkaan sinulle vaan tälle neidille tässä.”

Tässä vaiheessa olin jo niin täynnä raivoa, että en enää oikeastaan edes ole aivan varma miten tilanne sitten loppui. Muistan vain, kuinka työkaverini syöksyi sivummalta ottamaan hetkeksi paikkani kassalla ja pomoni kysyi ”Jaksatsä olla töissä vielä? No hyvä, ethän noista välitä. Nyt lähet kyllä röökille. Äläkä pidä mitään kiirettä.”

Ja röökillehän minä lähdin.

T: norrie

Sokeritonta

Ruokakaupassa keski-ikäinen rouva tulee kertomaan, että hän on päättänyt laihduttaa ja siirtyä keveisiin tuotteisiin. Nyökyttelen ja sanon, että se on nykyään hyvin trendikästä. Seuraavaksi asiakas tiedustelee minulta jos meillä sattuisi olemaan myynnissä sokeritonta hunajaa kun hän tykkää laittaa sitä teehensä. Oli todella vaikeaa pidätellä naurua! Mistä aineesta luulet hunajan olevan? Sain kuitenkin vastattua asiallisesti asiakkaalle, että sellaista tuotetta ei vielä ole mehiläiset onnistuneet kehittämään. Asiakas oli tyytyväinen vastaukseeni ja otti sitten sitä tavallista hunajaa.

T: kukka maaria

Töitä tauotta

Toimin eräänä työpäivänäni tauottajana suuressa marketissa. Henkilö jota tauotin oli myöhässä, joten minun oli pakko sulkea kassa, että seuraava henkilö pääsee tauolle. Juuri kun olin nostamassa kylttiä hihnalle, eräs nainen kävelee kohti kassaani pienten ostosten kanssa. Päätän päästää naisen kassalle, ettei hänen tarvitsisi jonottaa. Ei ehkä olisi kannattanut:

M: ”XX euroa, kiitos.”
A: ”Onkos sulla kiire junaan vai?”
M: ”Ei?”
A: ”Kyllä minä näin, että sä olit nostamassa tuota kylttiä tuohon hihnalle. Mutta etpäs kerennytkään.” *hymyilee maireasti*
M: ”Huomasin kyllä teidät. Valitettavasti minun on nyt mentävä päästämään työtoverini tauolle, joten siksi olin sulkemassa kassaa. Se tekisi XX euroa.”
A: ”Etkös sinä tiennyt, että taukoja pidetään sitten jos keritään.” *maksaa samalla*
M: ”En kyllä tiennyt. Mukavaa päivänjatkoa.”

Niinpä… Rouva itse varmaankin tekee työnsä tauotta. Ja eihän kaupan kassa mitään taukoja tarvitse, edes niitä lakisääteisiä.

T: Työläinen

Maitokori

Olen töissä ruokakaupassa, joka ratsastaa halpojen hintojen maineella. Tämä houkuttelee paikan päälle myös asiakkaita, jotka ostavat tuotteitamme tukuittain esim. ravintoloidensa tarpeisiin. Eräänä kiireisenä päivänä saan asiakkaakseni normaalin oloisen noin 50-vuotiaan naisen. Rouvalla on ostoskärryissään laatikoittain salaatteja, voita ja maitoa. Huomaan, että maidot on ladottu siniseen maitokoriin, ja samassa muistan kyseisen naisen käyneen kaupassamme aikaisemminkin ja vieläpä omalla kassallani. Kuten viime kerrallakin, muistutan rouvaa asiallisesti, että kori täytyy jättää kauppaan. Tästähän nainen ilahtuu ja käymme vastaavanlaisen keskustelun (samalla kun yritän palvella seuraavia asiakkaita):

Nainen: ”Aina sä vaan valitat!”
Minä ihmetellen: ”Anteeksi, mutta tämä nyt vain on käytäntö. Maitokorit ovat meijerien omaisuutta eikä niitä saa ottaa omaan käyttöönsä. Me palautamme ne tyhjinä takaisin meijereille, tms.”
N: ”Kyllä minä muissa kaupoissa saan niitä ottaa! Aina vaan täällä valitetaan… Ja kyllä minä nämä aina palautan!”
M: ”No mutta jos aina otatte uutta maitoa siihen samaan koriin, jota tulette palauttamaan, niin tavallaan te olette ottaneet tuon korin omaan käyttöönne..?”
N: ”En todellakaan ole! En minä varasta, enkä keräile näitä ja rakenna niistä linnoja kotiini! Oletkohan sä vähän väärällä alalla!?”

Tässä vaiheessa meinaa hermo pettää, mutta päätän olla antamatta naiselle sitä tyydytystä. Kerron yhä ystävällisellä äänensävyllä, että tänään ovat paikalla sekä myymälä- että aluepäällikkömme, joiden kanssa voi myös aiheesta keskustella. He kuitenkin todennäköisesti ovat samaa mieltä kanssani, että kori on jätettävä kauppaan. Nainen meuhkaa edelleen ammattitaidottomuudestani ja kuinka kiusaan asiakkaita, ym.

Nainen: ”Miten sä luulet, että mä kannan nää maidot ruokalaan, häh?!”
Minä: ”No tavallisesti asiakkaamme suosivat ostoskasseja.” (tämä oikein mairealla hymyllä)

Nainen lähtee mutisten ja kiroten kaupasta, maitokori mukanaan. Jälkeenpäin harmittaa, kun annoin niin helposti periksi… Tapauksen jälkeen oli pakko päästä tauolle purkamaan työkavereiden kanssa, minkälaisia ääliöaasiakkaita maailmaan mahtuukaan.

T: ”Tästä lähtien juon vain vettä”

”Älkää koskeko niihin muikkuihin!”

Olin pari vuotta sitten myyjänä marketin kalatiskillä. Kalatiskin toisessa päässä oli rako seinän ja tiskin välissä. Palvellessani rauhassa asiakasta huomasin kauhukseni seuraavana vuorossa olevan noin 50-vuotiaan miesasiakkaan kurkottavan raosta ja nostelevan tiskissä olevia muikkuja paljain, likaisin käsin tiskin päällä olevalle pakkauspaperille. Epäuskoisena jouduin huutamaan miehelle ”Älkää koskeko niihin muikkuihin!”. Mies yritti selitellä vielä häntä palvellessani että koski vain niihin muikkuihin mitä aikoi itse ostaa, syöttikaloiksi kun tulivat. Yritin kuitenkin vielä valistaa miehelle että mekään emme koske kaloihin paljain käsin. Joillakin ei vaan ilmeisesti ole kärsivällisyyttä odottaa palvelutiskillä että heitä tultaisiin palvelemaan…

Tiedoksi myös niille asiakkaille jotka kurkottelevat tiskin yli tökätäkseen sormen siihen kohti mistä kala leikataan: En ole kuuro ettekä te ole mykkä, joten käyttäkää puhekykyänne kertomaan haluatteko isomman vai pienemmän palan kuin mihin kohti veitseni laitan niin muiden asiakkaiden ei tarvitse ostaa kalaa johon joku on koskenut.

T: Muikku

Jäätelömies

Kyseinen Jäätelömies on n. 60-vuotias yrmeä mieshenkilö, joka ei osaa tervehtiä eikä muutenkaan sanoa mitään myyjälle. No, viimeksi hän ylitti odotukseni. Hän kävi hakemasta 1L jäätelöpaketin pakastealtaasta, mutta tulikin katumapäälle ja päätti jättää jäätelöpaketin pakastealtaan viereiselle mehuhyllylle. Siitä hän sitten tyynesti marssi pelikoneelle sanomatta tai ostamatta mitään. Jos en olisi ollut todistamassa tätä tapahtumaa olisimme saaneet illalla ruveta pyyhkimään sulanutta jäätelöä lattialta, hyllyiltä ja viereisistä tuotteista. Että kiitos tästäkin sinulle Jäätelömies, voin luvata että jatkossa saat mitä parhainta palvelua.

T: Jäätelövahti