Arkistot ‘Kioskilla / Grillillä’ -kategorialle
Jos odotat meiltä nopeaa palvelua…
Olen töissä grillillä, joka ei siis todellakaan ole mikään pikaruokalaketju, vaan yksityinen grilli, jossa jokainen tilaus tehdään asiakkaan toiveen mukaisesti ja vasta silloin, kun se tilataan (toisin sanoen meillä ei ole juustohampurilaisia jonoksi odottamassa juuri SINUN tilaustasi). Tämä silti tuntuu aika ajoin olevan hyvin vaikea ymmärtää.
Ensinnäkin, kun näet että jonoa on paljon, ole hyvä, ja päätä tilauksesi jo jonossa. Ikävän yleistä on se, että jonotetaan n. 15min, ja kun päästään tiskille, ruvetaan vasta sitten miettimään, että mitä sitä tilaisi, kysytään mitä mausteita annokseen kuuluu (kaikki lukee selkeästi seinällä, jos vain viitsit vilkaista), ja pyöritellään niitä vielä ihmetellen.
Sitten ollaan päätetty mitä syödään. Sen jälkeen alkaa rahojen kaivaminen ja arvailu, kuka maksaa ja kenellä on se viimeinen kymmenen senttiä. Tämänkin olisit voinut tehdä jo jonossa, kun olet tiennyt mitä tilaat. Me palvelemme asiakkaita SEKÄ teemme ruoat, tämä hidastaa siis työtämme pitkässä juoksussa PALJON, ja näin sinunkin ruokasi saaminen kestää pidempään.
Ja vielä yksi neuvo: Tapana on ottaa useammalta asiakkaalta tilaus kerralla, jotta jonon kierto olisi tehokkaampaa, ja kaikki saisivat ruokansa nopeammin. Joten: kun olen jo ottanut sinun tilauksesi ja otan seuraavalta asiakkaalta tilausta, ole hyvä ja poistu sivummalle odottamaan ruokasi valmistumista. Minulle ei tarvitse kiljua toisen asiakkaan kanssa asioidessani, että tarvitset jo balkanisi, tai että olet odottanut niin ja niin kauan. -> Kiität ensi kerralla kun itse satut olemaan vasta kolmantena jonossa, ja otan tilauksesi samaan satsiin ensimmäisen ja toisen asiakkaan tilauksen kanssa, jotta saisit ruokasi nopeammin.
Ja vielä tärkein: ME EMME VIIVYTTELE TAHALLAMME RUOKASI VALMISTUMISEN KANSSA.
En voi taata, että koska olet ensimmäisenä jonossa, juuri sinun täyslihapihvisi on valmis ennen toisen asiakkaan ranskalaisia. Ruoilla kun tahtoo olla vähän erilaiset kypsymisajat, ja se ei ole minun päätettävissäni.
T: Hidas ja huono aspa
Jäätelökioskilla
Teini-ikäisenä olin pari kesää töissä jäätelökioskilla ja muutama juttu on jäänyt hyvin mieleen.
- Myyjä on todellakin useimmissa jäätelökioskeissa yksin töissä, joten välillä pääsee syntymään jonoa, jonosta huutelu ei nopeuta työtä pätkän vertaa. Itse voit nopeuttaa jonon kulkua miettimällä tilauksesi ennen luukulle pääsyä!
- Ei, en voi tehdä yhtä palloa monesta eri mausta. Jos haluat eri makuja joudut ostamaan useamman pallon.
- Lapselle ostettu pallo maksaa tasan saman verran kuin aikuisenkin, onhan siinä yhtä paljon jäätelöäkin. Minä en myöskään päätä pallojen kokoa enkä hintoja joten niistä on minulle turha valittaa, jos pidät hintaa liian kalliina, hae jäätelösi kaupasta.
- En voi muistaa kaikkia asiakkaita ja heidän lempijäätelöitään. Eli ”Se perinteinen” ei riitä tilausta tehdessäsi. Myöskin se, että varmistan tilauksesi (varsinkin jos tilaat useamman jäätelön) tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että yritän tehdä työni hyvin ja säästää aikaa, kun en epähuomiossa tee vääriä palloja.
- Kyllä, olen varmasti kuullut jo sataan kertaan kaikki ”huvittavat” (=ällöttävät) vitsit palloista, voit siis säästää ne kerrottavaksi jollekin muulle. Myöskään ei ole sopivaa keski-ikäiseltä mieheltä kysyä pääsisikö ”kauhaisemaan” 15-vuotiasta tyttöä.
- Jos tiputat jäätelösi vahingossa, voin antaa sinulle samanlaisen uuden pallon tilalle, mutta, jos teet sen usein ja tahallasi syötyäsi jo suurimman osan jäätelöstä, saat maksaa normaalin hinnan uudesta jäätelöstäsi.
- Jos olen jo sulkenut kioskin, ei ole sopivaa tulla koputtelemaan ovelle ja vinkumaan että tekisin vielä sinulle jäätelön. Et kai mene kaupankaan takaovelle koputtelemaan kaupan ollessa kiinni.
- Kioskin seinässä on lista jäätelöistä, joita kioskissa on myynnissä. Siitä voit tarkistaa mitä löytyy ettei minun tarvitse tuhlata aikaa niitä sinulle luetellessa. Lista ei kuitenkaan ole siinä sitä varten, että voisit osoittaa että ”otan tuollaisen”, en näe seinän läpi!
- Ja te kaikki vanhemmat, voisitteko ystävällisesti tehdä tilauksen lapsenne puolesta! Myyjä ei todellakaan saa selvää epäselvästä muminasta joka kuuluu jostain tiskin alta.
T: k
Todella hauskaa joka kerta…
Jos olen ollut iltavuorossa ja tulen taas seuraavana aamuna aamuvuoroon, jokaikisen kanta-asiakkaan on aina pakko sanoa: ”Ai oletsä ollu täällä yötä?”
Joo-o.
Ja sitten ei voi tietenkään unohtaa aina yhtä hauskaa, lottokupongin yhteydessä sanottavaa: ”…ja paina sitten sitä nappia, että saa ne voitotkin siihen.”
T: Yötyöläinen
Keno on vaikea peli…
Kumpi tahansa näistä yksinään olisi jo hermoja raastavia tapauksia, mutta että osuivat lähes peräkkäin, välissä oli vain muutama minuutti…
Tiskille tuli nainen, joka halusi että Kenolappu tarkistetaan, ei kuulemma tarvitse uusia. Niinpä tarkistin kupongin, ja koska siinä oli voitto, heitin voittolapun pussukkaan, jonne ne kerätään ja menin takaisin kassalle. Kerroin, paljonko voittoa oli ja kysyin, haluaako nainen voiton rahana vai ostaako hän jotain.
Nainen sanoi, että laita se sama lappu uusiksi (ja juurihan hän sanoi lapun antaessaan, että ei uusita). Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa tonkia sitä pussukkaa, jossa on jokunen sata muutakin voittotositetta ja -arpaa. Kävi vielä niin ikävästi, että naisen tosite oli valahtanut siitä päältä jonnekin syvyyksiin, eli etsimiseen meni useampi minuutti.
Koko sen ajan nainen räyhäsi, kun minä aina sählään hänen lappujensa kanssa, ja miten se kuponki voi hävitä pussukkaan muka noin nopeasti ja ettei hän koskaan enää tule asiakkaaksemme, kun en osaa mitään. Sillä aikaa jono vain kasvoi ja kasvoi, ihmiset huokailivat ja huutelivat ”mikä siellä oikein kestää?”, jne.
Nainen vastasi huutelijoille, ettei vika ole hänen, vaan myyjä tässä nyt törppöilee. Naisen takana ollut mies sanoi naiselle hyvin tiukkaan sävyyn, että vika on kyllä naisen, koska nainen ensin sanoi, ettei kuponkia tarvitse uusia, ja päättikin sitten toisin. Miehen takana ollut toinen mies sanoi naiselle osuneensa tämän taakse kerran aikaisemminkin läheisessä kaupassa, jossa kävi aivan samoin ”ensin sanoit, ettei kuponkia uusita, ja sitten kohta se pitikin uusia ja kassatyttö käytti ikuisuuden sen etsimiseen kesken jonon, taidat tehdä tätä ihan tahallasi”. Nainen hiljeni melko tehokkaasti vihdoin.
Tuon saman kanssa on aina jotain hämminkiä, eli vaikka kysytään, uusitaanko kuponki, mielipide muuttuu kuitenkin, joskus vasta vartin päästä, kun luulet jo olevasi selvillä vesillä. Hän tekee tätä meille kaikille ja lisäksi kolmessa muussa lähistön On Line -pisteessä. Jokaisessa hän haukkuu myyjät ja sanoo ettei tule koskaan takaisin, kun aina hänen lappujensa kanssa vain sählätään.
* * *
Kohta tuli eräs mies ostamaan Kenoa, halusi Täyskenon eurolla. No minähän laitoin koneelta sellaisen. No ei käy, hinta on väärä (9e). Pahoittelin ilmeisesti kuulleeni väärin ja mitätöin lapun, ja kysyin, että millainen tehdään. ”No se Täyskeno eurolla, kuten sanoin.”
Sanoin, että juuri sellaisen tein, ja että se maksaa 9 euroa. ”No eikä maksa, kun se maksaa euron!”
Aikamme jankattiin ja jankattiin, kunnes selvisi, että mies halusikin 10-tason Kenoa yhden rivin euron panoksella (hinta 1e silloin). Olin hänestä erittäin typerä, kun en osannut tuota hänelle heti myydä.
Kerroin monta kertaa, mikä ero on Täyskenolla ja 10-tason Kenolla, näytin hänelle millainen on Täyskeno-kuponki ja mistä nimi tulee. No ei auttanut, en kuulemma tiedä mistään mitään, olen itse keksinyt nimen sille lapulle, ainoa oikea Täyskeno on se jossa on 10 numeroa eli täydet numerot (enempää kun ei saa kuin 10 numeroa).
Sanoin miehelle, että Veikkaus on se taho, joka keksii peliensä nimet, en minä… mutta ei. Loppujen lopuksi mies poistui kiroillen ja minua tyhmäksi haukkuen.
T: kiskantäti
Juusto, muna, ananas
Kerran grillillä työskennellessäni eräs asiakas tuli luukulle ja sanoi ”juusto, muna, ananas”. Kyselin sitten, että tulisiko siis kenties hampurilainen tai lihapiirakka kyseisillä täytteillä..?
A: ”Ei ku pistä nyt se juusto, muna, ananas!”
M: ”Oletko nyt ihan varma, ettet halua niiden ympärille mitään muuta?”
A: ”En! Pistä nyt se vaan!”
M: ”Selvä…”
Asiakas halusi ruokansa mukaan. No, pakkasin sen juuston, munan ja ananaksen laatikkoon ja vein asiakkaalle hymyillen. Kuitenkin tämä aasi aukaisi pakettinsa heti pihalla ja huomasi, että siellä laatikossa ei olekaan hampurilaista! Totta kai sitten tuli minulle huutamaan, että missä se hampurilainen on. Vastasin, että hän tilasi vain juuston, munan ja ananaksen, vaikka olin vieläpä kahteen kertaan kysynyt, onko hän ihan varma, ettei tahdo hampurilaista tms. No, rahastin sitten vielä hampurilaisen ja tein sen asiakkaalle, sitten oli tyytyväinen.
Tuo on niin kumma asia, että miksi ihmeessä se ruoka pitää kuitenkin syödä samantien siinä silmieni alla, vaikka sen on pyytänyt mukaan. Ja jos siellä pussissa on sitten makkaraperunat tai joku muu ruoka, joka vaatii haarukan, niin miksi ihmeessä sinne pussiin ei voi sen vertaa vilkasta, vaan heti tullaan raivoamaan kun haarukka puuttuu eikä paperiakaan ole. Kun ystävällisesti huomautan, että katsoisitko sinne pussin pohjalle, sieltä löytyy haarukka ja paperia, saa vastauksen ”heitin sen jo roskiin”. Jep, kiitos.
T: Grillitäti
Ei terve vaan SAIRAS!
Olinpa eräänä kesänä töissä Helsingin keskustan R-kioskilla. Sanon kassalla asiakkaille hei, terve, moi, moikka, jne ihan sen suuria pohtimatta. Sitten päivieni piristys saapuu kassalle (n.40v naishenkilö).
M: ”Terve.”
A: ”Eikun olen sairas.”
M: ”Ai kun harmi, toivottavasti parannutte.”
A: ”No en minä sairas ole mutta etkö sinä tiedä miten aikuisia ihmisiä tervehditään?!! LAPSILLE SANOTAAN TERVE! AIKUISILLE PITÄÄ SANOA HEI!”
M: (huulta purren etten repeä täysin) ”Tämä on kyllä ihan yleinen tapa tervehtiä; oletteko huomannut että ärrän mainoksessakin myyjätyttö sanoo terve?”
A: ”NO SE ON VÄÄRIN SE!”
Aasiakas siirtyy kassalta pois ja oli ihan pakko sanoa seuraavalle jonossa oikein reippaasti ja iloisesti ”TERVE”!
T:terve vaan
Myyjän vika jos koneet ei pelaa
Taannoin olin tuuraamassa eräällä hyvin kiireisellä ärrällä kun online-kone jumittui. Jouduin soittamaan tukeen kysyäkseni neuvoa koneen toimintakuntoon saattamisesta. Jono kasvoi ja asiakkaat rupesivat tuhahtelemaan. Vaikka olin puhelimessa kuuntelemassa neuvoja, niin ystävällisesti sanoin asiakkaille että pieni hetki, meillä on kone jumissa ja sen lataus kestää hetken vielä. Eräs rouva sanoi pari ärräpäätä ja heitti iltapäivälehtensä minua päin. Olin vielä aika uusi myyjä ja järkytyksen seasta en saanut sanottua idiootille mitään.
Sillloin päätin että olen ystävällinen asiakaspalvelijoille hautaan asti.
T:”ärrällä sattuu ja tapahtuu”
Aaseja on kaikkialla
Olen jo nuoresta iästäni huolimatta ehtinyt tekemään monenlaisia aspahommia; jotkut pidempiaikaisia, jotkut vain muutaman päivän tuurauksia.
Aloitetaanpa vaikka eräästä grilliasiakkaasta:
Tein yhdessä vaiheessa paljon aamuja. Avasimme juuri niihin aikoihin kun useimmilla alkaa ruokatunti. Huomasin kuitenkin erään miehen jo aikaisemmin osottelemassa ulkopuolella. Ihan kärsivällisesti ja sisälle päästyään tilasi. Aloin kuitenkin aamulla avaamaan hieman aikaisemmin hänen vuokseen, koska huomasin että hänellä oli aina kova kiire takaisin töihin. Jonkin aikaa tämä meni tosi hyvin, mitään ongelmaa ei ollut.
Kunnes… Eräänä päivänä hän tuli ystävänsä kanssa normaaliin aikaansa. Hänen ystävänsä tilauksesta en ottanut tolkkua ja pitkän kyselyn jälkeen sain selville mitä halusi ja mitä mausteita. Annoksensa saatuaan mies kuitenkin suuttui, oli mielestään tilannut jotain aivan muuta ja mausteetkin väärin. Tein uuden annoksen (tätä vanhaa en saanut takaisin, kyllä sekin syötiin) ja herrat poistuivat.
Tämän jälkeen tämän vakioasiakkaani käytöskin muuttui. He tulivat aina sitten yhdessä, olivat töykeitä ja kiusasivat. Lopulta en enää avannut minuuttiakaan aikaisemmin ja muutaman kerran jouduin sanomaankin, ettei minua tarvitse koko aikaa haukkua.
Että kiitos vaan, kun viitsit tulla aikaisemmin minun vuokseni töihin, olet ihan surkea.
=====
Olin kerran extrana suuressa kaupassa täyttämässä hyllyjä parin viikon ajan. Joulu kun oli tulossa, meni homma aina ylitöiksi eli olin paikalla vielä kun asiakkaat tulivat. Minulla ei ollut työpaikan vaatteita vaan omat, ja sitten kaulassa työpaikan avainnippu ja siinä poletti jolla pääsin kulkemaan.
Täytin hyllyjä kaikessa rauhassa kun näen sivusilmällä että joku tuijottaa minua. Käännyn ja asiakas alkaa tulla luokseni epäuskoinen ilme kasvoillaan. Kysyn kuinka voisin auttaa häntä ja loppu menikin näin:
A: ”Ootko sä muka töissä täällä?”
M: ”Kyllä, minä täyttelen näitä hyllyjä täällä.” 
A: ”Siis etkä oo!”
M: ”Tuota… Kyllä olen. Olen täällä väliaikaisesti auttamassa kun tuo joulukin on tulossa.”
A: ”No et varmana oo! Täällä on työntekijöillä työvaatteet ja mun kaverikin on töissä täällä ja sanoi ettei oo sua koskaan nähnyt! Ala painua täältä pois nyt heti!!”
Tässä vaiheessa asiakas poistuu ja menee lähimmälle myyjälle puhumaan, joka sanoo jotain, ja asiakas poistuu nyrpeänä pois paikalta. Myyjä tulee luokseni kysymään mitä oikein tapahtui ja selitin kaiken hänelle. Myyjä kertoi, että asiakas oli tullut sanomaan että joku, joka ei ole täällä työntekijä, täyttää luvatta hyllyjämme, jonka jälkeen myyjä korjasi että kyllä olen töissä täällä. Olemme molemmat hieman hämillämme ja alamme tekemään taas töitämme.
Tätä tapausta olen useasti miettinyt ja pitkään! Kuka asiakas alkaisi yhtäkkiä täyttämään kaupan hyllyjä? Noh, meitä on moneen junaan.
=====
Siivousurani oli aika tapaus ja muutenkin näitä juttuja olisi aivan liikaa, tässä kuitenkin lyhennettynä yksi.
Siivosin erästä myymälää ja myymälässä oli tietokonealue. Minulta painotettiin joka suunnasta, että en saa tuolla alueella tehdä muuta kuin hakea roskat, siellä oli muutenkin firman salaisia juttuja plus etten vahingossa nyppää jotain johtoa irti.
Näin tein ja kaikki meni hyvin, kunnes eräänä aamuna sitten myymäläpäällikkö tuli ja alkoi haukkumaan. Haukkui täysin siitä että tuo heidän tietokonehuoneensa on niin likainen ja pölyinen, olen laiska ja ties mitä muuta kun en voi tuota siivota. Koitin sanoa että minua on tätä kielletty siivoamasta, mutta en saanut puheenvuoroa kun jo myymäläpäällikkö poistui paikalta ja ilmoitti, että kun on pomolleni soittanut, ei minulla enää ole työtä.
Autooni päästyäni soitin pomolleni ja kerroin tapahtuman. Hän sanoi heti että kyseinen myymäläpäällikkö oli juuri hänellekin sanonut ettei siivoojat saa koskea tietokonetilaan. Noh, en koskaan enää kuullut aiheesta mitään, mutta ei myymäläpäällikkökään minulle enää sanonut halaistua sanaa.
…
Näitä juttuja olisi niin monta, välillä tulee sellainen olo että tuleeko joka paikassa juuri minulle se ainoa aasi vastaan. 
T:Aasimagneetti
