Uusi käytäntö uimahalliin

Olin uimahallin kassalla töissä, ja kassalle soitti nainen jolla oli vähän kysymyksiä uimahallistamme. Ensinnäkin hän halusi tietää jos meillä on jokaiselle omat suihkukopit, kun hän ei oikein tykkää olla alastomana muiden edessä.

Sen jälkeen hän siteerasi nettisivujamme, jossa suositellaan olemaan uimatta jos kärsi virtsatietulehduksista tai jalkasienestä.

”Siis mitä? Miten ette kiellä ihmisiä, vaan suosittelette olemaan tulematta teille? Nythän siellä on koko uimahalli täynnä sairaita ihmisiä!”

Tätä asiaa sitten vatvottiin tovi, kunnes aasiakas keksi ratkaisun; meidän pitää kassalla ruveta testaamaan ihmisten virtsaa ja tarkastamaan jalat! Niinpä, eihän siinä kassalla paljon muutakaan tekemistä ole!

T: Hanschen

Tästä ei oltu sovittu!

Olen eräällä matkapuhelinoperaattorilla myymässä liittymiä ständillä kauppakeskuksessa.

Tuossa yksi päivä eräs herrasmies käveli todella vihaisen näköisesti ständiä kohti, ja arvasin että kyseessä on jonkinlainen reklamaatio.

No niinhän se oli. Asiakas alkaa huutaa suoraa kurkkua: ”MITÄ H*LVETTIÄ TE MUA TÄLLASIA LASKUTTATTE! EI P*RKELE SOVITTU TÄLLAISESTA MITÄÄN!!”

Otin laskun käteen ja tarkastelin sitä hetken ja vastasin ”Joo, ei me kyllä totta tosiaan tällaisesta mitään olla sovittu.”

Asiakas siihen vastasi ”No minkä h*lvetin takia mulle sitten tollanen lasku on tullut!?!”

Vastasin siihen ”Sitä teidän täytyy kysyä Fortumilta, tämä on nimittäin sähkölasku.”

T: Pete

Anteeksi, kun en ole töissä täällä

Menin kerran juuri juhannusta ennen ruokaostoksille paikalliseen hypermarketiin. Puolisoni jäi etsimään autolle parkkipaikkaa täpötäydeltä parkkialueelta, joten otin ostoskärryn ja menin odottelemaan häntä marketin sisäänkäynnin lähistölle tupakkia poltellen. Olin juuri itse päässyt töissä, joten päälläni oli työpaita. Paidan rinnassa luki, pienehköllä mutta erottuvalla tekstillä työpaikkani nimi. Työni on myös asiakaspalvelua, mutta firma jossa työskentelen on paljon pienempi kuin kyseinen hypermarket, täysin eri alalta ja eri puolella kaupunkia, eikä paidan väri ole lähelläkään minkään ko. marketin katon alla olevien firmojen työpaitojen värejä.

Nojailin ostoskärryyni ja paistattelin päivää, kun aloin ihmetellä yhden kanssaihmisen kiinteä tuijotusta suuntaani. En välittänyt hänestä kuitenkaan sen enempää. Kunnes… hän tuli luokseni, katsoi minua päästä varpaisiin ja kysyi ”Sä varmaan oot töissä tuolla?!”, viitaten marketin suuntaan. Kerroin ystävällisesti hymyillen, etten ole tämän kompleksin työntekijöitä. Jonka jälkeen sain aasiakkaan raivon päälleni: ”Mistä v*tusta sä onnistuit kärryn sitten saamaan? Joka paikasta ne äsken oli loppu! Taidat valehdella vaan!! On se p*rkele, kun täällä vaan työntekijät polttaa tupakkaa ja tuokin kesäpiha on ihan täynnä eikä kukaan ennätä palvelemaan!! En kyllä s**tana aja toista kertaa tänne asti ostoksille! Ja juhannuksen alla vielä!! Onko sinusta kiva siinä vaan ottaa aurinkoa ja vetää lonkkaa, kun saat nauraa asiakkaille jotka joutuu jonottamaan?! Saat uskoa, että annan tästä palautetta, ihan korkeimmalle taholle asti!!”… Tässä vaiheessa aasiakas lähti jo kävelemään poispäin, joten enemmästä vuodatuksesta en saanut selvää.

Ei käy kateeksi, jos hän onnistui lopulta jonkun oikean työntekijän tavoittamaan, kun minä ulkopuolisena sain jo tuollaisen höykytyksen osakseni…

T: No anteeks?!

Graafikko vs. aasiakas

Työskentelen lehdessä tehden mm. mainoksia siihen. Tässä viimeisin tapaus typeristä ihmisistä, jotka nakertavat aivojeni hyvinvointia:

Erään autokorjaamon kauppias lähetti mallin mainoksesta, johon kuului mm. kuva ryttyyn menneestä autosta. Yritys siis mm. korjaa kolarivaurioita.

Tein ilmoituksen valmiiksi, lisäsin siihen kolariautokuvan ja lähetin asiakkaalle 1. vedoksen. Vastaus: Liian pieni kolhu autossa, pitää olla selkeämpi kolarikuva.

Ok, muutin kuvan sellaiseksi jossa nokka on suorastaan lunastuskunnossa, ja lähetin 2. vedoksen. Vastaus: Auton väri ei kelpaa, laita joku räväkämpi väri, esim. punaisen värinen auto.

Ok, muutin samaisen kuvan värisävyjä oranssinpunaiseksi ja lähetin asiakkaalle 3. vedoksen. Vastaus: Auto pitää olla kuvattuna sivusta päin, niin että auton rengas näkyy jotta ihmiset ymmärtävät heti että kyseessä on auto.

Ok, kuvapankistamme löytyi onneksi kuva jossa samainen auto on kuvattu sivusta niin että rengas näkyy myös. 4. vedos. Vastaus: Kokeillaan vaikka kolme pientä kolarikuvaa yhden ison kolarikuvan sijaan.

Ok. Tässä välissä lähetin asiakkaalle kuvapankin 16 parasta kolarikuvaa että valitse noista parhaat. Takasin tuli kolme kuvaa jotka sitten laitoin ilmoitukseen ja lähetin 5. vedoksen. Vastaus: laitetaan vaan yks ”teräväpiirtokuva” ilmoon kolmen kuvan sijasta.

Jaaha. Mitähän ihmeen teräväpiirtokuvaa asiakas tarkotti koska lehtimainonnassa tälläistä teräväpiirtokuvaa ei ole olemassakaan! Matala- ja korkearesoluutioisia kuvia on olemassa mutta ei teräväpiirtokuvia.

Kilpailevan lehden mallissa (jonka asiakas siis lähetti) kolaroineen auton kuva ei eronnut mitenkään lähettämistäni autonkuvista… Epäilemättä sen täytyi kuitenkin olla ”teräväpiirtokuva” koska se oli ilmestynyt jopa lehdessä!

Huoh…

T: Artisto el Diablo

Nastat renkaat

Nasterenkaita myydessä mainitaan aina nk. sisäänajosta. Eli ensimmäiset n. 500 km suositellaan ajettavaksi rauhallisesti sudittelematta, jotta nastat asettuvat kuoppiinsa ja pysyvät siellä jotakuinkin renkaan järkevän iän ajan. Mutta joka alkutalvi tulee kuitenkin pari asiakasta kitisemään että nastat ei sitten pysyneetkään renkaissa.

Eräskin isäntämies saapasteli kiukkuaan pidätellen, sellaisena ylikohteliaana tiskille. ”Reklamaation paikka, nastat irtoaa!” No sitten mennään katsomaan autoa ja kas kummaa kun etuvetoisessa autossa on eturenkaissa kaikki nastat taittuneet taakse ja iso osa irronnut. Ja ”ihan saletisti loputkin nastat lähtee kevääseen mennessä”. Ja ”perhana kun kilometrejäkin uusilla kumeilla on vain alle tuhat takana”.

Sitten kun todetaan että takakumit on ihan kunnossa, ”ne on varmaan eri valmistuserää, noi etummaiset on sutta ja p*skaa”; DOT-numerointi kertoo että sama tehdas ja sama valmistusviikko. Silloin katoaa coolius ja alkaa vuodatus: ”Minä olen vanha mies ja minulla ei ole tarvetta ruopia ja autoa huudattaa”. Aika kovalla äänellä posmotus jatkuu. Ja sitten olisi pitänyt saada puolet kauppahinnasta takaisin mutta etupyöristään ei kuitenkaan luopuisi! Ehdotin että laitetaan hyväkuntoiset käytetyt veloituksetta alle ja ”vialliset” maahantuojan reklamaatiokäsittelyyn. Ei missään tapauksessa vanhoja lisuja alle, tiuskaistiin heti (siinä olisi ollut vielä se hyvä puoli että vastaus lähetetään suoraan valittajalle eikä meille eteenpäin kerrottavaksi. Korvat ja hermot säästyy kun harvoin tulee mieleinen takuukäsittelypäätös).

Pihalle ajaa sitten samaan aikaan isohkon kuljetusliikkeen kuorma-auto. Autoja firmalla parisenkymmentä, joten tärkeä asiakas. Huikkaan kaverille hallin perälle että ”XXXXX-transsin etupyörätapaus tuli!”. Aasiakas hiljeni ja katsoi minua silmiin pari sekuntia, koki siinä jonkinlaisen valaistuksen. Ilme muuttui ylimieliseksi ja sitten alkoi uhkailu: ”Minä tunnen tuon firman omistajan!!”. Nimenkin sanoi muttei se mikään ihme ole, paikallinen julkkis kunnallispoliitikkona. ”Nyt jos ei tule uutta kokonaista rengassarjaa alle takuutyönä niin minä hoidan asian silleen että tuon firman autoja ei tähän kivinavettaan enää tule. Ja ihan varmasti teen selväksi että se on sinun syy. Ei varmaan ole sutiparralla ens viikolla töitä!!!”

Sanoin jotain tyyliin: ”Aivan sama, nyt ulos ja palaahan asiaan kun osaat käyttäytyä”. Aasiakas meni ulos autonsa luokse, otti puhelun kuljetusfirman omistajalle ja puhui muutaman minuutin. Lopuksi heristi nyrkkiä, hyppäsi autoonsa ja lähti moottori kiljuen ja renkaat sutien pois.

Meni muutama minuutti ja firman TJ soittelee minulle ja nauraen kertoo entisestä naapuristaan joka ensin yritti saada hänet vaihtamaan rengasfirmaa kun ”tää on ihan p*ska paikka ja kalliskin”, ja sitten kun ei haluttua sympatiaa sieltä herunut, niin oli haistattanut v*tut!”

Eipä näkynyt aasiakasta enää…

T: Kumimies

Riippuu mistä roikkuu

Työskentelin viime talvena erään keilapaikan narikassa. Meitä oli kaksi työntekijää siinä, minä ja ovimies.

Paikalle saapuu kaksi pariskuntaa. Toinen pariskunta ojentaa takit mukisematta minulle ja kaikki ok. Ovimies yrittää ystävällisesti ottaa toisen pariskunnan takkeja laittaakseen ne narikkaan kun nainen alkaa raivoamaan: ”Älä riuhdo sitä takkia mun päältä. Sä et laita sitä takkia sinne narikkaan ilman tätä!”, ja kaivaa muovipussista OMAN VAATEPUUN/HENKARIN ja närkästyneenä jatkaa ”kun viimeksi jätin takin ravintolan narikkaan, se lenkki mistä se ripustetaan oli RIKOTTU, R-I-KO-T-T-U. Ettepä riko tätä takkia, tämä on arvokas turkki!”

Jäimme täysin hölmistyneinä seuraamaan kun asiakkaat siirtyivät ravintolan puolelle. Ovimies kertoi olleensa alalla 20 vuotta eikä koskaan ollut tullut vastaavaa eteen…

Ja hauskinta/surullisinta tässä on se, että kun seurue palasi muutaman tunnin kuluttua narikkaan, tämä rouvashenkilö kehui suureen ääneen toiselle rouvalle kun ”ostin tuon turkin Mustanmäen torilta”.

T: einari

”Aina MEITÄ sorretaan…”

Matkaoppaana kuulee kaikenlaista motkotusta aina turhista pikkuasioista. Tietyissä kohteissa asiakaskunta vaan ei kykene lomailemaan napisematta. Viime talvena kitinät olivat uskomattoman huvittavia! Erityisesti hotellihuoneiden taso on aiheuttanut närää, ja on vaan tyynesti selitettävä, että valitettavasti olette saaneet juuri sen mitä olette ITSE varanneet ja jos varaamanne hotelli on kahden tähden, niin se ei kyllä siitä miksikään muutu vaikka kuinka valittaisi.

Ja kaikki tietenkin aina luulevat, että hotellilla on jotain JUURI heitä vastaan, koska heidän huoneensa on varmasti juuri se kaikista kamalin huone koko hotellissa.

TOP 3 kitinät:

-Miksi suomalaiset saavat aina huonoimmat huoneet?

-Miksi YKSIN MATKUSTAVAT NAISET saavat aina huonoimmat huoneet?

Ja kaikista paras:

-Miksi TURKULAISET saavat aina huonoimmat huoneet?

Kyllä, nyt osuitte naulankantaan. Nimenomaan turkulaisille annetaan aaaaaaiiiina huonoimmat huoneet.

Huvittavaa oli myös, kun päivystin eräällä hotellilla ja ohitseni käveli herra, jota ystävällisesti tervehdin, niin hän tokaisi (tervehtimättä) takaisin: ”Ei ole vielä mitään valitettavaa, mutta jos ilmaantuu, niin tulen kyllä valittamaan ihan varmasti.”

Työni on niin kiitollista

T: matkaopas

Eläinlääkärissä

Itse olen eläinlääkäriasemalla pieneläinhoitajana töissä, ja mekin joudumme jos jonkinlaista aasiakasta työssämme kestämään… Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta pysytään nyt yhdessä ja yleisimmän reklamaation aiheessa: puhelinliikenteessä.

1) Me aina valitettavasti emme ehdi puhelimeen samantien vastaamaan kun se soi, emmekä pysty myöskään kontrolloimaan klinikalle tulevien puheluiden määrää. Näin ollen linjoilla voi joutua odottelemaan.
2) Aasiakas ei ainakaan helpota linjojen tukkoisuutta kertomalla lemmikkinsä elämäntarinan sen sijaan että kertoisi vain mikä on ongelma.
3) Ongelma ei yleensä ratkea puhelimessa pähkäilemällä; lääkärin täytyy nähdä otus omin silmin.
4) Maalaisjärjen käyttö on sallittua, jopa suositeltavaa eläimienkin suhteen, kuten seuraavassa tapauksessa tuli mieleen:

A: (puhelimessa) ”Soitin jokin aika sitten kissastamme, joka oli laihassa kunnossa ja te ehdotitte ruuan vaihtoa.”
M: ”Niin?”
A: ”No, vaihdoimme ruuan toiseen ja nyt kissa on sitten hyvin lihava.”
(Tässä vaiheessa odotin hetken jotain jatkoa; ei tullut.)
M: ”Niin..?”
A: ”Niin, että mitäs nyt tehdään?”
(WTF??)
M: ”Öö… Onko jotain muita vaivoja tämän lihomisen lisäksi?”
A: ”Ei… Tai on liikkuminen nyt vaikeampaa.”
(Kai se nyt lihavana onkin!)

Ehdotin, pokkaa pidellen, että nyt sitten vähennetään sitä ruokaa tai vaihdetaan kevyempään. Aasiakas lopetti puhelun neuvoihin tyytyväisenä. Puhelun jälkeen menin takatiloihin nauramaan, piristipähän päivää kummasti! Se lihominen yleensä on suhteessa siihen miten paljon ja minkälaista tavaraa suusta menee sisään, tähän asti luulin tämän olevan kaikkien tiedossa… Eipä nähtävästi ollut!

T: Elukka