Vähäistä piirustelua

Toimin visuaalisen suunnittelun moniottelijana ja vasta viime vuosien myötä (=leipäännyttyäni) olen alkanut uskaltaa sanoa aasiakkaille vastaan. Ennen yritin aina vain sopeutua mitä mahdottomimpiinkin vaatimuksiin. Tässä muutama muistiinpano vuosien varrelta:

- – -

Aasiakas: ”Hei, vielä tulis yks lisäys siihen tämän päivän Hesarin ilmoitukseen!”
Minä: ”Tarkoittamasi lehti on jaettu lukijoille viimeistään kaksi tuntia sitten, joten ei tällä kertaa voida järjestää.”

- – -

Aasiakas: ”Minä en sitten maksa tästä työstä mitään veroja tai sosiaaliturvamaksuja.”
Minä: ”Mutta minä yrittäjänä maksan, joten maksat sinäkin.”
Aasiakas: ”Mutta mä oon sairaseläkkeellä.”
Minä: ”Tämä on valitettavati lakisääteinen asia, ei valintakysymys.”

(En tee pimeää duunia siksi, että säästäisit muutaman kympin!)

- – -

Aasiakas soittaa saatuaan laskun: ”Kuinka tän ilmoituksen tekeminen muka tulee näin kalliiksi?! (lasku oli muistaakseni vähän päälle parisataa + alv) Maksan neljäkymppiä!”
Minä: ”Hmm. Olet ensimmäinen asiakas, joka on koskaan reklamoinut työni kustannuksista. Otapa kilpaileva tarjous toisesta toimistosta. Muista mainita, että haluat siihen kuvan, jota varten skannataan pätkä tuotteen rakennetta voimakkaasti martioidulta paperilta, ja tästä fragmentista sitten rakennetaan koko tuotekuva alusta loppuun.”
Aasiakas: ”Mutta mielelläni tilaisin sinulta muutakin työtä, olet niin taitava, kunhan tästä saataisiin sovittua!”

(Mainio argumentti. Saisin siis jatkossakin saippuan hinnalla väsäillä törkeän suuritöisiä kuvakoosteita?!)

- – -

Aikataulujen suhteen joillakin ei ole mitään ymmärrystä. Yhdelle aasiakkaaksi osoittautuneelle rakensin suorakampanjaa, johon kuului painotyön lisäksi monimutkainen jälkikäsittely sekä varsin erikoinen pakkausprosessi ja lopputulos olikin hieno ja sai lähelle 100%:n huomioarvon. Aasiakkaalta vain kesti työn kommentointi viikkokausia ahkerasta kontaktoinnista huolimatta, joten olimme aikataulusta tolkuttomasti jäljessä. Lähetin viimeiset muutokset tarkistettavaksi, jälleen kerran PIKAISIN kommenttipyynnöin…

Aasiakas soittaa: ”Joo, tää on nyt OK. Lähteehän postiin vielä tänään?”
(Kun muutaman sekunnin päästä uskon korviani, kaikki otsasuoneni räjähtävät hillitysti.)
Minä: ”Valitettavasti ei lähde. Painotyöhön kuivumisineen menee kolme päivää. Liimaukseen kolme päivää. Stanssaukseen yksi päivä. Postitusprosessiin kolme päivää, koska pakkaustyö vaatii erikoisjärjestelyjä. Aikataulut käytiin läpi heti projektin aluksi.”
Aasiakas: ”Mutta minä olin ajatellut sen lähtevän tänään.”

(Aha. No sitten!)

- – -

Asiakkaalta odotellaan tietoa suunnitellusta yritystapahtumasta, että saadaan kutsuprosessi ensi tilassa edes aluilleen. Muistutetaan, soitetaan, kysellään; sovituissa aikatauluissa pysyminen kun on kaikkien etu, mutta tarvitsemiamme FAKTOJA ja PÄÄTÖKSIÄ ei vain saada. Olen sitten myöhään perjantai-illalla sulkemassa konetta, kun asiakkaalta tulee muutama epämääräinen häröilevä kaavailu asiaan liittyen. Meili loppuu sanoihin: ”Kutsujen ON lähdettävä maanantaina!!!!!!!!!!!”

(Totta kai – tehdään kutsut sitten ilman faktoja ja kyllähän painotalokin ne tulee viikonlopun aikana painamaan. Murtautuvat vain ensin paperitukun tiloihin hakemaan muutaman lavan paperia. Ja kyllä, nämäkin aikataulut käytiin heti projektin aluksi läpi.)

- – -

Joillain aasiakkailla on vaikeuksia ymmärtää, mikä on missäkin työssä olellista. Eräällä on tapana lähettää jotain 120-sivuisia teknisiä dokumentteja ja 95-sivuisia PowerPointeja ”että saatte sieltä poimittua ne tekstit siihen vuotaan”. Koska kyse on lavalle sijoitettavasta roll up – eli quick screen -telineestä, tekstiä voi olla järkevästi maksimissaan 6-7 sanaa. Mutta siinäpä toki kuluttajille suunnattu sanoma parhaiten kirkastuu, kun käytän kolme työpäivää lukeakseni kaiken yrityksenne viime vuoden kolmannen kvartaalin tuloskehityksestä!

- – -

Moni myös katsoo voivansa soittaa mihin kellonaikaan tahansa. Eräs yritysasiakas soitti illalla klo 22:43 ja vastasin ajatellessani heillä olevan joku hätä (esim. ennen isoja messuja voi tosiaan ollakin).

Aasiakas: ”Moi, menin viime kuussa naimisiin ja järjestän kavereille grillijuhlat ja haluisin että teet niille kutsut!”
Minä: ”Teen mielelläni, mutta juteltaisko tästä vähän säädyllisempään kellonaikaan, mulla on perhe jo nukkumassa joten on paha puhua puhelimeenkaan nyt.”
Aasiakas: ”Joo, mutta mä kerron ihan lyhyesti mitä mä oon ajatellu!”

(Puhui sen jälkeen vielä puoli tuntia.)

T: Hirveli

Vain laihduttajalle sopiva työ?

Vuosia sitten pankissa, eläkeläisrouva nostamassa kassallani rahaa: ”Kylläpäs on jonoa, teillä pitäisi olla paljon enemmän työntekijöitä täällä.”

Vastaus: ”Kyllä meitä onkin, mutta juuri nyt on osa lounaalla.”

Rouva suorastaan kiihtyy: ”Mitä!!! LOUNAALLA?!!! Niin tietysti, menette syömään juuri kun on kiireisin lounasaika. Ette sitten yhtään ajattele meitä asiakkaita, jotka joudumme täällä jonottamaan.”

T: Hoikkeliini

Puutteelliset tiedot hammasharjoista

Tapaus sattui noin 1,5 vuotta sitten, kun olin töissä eräässä apteekissa. Apteekissa oli pieni valikoima hammasharjoja myytävänä.

Näin erään vanhahkon naisen katselevan hammasharjojamme ja menin kysymään häneltä, josko hän tarvitsisi apua.

A: ”Haluisin ostaa hammasharjan, että voisitko kertoa mitä eroa näillä on?”

M: ”Totta kai. Eli meiltä löytyy kova-, medium-, pehmeä- ja extrapehmeä-harjaisia hammasharjoja.”

A: ”No kai niillä jotain muutakin eroa on?!? Minä olen asiakas, minun kuuluu saada kunnon palvelua!”

M: ”Niillä ei ole muuta eroa. Ne kaikki on saman merkkisiä, harjan kovuus on vain eri.”

A: ”MIKÄ SINUN KOULUTUKSESI ON, KUN ET OSAA MUUTA EROA NÄISTÄ KERTOA?!?! HALUAN APTEEKKARIN PAIKALLE!! MINÄ OLEN ASIAKAS, JOTEN MINUN KUULUU SAADA PALVELUA!”

Tällöin apteekkarimme sattui olemaan lähistöllä, joten hän tuli heti paikalle. Sitten hän selitti aasiakkaalle aivan samat harjan kovuuserot kuin itsekin olin sanonut. Rouva sitten päätyi extrapehmeään harjaan ja kiitti apteekkaria kovasti, ja ylisti kovaan ääneen, niin että minäkin kuulisin, kuinka hyvin apteekkari osasi harjoista kertoa. Rouva vielä sanoi apteekkarille, että tämä nuori neiti (tarkoittaen minua) ei ymmärrä, että asiakkaita tulee PALVELLA, koska se on asiakkaiden etuoikeus saada PALVELUA. Vielä kassallakin hän julisti olevansa asiakas, joten hänen tulee saada PALVEUA, osoittaen katseensa minuun.

Luuliko hän tosiaan, etten tiedä että kaikki apteekin sisälle tulevat ihmiset ovat asiakkaita, vai miksi sitä piti joka toiseen lauseeseen tunkea?? Sen jälkeen oli hermot kireällä ja pitkään!

T: ”liian tyhmäkö”

”Kaikki on kauhean kallista!”

Olin töissä käytettyjä tavaroita myyvässä yrityksessä, josta sai myös antiikkiesineitä. Eräänä päivänä paikalle saapui erittäin happaman näköinen nainen, joka ei vastannut tervehdykseen ja vältti katsekontia, kunnes käänsin hetkeksi selkäni:

- Teillä on täällä kyllä kaikki ihan ylihinnoiteltua!

En reagoinut, enhän minä niistä hinnoista päätä. Nainen janosi selvästi verta, koska hypistellessään kookasta erittäin hienoa antiikkista kattokruunua hän jatkoi valitustaan:

- Tämäkin lamppu maksaa Anttilassa korkeintaan 19 euroa.

Siis valehteleminenhan on rumaa, mutta ei ole asiani oikaista kaiken maailman hullujen harhaisia puheita ja hallusinaatioita, joten totesin:

- Kannattaa sitten hakea se Anttilan lamppu.

Nainen ei luovuttanut:

- Täällä on kyllä kaikki todella kallista.

Mitäpä siihen muuta sanomaan kuin erään hyvin tutun myyntimiehen sanoja lainaten:

- Eihän sitä ole pakko ostaakaan. (En kuitenkaan provosoinut jatkamalla ”…ellei ole varaa”.)

Vieressäni seissyt miesasiakas purskahti nauruun. Nainen katsoi minua pahasti ja meni kauemmas. Juttelimme hetken miesasiakkaan kanssa siitä, että asiakas voi aina äänestää jaloillaan. Hetken päästä, kun olin jälleen yksin, nainen ilmestyi taas ja jatkoi linjaansa:

- Ei kai asiakkaalle saa noin sanoa, että ”ei ole pakko ostaa”.

Vastasin hymyillen:

- Mutta eihän sitä ole todellakaan pakko ostaa.

[Välikysymys: miksei muka saa sanoa, ettei ole ostopakkoa? Pakkomyyntihän on se mikä v*tuttaa, kun myyjä suurinpiirtein hyppii nenän edessä ja tyrkyttää sulle jotain täysin tarpeetonta höystettynä ostakutääonniinhienojaedullinenkin-jankutuksella.]

Seuraavien sanojensa kohdalla naisen ilme muuttui astetta happamaksi, minkä en uskonut olevan mahdollista ennen kuin näin sen:

- Se on huonoa asiakaspalvelua sellainen.

Hymyilin edelleen ja sovelsin Matti Nykästä:

- Ehkä on, ehkä ei ole.

Lupaan syödä korillisen sitruunoita kuorineen, jos Anttila myy aitoja antiikkikattokruunuja 19 euron hintaan!

T: Huono aspa

Siirrettiin kelloja ihan ilkeyttämme

Tapahtui leffateatterissa eräänä syksynä, talviaikaan siirtymisen jälkeisenä sunnuntaina:

Keski-ikää lähestyvä naishenkilö nyki erään salin ovea, joten menin katsomaan mistä oli kyse. Nainen kysyi tuohtuneena että miksei hän pääse sisään, vaikka elokuva alkaa ihan kohta. Aavistin heti mistä on kyse, pyysin saada nähdä hänen lippunsa, ja kuinka ollakaan, asiakkaalle oli käynyt ”perinteiset”: hän oli tullut paikalle tunnin liian aikaisin, koska ei ollut muistanut siirtää kelloaan talviaikaan.

No, asiakas alkoi siinä harmitella ja manailla koko kellonsiirtorumbaa. Minä myötäilin: onhan se aika turhaa touhua ja aiheuttaa juuri tällaisia sekaannuksia. Yllätyksekseni asiakas jostain syystä tulkitsi tämän myönnytykseksi, että vika onkin meidän teatterissamme ja alkoi vaatia hyvitystä ajan menetyksestä.

Selitin typertyneenä niin kohteliain sanakääntein kun mahdollista, että ei tätä nyt millään logiikalla voi kääntää meidän syyksemme. Mutta ei auta, ilmaisia popcorneja sun muuta olisi pitänyt saada.

Kaiken lisäksi nainen alkoi vaatia, että elokuva pitäisi laittaa häntä varten aikaisemmin pyörimään, koska ”tunnin odotus on täysin kohtuutonta”. Yritin selittää että se olisi epäreilua muita katsojia kohtaan (siis niitä, jotka olivat muistaneet siirtää kellonsa), mutta sehän ei tätä naista kiinnosta.

Lopulta jouduin kutsumaan esimiehen paikalle, koska itselläni ei ollut enää aikaa kuunnella inttämistä.

T: Käristelijä

Huvipuistossa tehdään mitä huvittaa

Olin viime kesän eräässä suomalaisessa huvipuistossa töissä, tässä matkan varrella sattunutta. Jokainen esimerkki on siis todella tapahtunut.

• Jos olet kesätyöläisiä useita vuosia vanhempi, olet kuninkaallinen. Sinun ei tarvitse kommunikoida heidän kanssaan, varsinkaan tervehtiä. Voit itse avata portit ja mennä ja tulla laitteisiin miten haluat, tupakoida missä haluat, säilyttää tavaroitasi missä vain, päättää itse mihin laitteeseen lapsesi on tarpeeksi iso ja kuinka monta kierrosta sinä ja armaat lapsesi saavat olla laitteessa jonottamatta.
• Työntekijöiden kanssa ei tarvitse myöskään kommunikoida, koska he osaavat lukea ajatuksia. Jos esimerkiksi mietit mihin jättäisit tavarasi odottamaan sillä aikaa kun olet laitteessa, tunge ne vain työntekijän käteen sanomatta mitään. Tai jos menet kaverisi kanssa samaan vaunuun, sitä ei tarvitse kertoa eikä näyttää seisomalla jonossa vierekkäin tai tulemalla portista yhtaikaa. Jos työntekijä on rikki eikä osaakaan lukea ajatuksia, häntä voi rangaista lyömällä, potkaisemalla, jättämällä portin väliin tai heittämällä jollakin.
• Kun jokin on huonosti, (tai jos muuten vaan kiukuttaa) se on työntekijän vika. Se s**tana on itse rakentanut laitteet huonosti, päättänyt niihin väärät pituusrajat, tehnyt kaikesta liian kallista, laittanut huvipuiston menemään väärään aikaan kiinni, ja sään liian kuumaksi/kylmäksi/tuuliseksi/sateiseksi. Hänelle täytyy valittaa ja raivota paljon että hän lopettaisi ilkeilyn ja laittaisi kaiken hyväksi.
• Jos käyt itse mittaamassa että lapsesi on liian lyhyt, laita hänet silti jonoon. Voihan käydä niin iloinen sattuma että lapsesi pääse vahingossa niin pienelle liian hurjaan laitteeseen, jossa turvakaaret ovat hänelle väärässä paikassa tai hän ei yletä pitää kunnolla kiinni. Eihän mitään onnettomuutta voi käydä, koska lapsesi tahtoo siihen laitteeseen.
• Jos laitekuljettaja on kuitenkin niin ilkeä, että ei anna sen puolisen metriä liian lyhyen lapsesi tulla laitteeseen, mene huutamaan hänelle että ”ONHAN SE NYT MELKEIN TARPEEKSI PITKÄ!!”. Auttaa vielä paremmin jos koko suku on ympärillä nyökyttelemässä että ”kyllä, kyllä, onhan se melkein”!
• Pidä koko ajan kamalaa kiirettä. Sinullahan on vain kahdeksan tuntia aikaa. Muista ryntäillä joka paikkaan, ränkyttää jokaista porttia, kiljua että ”PÄÄSEEX JO?”, ”KOSKA TÄÄ LÄHTEE?”, jne. Kun laite on pysähtymässä, aloita poistuminen viimeistään kahden metrin korkeudessa. Hakkaa ja revi turvapuomeja niin ne aukeavat. Hyppää alas ja ryntää jonon läpi sisääntuloportista ulos. Jos satut löytämään ulosmenoportin ja se on vielä kiinni, juokse niin kovaa kuin kintuista lähtee sitä päin. Tee tämä useimman kerran peräkkäin. Kyllä se hakanen vielä joskus siitä häviää ja portti muuttuu saluunan oviksi joista voi juosta läpi! Jos et satu löytämään mitään porttia, voit hypätä aidan yli, tai hätätilassa työntyä laitekopin seinästä läpi.
• Mikäli sinua ei huvita leikkiä mykkäkoulua työntekijöille, toinen varsin hyvä vaihtoehto on tyhmien kyseleminen. Aina kannattaa kysya onko tämä laite vaarallinen. Huvipuistolaitteethan tehdään tarkoituksella hengenvaarallisiksi ihan vain jännityksen lisäämiseksi, aina kannattaa siis varmistaa onko tämä niitä hengenvaarallisia vai vain pikkuisen vaarallisia laitteita. Vaikka puistoon on ilmainen sisäänpääsy, kannattaa varmistaa että pääsetkö vielä uudestaan ilmaiseksi sisään saman päivän aikana. Myös se kannattaa kysyä että kastuuko vesilaitteessa jossa ei ole kattoa, rankkasateella. Useimmat turvavyöt ovat laitteissa vain koristeena, joten kannattaa varmistaa että ”niin siis, tarvitseeko tämä laittaa kiinni?”
• Jos olet ulkomaalainen, on ok käyttäytyä kuin idiootti. Sinun ei tarvitse lukea ohjeita kylteistä vaikka niitä olisi omalla kielelläsi tai jollain kielellä mitä ymmärrät. Myöskin englannin tai vaikkapa elekielen taidot kannattaa unohtaa. Eikä muista ihmisistä kannata ottaa mallia sellaisissa kummallisissa tavoissa kuten esimerkiksi rannekkeen näyttämisessä, penkille istumisessa tai turvavöiden käytössä.
• Jos satut olemaan pissis, huvipuisto on mainio paikka pissistelyyn! Työntekijöitä kiinnostaa paljon pissisvalituksesi tai ihkuttelusi. Herutuskuvien ottamiseen loistava paikka on esimerkiksi lasten laitteet, joissa pitäisi istua paikallaan, tai puoliksi laitteen ulkopuolella silloin kun laite on lähdössä käyntiin, sekä kaikki portit, jonot ja muut ahtaat paikat mistä muut tahtoisivat kulkea.

T: raunakirsikka

Nenä (ja aivot) tukossa

Ollessani apteekissa töissä monta vuotta sitten, tuli melko likaisen näköinen ukko kysymään nenäsumutetta tukkoiseen nenään. Annoin sellaisen hyllystä.

A: ”Kauas tässä kestää että alkaapi vaikuttamaan?”
M: ”Melko nopeevaikutteinenhan tää on, et varm..”
A: ”No mä testaan nyt!”

Ja ennen kuin ehdin mitään sanoa tai tehdä, survoi ukko sumuttimen nokkaansa ja töräytti sinne.

”Joo ei toimi, huono!”, sanoi mies, lykkäsi sumutteen minulle ja tepsutti ulos ennen kuin ehdin järkytykseltäni selvitä. Voi v****…

T: Aaaah

Vartijat tulivat vaan sotkemaan tilannetta

Työskentelen vartijana eräässä kauppakeskuksessa, ja työ nyt on juuri sitä, mitä voisi vartijantyöstä tietävä olettaakin. Mutta yksi tapaus on todellakin jäänyt mieleen niin rajusti, ettei mitään rajaa.

Eräänä päivänä kauniina paikkoja tarkkaillessa huomasin sekavannäköisen nuoren miehen, joka vaikutti aivan erehtymättömästi olevan jonkinlaisissa aineissa. Ei siinä mitään, näitä näkee. Vilkuili joka suuntaan, kulki melkoisen epävarmasti ja vaikutti välistä puhuvankin itsekseen. Lähdin sitten kohti, aioin tiedustella mahtaako kaikki olla hyvin. En ehdi kuin pari askelta ottaa, niin jo tämä sankari rääkäisee: ”ÄLÄ TUU, MULLA ON PUUKKO!” ja lähtee juoksemaan. Siinä tuli omiinkin jalkoihin vipinää, kun hörhö osoittautui yllättävän vikkeläksi.

Loppujen lopuksi ajoin takaa jo toisenkin vartijan voimin, ja hörhö alkoi näyttää siltä ettei jaksa paljoa enää juosta. Asiakkaat tiirailivat sivusta, mutta osasivat kuitenkin ottaa kiitettävästi etäisyyttä. Muutaman kerran tuli huudettua pysähtymiskäskyä, vastaukseksi saatiin epämääräistä rääkymistä.

Lopulta saatiin mies ajettua melkein kirjaimellisesti nurkkaan, ja paniikinomaisesti tämä alkoi nyhtää jotain taskusta. Oltiin juuri kumpikin käymässä taltutustoimiin, kun yhtäkkiä takaa ryntää vartijoita tieltä tönien AASIAKAS ja syöksyy huumehörhöön kiinni. Siinä tuli pariksi silmänräpäykseksi sellainen shokki, että leuka tippui polviin. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään Bruce Leen suomalainen veli, vaan lihava ja lyhyehkö perusmies, joka selvästikään ei ajatellut yhtään mitään.

Siinä ei todellakaan voitu jäädä vain katselemaan, kun joku h*lvetin sivullinen ryntää pakolla altistamaan itsensä vaaralle, vaan me kumpikin ryntäsimme väliin kuten vain pystyimme. Ei tullut paljoa ajateltua kenenkään välitöntä hyvinvointia (verrattuna hengissä säilymiseen), kun tarrattiin kiinni itse kuhunkin ja alettin kiskoa erilleen. Pakon edessä tuli tämä idioottisankari enemmän tai vähemmän sysättyä maahan. Ei voi muuta sanoa, kuin että olen h*lvetin kiitollinen sille narkkarille, ettei se ehtinyt alkaa huitomaan puukolla, joka siltä tosiaan löytyi.

Kun hörhö oli saatu kunnolla aisoihin ja varmistettua, oli enemmän tai vähemmän pakko kysyä aasiakkaalta, että mitä p*rkeleen h*lvetin s**tanaa tämä oikein kuvitteli tekevänsä. Ja eikös tämä ala vinkumaan, että olisi saanut tilanteen hallintaan, ellemme ME olisi menneet väliin. Ja että nyt on takki pilalla. Ja että hän osaa taistelulajeja.

Siinä vaiheessa teki mieli ottaa rinnuksista kiinni ja huutaa päin naamaa, mutta loppujen lopuksi tyydyin vain ärähtämään idiootille suunnilleen: ”Nyt turpa kiinni ja häivy heti.” Se, enemmän tai vähemmän, tehosi. Siinä ei todellakaan saanut paljoa ajateltua, niin hitosti tuli säikähdettyä.

Neuvo ihan jokaiselle peruskansalaiselle: osasittepa miten paljon mitä tahansa taistelulajia ja olittepa mielestänne miten kovia jätkiä tahansa, älkää missään nimessä koskaan uskoko, että huumepäissään riehuvan päälle kannattaa rynnätä. Jos ei oma terveys kiinnosta, niin tehkää se meidän takia – jos joku teistä leikkii sankaria ja saa puukosta kylkeen, me saamme niskaamme p*skat siitä, koska ”emme tehneet mitään”.

T: Pienen pieni vartija