Arkistot ‘Palvelupisteellä’ -kategorialle
Ykköseen kakkosen hinnalla
Olin reilu pari vuotta sitten VR:n lippuluukulla yhdellä pääradan vilkkaimmista asemista töissä. Siinähän sitten kerkesi muutaman kuukauden sisään tapahtua juttu jos toinenkin, mutta kaikista parhaiten on mieleeni jäänyt eräs naishenkilö ja hänen miesystävänsä.
Kauniina juhannusaaton aattona tämä kyseinen neiti astelee muutenkin kiireiselle asemalle, ja kävelee muina neiteinä kassalle. Asemallahan siis on ne vuoronumeropömpelit, jotka on sijoitettu helposti nähtäviin paikkoihin heti sisäänkäyntien läheisyyteen, ja asian muistamista helpottaa myös pari lappua seinillä ja myös lippuluukun turvalasissa. Kun huomautan neidille asiasta, hän tokaisee vain että ”Kun eipä tässä nyt muita näyttäisi olevan niin tulin tähän.” Kun tähän sitten ilmoitan että vuoronumerot eivät ole pelkästään ruuhkien helpottamiseen vaan myös asiakaslaskentaa varten, hän käy kiltisti sen vuoronumeron hakemassa ja palaa luukulle.
Tähän väliin onkin hyvä huomauttaa että junat muutamaa päivää ennen juhannusta täyttyvät helposti kuukauttakin ennen itse junan lähtöä. Oltiinkin silloin myyty aikalailla ei-oota viimeiset pari viikkoa kyseiselle ajalle. Ja totta kai kyseinen Aasiakas haluaa juuri seuraavalla junalla asemalle X. Kun ilmoitan neidille että junaan ei mahdu, hän kohteliaasti kysyy että onko mitään mahdollisuutta päästä junaan. Siinä sitten hetken tutkailtuani totean että ensimmäiseen luokkaan olisi vielä tilaa, mutta se tulee 50% kalliimmaksi kuin toisen luokan lippu. Neiti poistuu kassalta kohteliaasti.
Tässä vaiheessa kerkesin jo miettiä että ottipa asian hyvin tuo neiti, kunnes minun todistettiin olevan väärässä.
Noin kymmenen minuutin päästä neiti marssii kassalle takaisin, perässään rullaluisteleva miesystävänsä (aseman sisätiloissa ei saa rullaluistella!) ja kysyy että eikö hän todellakaan mahdu mitenkään junaan. Ilmoitan taas että vielä olisi tilaa ensimmäiseen luokkaan, ja tämäkin neuvotteluhyttiin, joka myydään aina viimeisenä jos sitä ei erikseen tilata. Eli siis juna on todella täynnä. Sitten neidin mieystävä aloittaa ärjymisensä.
Keskustelu meni jotakuinkin näin:
Aasiakas: ”No sittenhän sä laitat muijan sinne ykköseen sillä tavallisen lipun hinnalla.”
Minä: ”Se ei kyllä nyt onnistu. Se ykkösluokan lippu maksaa 50% enemmän kuin kakkoseen. Ihan normaali käytäntöhän tämä on.”
A: ”No jumalauta! Muijan on päästävä sinne nyt tolla junalla ja se menee sinne ykköseen sen normin hinnalla!”
M: ”No eihän se käy. En edes pysty tekemään sellaista lippua kun…”
A: ”NO KYLLÄHÄN PYSTYT! VAIKKA VANHAAN TAPAAN KÄSIN SEN KIRJOITAT JA RAHASTAT VAAN!”
Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa että sellaista lippua ei todellakaan pysty tekemään, ja jos sen olisin käsin kirjoittanut, konduktööri olisi todennäköisesti poistanut neidin junasta seuraavalla asemalla, tai ottanut sen väliin jäävän hinnan neidiltä itse.
M: ”No eihän se nyt toimi noin. Ettehän te voi mennä lentokoneestakaan vaatimaan ykkösluokan lippua normaalin hinnalla jos se on täynnä ja teillä ei ole varausta kyseiseen koneeseen.”
A: ”NO EI TÄÄ OLE MIKÄÄN V*TUN LENTOKONE! TÄÄ ON JUNA S**TANA!”
M: ”Niin, kyllä, tämä on juna. Ja junissa tämä homma menee ainakin näin. Nyt on kovin sesonkiaika, ja te ette saa kakkosluokan lippua miltei mihinkään sinnepäin suuntaavaan junaan. Ettekä varsinkaan tuohon seuraavaan, en voi sellaista teille myyydä.”
A: ”No p*rkele, ei sitten.”
Tähän kommenttiin kyseinen herrasmies lopettaa keskustelun ja poistuu asemalta äärettömän vihaisen näköisenä, neiti kintereillään.
Onneksi seuraava asiakas jaksoi jopa kehua kuinka pidin pääni kylmänä kyseisessä tilanteessa. Ja hän oli jopa fiksusti varannut lippunsa etukäteen, jonka hänelle sitten helposti tulostin ja rahastin.
Sellainen vinkki kaikille lukijoille tosiaan, että jos ette halua ylimääräistä maksella juhlapyhinä, niin varatkaa ne junalippunne sitten ajoissa. Tuollaiset tilanteet eivät kovin pitkälle kanna.
T: Ex-Lipunmyyjä
Kovanaama
Olen töissä isossa tavaratalossa ja meillä on aina muutaman kerran vuodessa alennusviikot, joita mainostetaan jo muutama päivä aikaisemmin kun kampanja alkaa.
Tulipa sitten alennusten ensimmäisenä päivänä naisasiakas heti klo 8 aamulla kauppaamme. Rouva teki pikaisesti ostoksensa (varmaankin että pääsisi nopemmin räyhäämään) ja meni kassalle. Siinä sitten alkoi heti suunsoitto että miksi avaamme ovet vasta viisi yli kahdeksan (ja kysymys tähän väliin voisi kuulua; että kenen kellon mukaan tässä oikein eletään) ja miksi alemainokset eivät ole heti aamusta paikoillaan, että se on asiakkaitten huijaamista.
Hän oli sitten päättänyt myös olla vielä hankalampi ja ostaa alennuksessa olevan Hackman Kovanaama -paistinpannun. Ainoa vaan että kun mainokset eivät vielä olleet paikoillaan hyllyn reunassa (mutta kotiin tulleesta mainoslehtisestä tiesi mikä pannu on tarjouksessa), otti hän tahallaan väärän pannun. Ja kun hinta ei tullut oikein koneelta alkoi valittamaan että väärä hinta ja mistä hän voi tietää mikä on oikea ale-pannu kun ei ole mainoksia. No siinä sitten osastomyyjä kiikutti rouvalle oikean alepannun ja ostokset tehtiin.
Tämän jälkeen hän tuli suoraan kauppamme neuvontaan, heitti pannun tiskille ja kovaan ääneen toitotti että haluaa palauttaa pannun. Minä siinä sitten palautusta tekemään ja rouva räyhää tiskin toisella puolella että jos kaupan ovet aukeaa vasta viisi yli, pitää aukiolo-tekstitkin sitten muuttaa oikeanlaiseksi, jne.
Asiakas lähti ja minä siitä sitten juttelemaan meidän kassan kanssa, että ”tiesitkö että rouva päätti sitten heti palauttaa ostamansa pannun?”. Kassa kertoi että tämä johtui varmaan osaksi myös siitä, että kun rouva oli kassalla räyhännyt paistinpannusta, oli seuraavana ollut asiakas hänelle ystävällisesti huomauttanut että ”EI ROUVA KYLLÄ VARMAAN MITÄÄN KOVANAAMAA TARVITSE!”.
Ja kaiken huippu tälle asialle oli että tämä kyseinen rouva oli kauppamme entinen työntekijä.
T: soikkis
Epäselvyyksiä ikärajoista
Festareilla talkoolaisena näkee lähes koko ajan omituisia aasiakkaita omituisine vaatimuksineen. Varsinkin akkreditointi-, eli vip-kopilla. Vip-passien lisäksi tehtävänämme on myös antaa ihan tavalliset rannekkeet yli 60-vuotiaille ja alle 10-vuotiaille ilmaiseksi. Tietenkin henkkareita vastaan.
Nainen, n. 40v tulee kolmen poikansa kanssa koppiin.
Nainen: ”Hei, täältäkö saa niitä ilmaisia 2pv rannekkeita alle 10-vuotiaille?”
Minä: ”Kyllä vain, olisiko teillä lastenne kela-kortit tai jokin muu vastaava todistus, josta näkisi heidän iät?”
*kaivaa laukusta kela-kortit ja ojentaa ne minulle*
M: ”Kaksi muuta poikaasi saavat kyllä rannekkeet, mutta tuo kolmas poikasi on täyttänyt jo 10 vuotta.”
N: ”Niin on.” *sanoen kuin ei huomioisi asiaa ollenkaan, ja pyytää lapsiaan ojentamaan kätensä rannekkeita varten*
M: ”Niin, siis kaksi muuta poikaasi saavat rannekkeet mutta hän (nyökätessäni 10 vuotta täyttäneen suuntaan) ei valitettavasti saa, kun infossa luki, että vain ALLE 10-vuotiaat saavat ilmaiseksi rannekkeet.”
N: ”No mutta hänhän on juuri kymmenen!”
M: ”Nimenomaan. Hänen pitäisi olla NUOREMPI kuin kymmenen vuotta, jotta saisi ilmaisen sisäänpääsyn.”
N: ”No mutta festareiden sivuilla luki että alle 10-vuotiaat ilmaiseksi, sehän tarkoittaa että 10-vuotiaat pääsevät myös ilmaiseksi!”
(ja jonoahan alkoi jo kasaantumaan kopin ulkopuolelle)
M: ”Valitettavasti olette käsittäneet väärin. Alle 10 tarkoittaa alle 10. Se ei tarkoita 10 täyttänyttä, tai yli 10-vuotiasta.”
N: ”Minä kyllä tahdon työvastaavasi paikalle! Minä en maksa 10-vuotiaan lipusta senttiäkään!”
Hain sitten vastaavani ja heidän pitkän väittelynsä jälkeen kuulin kun nainen kitisi: ”Teidän pitäisi kyllä laittaa selkeämmät ohjeet nettisivuillenne!”
T: niksu
Avioehto
Tapahtui lentoaseman neuvonnassa. Eräänä päivänä neuvonnan luukulle ilmestyi suomalainen hyvin pukeutunut n. 40-vuotias nainen ulkomaalaisen miehen kanssa (puhuivat englantia keskenään).
Keskustelu meni näin:
Nainen aloitti kysymällä:
A: ”Hei, voisitko tehdä palveluksen?”
M: ”Minkälaisesta asiasta mahtaa olla kyse?”
A: ”Minä ja mieheni olemme vasta menneet naimisiin ja tarvitsemme todistajan allekirjoituksen avioehtoon. Voisitko sinä allekirjoittaa tämän?”
M: ”En valitettavasti allekirjoita mitään, olen pahoillani.”
A: ”Mitä? Ymmärsitkö sinä ollenkaan mitä minä sanoin?” (selittää asian uudestaan)
M: ”Kyllä minä ymmärsin, mutta tällainen ei kuulu työnkuvaan, joten en kirjoita nimeäni mihinkään.”
Tästäkös asiakas kimpaantuu ja alkaa huutamaan:
A: ”YOU B*TCH! YOU FU***ING B*TCH!”
Hän lähtee luukulta taaempana seisovan miehensä luo ja alkaa selittämään kovaan ääneen tilannetta ja jatkaa huutamista vielä kaukaa osoittaen minua: ”YOU B*TCH! SHE IS FU***ING B*TCH!!!”
En tiennyt mitä olisin tehnyt, joten istuin vain tyrmistyneenä hiljaa. Mies oli ollut koko ajan hiljaa taustalla. Tuli kyllä sellainen olo, että mahtoiko mies tietää kenen kanssa oli mennyt naimisiin.
T: Handels
”Mikä tää tämmönen on?”
Täällä puhelinoperaattorin palvelupisteen takana työskennellessä tulee useita kertomisen arvoisia tilanteita, mutta huvittavimpia ovat nämä ”Miksi mun lasku on näin iso?! Mikä tää ja tää on?!”.
Eräs naispuolinen asiakas tuli pisteelle laskunsa kanssa kysymään suhteellisen vihaisena:
”Mikä tää palvelu-juttu täällä on!?! Minä en mihinkään soita vaan kaikki soittaa minulle.”
”Palvelupuheluihin kuuluvat esimerkiksi sairaalan päivystys, taksin tilaus…”
”En ole soittanut!!”
”…Tanssii tähtien kanssa- äänestys, numerotiedustelu, autokorjaamo, mikä tahansa firma…”
”Etkö usko jo?! En minä ole mihinkään soitellut! Minä vaihdan pois tästä x-liittymästä! Huijaatte asiakkailta rahaa tämmöisillä!”
Asiakas ei suostunut yhteistyöhön, joten pyysin hänen puhelintaan, josta hetken lokitietoja selaamalla löytyi palvelunumeron näköinen numero.
”Mikäs se tämä on? Soitettu klo 08:00 aamulla.”
”En minä noin aikaisin ole edes hereillä! En ole soittanut..-” (ääni hieman hiljenee, todennäköisesti jotain alkaa muistumaan…)
”Nämä kännykät ovat siitä hyviä laitteita, että ne eivät valehtele. Johonkin olette nyt soittaneet siihen aikaan.”
Käy ilmi että talon isäntä, joka on koko ajan seurannut tapahtumaa sivusta, on joutunut käyttämään emännän puhelinta soittaessaan hammaslääkärille, koska hänen omassa luurissaan on palvelupuheluesto. Pariskunta poistuu pisteeltä samantien sen kummemmin kiittelemättä, naisen mutistessa miehelleen
”mikset aikaisemmin sanonut?!” ja tönäisi häntä olkapäähän.
Muistakaa ihmiset että noin 98% oudoista laskuista on selitettävissä teidän omalla käytöllänne ja hyvin minimaalinen osa on sitten operaattorin omaa virhettä, näin vuoden työkokemuksella. 
Asiakaspalvelua pitää ehdottomasti hakea kyseisissä tilanteissa ja neuvonkin mielelläni, ja usein asiat ratkeavatkin mallikkaasti, mutta turha ärtyneisyys ja v*ttuilu ei auta ketään.
Puolustelevia palautteita odotellessa. 
T: Pokka pitää
Ystävällisyyskään ei aina riitä…
Olin töissä eräässä isommassa marketissa. Työskentelin infopisteessä, joten kaikenlaista sai päivittäin kuulla.
Eräänä päivänä klo 19.45 tulee tiskille mies alle kouluikäisen pojan kanssa. Mies tulee tekemään asiakaspalautusta jostakin tavarasta. Vaihto onnistuu ongelmitta ja mies on tyytyväinen. Kun asia on saatu lopullisesti päätökseen, toivotan vielä tapani mukaan asiakkaalle hyvää illan jatkoa. Tästä mies tulistuu alkaen naama punaisena huutamaan ja tivaamaan, että ”Mitä ihmeen hyvää tässä illassa voisi olla?! Mitä ihmeen hyvää voi olla siinä, että kello on 20 ja on pienen pojan kanssa kaupassa (arviolta n. 6-vuotias poika katselee aivan rauhallisena vieressä, ei siis ainakaan lapsen kiukusta tuo epämukavuus johdu)?! Miten voit toivottaa hyvää iltaa, kun tässä ei mitään hyvää ole…?! Miten, miten niin, sanopa miten?!”. Aikansa tästä paasattuaan ja vastausta tivattuaan, hän pitää pienen tauon selvästi odottaen vastausta minulta.
Tähän ryöpytykseen en hölmistyneenä kuitenkaan muuta osaa sanoa, kuin ”Anteeksi, meillä hyvää illan jatkoa toivotus kuuluu hyvään asiakaspalveluun”. Mies lähtee edelleen marmattaen paikalta ja minä jään hölmistyneenä miettimään sitä, että mitä minun todella olisi pitänyt sanoa ja kuinka kaikkia ei sitten voi parhaallakaan taidolla miellyttää.
T: Huoh…
Absurdi aasiakas
Outo ja absurdi tapaus sattui ollessani töissä asuntotoimiston asiakaspalveluneuvojana. Hiljainen kesäpäivä, istun vaihteeksi yksin lasikopissa, ei asiakkaita. Kunnes ovesta työntyy keski-ikäinen mies, ottaa vuoronumeron ja — koska muitakaan ihmisiä ei jonossa ole — suunnistaa eteeni tiskille. Kädessä hänellä on dvd-levy.
Minä: ”Hyvää päivää.”
Aasiakas: (Pyörittelee levyä) ”Löysin tämän tuolta puiston penkiltä.”
M: ”Ahaa?” (Terästäydyn – tässähän on varmaankin mielenkiintoinen uusi asiakaspalvelutilanne.)
A: ”Oli jätetty minulle. Tämä pitäisi saada auki.”
M: ”Vai niin? No, valitettavasti ei onnistu – koneeni ei lue dvd-levyjä.”
A: (pyörittelee levyä edelleen käsissään) ”Tässä on testamentti sisällä. Pitäisi saada auki.”
M: ”Tuota… Voinko katsoa sitä levyä tarkemmin?” (Totean, että dvd-levy on joku mikälie ilmaisjakelu, ja näkyy olevan iso naarmukin keskellä. Epäilys herää mielessäni.)
A: ”Se jätettiin minulle tuonne puiston penkille, ja nyt olisi saatava luettua se testamentti.”
M: ”En voi auttaa, koska valitettavasti tässä tietokoneessa ei ole dvd-asemaa.”
(Katselemme aasiakkaan kanssa toisiamme ihmeissämme.)
A: ”No, onko teille tänne tuotu minulle osoitettua testamenttia?”
M: (Hämääntyneenä katselen ympäri lasikoppia surrealistisen tilanteen pyörteissä.) ”Ei, ei näytä olevan mitään teille osoitettuja lähetyksiä.”
A: ”Vai niin… Kuuluuko täältä ääntä? Minun on luettava tämä testamentti.”
M: ”Ehkä voisivat auttaa teitä tuolla kadun toisella puolen olevassa ATK-liikkeessä?”
A: ”Onko niillä laitteita?”
M: ”Varmasti siellä saavat tuon dvd:n toimimaan.”
A: ”Niin mikä se osoite oli?”
M: ”Kadun toisella puolella.”
Aasiakas tuumailee hetken ja nousee sitten lähteäkseen. Ottaa ennen lähtöä ovella vielä varmuuden vuoksi toisen kerran vuoronumeron. Istun hetken ällistyneenä paikoillani ja repeän sitten nauramaan.
T:asiakaspalveluneuvoja
P.S. Kun kunnassa järkeillään, että mielenterveyspotilaiden avohoito on oivallinen keino säästää, seurauksena on, että poloiset parat toikkaroivat sitten meidän aspa-ihmisten ilona hoitamassa tärkeitä asioitaan.
Myydään me vaan p*skaa
Työskentelen erään kaupan infopisteessä. Meiltä löytyy myös veikkauspiste. Miespuolinen aasiakas tulee paikalle ja rupeaa täyttämään lottokuponkia. Täytettyään sen hän pyörii ympäriinsä.
Kysyn: ”Voinko auttaa?”
Mies kysyy että missä täällä on se veikkauspiste?
Sanon että tässä infopisteen yhteydessä, voin ottaa sen lottokupongin tänne.
Mies sanoo: ”Siis missä??!!!”
Sanon että tässä näin ja ojennan kättä.
Mies: ”Niin mutta mihin mä voin jättää tän lottokupongin??!!!!”
Mies huutaa jo hieman hermostuneena.
Minä: ”Te voitte jättää sen tähän minulle, meillä on tässä veikkauspiste tämän infopisteen yhteydessä.”
Mies hermostuu ja sanoo että ”antaa v*ttu olla, myykää te vaan p*skaa!!!!!”.
Lähtiessään melkein törmää Veikkauksen ständiin.
T:ou nou
