Taskut ommeltu kiinni

Työskentelin myyjänä miestenvaateosastolla eräässä tavarataloketjussa ja myimme osastolla miestenvaatteita laidasta laitaan. Tarjolla oli esimerkiksi pukuja, ulkoilutakkeja, farkkuja ja muita vapaa-ajan vaatteita.

Eräänä päivänä todella pitkä ja kookas mies katseli hieman epätoivoisen näköisenä valkoisia kauluspaitoja ja menin ystävällisesti tarjoamaan apua. Mies oli (onneksi) etsimässä paitaa pojalleen ja tuli vain tarkastamaan valikoimaamme. Asiakas myös kehui valikoimaamme ja kertoi, että on ollut aina tyytyväinen kauppaamme. Näytin muutamia vaihtoehtoja kauluspaidoista ja asiakas alkoi yllättäen rupatella tulevista ylioppilasjuhlista sitä-sun-tätä. Liikkeemme sijaitsee hieman pienemmällä paikkakunnalla, joten asiakkaiden kanssa on helppo tutustua hieman paremmin. Asiakas lähti tyytyväisen oloisena kaupasta ja lupasi palata asiaan kauluspaidan osalta.

Seuraavana päivänä sama asiakas palasi kauppaan ja tervehdin häntä reippaasti ja iloisesti, sillä olimmehan edellisenä päivänä tulleet hyvin juttuun. Aasiakas kuitenkin tällä kertaa oli huonolla tuulella, tempaisi kassista puvun takin ja alkoi huutaa.

Aasiakas: ”Mitäs pelleilyä tämä on?!”
Minä: ”Anteeksi, mitä tarkoitatte?”
A: ”Ostin täältä takin ja tässä on taskut ommeltu kiinni!!”
M: ”Niin, ne on ommeltu jo tehtaalla kiinni, jotta taskut pysyisivät siistimpänä, kun takkia sovitellaan.”
A: ”P*RKELE, miks niitä ei oo avattu mulle?!”
M: ”Anteeksi todella paljon…”
A: ”ÄLÄ SINÄ SIINÄ ALA V*TTUILEMAAN!! ONNEKS EN OSTANU SITÄ KAULUSPAITAA!!”

…ja samalla otin jo ratkojaa esiin ja aloin ratkoa puvun takin taskuja auki. Aasiakas jatkoi huutamista niin kovaa, että se kuului jopa naistenosastolle asti ja alkoi siinä jo hieman pelottaa, että milloinkohan ukko hyppää tiskin yli mukiloimaan.

Asiakas alkoi kovaan ääneen vaatimaan myymäläpäällikköä paikalle ja kun päällikkö saapui, niin asiakkaan huuto vaan jatkui. Ensin hän vaati alennusta puvusta ja sen jälkeen liikkeemme pitäisi kuulemma vielä maksaa parkkimittariin lisää rahaa, sillä asiakas ei ehdi nyt käymään enää ruokaostoksilla. Myymäläpäällikkö kieltäytyi alennuksista viitaten esimerkiksi siihen, että taskut on helppo ratkoa myös itsekin kotona eivätkä kaikki asiakkaat halua niitä missään vaiheessa edes avattavaksi.

Aasiakas: ”Mä haluun et tavaratalopäällikkö soittaa mulle!”
Myymäläpäällikkö: ”Saanko nimenne ja puhelinnumeronne?”
A: ”Ette te mitään nimellä tee!!”
M: ”Selvä, hän soittaa teille huomenna.”
A: ”SE SOITTAA MULLE TÄNÄÄN!”
M: ”Tavaratalopäällikkö soittaa teille huomenna, hän on tänään vielä lomalla.”

Ja kun tavaratalopäällikkö seuraavana päivänä sitten soitti aasiakkaalle, niin aasiakas uhkasi rikosilmoituksella, että ”mitä h*lvettiä te soittelette, tää on kotirauhan rikkomista”.

Sellainen tapaus, että tervetuloa vaan pukuostoksille!

T: aannaa

Ulkopaikkakuntalainen myi rintsikat lapsille

Muutin uudelle paikkakunnalle Länsi-Suomesta Keski-Suomeen. Sain nopeasti työpaikan eräästä vaateliikkeestä, jossa myydään myös alusvaatteita ja olin uudesta työstä innoissani. Harjoitteluaikani meni hyvin, ja ainoa, johon piti kuulemma kiinnittää huomiota, oli lapset ja teinit koruosastolla.

Oli jälleen ihan tavallinen päivä ja viikkasin vaatteita, kun sisään tulee kolme n. 8-10-vuotiasta tyttöä, jotka menevät heti alusvaateosastolle. Seurailin sivusilmällä heidän touhujaan samalla siirtyen tiskille. Työkaverini tuli siihen myös ja juttelimme, kun tytöt tulivat tiskille ostoksiensa kanssa. Jokaisella oli ostoksena erittäin suuret rintaliivit, mutta mikäs minä olen kyseenalaistamaan toisten ostoksia. Kysyin tulevatko rintsikat lahjapakettiin, johon tytöt naurahtivat että ei tietenkään. Tytöt maksoivat ja poistuivat ylväinä liikkeestä.

Menee n. kolme päivää; oli suht hiljainen päivä ja olimme työkaverini kanssa kahdestaan liikkeessä, kun sisään tulee kaksi erittäin vihaista naista. Keskustelu meni jotenkin näin:

Nainen1: ”Kuka teistä myi meidän tytölle rintaliivit?!”
Minä: ”Se olin minä.” (ihmetellen mitä ihmettä nyt tapahtuu)
Nainen2: ”JUMALAUTA LIKKA, MEIDÄN LIKAT OLI OSTANU TÄÄLTÄ RINTALIIVIT! NE ON VASTA LAPSIA! ETTEKÖ TE YHTÄÄN KATSO MITÄ TE ANNATTE LASTEN TÄÄLTÄ OSTAA?!”

Tässä vaiheessa kiroilu ja minun haukkumiseni jatkuu ja yltyy, ja olen aivan ihmeissäni. Yritin selittää, etten valitettavasti voi estää ketään ostamaan mitä he sitten haluavatkaan ostaa; voihan tuote olla lahja, tai saattaa olla esim. siskon/äidin/kaverin ostoksilla. Ja tässä vaiheessa tulee sitten esille se, miksi mainitsin että olen Länsi-Suomesta kotoisin.

Nainen2: ”Mitä sää oikein puhut! Ei sun puheestas ymmärrä yhtään mitää! Mä haluun jonkun paikallisen enkä mitään toispaikkakuntalaishu*raa tänne!! Me halutaan rahat näistä rintaliiveistä takasin!”

Työkaverini: ”Valitettavasti emme voi antaa rahoja takaisin, alusvaatteilla ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta. Kaiken lisäksi rintaliivit ovat tahraiset. Ja nyt, hyvä rouva, te voitte poistua, kun ette selvästikään osaa käyttäytyä.”

Tuli uhkaukset laittaa palautetta ties mihin ja että molemmat olemme huomenna työttömiä, ja toinen heistä heitti rintaliivit päälleni. Itse en niin saanut enää suunvuoroa, olin aika shokissa toisen naisen kommentista. Työkaverikin sanoi ettei puheessani kuule kyllä murretta oikeastaan yhtään, varsinkaan siinä mitä sanoin naiselle.

Myöhemmin saimme kuulla että tämä nainen oli tehnyt kyllä valituksen ulkomaalaisesta myyjästä, joka ei osaa suomea. Nykyään työkaverit kutsuvatkin minua sitten ufoksi.

T: Uusimyyjätär

Ei ne koirat vaan ne omistaja-aasit

Koirat, nuo ihanat karvaturrit joilla on luontaiset tarpeet, sekä aasiakkaat, nuo raivostuttavat idiootit jotka eivät ilmeisesti hallitse yhtään minkäänlaisia käytöstapoja.

Työskentelen ostoskeskuksen palvelumyymälässä ja sisään astelee ilmeisesti veneilyä (ainakin siitä jäätävän rumasta pukeutumisesta päätellen) harrastava aasiakas koiransa kanssa. Katson hetken kummissani koiraa (koiria ostoskeskuksessa?!), mutta kun totean että myymäläpäällikkökin huomasi sen reagoimatta asiaan, annan asian olla.

Kuinkas ollakaan, asiakas ostaa noin 5 euron arvoisen tavaran ja poistuu kohta vaimonsa kanssa tirskuen. Ihmettelen hetken mikä nyt on, mutten vielä tajua asiaa. Noin vartin kuluttua katsastan myymälän kuntoa ja eikös silloin selviä että se saamarin munapää on antanut sen kapisen piskinsä kusta myymälän nurkkaan. Ei jumalauta oikeasti millaista porukkaa. Ei siinä vielä mitään jos koira sattuu kusemaan, sanoo siitä reilusti kassalla. Minä annan rätin ja asiakas pyyhkii niin kaikki ok. Mutta sitten kun tämmöinen idiootti on antanut sen piskin kuseksia suoraan vaateosaston hyllylle ja pitää asiaa vieläpä hauskana.

Lopputulos = n 100e edestä vaatteita roskiin, v*ttuuntuneet myyjät siivoamassa koiran jälkiä, sekä eräs henkilö jonka koira päätyy nähtäessä hyvin helposti rapumertaan syötiksi.

Ei jumalauta tajua mikä ihmisiä riivaa: koira saa kuseksia mihin tykkää ja se on hauskaa, on joo kun se jää muiden siivottavaksi ja heijastuu hävikkiin muutenkin irtisanomisuhan alaisessa myymälässä.

Noh, lohduttakoon se että tyyppi todennäköisesti maksoi kortilla, idiootti kun oli, ja saa itselleen pikapikaa laskun, joka ei ole pieni ja jonka kirjoittaminen tuottaa minulle mitä suurinta nautintoa heti kun saan kaivettua kaverin kortin numeron kassajärjestelmästä.

Onneksi en ole päivittäistavarakaupassa, siellä kuulemma aasiakkaatkin kuseksii lattialle…

T: Vapaata Riistaa

Uudet bikinit, kiitos

Työskentelin erään tavaratalon vaateosastolla, kun nuorehko nainen halusi tulla keskustelemaan ”korvausasioista”. Hän selitti ostaneensa muutamaa viikkoa aiemmin liikkeestämme hiusvärin, joka osoittautui pilaantuneeksi. Väriaine ei ollut vaahdonnut vaan pysyi ”litkuna”, joka valui pois hiuksista. Tästä hiustenvärjäysepisodista nainen antoi tarkan selostuksen. Olin jo monesti keskeyttämässä ja aikeissa selittää, että tämä tosiaan on vaateosasto eikä kempparipuoli, mutta nainen jatkoikin tarinaansa:

Asiakas: ”Niin, otin yhteyttä hiusvärin maahantuojaan, joka jo korvasi väriaineen tililleni.”
Myyjä (hämmentyneenä keskustelun tarkoituksesta): ”No niin, mutta sehän on hienoa…”
Asiakas: ”Niin, mutta kun minä olin jo aiemmin ostanut teiltä täältä bikinit ja ne nyt sitten pilaantuivat siinä värjäyksessä. Haluaisin uudet tilalle hyvitykseksi. Katsoin jo, ettei teillä enää ole niitä samoja, mutta minulle kelpaa kyllä toisenlaisetkin.”

Tämä asiakas ei onneksi suuttunut, vaikka saikin kuulla, ettei todellakaan ole kaupan vastuulla, jos asiakas käyttää uusia bikineitä hiuksia värjätessään… Oli väriaine sitten viallista tai ei. Karmeinta oli, että asiakas aivan todella tuntui uskoneen, että hänelle annetaan ilmaiseksi uudet bikinit.

T: nykyisin jo ex-myyjä

Hädät nro 1, 2, 3… jne

Olemme usein työkavereiden kanssa pohtineet, kuinka tarpeellinen olisi jonkinlainen symboli, joka olemassaolollaan sovituskopin ovessa osoittaisi, että ”tämä ei sitten ole wc”. Olemme törmänneet kyseisessä paikassa kaikkeen mahdolliseen eritteeseen mikä ihmiskehosta irtoaa. Torttu nurkassa; kauniin punainen somiste liimattuna seinään, josta kauhistunut miespuolinen asiakas tuli kertomaan, että tuommoinen tuolla; mällit pyyhittyinä vaatemyttyyn, jonka erehdyin paljain käsin poimimaan lattialta; keltainen puro iloisesti solisemassa käytävällä… Puhumattakaan perinteisestä laatoituksesta… Mutta hätähän ei lue lakia!

T:”pyyhkimään!”