Arkistot ‘Vaatekaupassa’ -kategorialle
Sulkemisaika ja mattimyöhäiset
Olin parin kolmen vuoden ajan töissä vaatekaupassa opintojen ohella. Raivostuttavimpia aasiakkaita olivat 19.55 kauppaan tulevat ja rauhassa kiertelevät. Olen muuten hyvin iloinen ja aspa-henkinen, mutta työaikani päättyy 20.15, siihen mennessä on kaupan oltava siisti ja kassa laskettu, eikä se onnistu jos aasiakas lähtee pihalle vasta 20.30.
Aluksi suljin musiikin 19.45 ja ilmoitin kuuluvalla äänellä, että kauppa suljetaan vartin päästä. 19.50 kerroin, että on aika siirtyä sovittamaan, ja 19.55 ilmoitin sulkevani korttikoneen ja kassan TASAN 20.00.
Siitäkin huolimatta löytyi näitä ”mutku-mun-on-saatava-tää miten-niin-kassa-kiinni kellohan-on-vasta-viis-yli-kaheksan” -urpoja. Kun yksikin sellainen oli soittanut pomolleni ja pomo avautui minulle, sanoin haluavani ylityökorvauksia. Siitä lähtien olen erittäin mielelläni palvellut kaikkia maija- ja mattimyöhäisiä vaikka yhdeksään saakka, koska sain korvauksen tuplana vrt. normituntipalkkaan.
Pian pomoa alkoi sapettamaan maksaa minulle ylitöitä, joten hän käski sulkea ovet vaikka mikä olisi. Näin sain ihan rauhassa ja pelotta (ei tule potkuja/kitinää) ystävällisesti saattaa myöhäisaasiakkaat pihalle tasan 20.00 ja napsauttaa ovet lukkoon. Eikä enää tarvinnut sadatella bussien harvenevaa vuoroväliä. 
T:Maria
MyyjäTÄTI
Työskentelen myyjänä vaatekaupassa ja minulle tuli tässä mieleen eräs hauska tilanne viime kesältä. Vanhemmat olivat tulleet ostamaan 15v. pojalleen pukusettiä konfirmaatiotilaisuutta varten. Mukana oli itse asiassa koko perhe, mutta äiti toimi ”puhemiehenä”. Muu perhe (isä ja pikkusiskot) seurasivat koko ajan vierestä, kun esittelin erilaisia pukuvaihtoehtoja sovitusta varten. Mikä sinänsä oli jo hieman kiusallista ja huvittavaa, kun monta silmäparia tuijottaa silmät pyöreinä ja kuuntelee korvat höröllä kun yritän tehdä työtäni… No, ei siinä vielä mitään. Poika oli jokseenkin tympääntynyt koko puvun hankkimistouhuun ja äiti yritti touhukkaasti tsempata poikaa sovituksen suhteen ja kuuntelemaan tädin neuvoja.. Niin, eli äiti puhui pojalleen minusta koko ajan TÄTINÄ — ei myyjänä! Sen olisi ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut 5-vuotias pikkulapsi, mutta rippikouluikäiselle murrosikäiselle 25-vuotias myyjänainen on täti!! No, en sitten tietenkään sanonut asiasta mitään, vaan päätin olla täti siinä tilanteessa. Kunnes kenkiä sovitellessa äiti sanoi pojalle:
”Menehän istumaan tuohon penkille sedän viereen, istualtaan on helpompi sovittaa”.
Eli toinen aasiakas, noin 30v. mies oli sitten vuorostaan setä. Siinä vaiheessa kyseinen miesaasiakas totesi nauraen, että:
”No nyt pitäs kyllä jo loukkaantua, kun sedäksi haukutaan”.
Siinä vaiheessa repesin… Mutta kaupat tuli tehtyä ja tämä ”täti” sai myytyä pojalle pukukokonaisuuden kenkiä ja solmiota myöten!
T:Tiinu
Tarkeneeko takilla?
Olen työskennellyt useita vuosia opiskelujeni ohessa nuorten vaatekaupassa myyjänä. Olen itsekin ihmetellyt kuinka hyvin olen säästynyt karmeimmilta ja törkeimmiltä asiakkailta (koputtaa puuta) mutta muutamia tapauksia ihan yleisestikin asiakkaiden käyttäytymisestä ja tyhmistä kysymyksistä on jäänyt mieleen.
1) Joka syksy ja alkutalvi, (talvitakkien sesonki) saan käydä läpi seuraavan keskustelun – Asiakas; ”no tarkeneeko tällä takilla nyt sitten ensi talven?”, minä: no sehän tietysti riippuu a) onko yleisestikin kylmää luvassa (ja senhän minä osaan ennustaa) b) asutteko etelässä vai pohjoisessa c) onko ihminen vilukissa vai ”kuumaverinen” – eli hirmu vaikeaa on nyt kyllä sanoa tarkenetteko tuolla ensi talvena (tietysti yritän nämä sanoa aspal-henkisesti).
2) Aivan kamalasti asiakkaat myös käyttävät ostamiaan vaatteita ja yrittävät niitä palauttaa takaisin liikkeeseen- laput vain takaisin kiinni ja kuitti mukaan. Vaatteista kyllä valitettavasti heti näkee onko niitä käytetty vai ei; haju, rypyt polvitaipeissa, lika lahkeensuussa, ja yleensäkin tuote tuntuu ”käytetyltä”… ja siinä sitten ollaan sinisilmäisinä väittämässä vastaan ettei ole käyttänyt tuotetta. Onpa kerran yritetty palauttaa farkkuja, joissa oli kuukautisverta kun side oli tod. näk. pettänyt, ja farkkuja jotka oli itse lyhennetty…
Myöskin se, että vaikka ei olisikaan käyttänyt oikeasti tuotetta mutta kotona poltetaan ja tämä aiheuttaa hirveän röökin hajun vaatteelle, niin ei ymmärretä ettei tuotetta voi palauttaa koska se ei ole myyntikunnossa…
Aspal.ystävääni on jopa uhkailtu asiakkaan korston poikaystävän toimesta, koska ystäväni ei suostunut ottamaan vastaan tytön käytettyjä vaatteita… Pässit!!!
T:julle
Vaatekaupassa työskentelyn iloja
Olen töissä tunnetussa vaatekaupassa ja on muutamia asioita mitkä aasiakkaissamme ärsyttävät suuresti.
- Kun kerran olen työntekijä kaupassa, aasiakas voi kaikessa rauhassa jättää kymmenet rintaliivit ja parit puserot sieväksi mytyksi sovituskopin lattialle. Minä siivoan ne hymyssä suin.
- Sovituskopit ovat oivia roskiksia, siivoan mielelläni karkkikääreet, limppamukit ynnä muut sellaiset pois. Eritoten haluan löytää sovituskopista lasten bikinien yläosan, jolla on ilmeisesti pyyhitty p*rse. Tämän päättelen siitä että vaatteessa on p*skaa. Ah, ihanaa.
- Jos työskentelen kassalla (esim hälytän vaatteita, jolloin kassa on ns. täynnä), aasiakas voi tottakai työntää kaikki 20 vaatekappaletta siihen päälle… Mitä väliä vaikka vieressä tyhjä kassa. Tämä tapahtuu myös kun kassalla ‘viereinen kassa’-lappu
- Ja naiset: opetelkaa rintaliivienne koko! Mikään ei ole sen mukavampaa kuin mennä sovituskoppiin katsomaan asiakkaan päällä olevia liivejä kun asiakas
a) on ylipainoinen ja rinnat roikkuvat polvissa
b) lopetti kainalokarvojen ajelun muutama kymmenen vuotta sitten
c) ei tunne sanaa ‘dödö’.
T:psydak
Hintajuliste väärässä paikassa
Tavaratalon miesten vaateosastolla oli teline, jossa oli takkeja ja housuja, ja hintajuliste ‘miesten takkeja 39,90′. Telineessä olevat housut maksoivat 59,90.
Tulipa sitten kassalta soitto. Kassanhoitaja selitti, että asiakkaalla on täällä housut, joiden hinnaksi kone ilmoittaa 59,90, mutta niiden pitäisi asiakkaan mielestä maksaa 39,90. Kassanhoitajan puheen takaa kuului naisasiakkaan tasainen, kimakka säksätys. Lähdin tarkistamaan osastolta, mikä tuote oli kyseessä, ja ilmoitin kassalle, että kyllä hinta on ihan oikein. Meni hetki ja sama kassa soitti taas, nyt rouvan säksätys oli astetta kovemmalla volyymilla: ”siellä on ISO lappu, ei tämä näin paljon maksa”. Kerroin taas uudestaan saman asian, että housut ovat sen hintaiset kuin kuuluukin, mutta takki on halvempi.
Kolmannella soittokerralla kassa sanoi, että asiakas haluaa myyjän kassalle selittämään, miksi hinta on väärin.
Kun saavuin kassalle, siellä tämä rouva oli lietsonut itsensä kiehumispisteeseen, ja kun kerroin jo kolmannen kerran, miten asian laita on, hän kivahti, että ”kun siellä oli iso lappu, nyt menemme kyllä katsomaan”.
Saavuimme tuon jo legendaariseksi muodostuneen telineen luokse, ja rouva alkoi viittilöidä lappua päin huutaen ”katso nyt, siinä lukee ihan selvästi, että… ‘miesten takki… 39,90′..”. Rouva vaikeni nolona. Sanoin siihen hymyillen, että aivan, siinä tosiaan lukee, että miesten takki.
Kassalla rouva sitten tuhahteli, että myyjä oli laittanut lapun väärään paikkaan. Se tosin sattui sijaitsemaan täsmälleen takkien kohdalla, mutta ei se mitään. Saimmehan makeat naurut työkavereiden kanssa.
T:rättimyyjä
Suomalaiselle naiselle sopivat housut
Olipa kerran espanjalaisessa vaateketjussa:
Aasiakas selaa alehousurekkiä. Hän kysyy ”Hei! Oliskohan muualla kuin tässä alerekissä sellaisia yksiä housuja joita oon teiltä aikaisemmin ostanut?”, johon myyjä vastaa ”millaisetkohan housut on kyseessä?”. Kyseisessä myymälässä on satoja erilaisia housuja joten kyseisten housujen etsiminen vaatii EDES JONKINLAISIA tuntomerkkejä. ”No ne semmoset suomalaiselle vartalolle sopivat housut” asiakas selittää. ”Olikohan housut minkäväriset, -malliset tai -hintaiset?” myyjä kyselee. ”No siis ne semmoiset suomalaiselle vartalolle sopivat, ei liian korkee vyötärö, ei liian matala vyötärö. Eikä liian leveet lahkeet.” ”Eli olisiko kyseessä jokin tämäntapainen housu?” kysyy myyjä ja näyttää tavallisesta mustasta suorasta housusta kapealahkeisempaa versiota. Housuissa on myös aikuiselle naiselle sopiva ”standardi” vyötärönkorkeus, ei siis matala, eikä korkeakaan. ”Juu ei ne ole nuo housut, nuo minulla on” asiakas kertoo. ”Muistuttaako ne näitä housuja jollain tavalla?” myyjä kysyy kärsivällisesti. ”No siis ne suomalaiselle vartalolle sopivat housut, tiedän että teillä on niitä!!” asiakas sanoo tietävän oloisena. Myyjä toistaa asiakkaalle ”jos voisitte ystävällisesti kertoa jotakin näistä housuista niin olisi helpompi löytää ne jos niitä vielä on alesta jäljellä”.
”Tuolla normaalihintaisella puolelta saattaisi löytyä, oletteko katsoneet sieltä?” myyjä ehdottaa. ”Ahaa, siis missä tuolla ne voisivat olla?” asiakas kysyy. ”Tuolla normaalihintaisten puolella on monia housuja ja paha sanoa kun en tiedä mitkä housut on kyseessä että missä juuri teidän etsimät housut ovat, mutta tuollapäin ovat ne normaalihintaiset tuotteet”, myyjä selittää kaikella kunnioituksella. ”Siis voisitko tulla näyttämään missä ne housut siten ovat”, asiakas vaatii. Myyjä kyselee koska asiakas on kyseiset housunsa ostanut, että jospa housut olisivat erästä perussarjaa joka kuuluu myymälän valikoimaan vuodesta toiseen, vaikka muut tuotteet vaihtelevat trendien ja kysynnän mukaan. ”No siis minulla on niitä kahdet ja sitten minulla on nämä ja nämä housut ja nyt minä etsin niitä suomalaiselle vartalolle sopivia, kumma kun et ymmärrä!!!” asiakas tuhahtaa. On se niin itsestään selvää että monesta sadasta eri housusta on myyjän ilman selkeää kuvausta kyseisistä housuista helppo löytää juuri ne housut jotka ovat juuri ne SUOMALAISELLE VARTALOLLE SOPIVAT!
T:ninnipinni
Kirottu?
Työskentelin aikanaan vaateliikkeessä myyjänä. Vastaan on tullut monia hupaisia (ja vähemmän hupaisia) aasiakkaita, mutta muutama vuosi sitten vastaan tuli aasiakkaista ehkä ”parhain”.
Hän asteli kassalle toppaliivin kanssa kysellen sen hintaa. Hintalappua ei ollut, joten tarkistin koneelta hinnan. Aasiakas hyväksyi hinnan ja ilmoitti ostavansa tuotteen. Poistin hälyttimet, pakkasin tuotteen kassiin ja olin aikeissa rahastaa häneltä, kun hän kysyi, saako hän tuotteesta alennusta, koska itse Jumala oli määrännyt hänet ostamaan tuotteen. Hämmästyneenä ilmoitin, että tuote on normaalihintainen, eikä siitä alennusta voi antaa. Aasiakas katsasteli minua, jonka jälkeen ilmoitti, että jos hän ei nyt saa tuotteesta alennusta, tulen kirotuksi ja joudun loppuelämäkseni manalaan. Rauhallisena totesin, ettei alennusta voi tuotteesta antaa, ellei hänellä ole kuponkeja, jotka alennukseen oikeuttaisivat. Tämän jälkeen aasiakas alkoi hiljalleen lausumaan ilmeisesti jonkinlaista manausta, jolla hän minut kiroaa ikuisiksi ajoiksi. Muutaman minuutin päästä tajusin tuijottavani suu auki aasiakasta, joka huusi naama punaisena jotain epäselvää ja käsillään osoitteli suuntaani. Koko myymälän toiminta oli tämän manauksen aikana pysähtynyt, ja lähes joka ikinen asiakas (sekä myyjä) tuijotti naista enemmän tai vähemmän hämillään.
Itse onnistuin kuin onnistuinkin pitämään pokkani koko manailun ajan. Kun aasiakas vihdoinkin lopetti manaamisen, hän poistui myymälästä mitään sanomatta. Kuulemma kävi illalla hakemassa kyseisen toppaliivin, käyttäytyen kuin ei olisi aikaisemmin päivällä edes myymälässä käynyt.
T:bmzu
Hyödyllinen kanta-asiakaskortti
Olen töissä Moda-ketjun vaatekaupassa. Kerran eräs kyrpiintyneen näköinen keski-ikäinen nainen tuli maksamaan poikansa ostokset, kysyin että löytyykö Moda-korttia, nainen vastaa kypsänä että ”joo”, mutta ei tee elettäkään esittääkseen sitä. Kysyvänä sitten katson ja hienovaraisesti sanon että tässä kohtaa voisin tarvita kortin ennen maksutapahtumaa. Nainen katsoo vihaisena ja tiuskaisee että ”En mä sitä käytä kun ei siitä oo mitään hyötyä!!!”. Joo, ei varmaan jos sitä ei koskaan edes käytä…
Nainen tuli vielä samana päivänä n. tunnin päästä takaisin hakemaan varauksessa olevia tuotteita, kysyin todella pirteällä ja iloisella äänellä että ”Löytyykö Moda-korttia?”. Vastauksena oli että ”ei oo”… Hihihihii.
T:Myyjätär
