Arkistot ‘Wanhat witsit’ -kategorialle
Erikoisia maksutapoja
Nakkikioskilla kesätöissä ollessani paikalle saapui lähes päivittäin mies, joka tilasi aina ”ranskalaiset rahalla ja hampurilaisen munalla”. Ekalla kerralla se vähän hymyilytti, mutta kun sen kuuli sen 60 kertaa kesässä, niin hymykin kyllä hyytyi aika tehokkaasti.
T:Snagarilainen
”Jaa, ette juo kahvianne kassatiskillä?”
Minä: ”Juotteko kahvit täällä vai otatteko mukaan?”
Asiakas: ”Ei me täällä juoda vaan tuolla” (osoittaa kassalta asiakastilaan).
AIJAA! Ette siis jää siihen kassalle juomaan, hyvä tieto.
Kysymyksen pointtinahan on se, että mukaan otettu kahvi lyödään eri veroryhmään kuin paikan päällä nautittu. Mutta asiakkaalla on pääintressinä takertua joka sanaan ja vääntää ”hauskaa” puujalka-huumoria. Tämä tapaus on vain yksi tuhansista tarinoista…
T:Nuori Nainen
Vanha vitsi iskee jälleen
Työskentelin yhden kesän myyden mansikoita ja herneitä. Herneiden ostotilanne meni yli puolissa tapauksissa tähän tapaan:
Minä: ”Mitä saisi olla?”
Asiakas: ”Litra herneitä… mutta ei sun nenään!”
Ja minä olin tietenkin kuolla nauruun.
T:Päivis
Niiiin vanha vitsi, osa 11
Myyn työkseni sieniä torilla ja tarjoan niistä ilmaisia maistiaisia ihmisille.
Vähintään 150 kertaa päivässä kuulen saman tokaisun, yleensä aina vanhemman miespuoleisen asiakkaan suusta:
”Mitäs myrkkysieniä tyttö täällä oikein kauppaa, hehheh?!”
Joo, se tosiaan jaksaa aina naurattaa. Olisi varmaan todella hyvää bisnestä jakaa myrkkysienimaistiaisia kansalle…
T:Minea
Niiiin vanha vitsi, osa 10
Kassalla työskennellessäni törmään jos jonkinnäköisiin tyyppeihin. Tämä nimenomainen juttu koskee maksutilannetta, kun asiakas on maksanut, ja kysyn ”haluatko kuittia?”. Siihen asiakkaat vastaavat (voin vannoa että useampi kuin joka toinen) ”sori, ei se mee verotuksessa läpi” tai ”ei verovirasto hyväksyisi sitä kuitenkaan” tai ”ei siitä tuu vähennyksiä”.
Puolitoista vuotta tätä kuunneltuani voin vain ihmetellä miten aina vain jaksan hymyillä tälle vanhalle vitsille…
T:se aina hymyilevä
Niiiin vanha vitsi, osa 9
Kun olin töissä pienessä fotoliikeessä, jossa otettiin myös passikuvia, kuulin harva se päivä asiakkailta (useimmiten miehiltä): ”No kestääkö se kamera nyt, ettei vaan menis lasi rikki kun meikä on niin ruma?”, ”Onko siinä apinasuodin?”.
Heh heh. Niin tosiaan. En jossain vaiheessa jaksanut enää reagoida vitsiin edes säälistä, annoin äijän virnuilla yksinään.
T:jenni
Niiiin vanha vitsi, osa 8
Museolla työskennellessäni kuulin vähintään kolme kertaa viikossa saman lausahduksen, yleensä keski-ikäisen tai vanhemman naishenkilön suusta:
”Myöhä sovitaa tänne hyvin ku ollaan niin museokamaa itsekki”.
Pakko on nauraa. Joka kerta.
T:Susanna
Niiiin vanha vitsi, osa 7
”Pieni lasku ja kaunis hymy kaupan päälle” on yleisin vastaus, kun asiakkaana on n.45-vuotias mieshenkilö, joka mitä luultavimmin on pienen yrityksen pikkupomo.
Ekalla kerralla se saattoi hieman vielä hymyilyttää, mutta kun saman kuulee n.10. kerran, ei tuloksena ole kuin ruma irvistys.
T:Hymy
