Arkistot ‘Yleisesti ärsyttävää’ -kategorialle
Irtokarkkien ihmeellinen maailma
Olen töissä videovuokraamossa, jossa myydään irtokarkkeja. Kerättyäni parin vuoden ajalta tarpeeksi v*ttuuntumista karkinoston haastavasta tapahtumasta puran kaiken nyt tänne.
- EI KÄSIN. Meillä on takuuvarmasti aina tarpeeksi kauhoja jokaiselle a(a)siakkaalle, mutta silti vähintään muutama valopää päivässä menee lähmimään karkkeja likaisin käsin. Haluaisitko sinä syödä karkkeja, joita joku randomspurgu on juuri näpelöinyt? Vai haluatko kenties maksaa sen noin 5-10 €:n suuruisen pussin, joka kerätään karkkipurkin päällimmäisistä karkeista, koska emme halua tarjota niitä enää kenellekään muulle? Aivan. Ääliö. Ja tähän liittyen ne
-KAUHAT. Kyllä, niillä on oma paikkansa, juuri se loota mistä sen otit, joten jaksat varmaankin palauttaa sen sinne. Sitä ei tarvitse jättää purkkiin sisälle, purkkien päälle (josta seuraava ääliö pudottaa sen lattialle ->jipii, tiskiä), videohyllyihin, kassalle, lattialle, tai oikeastaan mihinkään muualle kuin siihen halvatun kauhalaatikkoon. Juuri siihen, missä lukee isolla ”kauhat”. Ja viereinen purkki onkin nimeltään
-”KERÄSITKÖ LIIKAA KARKKIA? Jätä ylimääräiset tähän.” Siis tähän. VAIN tähän. Joskus sattuu arviointivirhe, ei siinä mitään, mutta ne karkit, joita sinä et enää haluakaan, me haluamme takaisin myyntiin. Joten laita ne tähän tiettyyn lootaan. Ei lattialle. Ei johonkin sattumanvaraisesti valittuun karkkipurkkiin, josta sitten itsekseen puhiseva myyjä keräilee niitä savu korvista nousten. Eikä käsin. Kaada tai käytä kauhaa. Ymmärrät varmasti miksi (vaikka aspakokemukseni tästä tietystä liikkeestä sanookin päinvastaista..). Ja kun puhutaan nyt niistä karkeista, joita haluat, niin
- KAIKKI LAADUT OVAT ESILLÄ. Joskus käy niin, että varastolta on tilapäisesti joku lakuvariaatio päässyt loppumaan, mutta jos me jotain tuotetta saamme, niin se takuuvarmasti pistetään esille. Ei hyödytä meitä, teitä eikä ketään jemmailla jotain tiettyä suklaalaatua takahuoneessa ihan vain siksi, että se on teknisesti mahdollista. Kysyä saa toki aina, mutta älä mene omin päin availemaan karkkihyllyjen alla olevia varastolaatikoita. Tunkeudut siinä alueelle, joka ei kuulu sinulle, olet epäkohtelias. Se on varastotilaa, ja aivan samoin, kuin takahuoneeseemme, ei sinulla ole sinne mitään pääsyä. Laatikoilla ei myöskään saa leikkiä, olit sitten aikuinen, tai
-LAPSI. Jokainen ymmärtää, että kerttupetteri 2-vuotta ei ymmärrä vielä ostamisen tai hygienian käsitteitä; se näkee ainoastaan valtavat kasat hyvää karkkia, joita on mukavaa tunkea nassuunsa. Sitä varten sinä olet siellä, nimittäin estämässä omaa lastasi tekemästä tyhmyyksiä. Minun työhöni ei kuulu lastenvahtiminen, mutta jos itse kuljet pää niin syvällä arsessa, ettet huomaa tai välitä siitä, mitä lapsesi tekee, ja minä joudun lastasi ojentamaan, niin karjut minulle aivan turhaan. En tee sitä ilkeyttäni, enkä ole myöskään katkera sovinistinatsi. Olen vain töissä täällä, ja muun ohessa tehtäväni on huolehtia myymälän kunnosta. Sinun tehtäväsi taas on huolehtia siitä, ettei lapsesi kahmi kaksin käsin susupaloja laatikosta, pureskele niitä, ja sylje takaisin. Tähän mennessä en ole saanut yhtäkään vanhempaa maksamaan lastensa aiheuttamia tuhoja, mutta pelasta päiväni ja ole ensimmäinen. Osoita, että maailmassa on vielä oikeudenmukaisuutta jäljellä. Ja vielä viimeinen..
- TÄMÄ ON LIIKEYRITYS, ei seisova pöytä. Sinä maksat, sitten syöt, juurikin siinä järjestyksessä. Jos olen hyvällä päällä, niin voin antaa sinulle maistiaisen jostain uudesta tuotteesta (jolloin on kohteliasta kiittää), mutta et todellakaan saa mennä omin lupinesi safkaamaan jokaista laatua. Sille on oma nimityksensä – varastaminen. Säännöt ovat samat kaikille, vai miltä luulet myymälämme näyttävän, jos jokaisella asiakkaalla olisi lupa syödä itsensä aivan vapaasti täyteen maksamatta. Aivan, olisimme pystyssä noin viikon.
T: Namutäti
Asioilla aasiakas-mummon kanssa
Itsekin olen aspan töissä, mutta nyt on pakko avautua mummostani… Hän nimittäin on yksi pahimmista aaseista (kaikella rakkaudella) mitä tiedän.
Joskus teininä, mummo oli kanssani etsimässä minulle kenkiä… Menimme sitten yhteen liikkeeseen, jossa kaikki myyjät olivat varattuina… Hyvä kun ehdimme astua liikkeeseen sisään, kun mummoni jo kuulutti kovaan ääneen: ”VAI EI TÄÄLLÄ SAA EDES PALVELUA, ME MENEMME MUUALLE!”. Kyllä minua hävetti, kun kaikki kääntyivät katsomaan…
Toinen tapaus, olin silloin vielä pieni: Olimme ostamassa minulle oloasua (sellaista jossa oli paita ja housut samassa pakkauksessa). Sen koon paita oli sopiva, mutta housuista tarvittiin isommat. Niinpä mummoni salakavalasti vaihtoi isommat housut sopivan paidan kanssa samaan, meni kassalle ja tokaisi: ”Äkkiä nyt, on kiire linja-autoon”. Eipä myyjä sitten tarkastanut kokoja, ja näin saimme eriparisen asun. 
Muutenkin mummoni käyttää linja-autoa verukkeena kun pitää päästä jonon ohi… vaikka asuu ihan kävelymatkan päässä.
Lisäksi hän ”maistelee” kaupassa irtokarkkeja, sillä ”kukas nyt sikaa säkissä ostaisi”. Silti hän ei edes osta niitä, koska ei kuulemma syö karkkia.
USKOMATONTA. 
T: vvenla
Ohjeita kauppareissulle
Toimin myyjänä isossa tavaratalossa ja tässä muutamia hyviä vinkkejä kaupassa asioimiseen.
- Pyydäthän apua, jos sitä tarvitset, etkä vain pälyile kulmiesi alta ja valita myöhemmin asiakaspalautteessa kuinka myyjä ei huomioinut sinua vaikka tarvitsit apua.
- Ethän soita suu vaahdoten meille polkupyörästä, jonka olit meiltä ostanut ja ohjauskannatin oli niin löysällä että henki meinasi lähteä. Varsinkaan, jos 2 minuuttia vaahdottuasi saan suunvuoron ja ilmoitan, että kyseistä pyörää ei ole meillä edes myynnissä. Muista myös tässä vaiheessa kiroilla ja lyödä luuri korvaani.
- Valitettavasti en voi sille mitään, että edellinen asiakas halusi niin tarkkaan tietää eri televisiomalleistamme, ja sinä olet joutunut odottamaan ”ainakin puoli tuntia” (todellisuudessa 5 min) rikkinäisen mp3-soittimesi kanssa. Muista myös katsoa minua kuin ruttoista, kun näytän että olet vain painanut väärää nappia ja laite toimii oikein hyvin.
- Yritäthän edes kuunnella, kun annamme sinulle tietoa huolto-/kotiinkuljetus- tai muista asioista, ettei sinun tarvitse soittaa seuraavana päivänä ja kysyä miksei se pesukone tullutkaan vaikka luvattiin. Ei luvattu. Kuuntele.
- Otathan pölypusseja ostamaan tullessasi imuristasi mukaasi muutakin infoa, kuin ”se on semmonen punanen ja aika pieni ja tais maksaa jossain jotain satasen pintaan”. Meillä on n. 30 eri pölypussia ja se legendaarinen ”kyllähän sun pitäis tietää ku oot myyjä” ei toimi tässäkään tilanteessa.
- Ethän odota hymyilevää palvelua, kun pyydät minut avuksesi napsauttamalla sormiasi ja osoittaen jotain tuotetta aloittamalla ”ethän sä näistä varmaan paljoa tiedä, mut…”. Tiedän minä. Sinä ilmeisesti et, kun apua tarvitset.
- Minä en tuo maahan/kuljeta tuotteita, joita kaupassamme myydään. En myöskään tee mainoksia, joita kotiisi saapuu. Ethän siis valita siitä, kuinka minä olen mainostanut jotain tuotetta ja nyt sitä ei olekaan. Kyllä se harmittaa minuakin, että joudun myymään ei-oota, mutta en voi lähteä kamelikaravaanilla hakemaan sitä tiettyä tuotetta, joka meiltä on puuttunut.
- Ethän väitä kivenkovaan, että ”teillä oli lehdessä sellainen ja sellainen tuote, olen ihan varma!”, jos minä tiedän ettei näin ole. Haettuani meidän kauppamme lehden ja näytettyäni sen sinulle, muista todeta ”tää on joku teiän henkilökunnan oma lehti mistä sä olet poistanut sen tuotteen!”. Toki, meillä on takahuoneessa oma pieni lehtipaino, jossa me painamme asiakkaiden kiusaksi eri lehtiä eri tuotteilla. Ihan vain sinun kiusaksesi.
Tässähän näitä nyt alkuun. Lisääkin olisi vaikka kuinka paljon, mutta täytyy lähteä henkisesti valmistautumaan seuraavaan iloiseen työpäivään.
Tervetuloa!
T: Mr. Pitkäpinna
Etukorttien sietämätön keveys
Ensiksi haluan kiittää hienosta palstasta. Seitsemän vuotta tuli toimittua elektroniikkamyyjänä, ja ai että kun olisi jo silloin ollut tämä palsta.
Kaiken kaikkiaan pidin kyllä kovasti työstäni ja jopa aasiakkaista irtosi useammin naurut kuin hampaiden kiristelyt.
Mutta näitä helkkarin bonuskortteja vihasin koko työurani.
Tutuimmaksi tuli sattuneesta syystä tämä Plussa-kortti, kun satuin Keskon leivissä palvelemaan.
Muutamia mietteitä plussa-kortista:
1. Meidän on ihan oikeasti pakko kysyä sitä plussa-korttia maksun yhteydessä. Ei tarvitse ottaa siitä pultteja ja pitää 5 minuutin saarnaa kuola suupielistä valuen, aiheesta ”riistokapitalistit vakoilukortteineen”, jne jne.
Pelkkä ”ei ole” riittää vallan hyvin. Katsos kun se on minulle aivan sama onko sinulla sitä korttia vai ei.
2. Ja voi luoja, jos sitten kerrankin sattuu jättämään sen kysymyksen väliin, niin taas tulee huutia kun ei korttia kysytty: tämähän tarkoittaa sitä, että täällä myyjät ilkeyttään yrittävät pimittää asiakkailta pisteet.
Tämä pätee vielä jostain kummasta syystä kääntäen; Mitä pienempi ostos, sitä suurempi huuto.
Huoh…
3. Niin joo, ja tiedoksi: emme todellakaan pysty ohjaamaan niitä teidän pisteitänne omille tileillemme. Ihan aikuisten oikeasti.
4. Ja kun kerran olet jo huutanut minulle naama punaisena mielipiteesi kaiken maailman humpuukikorteista, niin olisiko liikaa pyydetty että olisi sen verran itsekritiikkiä, ettet tulisi puolen tunnin päästä vaatimaan vaimon plussa-kortin kanssa niitä pisteitä jälkikäteen itsellesi.
Käsittääkseni et ikipäivänä aikonut moiseen korttiin kajota?
5. Ja ei, jos me olemme K-kauppa, niin meillä ei käy silloin esim. Sokkarin etukortti. Ei vaikka kuinka haluaisit sen alennuksen.
6. Me myyjät emme muuten päätä niitä alennuksiakaan mitä näillä korteilla saa. Joten kritiikkiä voi esittää hieman korkeammalle tasolle.
7. Vaikka tuote on nyt Plussa-tarjouksessa, ei se tarkoita sitä että jos olette ostaneet saman tuotteen neljä kuukautta sitten normaalihintaan, että hyvittäisimme erotuksen teille jos näytätte etukorttia nyt.
8. Niin ja se vitsi ”Ei ole kuin miinus-kortti”, on oikeasti ihan hauska lohkaisu — jos sen kuulisi elämänsä aikana vain kerran.
Kerran pääsin kyllä onnistuneesti kuittamaan tuon vitsin takaisin. Tilanne meni kutakuinkin näin:
Oli päivän aikana tullut jo suorastaan poikkeuksellisen monesti kuunneltua tuo vitsi ja mitta alkoi olla täynnä. Sitten tuli tehtyä kaupat erään noin viisikymppisen mieshenkilön kanssa, jonka kanssa mentiin sitten kassalle hoitamaan kaupat loppuun.
Myyjä: ”Oliko plussa-korttia?”
Aasiakas: ”Ei ole kuin tämä miinus-kortti… Heh heh…” (heilutellen pankkikorttia)
M: ”No vedetäänpä sitten miinusten kera.”
(Asiakas ojentaa kortin, jolloin vetäisen kortin mankelin läpi)
M: ”Ja se varsinainen maksu tuli sitten tällä samalla.”
(Jolloin vetäsin kortin uudelleen mankelin läpi… Tässä vaiheessa asiakkaan ilme oli hyvin palkitseva)
Viiden sekunnin hiljaisuuden jälkeen…
A: ”Otitko sä p*rkele multa maksun kaksi kertaa!?”
M: ”Ymmärsin että ostoksista haluttiin ylimääräistä miinusta?”
Ennen kuin asiakas kerkesi sanoa mitään, niin totesin sitten…
M: ”No vitsillähän minä. Ei tuota veloitettu kuin kerran, veloitetun summan voi tarkistaa kuitista. Heh heh…”
Suhteellisen hiljaisena lähti Aasiakas ostostensa kanssa.
Elättelen toivoa, josko ainakaan ko. aasiakas ei enää tuota vitsiä heittäisi.
T: ”Pelkkää miinusta..”
Kuinka kauppakeskuksessa ollaan…
Olen töissä erään suuren kauppakeskuksen huoltomiehenä.
Tässä olisi toivomuslista asiakkaille ja aasiakkaille:
- Koittakaa saada ne tupakantumpit tuhkakuppiin saakka. Ei niitä siihen viereen kannata jättää.
- Roskalaatikko ei ole tuhkakuppi. Heittämällä palavan tupakan tuhkakuppiin voitte aiheuttaa tulipalon.
- Ei, minä en ole päättänyt mihin tuhkakupit pitää sijoittaa. En voi siirtää niitä oven eteen, etteivät kulkuväylät tukkiudu.
- Jos seinässä lukee ”polkupyörien säilytys kielletty”, se myös tarkoittaa sitä. Älä jätä polkupyörääsi siihen tai siirrän sen kauemmas. Ja tuolla tarkoitan ainakin 30m.
- Jos käsken sinun poistua, niin se tarkoittaa sitä. Soitan vartijat, jos en saa sitä mitä haluan.
- Dyykkarit. Jos olen sanonut että roskista ei tongita, niin sitä ei tongita. En tahdo korjata teidän jälkiänne viereisestä porttikongista.
- WC-tilat ovat maksuttomia, mutta ei niitä silti tarvitse rikkoa. Ei se ole paperitelineen syy, jos siellä ei ole paperia. Sen irti repiminen ei auta asiaa. Jos tarvitset kotona WC-tilojen kalusteita, niin osta ne rauta- tai putkiliikkeestä. Ei tarvitse varastaa bidee-suihkuja ja putkia.
- Ei, minä en voi antaa teille ilmaisia parkkilippuja.
- Roskikset on sitä varten, että niihin laitetaan roskia. Älkää siis jättäkö roskia lattialle, rappuun, kaiteille tai korokkeille.
- Jos näet minut hakkaamassa polanteita, niin älä toki tunge autosi kanssa suuhuni.
- Älä jätä huumeneulojasi yleisiin tiloihin.
Näitä noudattamalla päiväni on paljon miellyttävämpi.
T: Pikkarainen
Lukutaito: saa käyttää myös pakkauksiin
Olen töissä eräässä pientavaratalossa tekstiiliosastojen osastonhoitajana. Tiettyjä asioita en vain pysty ymmärtämään:
Jos lakanassa/tyynynliinassa/pussilakanassa/whatever lukee päällä selkeästi ko. tuotteen koko, miksi se on pakko repiä pois banderollista tai pakkauksesta? Eivätkö ihmiset todella tiedä minkä kokoinen on normaali tyynynliina? Onko jotenkin käsittämättömän vaikeaa hahmottaa yhden hengen 150×210cm pussilakanan koko? Jotenkin pystyn ehkä ymmärtämään (mutta en hyväksymään) kuviollisen pussilakanan paketin avaamisen, jos haluaa nähdä miltä lakana näyttää kokonaisuudessaan kuvioituna. Yleensä paketeissa kuitenkin on kuva pedatusta sängystä ko. lakanalla…
Näitä tuotteita on melkeinpä mahdoton taitella takaisin pakkauksiinsa järkevästi -> niitä ei osta kukaan -> pakko myydä alessa/heittää roskiin kun avattujen pakettien sisällöt tippuvat hyllystä likaiselle lattialle pyörimään -> katteet tippuu -> hinnat nousee -> kuuntelen valitusta kauppiaan ahneudesta (joo joo, ei se kaikki hinnannousu tästä asiasta johdu, mutta valittajat voisivat kyllä pistää oman kortensa kekoon hintojen nousun vastustamisessa!).
Sama asia koskee pitkiä kalsareita ja miesten kauluspaitoja. On se kumma miten ei mielikuvitus riitä yhdistämään kuosia ja kokoa, jos juuri siitä IHANASTA kuosista ei ole omaa kokoa mallina, ja on pakko repiä taas paketti auki ja jättää sisältö myttyyn pitkin lattioita ja paketti muoveineen jonnekin hyllyyn lojumaan.
Tässä vaiheessa voisin sanoa, että pidän todellakin osastoillani huolta siitä, että kaikkia kokoja eri valmistajilta on malleina. Joten jos ei oma kapasiteetti riitä mallien katsomiseen, voi pyytää apua myyjältä.
Tuntuu siltä, että ihmiset eivät ymmärrä kaupassa olevien tuotteiden olevan kaupan omaisuutta, ennen kuin ne on maksettu. Ei missään muuallakaan tavalliset ihmiset tuosta vaan riko toisten omaisuutta, miksi se siis on kaupassa sallittua??
T: Francine
Suuri pelikonesalaliitto
Kaikki, jotka ovat työskennelleet kaupassa/kioskissa/baarissa ym. missä on rahapelikoneet, varmasti yhtyvät mielipiteeseeni, että ne ovat myyjän yksi suurimmista v*tutuksen aiheista. Jo pelkästään se ainainen rahanvaihtaminen käy hermoille päivinä, jolloin kolikot on loppu ja jokaisen kanssa saa siitä riidellä.
Olin pitkään töissä huoltoasemalla ja meillä ainakin lähes päivittäin sai kuulla huutoa/kommentteja pelikoneista ja lause ”miten sinä voit nukkua yösi hyvin varastaen/huijaten ihmisiltä rahaa, viet ihmisiltä niiden eläke/säästö/palkka/lomarahat” oli yllättävän yleinen. Niin, jos joku ei vielä ole tiennyt, niin myyjilläkin on kyllä ihan työehtosopimus minkä mukaan maksetaan palkkaa, eikä todellakaan saada esim. sen pelikoneen tuottoja omaan pussiin…
Parhaimman RAY:n salaliittoteorian minulle paljasti eräs vakiasiakkaistamme. Tämä sama herra myös tapasi huutaa usein ja lujaa (ilmeisesti muutaman häviön jälkeen) että ”paina nyt p*rkele tyttö sitä nappia sieltä kun tää ei taas anna mulle mitään”. Juust, joo odota ihan hetki niin minäpä kipaisen laittamassa sinulle täältä pari jättipottia, ihan pieni hetki.
Eräänä iltana sitten häviöputken jälkeen kävin allaolevan keskustelun asiakkaan kanssa:
A: ”Toi kone ei taas antanu mulle mitään, kun tiesi että mä oon voittanu jo…”
M: (tottunut miehen paasaukseen ja jorinaan) ”Jaa jaa, no voi harmi kun ei nyt tullut voittoa.”
A: ”Joo olen tässä miettinyt että miten pitkällä sitä pitäis käydä pelaamassa, että noi ei tajuais että mä oon jo pelannu…”
M: ”Ööö…?!??!!?”
A: ”Niin, mä voitin äsken tuolta S-Marketista pari kymppiä niin nyt toi ei anna mulle voittoja, oiskohan Prisman koneet siinä samassa verkossa?”
M: (mitä h*lvettiä tuo selittää) ?!?!
A: ”Joo kato kun noi koneet tunnistaa ihmisen pelityylin ja viestittää sitten muille koneille, että tää on jo voittanut, että älkää antako sille enempää voittoja tänään. Taidan lähteä kokeilemaan jos naapurikaupungin koneet ei vielä tietäis mun voitosta.”
M: ”…..okei…..hyvää päivänjatkoa?”
Kyllä oli naurussa pidättelemistä, mutta myös aika huolestuttavaa… Joka päivä oppii töissä uusia asioita, itsekään en ollut ennen tätä päivää tiennyt että rahapelikone osaa A) tunnistaa ihmisen pelityylin B) keskustella toisten, toisessa yrityksessä sijaitsevien, rahapelikoneiden kanssa.
Jaksamista kaikille asiakaspalvelutyöhön!
T:rusina
Iän todistamisen vaikeus
Työskentelen kaupan kassalla, ja aika usein joudun kysymään tupakan tai alkoholin ostajalta paperit nuoren iän vuoksi. Yleensä tämä ei tuota mitään ongelmaa. Välillä törmään näihin perinteisiin ”paperit jäi autoon” -selityksiin.
Huvittavinta on kuitenkin se, että minulta on kaksi kertaa (eri ihmiset kyseessä) yritetty ostaa tupakkaa tatuoinnilla!
M: ”Ja tarkistaisin sulta vielä henkkarit.”
A: ”Ei hitto, jäi kotiin.. Mutta mulla on tatuointi! Sain sen 18-vuotislahjaksi.”
M: (pidättelen naurua) ”Käytäntö on kuitenkin se, että ikä tulisi todistaa jollain virallisella asiakirjalla, eikä tatuointi todellakaan ole sellainen.”
A: (hermostuu) ”Mä voin vaikka näyttää sen tatuoinnin, se on olkapäässä! Ei alaikänen edes saa ottaa tatuointia! On mulle muuallakin tällä myyty!!”
Eipä saanut poika tupakkaa tällä kertaa, lupasi tulla takaisin ajokortin kanssa mutta eipä tuota enää sinä päivänä näkynyt.
Joskus on käynyt myös niin, että papereiden kysyminen on suurempi ongelma nuoren henkilön vanhemmille kuin nuorelle itse.
Kassalle tulee kaksi henkilöä peräkkäin, ilmeisesti äiti ja poika. Poika ostaa olutta, kysyn papereita. Pojalle tämä ei ole mikään ongelma ja hän alkaa kiltisti kaivaa ajokorttia lompakostaan. Äiti sen sijaan päättää vetää herneen nenään.
A: ”Kuules, se on minun poika! Kyllä minä tiiän että se on 18, ja kun minä sanon niin kyllä sun pitäis se uskoa. Se on minun poika ja se on 18!”
Just joo. Mistä minä tiedän varmasti että se on hänen poikansa? Ja vaikka tietäisin, se ei poistaisi velvollisuuttani pyytää häntä todistamaan ikäänsä.
En voi myydä alaikäiselle tupakka- tai alkoholituotteita edes vanhempien luvalla. Eikä kenenkään suullinen vakuuttelu nuoren täysi-ikäisyydestä ole yhtään sen pätevämpi todistus iästä kuin olkapäässä oleva tatuointikaan.
T:sally
Loading ...