Arkistot ‘Yleisesti ärsyttävää’ -kategorialle
Jäätelökioskilla
Teini-ikäisenä olin pari kesää töissä jäätelökioskilla ja muutama juttu on jäänyt hyvin mieleen.
- Myyjä on todellakin useimmissa jäätelökioskeissa yksin töissä, joten välillä pääsee syntymään jonoa, jonosta huutelu ei nopeuta työtä pätkän vertaa. Itse voit nopeuttaa jonon kulkua miettimällä tilauksesi ennen luukulle pääsyä!
- Ei, en voi tehdä yhtä palloa monesta eri mausta. Jos haluat eri makuja joudut ostamaan useamman pallon.
- Lapselle ostettu pallo maksaa tasan saman verran kuin aikuisenkin, onhan siinä yhtä paljon jäätelöäkin. Minä en myöskään päätä pallojen kokoa enkä hintoja joten niistä on minulle turha valittaa, jos pidät hintaa liian kalliina, hae jäätelösi kaupasta.
- En voi muistaa kaikkia asiakkaita ja heidän lempijäätelöitään. Eli ”Se perinteinen” ei riitä tilausta tehdessäsi. Myöskin se, että varmistan tilauksesi (varsinkin jos tilaat useamman jäätelön) tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että yritän tehdä työni hyvin ja säästää aikaa, kun en epähuomiossa tee vääriä palloja.
- Kyllä, olen varmasti kuullut jo sataan kertaan kaikki ”huvittavat” (=ällöttävät) vitsit palloista, voit siis säästää ne kerrottavaksi jollekin muulle. Myöskään ei ole sopivaa keski-ikäiseltä mieheltä kysyä pääsisikö ”kauhaisemaan” 15-vuotiasta tyttöä.
- Jos tiputat jäätelösi vahingossa, voin antaa sinulle samanlaisen uuden pallon tilalle, mutta, jos teet sen usein ja tahallasi syötyäsi jo suurimman osan jäätelöstä, saat maksaa normaalin hinnan uudesta jäätelöstäsi.
- Jos olen jo sulkenut kioskin, ei ole sopivaa tulla koputtelemaan ovelle ja vinkumaan että tekisin vielä sinulle jäätelön. Et kai mene kaupankaan takaovelle koputtelemaan kaupan ollessa kiinni.
- Kioskin seinässä on lista jäätelöistä, joita kioskissa on myynnissä. Siitä voit tarkistaa mitä löytyy ettei minun tarvitse tuhlata aikaa niitä sinulle luetellessa. Lista ei kuitenkaan ole siinä sitä varten, että voisit osoittaa että ”otan tuollaisen”, en näe seinän läpi!
- Ja te kaikki vanhemmat, voisitteko ystävällisesti tehdä tilauksen lapsenne puolesta! Myyjä ei todellakaan saa selvää epäselvästä muminasta joka kuuluu jostain tiskin alta.
T: k
Hintaa alas
Työskentelen eräässä erikoismyymälässä, ja noudatan pomoni antamia ohjeita aika tarkasti, varsinkin hintojen puolesta. Kävipä eräs vanhempi herra ostoksilla:
A: ”Haeskelen jälkikasvulle erästä firman X valmistamaa tuotetta.”
M: ”Meillä sattuu olemaan kyseistä tuotetta muutamia kappaleita hyllyssä.”
Löytyy sitten se asiakkaan haluama tuote, ja alkaa se ainainen vikinä hinnasta…
A: ”Tämän hinta on XX,XX €, mut varmaan myyt mulle sen hinnalla ZZ,ZZ €, kun oon teiltä aikaisemminkin ostanu tavaraa?”
M: ”En valitettavasti voi myydä tätä tuotetta alennetulla hinnalla, koska se on vastoin työnantajani ja firman määräyksiä, kyllä minun pitäisi tuo suositushinta siitä saada.”
A: ”No ku tuo firma C myy tätä samaa tuotetta puoleen hintaan…”
Tässä vaiheessa tähdennän asiakkaalle, että olemme ainoa firma koko kaupungissa, joka myy ko. firman tuotteita. Ja asiakas yrittää uudelleen:
A: ”Kyllä minä tiedän tuon suositushintajärjestelmän. Sitä ei ole pakko totella, olenhan ollut itse kauppiaana 50-luvulla. Niin että pudota sitä hintaa.”
M: ”Valitettavasti en voi pudottaa hintaa, koska silloin myynti kyseisen tuotteen kohdalla olisi tappiollista.”
Työnantajani tulee paikalle juuri sopivasti kuulemaan tapahtumaa, lähettää minut asioille, ja toteaa aasiakkaalle, että tuotetta ei voida todellakaan antaa alennettun hintaan, ja jos ei kelpaa, niin aasiakas menköön muualle asioimaan.
Aasiakas uhkaa järjestää minulle potkut ja vetää firman käräjille, mutta työnantajani toteaa aasiakkaalle, että myyjä on seurannut hänen antamiaan ohjeita ja noudattanut niitä.
Aasiakas poistuu ovet paukkuen maksettuaan tuotteesta täyden hinnan.
Mistä näitä aasiakkaita oikein tulee??
T: Myyntitykki neljättä vuotta
Pelikaupan arkea
Olen parikymppinen nainen ja työskentelen pelejä, konsoleita ja tarvikkeita myyvässä liikkeessä.
Vaikka asiakaskunta on yleisesti kohteliaampaa, rauhallisempaa ja kunnioittavaa henkilökohtaistetun palvelun vuoksi kuin esimerkiksi ruokakaupan kassalla, kumpuaa joistakin ihmisistä välillä suorastaan ihastuttavan hirveitä asenteita. Työssäoloni aikana olen huomannut, että aaseja on kahdenlaisia: Niitä, jotka olettavat että aspa tietää kaiken ja on henkilökohtaisesti kokeillut jokaista liikkeen peliä, ja niitä jotka luulevat ettei (nais)aspa voi tietää peleistä alkuunkaan mitään.
Vaikka pelien äärellä työskennellessä ajan mittaan oppiikin tuntemaan sellaisiakin julkaisuja, joita ei välttämättä itse kiinnosta kuitenkaan ostaa ja pelata, osa asiakkaista tuntuu olettavan, että henkilökunta on itse testannut ja läpipelannut ja arvioinut kaikki, mitä valikoimista löytyy. Kun siis puhutaan sadoista ellei yli tuhannesta pelistä eri alustoille, voidaan suoraan verrata siihen, että ruokakaupan kassaa vaadittaisiin henkilökohtaisesti maistamaan jokaista kaupan tuotetta ja osaamaan ulkoa reseptit kaikelle, ja siinäkin menisi tuntuvasti vähemmän aikaa. Tämä on asiakkaalle joskus todella vaikea ymmärtää, kun aspa ei välttämättä osaa kertoa jonkun 12 vuotta vanhan nollabudjetin Playstation-pelin ominaisuuksista ja ylipäänsä onko se hyvä.
Aivan omaa luokkaansa ovat asiakkaat, joiden mielestä naiset eivät jostain ihmeen syystä yksinkertaisesti VOI olla kiinnostuneita muista peleistä kuin The Simsistä, Singstarista ja vaaleanpunaisista, helpoista ”tyttöpeleistä”. Kun se kassan aspaneiti kuitenkin on nelivuotiaasta asti pelannut, voidaan päätellä miten raivostuttavaa on kun asiakas kiilaa (kiireisen) miespuolisen kollegan luokse kysymään, kun eihän nuo naiset näistä tiedä. Sama pätee teknisempiin asioihin kuten konsoleihin ja niiden eroihin ja huoltoon. Jos naisaspan tietämys tulee ilmi, siihen yleensä reagoidaan suurella ihmetyksellä, ja joskus vielä kyseenalaistamisella, että varmaan olet lehdestä lukenut tai poikaystävältä kuullut. Mitä ”miehisempi” peli kyseessä, sitä suurempi hämmästys. Samaan kategoriaan menevät vanhemmat, joiden mielestä tytöille pitää ostaa ihan erilaisia pelejä kuin pojille, jolloin ostoskoriin tuppaa päätymään aliarvioivia, huonosti tuotettuja mielikuvitusleikkipelejä, jotka keskittyvät yleensä vaaleanpunaisiin asioihin ja hoivaamiseen – koska tyttöhän nyt ei VOI innostua Super Mariosta.
Oman päänvaivansa aiheuttavat asiakkaat, jotka ostavat PC-pelejä tietämättä ollenkaan, pystyvätkö heidän kotikoneensa niitä pyörittämään. Kun peleissä on palautusoikeus vain avaamattomina, voi päätellä millainen rumba tästä säännöllisesti syntyy, kun kotipuolen kone onkin kymmenen vuotta vanha nuhapönttö ja pyörittää vielä Windows 98:a, eikä se juuri julkaistu megaluokan sotaräiskintä lähdekään pyörimään. Joillekin tämä tuntuu olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikea asia ymmärtää – sitten vaahdotaan naama punaisena kassalla että enhän minä nyt voinut tietää, en minä niitä tietokoneita osaa käyttää, ja levyhän kävi vain nopeasti koneen sisällä ja meni takaisin koteloon.. Ja silti lukupintaan on ilmestynyt jo hiusnaarmuja, jolloin levyä ei ainakaan voi enää myydä.
Miksi ihmeessä sitten pitää ostella PC-pelejä jos ei osaa konettaan käyttää??? Aspa ei ymmärrä. Asiasta selviäisi niinkin helpolla kuin ottamalla koneen järjestelmänhallinnasta tiedot ylös ja tuomalla ne meille lapulla, jolloin autamme todella mielellämme, mutta ilmeisesti tämäkin on aivan liian vaikeaa.
Todella hyvä tapa piristää aspan päivää on myös lähettää pieni lapsi vanhempiensa puolesta ostoksille liikkeeseen. Kun lapsi sitten ottaakin väärän pelin, kun ei tajua aspalta kysyä neuvoa, kannattaa kotona erehdyksen tultua ilmi ensin avata se (uutena ostettu) peli ja pelata sitä pari päivää ja vasta SITTEN tulla liikkeeseen kuitin kanssa vaatimaan vaihtoa, kun kelmu on jo poistettu ja levyynkin on ilmaantunut sormenjälkiä ja naarmuja vaikka muka ei ole edes koskettu siihen. Juupa juu. Kuinka ollakaan, palautusoikeutta ei tällöin ole, ja silloin oikea tapa menetellä on alkaa raivota naama punaisena ja haukkua aspa täysin osaamattomaksi p*skaksi ja vaatia saada puhua myymäläpäällikön kanssa, kun meillä kusetetaan ihmisiä tieten tahtoen.
Ehkä ensi kerralla kannattaa sitten itse tulla asioimaan eikä lähettää 7-vuotiasta.
Suurkiitos kuitenkin teille kaikille monille asiakkaille, jotka ette epäröi kysyä apua jos mikään mietityttää, käyttäydytte kohteliaasti, käytätte tervettä järkeä ja luette palautusehdot! Teidän takianne jaksan joka päivä hymyillä ja pyrkiä antamaan parasta mahdollista palvelua.
T: Tytönhupakko
”Kyllä mulla on ikää!”
Näitä yleisiä tapauksia, joissa yritellään kovasti todistella olevansa täysi-ikäisiä…
Kassalle tulee alaikäisen näköinen poika, joka haluaa ostaa kaljaa. Kysyn häneltä henkilöllisyystodistusta. Poika: ”Ei nyt tullu mukaan mutta riittääkö se että mulla on autonavaimet?”. Minä siihen sitten totesin että eipä taida riittää ja naurahdin. Poika lähti turhautuneena tuhisten pois ja ostokset jäi kassalle.
Toinen tapaus todisti jälleen uskomatonta älyn rikkautta ja nokkeluutta. Ryhmä mopoikäisiä poikia ovat pelaamassa pelikoneilla. Käyn kysymässä ystävällisesti papereita kaikilta pelaajilta. Yksi niistä sitten tokaisi uhmaavaan sävyyn että ”ei kuule tyttö hyvä tullu papereita mukaan mutta ethän sä mikää poliisi ookaan! Ei mun tartte sulle henkkareita näyttää”. Sanoin että ”kyllä sun nyt vaan tarvii, se on laki joka sanoo ettei alle 15-vuotiaat saa pelata uhkapelejä”. Poika siihen: ”No ei näis kuule mitään uhkaavaa oo näis peleis!”. Nauroin ja sanoin että ”joko sä nyt poistut siitä koneelta tai kaivat ne paperit jostain”. Poika siihen sitten tokaisi että ”mulla on sentään mopokypärä että kyllä senki pitäis sulle kertoo jotain!!”. Tuijotin poikaa ihmeissäni ja kävin sulkemassa koneen.
T: kassatyöntekijä
Irtokarkkien ihmeellinen maailma
Olen töissä videovuokraamossa, jossa myydään irtokarkkeja. Kerättyäni parin vuoden ajalta tarpeeksi v*ttuuntumista karkinoston haastavasta tapahtumasta puran kaiken nyt tänne.
- EI KÄSIN. Meillä on takuuvarmasti aina tarpeeksi kauhoja jokaiselle a(a)siakkaalle, mutta silti vähintään muutama valopää päivässä menee lähmimään karkkeja likaisin käsin. Haluaisitko sinä syödä karkkeja, joita joku randomspurgu on juuri näpelöinyt? Vai haluatko kenties maksaa sen noin 5-10 €:n suuruisen pussin, joka kerätään karkkipurkin päällimmäisistä karkeista, koska emme halua tarjota niitä enää kenellekään muulle? Aivan. Ääliö. Ja tähän liittyen ne
-KAUHAT. Kyllä, niillä on oma paikkansa, juuri se loota mistä sen otit, joten jaksat varmaankin palauttaa sen sinne. Sitä ei tarvitse jättää purkkiin sisälle, purkkien päälle (josta seuraava ääliö pudottaa sen lattialle ->jipii, tiskiä), videohyllyihin, kassalle, lattialle, tai oikeastaan mihinkään muualle kuin siihen halvatun kauhalaatikkoon. Juuri siihen, missä lukee isolla ”kauhat”. Ja viereinen purkki onkin nimeltään
-”KERÄSITKÖ LIIKAA KARKKIA? Jätä ylimääräiset tähän.” Siis tähän. VAIN tähän. Joskus sattuu arviointivirhe, ei siinä mitään, mutta ne karkit, joita sinä et enää haluakaan, me haluamme takaisin myyntiin. Joten laita ne tähän tiettyyn lootaan. Ei lattialle. Ei johonkin sattumanvaraisesti valittuun karkkipurkkiin, josta sitten itsekseen puhiseva myyjä keräilee niitä savu korvista nousten. Eikä käsin. Kaada tai käytä kauhaa. Ymmärrät varmasti miksi (vaikka aspakokemukseni tästä tietystä liikkeestä sanookin päinvastaista..). Ja kun puhutaan nyt niistä karkeista, joita haluat, niin
- KAIKKI LAADUT OVAT ESILLÄ. Joskus käy niin, että varastolta on tilapäisesti joku lakuvariaatio päässyt loppumaan, mutta jos me jotain tuotetta saamme, niin se takuuvarmasti pistetään esille. Ei hyödytä meitä, teitä eikä ketään jemmailla jotain tiettyä suklaalaatua takahuoneessa ihan vain siksi, että se on teknisesti mahdollista. Kysyä saa toki aina, mutta älä mene omin päin availemaan karkkihyllyjen alla olevia varastolaatikoita. Tunkeudut siinä alueelle, joka ei kuulu sinulle, olet epäkohtelias. Se on varastotilaa, ja aivan samoin, kuin takahuoneeseemme, ei sinulla ole sinne mitään pääsyä. Laatikoilla ei myöskään saa leikkiä, olit sitten aikuinen, tai
-LAPSI. Jokainen ymmärtää, että kerttupetteri 2-vuotta ei ymmärrä vielä ostamisen tai hygienian käsitteitä; se näkee ainoastaan valtavat kasat hyvää karkkia, joita on mukavaa tunkea nassuunsa. Sitä varten sinä olet siellä, nimittäin estämässä omaa lastasi tekemästä tyhmyyksiä. Minun työhöni ei kuulu lastenvahtiminen, mutta jos itse kuljet pää niin syvällä arsessa, ettet huomaa tai välitä siitä, mitä lapsesi tekee, ja minä joudun lastasi ojentamaan, niin karjut minulle aivan turhaan. En tee sitä ilkeyttäni, enkä ole myöskään katkera sovinistinatsi. Olen vain töissä täällä, ja muun ohessa tehtäväni on huolehtia myymälän kunnosta. Sinun tehtäväsi taas on huolehtia siitä, ettei lapsesi kahmi kaksin käsin susupaloja laatikosta, pureskele niitä, ja sylje takaisin. Tähän mennessä en ole saanut yhtäkään vanhempaa maksamaan lastensa aiheuttamia tuhoja, mutta pelasta päiväni ja ole ensimmäinen. Osoita, että maailmassa on vielä oikeudenmukaisuutta jäljellä. Ja vielä viimeinen..
- TÄMÄ ON LIIKEYRITYS, ei seisova pöytä. Sinä maksat, sitten syöt, juurikin siinä järjestyksessä. Jos olen hyvällä päällä, niin voin antaa sinulle maistiaisen jostain uudesta tuotteesta (jolloin on kohteliasta kiittää), mutta et todellakaan saa mennä omin lupinesi safkaamaan jokaista laatua. Sille on oma nimityksensä – varastaminen. Säännöt ovat samat kaikille, vai miltä luulet myymälämme näyttävän, jos jokaisella asiakkaalla olisi lupa syödä itsensä aivan vapaasti täyteen maksamatta. Aivan, olisimme pystyssä noin viikon.
T: Namutäti
Asioilla aasiakas-mummon kanssa
Itsekin olen aspan töissä, mutta nyt on pakko avautua mummostani… Hän nimittäin on yksi pahimmista aaseista (kaikella rakkaudella) mitä tiedän.
Joskus teininä, mummo oli kanssani etsimässä minulle kenkiä… Menimme sitten yhteen liikkeeseen, jossa kaikki myyjät olivat varattuina… Hyvä kun ehdimme astua liikkeeseen sisään, kun mummoni jo kuulutti kovaan ääneen: ”VAI EI TÄÄLLÄ SAA EDES PALVELUA, ME MENEMME MUUALLE!”. Kyllä minua hävetti, kun kaikki kääntyivät katsomaan…
Toinen tapaus, olin silloin vielä pieni: Olimme ostamassa minulle oloasua (sellaista jossa oli paita ja housut samassa pakkauksessa). Sen koon paita oli sopiva, mutta housuista tarvittiin isommat. Niinpä mummoni salakavalasti vaihtoi isommat housut sopivan paidan kanssa samaan, meni kassalle ja tokaisi: ”Äkkiä nyt, on kiire linja-autoon”. Eipä myyjä sitten tarkastanut kokoja, ja näin saimme eriparisen asun. 
Muutenkin mummoni käyttää linja-autoa verukkeena kun pitää päästä jonon ohi… vaikka asuu ihan kävelymatkan päässä.
Lisäksi hän ”maistelee” kaupassa irtokarkkeja, sillä ”kukas nyt sikaa säkissä ostaisi”. Silti hän ei edes osta niitä, koska ei kuulemma syö karkkia.
USKOMATONTA. 
T: vvenla
Ohjeita kauppareissulle
Toimin myyjänä isossa tavaratalossa ja tässä muutamia hyviä vinkkejä kaupassa asioimiseen.
- Pyydäthän apua, jos sitä tarvitset, etkä vain pälyile kulmiesi alta ja valita myöhemmin asiakaspalautteessa kuinka myyjä ei huomioinut sinua vaikka tarvitsit apua.
- Ethän soita suu vaahdoten meille polkupyörästä, jonka olit meiltä ostanut ja ohjauskannatin oli niin löysällä että henki meinasi lähteä. Varsinkaan, jos 2 minuuttia vaahdottuasi saan suunvuoron ja ilmoitan, että kyseistä pyörää ei ole meillä edes myynnissä. Muista myös tässä vaiheessa kiroilla ja lyödä luuri korvaani.
- Valitettavasti en voi sille mitään, että edellinen asiakas halusi niin tarkkaan tietää eri televisiomalleistamme, ja sinä olet joutunut odottamaan ”ainakin puoli tuntia” (todellisuudessa 5 min) rikkinäisen mp3-soittimesi kanssa. Muista myös katsoa minua kuin ruttoista, kun näytän että olet vain painanut väärää nappia ja laite toimii oikein hyvin.
- Yritäthän edes kuunnella, kun annamme sinulle tietoa huolto-/kotiinkuljetus- tai muista asioista, ettei sinun tarvitse soittaa seuraavana päivänä ja kysyä miksei se pesukone tullutkaan vaikka luvattiin. Ei luvattu. Kuuntele.
- Otathan pölypusseja ostamaan tullessasi imuristasi mukaasi muutakin infoa, kuin ”se on semmonen punanen ja aika pieni ja tais maksaa jossain jotain satasen pintaan”. Meillä on n. 30 eri pölypussia ja se legendaarinen ”kyllähän sun pitäis tietää ku oot myyjä” ei toimi tässäkään tilanteessa.
- Ethän odota hymyilevää palvelua, kun pyydät minut avuksesi napsauttamalla sormiasi ja osoittaen jotain tuotetta aloittamalla ”ethän sä näistä varmaan paljoa tiedä, mut…”. Tiedän minä. Sinä ilmeisesti et, kun apua tarvitset.
- Minä en tuo maahan/kuljeta tuotteita, joita kaupassamme myydään. En myöskään tee mainoksia, joita kotiisi saapuu. Ethän siis valita siitä, kuinka minä olen mainostanut jotain tuotetta ja nyt sitä ei olekaan. Kyllä se harmittaa minuakin, että joudun myymään ei-oota, mutta en voi lähteä kamelikaravaanilla hakemaan sitä tiettyä tuotetta, joka meiltä on puuttunut.
- Ethän väitä kivenkovaan, että ”teillä oli lehdessä sellainen ja sellainen tuote, olen ihan varma!”, jos minä tiedän ettei näin ole. Haettuani meidän kauppamme lehden ja näytettyäni sen sinulle, muista todeta ”tää on joku teiän henkilökunnan oma lehti mistä sä olet poistanut sen tuotteen!”. Toki, meillä on takahuoneessa oma pieni lehtipaino, jossa me painamme asiakkaiden kiusaksi eri lehtiä eri tuotteilla. Ihan vain sinun kiusaksesi.
Tässähän näitä nyt alkuun. Lisääkin olisi vaikka kuinka paljon, mutta täytyy lähteä henkisesti valmistautumaan seuraavaan iloiseen työpäivään.
Tervetuloa!
T: Mr. Pitkäpinna
Etukorttien sietämätön keveys
Ensiksi haluan kiittää hienosta palstasta. Seitsemän vuotta tuli toimittua elektroniikkamyyjänä, ja ai että kun olisi jo silloin ollut tämä palsta.
Kaiken kaikkiaan pidin kyllä kovasti työstäni ja jopa aasiakkaista irtosi useammin naurut kuin hampaiden kiristelyt.
Mutta näitä helkkarin bonuskortteja vihasin koko työurani.
Tutuimmaksi tuli sattuneesta syystä tämä Plussa-kortti, kun satuin Keskon leivissä palvelemaan.
Muutamia mietteitä plussa-kortista:
1. Meidän on ihan oikeasti pakko kysyä sitä plussa-korttia maksun yhteydessä. Ei tarvitse ottaa siitä pultteja ja pitää 5 minuutin saarnaa kuola suupielistä valuen, aiheesta ”riistokapitalistit vakoilukortteineen”, jne jne.
Pelkkä ”ei ole” riittää vallan hyvin. Katsos kun se on minulle aivan sama onko sinulla sitä korttia vai ei.
2. Ja voi luoja, jos sitten kerrankin sattuu jättämään sen kysymyksen väliin, niin taas tulee huutia kun ei korttia kysytty: tämähän tarkoittaa sitä, että täällä myyjät ilkeyttään yrittävät pimittää asiakkailta pisteet.
Tämä pätee vielä jostain kummasta syystä kääntäen; Mitä pienempi ostos, sitä suurempi huuto.
Huoh…
3. Niin joo, ja tiedoksi: emme todellakaan pysty ohjaamaan niitä teidän pisteitänne omille tileillemme. Ihan aikuisten oikeasti.
4. Ja kun kerran olet jo huutanut minulle naama punaisena mielipiteesi kaiken maailman humpuukikorteista, niin olisiko liikaa pyydetty että olisi sen verran itsekritiikkiä, ettet tulisi puolen tunnin päästä vaatimaan vaimon plussa-kortin kanssa niitä pisteitä jälkikäteen itsellesi.
Käsittääkseni et ikipäivänä aikonut moiseen korttiin kajota?
5. Ja ei, jos me olemme K-kauppa, niin meillä ei käy silloin esim. Sokkarin etukortti. Ei vaikka kuinka haluaisit sen alennuksen.
6. Me myyjät emme muuten päätä niitä alennuksiakaan mitä näillä korteilla saa. Joten kritiikkiä voi esittää hieman korkeammalle tasolle.
7. Vaikka tuote on nyt Plussa-tarjouksessa, ei se tarkoita sitä että jos olette ostaneet saman tuotteen neljä kuukautta sitten normaalihintaan, että hyvittäisimme erotuksen teille jos näytätte etukorttia nyt.
8. Niin ja se vitsi ”Ei ole kuin miinus-kortti”, on oikeasti ihan hauska lohkaisu — jos sen kuulisi elämänsä aikana vain kerran.
Kerran pääsin kyllä onnistuneesti kuittamaan tuon vitsin takaisin. Tilanne meni kutakuinkin näin:
Oli päivän aikana tullut jo suorastaan poikkeuksellisen monesti kuunneltua tuo vitsi ja mitta alkoi olla täynnä. Sitten tuli tehtyä kaupat erään noin viisikymppisen mieshenkilön kanssa, jonka kanssa mentiin sitten kassalle hoitamaan kaupat loppuun.
Myyjä: ”Oliko plussa-korttia?”
Aasiakas: ”Ei ole kuin tämä miinus-kortti… Heh heh…” (heilutellen pankkikorttia)
M: ”No vedetäänpä sitten miinusten kera.”
(Asiakas ojentaa kortin, jolloin vetäisen kortin mankelin läpi)
M: ”Ja se varsinainen maksu tuli sitten tällä samalla.”
(Jolloin vetäsin kortin uudelleen mankelin läpi… Tässä vaiheessa asiakkaan ilme oli hyvin palkitseva)
Viiden sekunnin hiljaisuuden jälkeen…
A: ”Otitko sä p*rkele multa maksun kaksi kertaa!?”
M: ”Ymmärsin että ostoksista haluttiin ylimääräistä miinusta?”
Ennen kuin asiakas kerkesi sanoa mitään, niin totesin sitten…
M: ”No vitsillähän minä. Ei tuota veloitettu kuin kerran, veloitetun summan voi tarkistaa kuitista. Heh heh…”
Suhteellisen hiljaisena lähti Aasiakas ostostensa kanssa.
Elättelen toivoa, josko ainakaan ko. aasiakas ei enää tuota vitsiä heittäisi.
T: ”Pelkkää miinusta..”
