- EI KÄSIN. Meillä on takuuvarmasti aina tarpeeksi kauhoja jokaiselle a(a)siakkaalle, mutta silti vähintään muutama valopää päivässä menee lähmimään karkkeja likaisin käsin. Haluaisitko sinä syödä karkkeja, joita joku randomspurgu on juuri näpelöinyt? Vai haluatko kenties maksaa sen noin 5-10 €:n suuruisen pussin, joka kerätään karkkipurkin päällimmäisistä karkeista, koska emme halua tarjota niitä enää kenellekään muulle? Aivan. Ääliö. Ja tähän liittyen ne

-KAUHAT. Kyllä, niillä on oma paikkansa, juuri se loota mistä sen otit, joten jaksat varmaankin palauttaa sen sinne. Sitä ei tarvitse jättää purkkiin sisälle, purkkien päälle (josta seuraava ääliö pudottaa sen lattialle ->jipii, tiskiä), videohyllyihin, kassalle, lattialle, tai oikeastaan mihinkään muualle kuin siihen halvatun kauhalaatikkoon. Juuri siihen, missä lukee isolla ”kauhat”. Ja viereinen purkki onkin nimeltään

-”KERÄSITKÖ LIIKAA KARKKIA? Jätä ylimääräiset tähän.” Siis tähän. VAIN tähän. Joskus sattuu arviointivirhe, ei siinä mitään, mutta ne karkit, joita sinä et enää haluakaan, me haluamme takaisin myyntiin. Joten laita ne tähän tiettyyn lootaan. Ei lattialle. Ei johonkin sattumanvaraisesti valittuun karkkipurkkiin, josta sitten itsekseen puhiseva myyjä keräilee niitä savu korvista nousten. Eikä käsin. Kaada tai käytä kauhaa. Ymmärrät varmasti miksi (vaikka aspakokemukseni tästä tietystä liikkeestä sanookin päinvastaista..). Ja kun puhutaan nyt niistä karkeista, joita haluat, niin

- KAIKKI LAADUT OVAT ESILLÄ. Joskus käy niin, että varastolta on tilapäisesti joku lakuvariaatio päässyt loppumaan, mutta jos me jotain tuotetta saamme, niin se takuuvarmasti pistetään esille. Ei hyödytä meitä, teitä eikä ketään jemmailla jotain tiettyä suklaalaatua takahuoneessa ihan vain siksi, että se on teknisesti mahdollista. Kysyä saa toki aina, mutta älä mene omin päin availemaan karkkihyllyjen alla olevia varastolaatikoita. Tunkeudut siinä alueelle, joka ei kuulu sinulle, olet epäkohtelias. Se on varastotilaa, ja aivan samoin, kuin takahuoneeseemme, ei sinulla ole sinne mitään pääsyä. Laatikoilla ei myöskään saa leikkiä, olit sitten aikuinen, tai

-LAPSI. Jokainen ymmärtää, että kerttupetteri 2-vuotta ei ymmärrä vielä ostamisen tai hygienian käsitteitä; se näkee ainoastaan valtavat kasat hyvää karkkia, joita on mukavaa tunkea nassuunsa. Sitä varten sinä olet siellä, nimittäin estämässä omaa lastasi tekemästä tyhmyyksiä. Minun työhöni ei kuulu lastenvahtiminen, mutta jos itse kuljet pää niin syvällä arsessa, ettet huomaa tai välitä siitä, mitä lapsesi tekee, ja minä joudun lastasi ojentamaan, niin karjut minulle aivan turhaan. En tee sitä ilkeyttäni, enkä ole myöskään katkera sovinistinatsi. Olen vain töissä täällä, ja muun ohessa tehtäväni on huolehtia myymälän kunnosta. Sinun tehtäväsi taas on huolehtia siitä, ettei lapsesi kahmi kaksin käsin susupaloja laatikosta, pureskele niitä, ja sylje takaisin. Tähän mennessä en ole saanut yhtäkään vanhempaa maksamaan lastensa aiheuttamia tuhoja, mutta pelasta päiväni ja ole ensimmäinen. Osoita, että maailmassa on vielä oikeudenmukaisuutta jäljellä. Ja vielä viimeinen..

- TÄMÄ ON LIIKEYRITYS, ei seisova pöytä. Sinä maksat, sitten syöt, juurikin siinä järjestyksessä. Jos olen hyvällä päällä, niin voin antaa sinulle maistiaisen jostain uudesta tuotteesta (jolloin on kohteliasta kiittää), mutta et todellakaan saa mennä omin lupinesi safkaamaan jokaista laatua. Sille on oma nimityksensä – varastaminen. Säännöt ovat samat kaikille, vai miltä luulet myymälämme näyttävän, jos jokaisella asiakkaalla olisi lupa syödä itsensä aivan vapaasti täyteen maksamatta. Aivan, olisimme pystyssä noin viikon.

T: Namutäti

Nainen, n. 40v tulee kolmen poikansa kanssa koppiin.

Nainen: ”Hei, täältäkö saa niitä ilmaisia 2pv rannekkeita alle 10-vuotiaille?”
Minä: ”Kyllä vain, olisiko teillä lastenne kela-kortit tai jokin muu vastaava todistus, josta näkisi heidän iät?”

*kaivaa laukusta kela-kortit ja ojentaa ne minulle*

M: ”Kaksi muuta poikaasi saavat kyllä rannekkeet, mutta tuo kolmas poikasi on täyttänyt jo 10 vuotta.”
N: ”Niin on.” *sanoen kuin ei huomioisi asiaa ollenkaan, ja pyytää lapsiaan ojentamaan kätensä rannekkeita varten*
M: ”Niin, siis kaksi muuta poikaasi saavat rannekkeet mutta hän (nyökätessäni 10 vuotta täyttäneen suuntaan) ei valitettavasti saa, kun infossa luki, että vain ALLE 10-vuotiaat saavat ilmaiseksi rannekkeet.”
N: ”No mutta hänhän on juuri kymmenen!”
M: ”Nimenomaan. Hänen pitäisi olla NUOREMPI kuin kymmenen vuotta, jotta saisi ilmaisen sisäänpääsyn.”
N: ”No mutta festareiden sivuilla luki että alle 10-vuotiaat ilmaiseksi, sehän tarkoittaa että 10-vuotiaat pääsevät myös ilmaiseksi!”

(ja jonoahan alkoi jo kasaantumaan kopin ulkopuolelle)

M: ”Valitettavasti olette käsittäneet väärin. Alle 10 tarkoittaa alle 10. Se ei tarkoita 10 täyttänyttä, tai yli 10-vuotiasta.”
N: ”Minä kyllä tahdon työvastaavasi paikalle! Minä en maksa 10-vuotiaan lipusta senttiäkään!”

Hain sitten vastaavani ja heidän pitkän väittelynsä jälkeen kuulin kun nainen kitisi: ”Teidän pitäisi kyllä laittaa selkeämmät ohjeet nettisivuillenne!”

T: niksu

Aasiakas: ”Minnekäs teidän baarijakkaranne ovat kadonneet?”
Tarjoilija: ”Meillä ei minun tietääkseni ole baarijakkaroita ollutkaan.” (baari on ollut pystyssä 20 vuotta ja olen työskennellyt siellä n. 2 vuotta)
A: ”No kyllähän tyttö muuten on ollut.”
T: ”On toki saattanut olla joskus ennen kuin olen työskennellyt täällä, mutta ei ainakaan pariin vuoteen.”
A: (kiivastuneena) ”Oli ainakin viime talvena!”
T: (ystävällisesti) ”Ei ollut viime talvena.”
A: ”Kuulepas kakara, älä intä vastaan sillä ASIAKAS ON AINA OIKEASSA! Äläkä yhtään yritä esittää, että olisit ollut täällä kauempaa kuin yhden kuukauden…”

Siis mitä ihmettä? Myönnän, että olisin voinut toki hyvin myönnelläkin asiakasta tässä tilanteessa, jotta hän olisi voinut olla paremmalla mielin. Mutta voi herranjumala…

Tilanne jatkuu kun viereen tulee toinen asiakas kysymään tietä; neuvon hänelle tietä kun samalla tämä edellinen aasiakas puhuu päälleni taukoamatta…

Lopuksi vielä:

A: ”Tiedätkö sinä milloin tuosta vastapäätä on kaadettu ne puut?”
T: ”En kyllä osaa vastata.”
A: ”NIINPÄ! Sinä et tiedä yhtään mitään!!”

T: Irina

Meillä oli n. 35-vuotias naisasiakas, joka oli tunnettu hankalasta ja ylimielisestä asenteestaan kassoja kohtaan. Hän oli aina viimeisen päälle pukeutunut ja meikattu, mutta hyvistä tavoista ei ollut tietoakaan.

Kerran hän paukkasi liikkeeseen heristäen tankkauskuittia kädessään: ”Miksi toi toinen asiakas sai samalla summalla enemmän bensaa?”

Olin vähän h-moilasena että mitäs nyt, ja pyysin näyttämään kuitin. Nainen oli tankannut automaattimittarilta 20 eurolla tietyn litramäärän ysivitosta.

Toinen naisasiakas oli tankannut viereiseltä automaatilta myös 20 eurolla polttoainetta, mutta hänen litramääränsä oli kuitin mukaan suurempi.

Arvata saattaa, että tämä ko. huonosti käyttäytyvä aasiakas oli HYVIN vihainen!

Ihmettelimme hetken, että miten näin voi olla, kunnes tajusin tämän tuntemattoman asiakkaan tankanneen dieseliä, jonka litrahinta on siis paljon halvempi kuin bensan.

Huomautin virne naamallani asiasta vauhkoontuneelle aasiakkaallemme, jolloin hän nolostui ihan silminnähden ja painui ovesta ulos.

Jälkeenpäin v*tutti se, että ensin astutaan liikkeeseen maailmanomistajan elkein kuittia heristäen ja syytetään aspaa huijaamisesta ym. ennen kuin vaivaudutaan selvittämään asia, eikä sitten oman virheen paljastuttua osata edes pahoitella. Toivottavasti muija muistaa tapauksen lopun ikäänsä ja miettii, ennen kuin lähtee seuraavan kerran v*ttuilemaan viattomille myyjille.

T: huoltsikan neiti

Juttu lähti siitä kun esimies soitti minulle kotiin, että voitko äkkiä lähteä keikalle, koska yksi kuljettaja ei ollut lähtenyt töihin. Pistin vaatteet nopeasti päälle, mutta vaikka ei aikaa mennyt kuin 20 min kun olin työmaalla, oli homma jo hieman myöhäistä, toinen auto oli jo lastaamassa. Mutta pari ihmistä oli todella vihaisia, heidän pitää olla Helsingissä ajoissa, eikä tällä lastaamassa olleella vuoroautolla ehtisi.

Joten, otin pienemmän auton ja hain ihmiset kyytiin; toisella oli kiire leikkaukseen, toisella oikeuteen. Kuitenkin olen nopeampi kuin vuoroauto.

Sitten matkalla alkoi juttelu; vanhempi rouva turkki päällä antoi hyvin selvästi kuvan siitä, että on rahaa millä mällätä. Kirurgin leski ja kuinka hän omisti sitä sun tätä. Rodunjalostuskin käytiin ihmisissä läpi, hänen mielestään diabeetikot tms. ei saisi tehdä lapsia, jne.. Selvisi sitten leikkauksen luonnekin, rouva oli menossa kokovartalon rasvaimuun, hinta 13000 €. Sitten iski se kaikkein hurjin homma, rouva alkoi vaatimaan 14.70 €:n lipun hintaa takaisin, koska linja-auto ei ollut tullut!! Yritin selittää, että rouva pääsee nyt ihan ajoissa ja miltei yksityiskyydillä perille, mutta se ei käynyt.

KORVAUS PITÄÄ SAADA KUN LINJA-AUTO EI TULLUT!!!

Huomattakoon, että tämä toinen oikeuteen menevä henkilö oli hyvin tyytyväinen, hänelle ei tullut vahinkoa, uskoisin hänenkin olleen hieman hämillään rouvan käytöksestä ja ajatusmaailmasta.

Rouva käyttää 13000 euroa rasvaimuun ja vaatii kovasti 14.70 euroa firmalta takaisin, koska HÄN ei päässyt sillä linja-autolla kuin halusi, vaikka korvaava kyyti oli ajoissa perillä.

Sitten, ihan yleisesti arvoisat lukijat. Jos teillä on tärkeä meno, tms… Älkää jättäkö sitä viimeisen mahdollisen bussin varaan… Tekninen vika tai muu syy voi iskeä, ja sitten on ongelma.

T: Bussiketku

Olimme vielä syömässä, kun kanttisseurue oli pyytänyt laskun ja joululahjoja henkilökunnalle vienyt rouva sanoi tarjoilijalle: ”Näkyväthän joululahjamme kuittialennuksessa?”

T: nica

Olin puhelimen soidessa ottanut soittajan numeron ylös. Tämä siis siksi, jos puhelun jälkeen tulisikin vielä jotain asiaa soittajalle. Noh, etsin numeron netistä ja löysin liittymän käyttäjän nimen ja osoitteen, joiden perusteella etsin tätä pikkupoikaa asiakkaistamme. Löysin samannimisen ihmisen samalla osoitteella asiakasrekisteristämme. Kävi ilmi, että poika on 9-vuotias.

Päätin antaa mukulalle pienen opetuksen. Soitin pikkupojalle takaisin. Puhelin hälytti ja hälytti ja hälytti. Vihdoin toisessa päässä vastattiin. Epävarma lapsen ääni vastasi…

Poika: ”Haloo..?”
Minä: ”No täällä XYZ XXX-pankista terve!”
…hiljaisuus…
M: ”Niin, että TERVE!” (ajattelin jo tässä vaiheessa opettaa hieman käytöstapoja)
P: ”Moi….”
M: ”Sellasta soitttelin, ku sä taisit äsken soittaa ja käskit haistamaan jotain, et mitähän se mahdollisesti oli? Kun sulla jäi lause kesken.”
P: (pitkän hiljaisuuden jälkeen erittäin alentuvasti ja häpeilevällä äänensävyllä) ”Tais tulla väärä numero…”
M: ”Jaa, no ei sitten mitään. Hyvää päivänjatkoa sulle!”

Olisin tietysti voinut soittaa pojan vanhemmille (pojan tiedot vanhempien tietojen yhteydessä asiakasrekisterissä) ”tiedättekös-mitä-poikanne-päivät-pitkät-tekee”-puhelun, mutta ajattelin tuon oman soittoni säikäyttävän pojan niin, ettei toiste enää soittele pilapuheluita. Kyllä näille pikkuvintiöille pitää antaa pientä kurinpalautusta jos jo noin pieninä alkavat saamaan aasiakkaan tunnusmerkkejä.

T: ”maksettu, mutta topakka täti”

Joskus teininä, mummo oli kanssani etsimässä minulle kenkiä… Menimme sitten yhteen liikkeeseen, jossa kaikki myyjät olivat varattuina… Hyvä kun ehdimme astua liikkeeseen sisään, kun mummoni jo kuulutti kovaan ääneen: ”VAI EI TÄÄLLÄ SAA EDES PALVELUA, ME MENEMME MUUALLE!”. Kyllä minua hävetti, kun kaikki kääntyivät katsomaan…

Toinen tapaus, olin silloin vielä pieni: Olimme ostamassa minulle oloasua (sellaista jossa oli paita ja housut samassa pakkauksessa). Sen koon paita oli sopiva, mutta housuista tarvittiin isommat. Niinpä mummoni salakavalasti vaihtoi isommat housut sopivan paidan kanssa samaan, meni kassalle ja tokaisi: ”Äkkiä nyt, on kiire linja-autoon”. Eipä myyjä sitten tarkastanut kokoja, ja näin saimme eriparisen asun.

Muutenkin mummoni käyttää linja-autoa verukkeena kun pitää päästä jonon ohi… vaikka asuu ihan kävelymatkan päässä.

Lisäksi hän ”maistelee” kaupassa irtokarkkeja, sillä ”kukas nyt sikaa säkissä ostaisi”. Silti hän ei edes osta niitä, koska ei kuulemma syö karkkia.

USKOMATONTA.

T: vvenla