Sukupuolitauti laivan lakanoista
Ollessani töissä 2000-luvun alussa erään laivayhtiön paikkavaraamossa, jäi eräs asiakas mieleeni. Linjoille soitti hyvin närkästynyt vanhempi rouvahenkilö, joka epäili ettei laivayhtiö pese hyttien lakanoita. Vakuuttelin, että ”kyllä, rouva hyvä, kyllä ne lakanat pestään”. Tähän rouva väitti vastaan ettei taatusti pestä, sillä hänen miehensä oli ollut kokousmatkalla laivalla ja saanut sukupuolitaudin laivan pesemättömistä lakanoista… Mieleni teki antaa rouvalle sukupuolivalistusta ja kehoittaa pitämään miehelleen puhuttelun, mutta tyydyin antamaan reklamaation teko-ohjeet.
T:Laivakissa
Muovikassit ja kuitit
Työskentelin monta vuotta kassalla nuorten suosimassa liikkeessä, vanhemmat asiakkaat osasivat aina olla yhtä ihanan vitsikkäitä. Aiemmin mainittu kuitti-herja sai kyllä hymyn hyytymään, kun sen kymmenen kertaa päivässä kuuli.
Tai kun eurot tulivat, muovikassien hinnat olivat 10 tai 20 senttiä. Kun sitten kysyin asiakkaalta, että tarvitsetteko kymmenen sentin muovikassia, sain enemmän kuin usein vastaukseksi ”No eihän kymmenen sentin kassiin tämä mappi mahdu”. Tarkoitin lähinnä sitä hintaa, en kokoa. Ei ole minun syyni, että Suomessa on käytössä eurot ja sentit.
Jos asiakas ei ymmärtänyt/halunnut ymmärtää alennuksia, olin aina ”luultavasti harjoittelija” tai ”jouluapulainen”.
Meillä oli myös paljon asiakkaita, jotka epäselvyyksien tullen saattoivat sanoa ”Minä olen ollut 30-vuotta kenkäkaupassa töissä”. Ensinnäkin, emme ole kenkäkaupassa, ja toiseksi: ENTÄ SITTEN?
T:Kassatäti
Ravintolakäytöksen ABC
Eli nyt on ilmeisesti jossain kohtaa tullut satsi tynnyrissä kasvaneita juntteja sekä ravintolaneitsyitä tähän valtioon. Ravintolassa ei osata käyttäytyä eikä ravintolan perustoiminnallisuudesta ole mitään käsitystä. Joten autetaan teitä piruparkoja hitusen.
- Henkilökunta saa palkkaa työstään ja heillä on vapaa-aika erikseen. Me emme siis ole ”palvelijoita”, niin kuin jotkut jaksavat meitä kutsua. Myös ”tyttö!” tai ”poika!” huudahdukset saavat veren kiehumaan.
- Älä auta ravintolahenkilökuntaa. Me keräämme lautaset pöydästä ja meillä on usein systeemi, jolla pinoamme kasan lautasia käsivarrelle. Tekemäsi pino voi näyttää kivalta mutta usein se vain vaikeuttaa työtä.
- Voit ojentaa kaukana olevan lautasen/lasin tarjoilijalle, mutta ÄLÄ IKINÄ koske prikkaan/tarjottimeen ellet saa siihen lupaa. Et usko miten tekninen laji sen lasikuorman tasapainottelu kämmenellä on.
- Jos ruuassa on jotain vikaa, niin huomauta asiasta kohteliaasti ENNEN kun olet maksanut laskusi ja poistumassa vihaisena huonosta palvelusta. Näin me ehdimme hyvittää kärsimäsi vääryyden.
- Jos haluat hyvää asiakaspalvelua, älä käyttäydy kun kokovartalom*lkku. Kyllä, me olemme asiakaspalveluammatissa, mutta ei meidänkään kaikkea tarvitse sietää.
- Kun tarjoilija kysyy ”maistuiko ruoka?” niin älä vastaa ”kyllä” jos se ei maistunut. Palautteen myötä voimme parantaa palveluamme.
- Jos kärsivällisyys ja pinna ei kestä, niin älä tule ravintolaan pahimpaan kiireaikaan.
- Myös Suomessa voi jättää tippiä. Se on kohteliasta ja kiitos hyvästä palvelusta. Jo 1e riittää. Uskokaa pois, ei se palkka NIIN hyvä ole…
- Älä esitä viiniexperttiä jos et sellainen ole. On suuri todennäköisyys, että henkilökunta on perehtynyt tuotetarjontaan, jos paikka on vähänkin tasokkaampi. Eli valkoviinit ovat kuivia/puolimakeita/makeita ja punaviinit täyteläisiä/keskitäyteläisiä/kevyitä. EI TOISINPÄIN!
- Henkilökunta ei tunne sinua. Emme ehkä heti ymmärrä juuri sinun huumorintajuasi.
- Usko tai älä, jokaisella ravintolalla ei välttämättä ole juuri SINUN suosikkiviiniäsi tai ruokaasi valikoimassa.
- Yritä säilyttää edes alkeelliset käytöstavat; Röyhtäily ei ole miehekästä, hammastikkua käytetään vaivihkaa ja suu peittäen eikä kuten kaivoslapiota, kädet pestään vessassa käydessä, servettiä ei tungeta paidankaulukseen, haarukkaa JA veistä saa ihan oikeasti käyttää samaan aikaan.
- Jos käytte isolla seurueella syömässä, niin helpottakaa meidän työtä ja nopeuttakaa toimintaa ilmoittamalla heti alkuun, että maksatteko jokainen erikseen. Ja jos maksatte erikseen niin älkää vaihtako paikkoja 5min välein ja sitten kiukutelko kun laskut ovat sekaisin.
- Vaikka sen naistarjoilijan (miksei miehenkin…) peppu olisi kuinka timmi, niin siihen ei tartuta, sitä ei läpsitä ja vihjailevat kommentit saavat sinut näyttämään juntilta ennemmin kun pelimieheltä. Olemme ravintola, emme seuralaispalvelu.
Lisää sitten joskus kun ilmaantuu… Mutta yrittäkää nyt edes. Á la carte ravintola on eri asia kun mäkkäri. Hienostelupaikkojakin on, mutta perusruokaravintoloissakin saa käyttäytyä.
T:Baarimestari
Luuletko että ensimmäistä kertaa myyn kukkia?
”On muuten toi joulutähti aika herkkä että laitapas sitten sanomalehteä”, tai ”Siellä on sitten kylmä että yritäpäs pakata kunnolla.”
No minäpä laitan ja yritän. Seison tässä joulukuisessa, vetoisessa ostoskeskuksen aulassa puolimetrisen sanomalehtipinon takana kolmen tuhannen joulutähden keskellä. Juuri se sinun valitsemasi ei ole ensimmäinen, jonka pakkaan. Ei ole liikkeenkään etu palelluttaa niitä rehuja tuohon parkkipaikalle, kyllä ne pakataan kestämään. Ja kyllä, tunnen varmasti joulutähden erikoispiirteet paremmin kuin sinä, ja tiedän miten se pakataan. Olen myynyt näitä ennenkin ja myisin nytkin yli sadan tuntivauhdilla ellet vinkuisi minua purkamaan täysin kelvollista pakkausta kolmatta kertaa ”kun ei sille jäänyt hengitysilmaa”. Ei sillä ole keuhkoja.
Jos joulutähtiä on kolmea eri kokoa, et saa isompaa pienemmän hinnalla vaikka se ”näyttää niin kärsineeltä”. Valitse parempi jos tuo on huono.
T:Entinen kukkakaupantäti
Laki ei edellytä kännykkään vastaamista
Evoluutio on kehittänyt ihmisille salamannopean reagointikyvyn kun känny pirahtaa soimaan, olkoon tilanne mikä tahansa. Samalla olisi voinut kyllä lisätä myös tilannetajua. Kassalla maksutilanteessa, kun pitäisi allekirjoittaa maksutosite, niin kännyyn on IHAN PAKKO samalla vastata. Siinä sitten temppuillaan vinokenossa känny korvan ja hartian välissä ja toisella kädellä yritetään raapustaa nimeä. Lisäksi vielä valitellaan että kyllä nyt on niin paha paikka ja vaikeaa puhua!!!!
Suomen laki ei edellytä, että puhelimeen on vastattava heti kun se soi, etenkään kaupoissa. Me myyjät saamme kyllästymiseen asti kuulla ihmisten jonninjoutavaa löpinää, jaaritteluja ym päivät pitkät. Ja tietysti myös kaikenkirjavia soittoääniä. Jotkut jopa röyhkeästi pitävät kauppoja puhelinkoppeina; tulevat sisälle puhumaan kun kadulla on niin kova meteli!
T:”Kälä, kälä, kälä”
Lisää fotomyyjän arkea
Asiakas tuli liikkeeseen mukanaan vanha, noin 40-vuotias kameransa, joka ei digitalisaatiosta ollut kuullutkaan.
Asiakkaan pyynnöstä vein kameran ”sinne teidän pimeeseen”, ja palautin asiakkaalle samantien. (Toisin sanoen kävin pimiössä, avasin takakannen, ja totesin ettei siellä ollut filmiä.)
Ennen kuin ehdin kertoa asiakkaalle ettei kamerassa ollut filmiä, hän kertoi ilmeisen onnellisena tämän toimineen ennenkin näin: Nyt hän vain menisi kotiinsa ja kaikki kuvat näkyisivät hänen televisiostaan…
———————
Erään suuryrityksen perustaja-omistaja oli tuomassa filmiä kehitykseen, kun kysyin hänen nimeään.
Mies valahti valkeaksi ja alkoi kiljua: ”Etkö tiedä kuka minä olen? Tämä on jo aika uskomatonta!”
Vastasin: ”En valitettavasti muista nimeänne, vaikka olemmekin joskus saattaneet tavata. Meillä täällä käy satojakin ihmisiä päivässä…”
Mies jatkoi huutoa: ”Siis voiko todellakin olla niin, ettei täällä tiedetä kuka MINÄ olen? Minä vaadin palvelua! Minulla on varaa, minä haluan palvelua!! Pitääkö minun vaihtaa sellaiseen likkeeseen, jossa tiedetään kuka minä olen?!!”
Vastasin: ”Saatte tismalleen sitä samaa ja laadukasta palvelua, jota kaikki asiakkaamme saavat, kun vain kerrotte kenen nimellä nämä kuvat kehitetään. Ja jos se yhtään lohduttaa, kysyisin saman kysymyksen Ukko-Jumalaltakin, sillä en olen häntäkään ennen tavannut…”
Mies sanoi nimensä, ja jätti rullan kehitykseen. Tulipa vielä uudestaankin monen monta kertaa.
T:fotari
Fotomyyjän arkea
Työskentelin fotomyyjänä vuosia. Siellä sitä sai tuntea olevansa asiakapalvelun aatelia:
VÄHINTÄÄN kolme neljä kertaa päivässä kysyttiin: ”Onks täällä yhtään miestä?” Meidän konkareiden lisäksi oli yksi kesäharjoittelija, jonka puoleen sitten nämä ”miehenkipeät” ohjattiin. Asiakas selvitti aina spesifin ongelmansa, ja mies vastasi: ”Joo, tuota jos mä pyytäisin jonkun noista tytöistä, kun ne osaa nää kamera-asiat, mä oon ihan vaan kesätöissä…”.
Voitte arvata miten mairealla hymyllä me vakituiset naistyöntekijät palvelimme sen jälkeen näitä miehiin fiksoituneita asiakkaita.
——————–
Suurikokoinen miesasiakas saapuu rehvakkaasti tiskille ja iskee filmirullan pöytään: ”Käys likka kattoos pimeessä onks täällä mitään!”
Minä, pienikokoinen myyjätär vastaan: ”Kävisinhän minä, mutta kun pimeässä ei näe.”
Mies: ”Miten niin ei näe?”
Minä siihen: ”No, en ainakaan ole kuullut että kukaan näkisi pimeässä.”
Mies: ”…Niin, joo. Tosiaan… No mitäs tälle sitten vois tehdä?”
Minä: ”Jos vaikka kehitettäisiin?”
T:fotari
Kuningaskuluttaja kuuluttaa: Tule haastatteluun!
Hei sinä kaupan alalla toimiva asiakaspalvelija!
Oletko työhistoriasi aikana törmännyt kummallisiin tai ärsyttäviin asiakkaisiin?
Toistuuko tietynlainen, raivostuttava käytös monilla asiakkailla?
Teen Kuningaskuluttaja-ohjelmaan pilke silmäkulmassa juttua suomalaisten asiakaskäyttäytymisestä kaupassa.
Jaa tarinasi kohtaamistasi sählääjistä, tupeksijoista, vaatijoista ja nurisijoista ohjelmassamme!
Kerro ärsyttävästä asiakaskäyttäytymisestä minulle sähköpostitse viimeistään 5.10. 2007. Se voi olla myös tällä palstalla jo aiemmin julkaistu tarina, jonka haluat antaa ohjelman käyttöön.
Voit vastata nimettömänä tai yhteystietojen kera, mikäli olet halukas haastatteluun.
[edit: määräaika umpeutunut]
