”Aina MEITÄ sorretaan…”
Matkaoppaana kuulee kaikenlaista motkotusta aina turhista pikkuasioista. Tietyissä kohteissa asiakaskunta vaan ei kykene lomailemaan napisematta. Viime talvena kitinät olivat uskomattoman huvittavia! Erityisesti hotellihuoneiden taso on aiheuttanut närää, ja on vaan tyynesti selitettävä, että valitettavasti olette saaneet juuri sen mitä olette ITSE varanneet ja jos varaamanne hotelli on kahden tähden, niin se ei kyllä siitä miksikään muutu vaikka kuinka valittaisi.
Ja kaikki tietenkin aina luulevat, että hotellilla on jotain JUURI heitä vastaan, koska heidän huoneensa on varmasti juuri se kaikista kamalin huone koko hotellissa.
TOP 3 kitinät:
-Miksi suomalaiset saavat aina huonoimmat huoneet?
-Miksi YKSIN MATKUSTAVAT NAISET saavat aina huonoimmat huoneet?
Ja kaikista paras:
-Miksi TURKULAISET saavat aina huonoimmat huoneet?
Kyllä, nyt osuitte naulankantaan. Nimenomaan turkulaisille annetaan aaaaaaiiiina huonoimmat huoneet.
Huvittavaa oli myös, kun päivystin eräällä hotellilla ja ohitseni käveli herra, jota ystävällisesti tervehdin, niin hän tokaisi (tervehtimättä) takaisin: ”Ei ole vielä mitään valitettavaa, mutta jos ilmaantuu, niin tulen kyllä valittamaan ihan varmasti.”
Työni on niin kiitollista 
T: matkaopas
Töitä tauotta
Toimin eräänä työpäivänäni tauottajana suuressa marketissa. Henkilö jota tauotin oli myöhässä, joten minun oli pakko sulkea kassa, että seuraava henkilö pääsee tauolle. Juuri kun olin nostamassa kylttiä hihnalle, eräs nainen kävelee kohti kassaani pienten ostosten kanssa. Päätän päästää naisen kassalle, ettei hänen tarvitsisi jonottaa. Ei ehkä olisi kannattanut:
M: ”XX euroa, kiitos.”
A: ”Onkos sulla kiire junaan vai?”
M: ”Ei?”
A: ”Kyllä minä näin, että sä olit nostamassa tuota kylttiä tuohon hihnalle. Mutta etpäs kerennytkään.” *hymyilee maireasti*
M: ”Huomasin kyllä teidät. Valitettavasti minun on nyt mentävä päästämään työtoverini tauolle, joten siksi olin sulkemassa kassaa. Se tekisi XX euroa.”
A: ”Etkös sinä tiennyt, että taukoja pidetään sitten jos keritään.” *maksaa samalla*
M: ”En kyllä tiennyt. Mukavaa päivänjatkoa.”
Niinpä… Rouva itse varmaankin tekee työnsä tauotta. Ja eihän kaupan kassa mitään taukoja tarvitse, edes niitä lakisääteisiä.
T: Työläinen
Maitokori
Olen töissä ruokakaupassa, joka ratsastaa halpojen hintojen maineella. Tämä houkuttelee paikan päälle myös asiakkaita, jotka ostavat tuotteitamme tukuittain esim. ravintoloidensa tarpeisiin. Eräänä kiireisenä päivänä saan asiakkaakseni normaalin oloisen noin 50-vuotiaan naisen. Rouvalla on ostoskärryissään laatikoittain salaatteja, voita ja maitoa. Huomaan, että maidot on ladottu siniseen maitokoriin, ja samassa muistan kyseisen naisen käyneen kaupassamme aikaisemminkin ja vieläpä omalla kassallani. Kuten viime kerrallakin, muistutan rouvaa asiallisesti, että kori täytyy jättää kauppaan. Tästähän nainen ilahtuu ja käymme vastaavanlaisen keskustelun (samalla kun yritän palvella seuraavia asiakkaita):
Nainen: ”Aina sä vaan valitat!”
Minä ihmetellen: ”Anteeksi, mutta tämä nyt vain on käytäntö. Maitokorit ovat meijerien omaisuutta eikä niitä saa ottaa omaan käyttöönsä. Me palautamme ne tyhjinä takaisin meijereille, tms.”
N: ”Kyllä minä muissa kaupoissa saan niitä ottaa! Aina vaan täällä valitetaan… Ja kyllä minä nämä aina palautan!”
M: ”No mutta jos aina otatte uutta maitoa siihen samaan koriin, jota tulette palauttamaan, niin tavallaan te olette ottaneet tuon korin omaan käyttöönne..?”
N: ”En todellakaan ole! En minä varasta, enkä keräile näitä ja rakenna niistä linnoja kotiini! Oletkohan sä vähän väärällä alalla!?”
Tässä vaiheessa meinaa hermo pettää, mutta päätän olla antamatta naiselle sitä tyydytystä. Kerron yhä ystävällisellä äänensävyllä, että tänään ovat paikalla sekä myymälä- että aluepäällikkömme, joiden kanssa voi myös aiheesta keskustella. He kuitenkin todennäköisesti ovat samaa mieltä kanssani, että kori on jätettävä kauppaan. Nainen meuhkaa edelleen ammattitaidottomuudestani ja kuinka kiusaan asiakkaita, ym.
Nainen: ”Miten sä luulet, että mä kannan nää maidot ruokalaan, häh?!”
Minä: ”No tavallisesti asiakkaamme suosivat ostoskasseja.” (tämä oikein mairealla hymyllä)
Nainen lähtee mutisten ja kiroten kaupasta, maitokori mukanaan. Jälkeenpäin harmittaa, kun annoin niin helposti periksi… Tapauksen jälkeen oli pakko päästä tauolle purkamaan työkavereiden kanssa, minkälaisia ääliöaasiakkaita maailmaan mahtuukaan.
T: ”Tästä lähtien juon vain vettä”
Eläinlääkärissä
Itse olen eläinlääkäriasemalla pieneläinhoitajana töissä, ja mekin joudumme jos jonkinlaista aasiakasta työssämme kestämään… Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta pysytään nyt yhdessä ja yleisimmän reklamaation aiheessa: puhelinliikenteessä.
1) Me aina valitettavasti emme ehdi puhelimeen samantien vastaamaan kun se soi, emmekä pysty myöskään kontrolloimaan klinikalle tulevien puheluiden määrää. Näin ollen linjoilla voi joutua odottelemaan.
2) Aasiakas ei ainakaan helpota linjojen tukkoisuutta kertomalla lemmikkinsä elämäntarinan sen sijaan että kertoisi vain mikä on ongelma.
3) Ongelma ei yleensä ratkea puhelimessa pähkäilemällä; lääkärin täytyy nähdä otus omin silmin.
4) Maalaisjärjen käyttö on sallittua, jopa suositeltavaa eläimienkin suhteen, kuten seuraavassa tapauksessa tuli mieleen:
A: (puhelimessa) ”Soitin jokin aika sitten kissastamme, joka oli laihassa kunnossa ja te ehdotitte ruuan vaihtoa.”
M: ”Niin?”
A: ”No, vaihdoimme ruuan toiseen ja nyt kissa on sitten hyvin lihava.”
(Tässä vaiheessa odotin hetken jotain jatkoa; ei tullut.)
M: ”Niin..?”
A: ”Niin, että mitäs nyt tehdään?”
(WTF??)
M: ”Öö… Onko jotain muita vaivoja tämän lihomisen lisäksi?”
A: ”Ei… Tai on liikkuminen nyt vaikeampaa.”
(Kai se nyt lihavana onkin!)
Ehdotin, pokkaa pidellen, että nyt sitten vähennetään sitä ruokaa tai vaihdetaan kevyempään. Aasiakas lopetti puhelun neuvoihin tyytyväisenä. Puhelun jälkeen menin takatiloihin nauramaan, piristipähän päivää kummasti! Se lihominen yleensä on suhteessa siihen miten paljon ja minkälaista tavaraa suusta menee sisään, tähän asti luulin tämän olevan kaikkien tiedossa… Eipä nähtävästi ollut!
T: Elukka
Vähäistä piirustelua
Toimin visuaalisen suunnittelun moniottelijana ja vasta viime vuosien myötä (=leipäännyttyäni) olen alkanut uskaltaa sanoa aasiakkaille vastaan. Ennen yritin aina vain sopeutua mitä mahdottomimpiinkin vaatimuksiin. Tässä muutama muistiinpano vuosien varrelta:
- – -
Aasiakas: ”Hei, vielä tulis yks lisäys siihen tämän päivän Hesarin ilmoitukseen!”
Minä: ”Tarkoittamasi lehti on jaettu lukijoille viimeistään kaksi tuntia sitten, joten ei tällä kertaa voida järjestää.”
- – -
Aasiakas: ”Minä en sitten maksa tästä työstä mitään veroja tai sosiaaliturvamaksuja.”
Minä: ”Mutta minä yrittäjänä maksan, joten maksat sinäkin.”
Aasiakas: ”Mutta mä oon sairaseläkkeellä.”
Minä: ”Tämä on valitettavati lakisääteinen asia, ei valintakysymys.”
(En tee pimeää duunia siksi, että säästäisit muutaman kympin!)
- – -
Aasiakas soittaa saatuaan laskun: ”Kuinka tän ilmoituksen tekeminen muka tulee näin kalliiksi?! (lasku oli muistaakseni vähän päälle parisataa + alv) Maksan neljäkymppiä!”
Minä: ”Hmm. Olet ensimmäinen asiakas, joka on koskaan reklamoinut työni kustannuksista. Otapa kilpaileva tarjous toisesta toimistosta. Muista mainita, että haluat siihen kuvan, jota varten skannataan pätkä tuotteen rakennetta voimakkaasti martioidulta paperilta, ja tästä fragmentista sitten rakennetaan koko tuotekuva alusta loppuun.”
Aasiakas: ”Mutta mielelläni tilaisin sinulta muutakin työtä, olet niin taitava, kunhan tästä saataisiin sovittua!”
(Mainio argumentti. Saisin siis jatkossakin saippuan hinnalla väsäillä törkeän suuritöisiä kuvakoosteita?!)
- – -
Aikataulujen suhteen joillakin ei ole mitään ymmärrystä. Yhdelle aasiakkaaksi osoittautuneelle rakensin suorakampanjaa, johon kuului painotyön lisäksi monimutkainen jälkikäsittely sekä varsin erikoinen pakkausprosessi ja lopputulos olikin hieno ja sai lähelle 100%:n huomioarvon. Aasiakkaalta vain kesti työn kommentointi viikkokausia ahkerasta kontaktoinnista huolimatta, joten olimme aikataulusta tolkuttomasti jäljessä. Lähetin viimeiset muutokset tarkistettavaksi, jälleen kerran PIKAISIN kommenttipyynnöin…
Aasiakas soittaa: ”Joo, tää on nyt OK. Lähteehän postiin vielä tänään?”
(Kun muutaman sekunnin päästä uskon korviani, kaikki otsasuoneni räjähtävät hillitysti.)
Minä: ”Valitettavasti ei lähde. Painotyöhön kuivumisineen menee kolme päivää. Liimaukseen kolme päivää. Stanssaukseen yksi päivä. Postitusprosessiin kolme päivää, koska pakkaustyö vaatii erikoisjärjestelyjä. Aikataulut käytiin läpi heti projektin aluksi.”
Aasiakas: ”Mutta minä olin ajatellut sen lähtevän tänään.”
(Aha. No sitten!)
- – -
Asiakkaalta odotellaan tietoa suunnitellusta yritystapahtumasta, että saadaan kutsuprosessi ensi tilassa edes aluilleen. Muistutetaan, soitetaan, kysellään; sovituissa aikatauluissa pysyminen kun on kaikkien etu, mutta tarvitsemiamme FAKTOJA ja PÄÄTÖKSIÄ ei vain saada. Olen sitten myöhään perjantai-illalla sulkemassa konetta, kun asiakkaalta tulee muutama epämääräinen häröilevä kaavailu asiaan liittyen. Meili loppuu sanoihin: ”Kutsujen ON lähdettävä maanantaina!!!!!!!!!!!”
(Totta kai – tehdään kutsut sitten ilman faktoja ja kyllähän painotalokin ne tulee viikonlopun aikana painamaan. Murtautuvat vain ensin paperitukun tiloihin hakemaan muutaman lavan paperia. Ja kyllä, nämäkin aikataulut käytiin heti projektin aluksi läpi.)
- – -
Joillain aasiakkailla on vaikeuksia ymmärtää, mikä on missäkin työssä olellista. Eräällä on tapana lähettää jotain 120-sivuisia teknisiä dokumentteja ja 95-sivuisia PowerPointeja ”että saatte sieltä poimittua ne tekstit siihen vuotaan”. Koska kyse on lavalle sijoitettavasta roll up – eli quick screen -telineestä, tekstiä voi olla järkevästi maksimissaan 6-7 sanaa. Mutta siinäpä toki kuluttajille suunnattu sanoma parhaiten kirkastuu, kun käytän kolme työpäivää lukeakseni kaiken yrityksenne viime vuoden kolmannen kvartaalin tuloskehityksestä!
- – -
Moni myös katsoo voivansa soittaa mihin kellonaikaan tahansa. Eräs yritysasiakas soitti illalla klo 22:43 ja vastasin ajatellessani heillä olevan joku hätä (esim. ennen isoja messuja voi tosiaan ollakin).
Aasiakas: ”Moi, menin viime kuussa naimisiin ja järjestän kavereille grillijuhlat ja haluisin että teet niille kutsut!”
Minä: ”Teen mielelläni, mutta juteltaisko tästä vähän säädyllisempään kellonaikaan, mulla on perhe jo nukkumassa joten on paha puhua puhelimeenkaan nyt.”
Aasiakas: ”Joo, mutta mä kerron ihan lyhyesti mitä mä oon ajatellu!”
(Puhui sen jälkeen vielä puoli tuntia.)
T: Hirveli
Ymmärtäväinen insinööri
Tapahtui viikonloppuyönä hotellin vastaanotossa. Aasiakas odottaa ystävätärtään, ja pitää yllä ”small talkia”.
Aasiakas: ”Minä olen insinööri. Mitä sinä teet työksesi?”
Minä: ”Anteeksi kuinka?”
A: ”Niin, että opiskeletko? Vai onko tämä sinun päätyösi?”
M: ”Kyllä, tämä on minun päätyöni.”
A: ”No, kaikki työhän se on arvokasta.”
Täytyy sanoa että menin aika sanattomaksi.
T: Ovimatto
”Älkää koskeko niihin muikkuihin!”
Olin pari vuotta sitten myyjänä marketin kalatiskillä. Kalatiskin toisessa päässä oli rako seinän ja tiskin välissä. Palvellessani rauhassa asiakasta huomasin kauhukseni seuraavana vuorossa olevan noin 50-vuotiaan miesasiakkaan kurkottavan raosta ja nostelevan tiskissä olevia muikkuja paljain, likaisin käsin tiskin päällä olevalle pakkauspaperille. Epäuskoisena jouduin huutamaan miehelle ”Älkää koskeko niihin muikkuihin!”. Mies yritti selitellä vielä häntä palvellessani että koski vain niihin muikkuihin mitä aikoi itse ostaa, syöttikaloiksi kun tulivat. Yritin kuitenkin vielä valistaa miehelle että mekään emme koske kaloihin paljain käsin. Joillakin ei vaan ilmeisesti ole kärsivällisyyttä odottaa palvelutiskillä että heitä tultaisiin palvelemaan…
Tiedoksi myös niille asiakkaille jotka kurkottelevat tiskin yli tökätäkseen sormen siihen kohti mistä kala leikataan: En ole kuuro ettekä te ole mykkä, joten käyttäkää puhekykyänne kertomaan haluatteko isomman vai pienemmän palan kuin mihin kohti veitseni laitan niin muiden asiakkaiden ei tarvitse ostaa kalaa johon joku on koskenut.
T: Muikku
Jäätelömies
Kyseinen Jäätelömies on n. 60-vuotias yrmeä mieshenkilö, joka ei osaa tervehtiä eikä muutenkaan sanoa mitään myyjälle. No, viimeksi hän ylitti odotukseni. Hän kävi hakemasta 1L jäätelöpaketin pakastealtaasta, mutta tulikin katumapäälle ja päätti jättää jäätelöpaketin pakastealtaan viereiselle mehuhyllylle. Siitä hän sitten tyynesti marssi pelikoneelle sanomatta tai ostamatta mitään. Jos en olisi ollut todistamassa tätä tapahtumaa olisimme saaneet illalla ruveta pyyhkimään sulanutta jäätelöä lattialta, hyllyiltä ja viereisistä tuotteista. Että kiitos tästäkin sinulle Jäätelömies, voin luvata että jatkossa saat mitä parhainta palvelua.
T: Jäätelövahti
