Kukkakaupassa tapahtunutta

Olen osa-aikatyössä kukkamyymälässä, jossa saa kyllä päivittäin palvella sekä mukavia ja ystävällisiä asiakkaita, että näitä järjen ja käytöstapojen jättiläisiä.

Myymälä kun sijaitsee parkkipaikalla, niin moni erehtyy luulemaan sitä torikojuksi ja kuvittelee voivansa tinkiä. Useimmat ymmärtävät jutun juonen kun ystävällisesti sanon, ettei minulla ikävä kyllä ole lupaa antaa alennusta. Aina on kuitenkin niitä, joilla ei ymmärrys tähän riitä, ja jotka loppujen lopuksi marssivat ulos myymälästä luvaten isoon ääneen valittaa esimiehelle. (Esimieshän se juuri on, joka näistä hinnoista määrää..)

Tänään sattui harvinaisen hankala tapaus, kun viisi minuuttia ennen liikkeen sulkemista tuli keski-ikäinen pariskunta ostoksille. Paitsi että laittoivat minut nostelemaan noin kolmekymmentä amppelia ja muuta kukkaa paikoiltaan (kaikissa oli ilmeisesti jotakin vikaa – yksi kukka kuihtunut, ”vähän nuutuneen näköinen”, ruukku väärän värinen jne.), saivat myös kunnon riidan aikaiseksi keskenään niinkin mitättömästä asiasta kuin siitä, oliko yksi orvokki oranssin vai keltaisen värinen. Mies kysyi sitten minulta mielipidettä asiaan, ja totesin varovasti kukan olevan tummankeltainen. Tästäkös naisystävä veti herneen nenään, ja sain kuulla kunniani surkeasta palvelusta ja huonosti hoidetuista kukista. Loppujen lopuksi molemmat marssivat ulos liikkeestä mitään ostamatta ja kymmenen minuuttia sulkemisajan jälkeen.

Nuorena naisena saa tietenkin kuulla paljon (suurimmaksi osaksi säälittäviä) iskuyrityksiä. Eräskin narkkarin oloinen hyypiö halusi kuulemma minut mukaansa veneenkunnostustalkoisiin. Lisäsi vielä päälle, että monenlaista saalista olisi tiedossa. Toinen, ensinäkemältä ihan mukavan ja komean oloinen mies, kysyi rasvaisesti silmää iskien, että mitä pitäisi tehdä, että saisi alennusta. Kyseinen mies oli siis kertonut ostavansa ruusut tyttöystävälleen.

Varsinkin alussa tuli toki töppäiltyä itsekin. Ensimmäisillä vuoroilla selitin suurimmaksi osaksi ihan puuta heinää asiakkaiden kysymyksiin (toivottavasti kovin moni ei ole tappanut kukkiaan minun takiani). Hauskimmista möläytyksistä on jäänyt mieleen, kun kysäisin eräältä asiakkaalta alkaessani pakata tämän valitsemaa kukkalajia, että ”onko värillä väliä?” Asiakkaalta kohosi vähän kulmat, itseäni lähinnä nauratti sanavalinta.

Jaa tämä tarina:

1 kommentti

  1. Huoh sanoo:

    Iskuyrityksiin kannattaa suhtautua viileästi ja vaihtaa puheenaihetta ihan kuin aasi ei olisi ikinä mitään sanonutkaan. Loukkaa enemmän kuin kömpelö vastaus ja jos aasi on fiksu hän ehkä häpeää käytöstään ja painuu maan rakoon, unohtuu sinne ja näivettyy kuin valmistujaisruusu ajan hampaan ikeessä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *