Rautakaupan hullut, pöllöt ja tollot

Olin taannoin töissä eräässä rautakaupassa, rakennustarvikemyyjän nimikkeellä. Enemmistö asiakkaista oli varsin leppoisia, kun taas se pieni vähemmistö lienee imenyt sitä idiotismia sitten sen mukavamman asiakaskunnan edestä..
——————————————
”Asemapaikkamme” oli erillinen palvelutiski, josta asiakkaan havaittuamme singahdimme parhaamme mukaan palvelemaan, mikäli suinkin ehdittiin.
——————————————
– Aivan ensimmäiseksi, vähän niinkuin alustukseksi, on avauduttava liikkeen ”jokapaikanhöylästä”, kassaneiti Tyrannista (nimi muutettu). Hän on ollut talossa todella kauan, ja tietää talon asioista kaiken. Hän on yli 50 vuotias, pyöreä, ja naisellisen kauneutensa jo aikapäiviä sitten menettänyt. Hän on ilkeä ja pahansuopa, eikä johtoporras saa häntä talosta pois. Luulen että kyvyttömyys potkujen antamiseen johtunee siitä että hänellä lienee liikkeen omistajasta ns. ”kassiote”, eli hän tietänee jotain millä saisi liikkeen pahoihin vaikeuksiin, ja kiristämällä saa pidettyä työpaikkansa. (Tämähän on vain omaa päättelyäni —> en tiedä mitä asia voisi koskea, ja onko moista seikkaa edes olemassa, mutta minun mielestäni sellainen on ainoa syy miksi kukaan kyseistä tyrannia voisi sietää, vuodesta toiseen.)
Hänen avukseen myyjäksi palkattiin kaunis nuorempi nainen (Anna, nimi muutettu), joka oli työssään hyvä. Oppi tuotevalikoiman hyvin, sai aikaan myyntiä, oli kiva, asiakkaat tykkäsivät jne. Ei mitään valittamista.
Tyrannihan ei tietenkään siitä pitänyt; hän nokki, moitti, haukkui, vähätteli, huusi ja uhkaili Annaa milloin mistäkin syystä, Annan johtoportaalle osoittamat valitukset asiasta kaikuivat kuuroille korville ja sama meno jatkui päivästä toiseen. Lisäksi Tyranni sai agitoitua osan muistakin työntekijöistä mukaan samaan vähättelyyn, joskaan muut eivät tehneet sitä vähättelyä kasvotusten.
Noh, loppujen lopuksi Anna otti loparit ja sai kaikin puolin paremman työpaikan toisaalta. Anna kävi myöhemmin Tyrannille kuittaamassa asiasta varsin mehukkaasti, ja olin tikahtua tyytyväisyyteen kun Anna minulle tapauksen kertoi. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 😀
—————————————–

– Oli hiljainen päivä, asiakkaita oli ollut maksimissaan muutamia kymmeniä.
Yhtäkkiä kassalta paukkaa kassaneiti Tyranni vihaisena meidän tiskillemme, ja melkein huutaen ilmoittaa että ”pariskunta nönnönnöö odotti 20 minuuttia palvelua eivätkä sitä saaneet, joten lähtivät pois”.
Kysyin että missä odottivat, ja vastaukseksi sain että tuolla hyllyjen takana…
*Huokaus*
Minä siihen että niin, menivät siis piiloon odottamaan että saavat valittaa, tästä tiskiltä kun ei tuolle kantille näe, ja tässä paraikaa olen tilauksia hoitamassa sähköpostilla jne..
—————————————————–

– Istuimme työkavereiden kanssa tavalliseen tapaamme tiskillä, tehtiin kauppaa ja juteltiin asiakkaiden kanssa. Normimenoa siis. Tiskillemme marssii asiakas, joka katsoo pimeänä olevaa pomon huonetta kohti. Kysyimme asiakaalta että miten voisimme olla avuksi…?
Asiakas: ”Missä Antti?” (kauppias, nimi muutettu)
Minä: Ei ole nyt töissä, huomenna lienee paikalla. Miten voimme auttaa?
A: En minä teiltä osta mitään…
M: Anteeksi?
A: Niin, te vaan kusetatte ja keksitte hinnat päästänne, ei teidän kanssanne voi kauppaa tehdä.
M: Öö… tuota…
TyöKaveri: Kyllä nyt tuli melko kova syytös, johon täytyy sanoa etten kyllä nyt muista koskaan tehneeni kauppaa kanssasi..
M: En muista kyllä minäkään. Entäs sinä, TyöKaveri2?
TK2: En kyllä muista.
A: Mutta minä haluan Antin
M: Okei, ei siinä mitään. Tule huomenna uudelleen..

Faktahan on se että ”Antti” on koko lafkan pahin sulju, jonka kaupanteko on ihan mitä sattuu. Lisäksi, hän lypsää ylivoimaisesti kovimmat hinnat… Toivottavasti sai lypsettyä aasiakkaalta hyvät hinnat.
—————————————————–

– Eräs heppanainen tuli ostamaan lievässä humalassa narua. (oli lauantaipäivä) Esittelin eri kokoisia naruja, kunnes löytyi muovitettu narukerä sopivan paksuista köyttä.
Otin hinnan viivakoodista, ja ihmettelin kun näytölle tuli lukemaan ”kilonaru”. En siinä sen kummempia miettinyt, otin viivakoodin, laitoin rullan painon ja veloitin narun. Asiakas lähti tyytyväisenä autolleen.
Hetken kuluttua miehensä tuli mesoten liikkeeseen ja huusi että ”mitä kusetusta tämä on, miten voi näin kallista narua olla jaddajaddajadda, en tule koskaan enää tähän liikkeeseen kun näin kallista on ja aina kusetetaan”
M: Kuinka niin?
A: No katso hintaa!!!
M: Ahaa, katsotaanpas… Käytin viivakoodinlukijassa ja sain saman tuloksen.. Kysyin työkaverilta että katsohan sinäkin tämä hinta..
Työkaveri pyörittelee rullaa ja ottaa viivakooditarran pois, alla oli toinen viivakooditarra. Se alla ollut viivakooditarra oli se ”oikea”, ja narukerä halpui muistaakseni 2 euroa.
M: Okei, siinä oli väärä viivakoodi päällä. Hintaa jäi sen ja sen verran, eli 2 euroa halpui.
A: No nyt se on siedettävämpi hinta, aina tässäki liikeessä yritetään kusettaa jotenkin!

Aasiakas lähti ovet paukkuen, mutta tulivat toistekin.
Ikävä ettei tuotakaan voinut normaalisti hoitaa, johan 2 euron vuoksi kannattaa nostaa helvetillinen meteli..
———————————————————

Lisää kirjoitan paremmalla ajalla. Näitä riittää.