Väärässä olemisen ammattilainen

Olin tässä kesänä muutamana töissä paikallisen marketin kassalla ja siellä törmäsin vaikka mihin hiihtäjiin. Yleisenä vaivana olivat miespuolisten sukulaistensa korteilla maksavat ulkomaalastaustaiset naiset ja paikalliset keppanan naukkailijat.

Jälkimmäisen joukon onnellinen edustaja käveli kassalleni yksi iltapäivä toverinsa kera. Edellinen asiakas oli jättänyt käyttämänsä korin telineeseen vinottain, eli niin ettei sen päälle voinut enää asettaa uutta koria. Ensinnä tullut vähän nuhruisen näköinen mies kaljapullojensa kera alkoi koria oikomaan ja siihen hänen toverinsa tokaisi: ”Älä siihen koske, myyjien työtä tuo. Siitä niille palkkaa maksetaan”. Kysyin vastaan ”Eikö kohteliaisuus ole enää sallittua?”, johon tämä maailman omistaja ilmoitti: ”Te tästä palkkaa saatte joten älkää teetättäkö muilla töitänne”. Tuijotin melkoisen hämmentyneenä miestä, joka ei ulkonäöstä päätellen ollut hetkeen tehnyt rehellistä työtä. Ilmeisesti minun olisi pitänyt jättää palvelutilanne kesken ja kiertää koko kassasaareke ja oikaista koripino, johon en mitenkään voinut ylettää kassan takaa.

Toinen muistelemisen arvoinen tapaus sattui kun kassalle tuli ihan tavallinen eläkeläispariskunta kahden lapsen kanssa. Lapset kipitti pakkaus päähän kassien kanssa, rouva asettui maksajan paikalle ja vanha herra alkoi latoa tavaraa hihnalle. Otin hintoja ja siirsin jugurttipurkit sivulle hihnalta, etteivät olisi jääneet jäljestä tulevien maitojen alle. Siitäkös ukko kimmastui ja alkoi komentamaan etten saa rikkoa järjestystä, jonka hän tekee kun asettelee tuotteet hihnalle; kun kerran lapsenlapsetkin osasivat laittaa tavarat oikeassa järjestyksessä kassiin, niin luulisi kassan tietävän myös olla täydellisyyttä rikkomatta. Olin hämmentynyt, koska yleensä rikkoutuvien tuotteiden siirtäminen sivuun on vain hyvä asia. Mistäpä olisin tiennyt että juuri tälle ukolle se ei kelvannut. Vielä lähtiessä puhisivat tyhmästä kassasta.

Kaikesta huolimatta jatkan yhä aspan uraa. Vaikka en monen mielestä vieläkään ole hyvä missään. En tiedä mikä on ”Se Cameli” neljän vaihtoehdon joukosta tai osaa tarkastaa Veikkaus-kuponkeja niin että niissä olisi voittoja. Kun se ajatuksenlukutaito on yhä opettelua vailla ja yliluonnolliset kyvytkin uupuvat. Niitä odotellessa jatkan väärässä olemista hymyillen.

Kesätyttö kassalla –

Jaa tämä tarina:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *