_Suomalainen_ kahvilassa
Olin nuorempana töissä kahvilassa, jonka omistaja oli ulkomailta kotoisin. Osa työntekijöistä oli samasta maasta tulleita. Itse olen ihan syntyperäinen suomalainen, tumma hiuksiltani, muuten kalpea.
Kerran kahvilan ollessa tyhjä höpötimme vitsaillen toisen työntekijän kanssa, minä italiaa, työkaveri italian kuuloista siansaksaa. Sisään tuli nainen, joka alkoi tutkia leivosvitriiniä. Lopetimme höpötyksen ja siirryin kassalle odottamaan hymyillen. Olin siis asiakkaan saatavilla, vaikken ihan vierelle juossut. Asiakas tutki hetken vitriiniä, jossa oli lasiset ovet, jotka aukesivat ylöspäin. Oli siinä pieni metallipallukka kahvanakin, mutta lasin sai helposti ylös mistä vain nostamalla. Ihan siis perusjuttu, joita ihmisen luulisi nähneen yhdessä, jos toisessa paikassa. En enää muista, millä sanoin nainen minut luokseen kutsui, mutta apuun rientäessäni hän totesi:
”En osaa tätä avata, vaikka ihan suomalainen olenkin”
Häkellyin, enkä hoksannut vastata, että niin olen minäkin. Jäi myös heti kysymättä, lämmitänkö tuotteen. Asiakas sai kuitenkin suolaisen leivoksensa ja siirtyi ottamaan kahvia. Minä siirryin takaisin kassalle. Siinä sitten kysyin, lämmittäisinkö piirasta. Olin kassan takana, joten en ylettänyt lautaseen, joka oli nyt asiakkaan tarjottimella. Asiakas ei kuitenkaan vastannut, katseli vain muualle. Ajattelin, ettei hän ehkä ollut kuullut ja toistin kysymyksen, johon asiakas tiuskaisi:
”Enkai minä tätä nyt kylmänäkään syö?”
Enpä voinut tietää, monet söi ko. tuotteen kylmänäkin, enkä viitsinyt alkaa kysymättä lautasta tarjottimelta kiskomaan. Hymyilin ja lämmitin piiraan, rahastin ja olin ystävällinen, puhuin selkeää suomea. Nainen oli koko ajan hiljaa. Päästyään pöytään, hän nakerteli hetken piirasta ja hörppi kahviaan. En sen kummemmin tilannetta seurannut, sillä palasin hommiin. Äkkiä nainen paiskaa tiskiin tarjottimen, jolla on puoliksi syöty piiras ja puoliksi juotu kahvi. Asiakas lähes huutaa:
”Piiras on pahaa ja kahvi juomakelvotonta!”
ja marssii samantien ulos ennenkuin ehdin tarjota rahoja takaisin, pahoitella tai mitään.
Sanottakoon vielä, että muille asiakkaille olivat vastaavat tuotteet kelvanneet ja kelpasivat edelleen. Vasta naisen lähdettyä tajusin, että ongelma oli se, että minä en mukamas ollut suomalainen.
Tuota samaa käy minulle. Etunimeni on ihan suomalainen (mutta käytössä myös joissakin muissa euroopan maissa) ja sukunimeni on sitten jostain keski-euroopasta peräisin. Niin töissä kuin joissakin virastoissa minun oletetaan olevan ulkomaalaissyntyinen ja joskus saan sen takia erilaista kohtelua. Kerran muistan töissä asiakkaan joka alkoi puhumaan minulle erittäin hitaasti, melkein tavaten sanat ilman että sain suunvuoroa. Minulla kun oli nimikyltti niin varmaan siitä heti olettanut että olen jotenkin ulkomaalainen. Aasiakkaan yllätys oli suuri kun rupesin sujuvana selittämään tuotteen ominaisuuksia joita hän minulta kysyi. Tokaisi myös ”puhut tosi hyvin suomea” johon vastasin ”suomalaisena se on vähintäänkin vaadittua” johon aasiakas meni melkein sanattomaksi, kiitti vain ja lähti vähin äänin pois.
”Vasta naisen lähdettyä tajusin, että ongelma oli se, että minä en mukamas ollut suomalainen.”
Mistäs näin päättelit?
Ei se pakosti ulkomaalaisuusolettamasta johdu. Jotkut lukevat liikaa asioita ja haavoittavat ja marttyroivat itsensä ajatuksillaan kuvitellessaan, että heille oltiin töykeitä (ei palveltu henkilökohtaisesti ja lämmitetty kysymättä). Kun kerran kahvila oli tyhjä niin se saa tällaiset ihmiset ajattelemaan että heille henkilökohtaisesti oltiin töykeitä ja tätä ei olisi tapahtunut, jos paikalla olisi ollut muita asiakkaita. Tällaisia tapauksia on tullut vastaan normaalipaikoissakin. Heille on yhtä paha, jos menee vain katsomaan vierestä kuin että sanoisi ’hei voinko auttaa’. Helpointa on, jos on jo kassalla muita palvelemassa ja tyyppi saa selvitettyä paikan toiminnan muita asiakkaita ja heidän toimiaan apinoimalla.
Joo, voi hyvin olla. Jälkeenpäin jäin vain pohtimaan, kun tuli niin painokkaasti tuo ”vaikka ihan suomalainen olenkin”. Mutta ei voi tietää 🙂 jäi vain hämmentynyt ja huvittunutkin olo tilanteesta.
Kuulostaa jonkinsortin autismilta.
Ei kyllä kuulosta kovin suomalaiselta. Oikea suomalainen olisi syönyt hiljaa pahan piirakan ja kysyttäessä todennäköisesti kiittänytkin siitä ja sitten yksin myöhemmin muistellut, että piiras oli pahaa eikä aikoisi enää koska mennä samaan paikkaan. Ja seuraavana päivänä menisi silti.
Hahahaha J-P :). Ennen somea näin varmasti olikin, mutta nykyään mielensäpahoittajat (joihin häpeäkseni kuulun itsekin kun sille päälle satun) kaittavat tapaukset FB:hen ja sitten on tää vihapuhe nääs…
voi näitä mun kirjoitusvirheitä 🙁 *kaittavat=laittavat*.
No voi. 🙁 Oli mennyt rouvalla hiekkaa piirakkaan.