Ääliöitä huskysafarilla

Työskentelen huskysafarioppaana, ja töissä kohtaan niin typeriä aasiakkaita että oksat pois.

Asiakkaat ajavat itse omaa koiravaljakkoaan ja ennen safaria opas antaa heille ajo-opetuksen. Joukossa on aina muutama aasiakas, jotka eivät kuuntele opetusta yhtään vaan joko pällistelevät kennelin porteista kamera tanassa kuvaten kakkaavaa koiraa tai pukevat jo valmiiksi kylmettyneitä ja itkuisia lapsiaan.

Lapset lastataan suuriin lapsirekiin, jota ajaa aina opas turvallisuussyistä. Kun lapsi ei pääsekään isin ja äidin mukana, aloittaa pikku piltti itkupotkuraivarit ja huutaa koko safarin ajan. Vanhemmat eivät osaa pukea lapsiaan oikein ohjeistuksesta huolimatta, vaan sieltä vuokratun haalarin alta löytyy t-paita ja shortsit. Ja haalari on usein liian pieni, koska pikku mussukka ei saa näyttää liian pullealta valokuvissa. Lapsireen kuski joutuu useasti safarin ajan kuuntelemaan lasten parkumista, koska heillä on kylmä. Yllättävää. Kaikilla lapsilla ei ole edes pipoa. Tai on se mukana, muttei päässä..

Sitten aikuiset. Vaikka aasiakkaat saavat ajo-opetuksen (osa omalla äidinkielellään), siitä huolimatta mikään ei tunnu menevän jakeluun. Alamäkiin ajetaan ihan liian lujaa, koska jarru on ihan vieras käsite, reki kaatuu kaarteessa ja valjakko karkaa. Tai sitten koirat kääntyvät risteyksessä eri suuntaan kuin muut, ja asiakkaat huomaavat tämän, mutta antavat koirien jatkaa matkaa koska “ne halusivat mennä tuonne”. Niin, sitten siinä kestääkin tovi kun opas kävelee joskus kilometrinkin verran kääntämään valjakkoa. Idiootit.

Asiakkaita on ohjeistettu potkimaan vauhtia rekeen ylämäessä. Siitä huolimatta osa vain pönöttää jalaksilla, hakkaa käsiään yhteen ja huutaa omalla kielellään käskyjä koirille jotta ne orjallisesti vetäisivät heidät mäen ylös. Koirat vain kääntyvät katsomaan taakseen ihmetellen, kun aasiakkaat kiljuvat reestä milloin mitäkin. Olen monta kertaa keskeyttänyt safarin, ja mennyt sanomaan etteivät koirat ymmärrä kuin suomea ja kehottanut olemaan hiljaa. Joskus kilometrien päästä kuulee kennelille, kun joku urpo käskyttää valjakkoaan. Argh. Ja sitten ollaan olevinaan niin “musheria” ja koiraihmistä. Hohhoijaa!

Kerran isolla safarilla erään rouvan ja miehen reestä katkesi narutukset, ja reki jäi siihen mutta koirat jatkoivat matkaa. Pääopas sai koirat turvallisesti kiinni, ja ryhdyin raahaamaan rekeä koirien luokse. Mies ymmärsi nousta kyydistä (eivät siis puhuneet pätkääkään englantia) mutta rouva vain seisoi jalaksilla, kun raahasin rekeä hyvän matkaa. Äly hoi! Ja vaikka kuinka selitin, että nouse nyt hyvä ihminen siitä reestä pois, niin ei ymmärtänyt. Noh, hetken rouva ajoi yhden ihmisen valjakkoa. Huoh.

Ja kun safarilta on selvitty takaisin kennelille, asiakkaat valittavat siitä että heidän valjakkonsa oli niin paljon hitaampia kuin muut. Ihmiset eivät aina ymmärrä, etteivät koirat ole mitään koneita, vaan eläviä olentoja joilla voi olla joskus huono päivä kuten meillä ihmisillä. Ja hitaudesta valittavat ihmiset ovat usein ylipainoisia. Kumma juttu. Myöskin siitä valitetaan, jos koira pysähtyy tarpeilleen. Kerran eräs nainen kysyi: “Lapseni näki yhden koiran kakkaavan juostessa. Voisiko se tehdä nyt saman uudelleen?” Tottakai, sillä koiramme on koulutettu kakkaamaan käskystä. HUOH!

– Väsynyt huskyopas

9 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *