Aasiakas ei ole lehtivaras
(Mainoskiellon ohittamiseksi jutussa mainittujen sanomalehtien nimiä on hieman muuteltu; myös aasiakkaan nimi on muutettu.)
Lehdenjakaja tulee rivitalon pihalle ja huomaa asiakkaan seisovan postilaatikkorivin luona valmiina odottamassa. Insinööri on aikanaan ystävällisesti suunnitellut laatikkorivin sellaiseen paikkaan, että lehdenjakaja voi jakaa sen auton ikkunasta autosta nousematta, mutta asiakkaan seistessä rivin edestä tämä ei tietenkään onnistu. No, tämä on pikkujuttu eikä varsinaisesti tämän tilityksen aihe.
Tässä, kuten lähes kaikissa rivitaloissa, postilaatikot on numeroitu asuntojen numeroilla. Vaikka lehdenjakajan työhön ei kummoista koulutusta vaaditakaan, silti useimmat lehdenjakajat tietävät, että viitosen paikka on nelosen ja kuutosen välissä. Sen sijaan vain aniharva jakaja tietää, että Virtasen paikka on Lahtisen ja Niemisen välissä.
Nopea vilkaisu ”jakokirjaan” (joka nykyään kulkee mukana älypuhelimessa) osoittaa, että asuntoihin 2, 4, 6 ja 7 menee Aamusanomat, asuntoon 5 menee Helsingin Lehti ja asuntoon 8 molemmat. Lehdenjakaja ottaa mukaansa tämän rivitalon lehdet, nousee autosta ja tervehtii asiakasta.
”Huomenta! Mikähän teidän asuntonne numero on niin annan lehden tästä?”
”Virtanen.”
”Jaha, selvä.”
Jakaja ei oikeastaan kysynyt sitä, mutta turha siitä on alkaa vängätä. Hän vilkaisee jakokirjaan uudelleen, ja tosiaan, asunnon 5 tilaaja on tosiaan Virtanen.
”No löytyykös se nimi sieltä? Taisit luulla että olen joku lehtivaras kun piti tarkistaa?”
”En toki, vaan pitäähän minun tietää, etten sitten jaa toista lehteä teidän laatikkoonne.”
”No minä olen kuule tilannut Helsingin Lehteä jo kymmenen vuotta.”
”Kiva kuulla jos pidätte siitä. Minä jaan kolmea muutakin lehteä ja olen täällä ensimmäistä kertaa.”
”On se kumma kun ei enää voi miehen sanaan luottaa.”
Jos ylläolevasta dialogista jää lukijalle sellainen vaikutelma, etteivät repliikit oikein liity toisiinsa ja muodosta koherenttia kokonaisuutta, tämä vaikutelma on todennäköisesti oikea.
Jakajalla on niitä lehtiä se määrä kuin on tilaajiakin. Isompia lehtiä voi olla yksi ylimääräinen, mutta täällä Aamusanomien päämarkkina-alueella Helsingin Lehti ei kuulu niihin. Toisin sanoen, jos aasiakas saa kaksi lehteä, reitin loppupäästä joku jää ilman.
Jos asiakas oikeasti haluaisi varastaa lehtensä, hän voisi tehdä sen jakajan poistuttua minkä tahansa naapurinsa postilaatikosta. Tämä on se riski, jonka tämän rivitalon asukkaat kantavat, eikä lehdenjakaja voi siihen vaikuttaa. Päätellen ympäristön ulkonäöstä ja autokatoksen mersuista ja audeista tämä riski tosin tuntuu aika pieneltä.
Eikös ainakin kirjeposti pidä jakaa laatikkoon vaikka joku sitä olisi vieressä hamuamassa? Ettei vain käy niin, että joku vie luvatta ja jakaja on ongelmissa sitten asiaa selvitettäessä.
Voi olla. Tässä ei kuitenkaan jaettu kirjeitä vaan sanomalehtiä, jotka eivät ole yksilöllisiä ja vastaanottajakohtaisia. Toiseksi laatikot eivät olleet lukittavia, joten jos tyyppi oikeasti halusi jotain varastaa, hän olisi tehnyt niin joka tapauksessa jakajan poistuttua.
Mikä oli ongelma? Sekö että asukas käsitti tilanteen omalla tavallaan, eikä käyttäytynyt kuten asiakkaan kuuluu käyttäytyä.
Eihän näissä ”asiakas ei käyttäytynyt kuten kuuluu, minun piti poiketa rutiineista ja nyt mieleni pahoitin”-jutuissa ole mitään järkeä.
Missä tahansa keskustelussa on kohteliasta kuunnella vastapuolen repliikit ja sitten jotenkin yrittää suhteuttaa omat repliikkinsä niihin. Esimerkiksi, jos kysytään asunnon numeroa, niin vastataan asunnon numerolla.