Aasiakas tietää sijaintisi
Työskentelen myyjänä huonekaluliikkeessä pienehkössä kaupungissa. Työpaikkani sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustassa, alueella, jota tässä nimitän ”Sivukyläksi”. Työpaikkani nimi tarinassa on ”Huonekalukauppa”. Kaupungin keskustassa on toinen huonekaluliike, jota tässä nimitän ”Huonekalumarketiksi”.
Puhelin soi ja vastaan.
M: Huonekalukauppa, Sanna Siekki puhelimessa.
A: Täällä Anna Asteri päivää. Jokohan minulle tilattu sohva on tullut?
Etsin tilausta Asterin nimellä, mutta sellaista ei löydy. Tarkistan vielä asiakkaalta nimen, olen kuullut sen oikein. Kyselen sohvasta tarkemmin ja alkaa vaikuttaa siltä, ettei ko. sohva kuulu meidän valikoimaamme. Jotkut asiakkaat saattavat sekoittaa meidän liikkeen keskustan Huonekalumarkettiin. Alan epäillä, että niin on käynyt tässäkin tapauksessa.
M: Oliko se Huonekalukauppa vai Huonekalumarketti, mistä tilasitte sohvan?
A: Huonekalumarketti, se mikä on keskustassa.
M: Ahaa, te soititte nyt Huonekalukauppaan. Huonekalumarketin puhelinnumero on 12-3456789.
A: Ei kyllä minä soitin Huonekalumarkettiin, etkös sinä nyt siellä keskustassa ole?
M: Ei, minä olen täällä Huonekalukaupassa, Sivukylässä.
A: Kyllä minä soitin siihen keskustan liikkeeseen! Huonekalukauppa on Sivukylässä, mutta en minä sinne soittanut, vaan teille sinne keskustaan.
M: Mutta minä en ole töissä Huonekalumarketissa, vaan Huonekalukaupassa ja tämä on Huonekalukaupan puhelin. Teidän kannattaa soittaa sinne Huonekalumarkettiin, niin saatte sohva-asianne selvitettyä.
Tätä kinaa työpaikkani nimestä ja sijainnista kesti useita minuutteja. Yht’äkkiä asiakas kysyi Huonekalumarketin osoitetta. Kun kerroin sen hänelle, hän huudahti: ”No sitten minä uskon!” ja sulki puhelimen.
Aasiakkaan hyväksi on sanottava, että erimielisyydestämme huolimatta hän oli koko ajan ystävällinen. Mitä nyt ei luottanut tietämykseeni työpaikkani nimestä ja sijainnista.
