Anteeksi, kristallipalloni meni rikki

Olin yksin kassalla suurehkossa sekatavarakaupassa. Luokseni tuli noin 60-vuotias ”hienompi” rouvashenkilö pyykkinarupaketti kädessään.
Oletin hänen tulevan kassalleni ostamaan kyseisen tavaran ja tervehdin häntä.

M: Terve!
A: No hei. Kuulepas osaatko sanoa käykö tämä naru minun pyykkitelineeseen?
M: Jaa-a, enpäs nyt osaa tälleen äkkiseltään sanoa. Minkälainen teline siis mahtaa olla kyseessä?
A: No semmonen tavallinen pyöreä!
M: Siis minkälainen pyöreä? Sellainen mihin laitetaan sukkia vai?
A: No EI! Kun semmonen TAVALLINEN ULKONA OLEVA! Etkö nyt ymmärrä?
M: Vai niin sellainen? No minun on kauhean vaikea sanoa, että käykö tuo naru, kun niitä on erikokoisia jne. Muistatko telineen halkaisijaa, niin voin laskea sinulle, että käykö tuo naru?
A: No sellanen tavallinen se teline on!( asiakas on selkeästi tuohtunut). Mikä ihmeen halkaisija?
M: (selitän asiakkaalle halkaisijan)
A: En minä tuommoista ymmärrä… Minä soitan miehelleni, hän on insinööri!
M: Selvä, ehkä hän osaa sanoa…

A: (soittaa miehelleen ja kysyy pyykkitelineestä) Kuule Pertti kun tuö myyjä ei ymmärrä yhtään mitään! Miten se on tälläisessa paikassa edes töissä, kun ei tiedä näitä asioita?

Tässä vaiheessa minua alkoi jo lievästi sanottuna kiehuttaa rouvan käytös, ja minun teki kovasti mieli näpäyttää häntä, mutta päätin pysyä vaiti.

A:(lopettaa puhelun) No hyvä on, minä otan tämän narun, ei se ole kuin pari euroa!
M: (Kiristelin hampaitani ja väänsin aspahymyn kasvoilleni) Selvä, elikkäs 2 euroa kiitos!
A: Voihan tämän palauttaa jos ei käy?
M: Toki, kuittia vastaan mikäli tuote on myyntikuntoinen ja pakkaus ehjä.
A: (lähtee mitään sanomatta ulos kaupasta narun kera)

Tämä tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Ihmiset kuvittelevat, että ihan tavallinen kassamyyjä on joku halvatun oraakkeli, joka näkee kristallipallostaan vastauksen kaikkiin ihmismieltä kalvaviin kysymyksiin. Ei, en tiedä tykkääkö kissasi juuri tästä ruuasta, ei, en osaa sanoa käykö tämä putkenliitin teidän pesukoneeseen. Anteeksi, en osaa kertoa mihin hintaan kilpaileva yritys myy tätä tuotetta…

Jaa tämä tarina:

12 kommenttia

  1. tuuyuyuy sanoo:

    Samaa sarjaa oli omalla kohdallani sattunut tapaus
    A: Moiii, paljonko tarvin tätä kassiin? (kädessä rulla pitsinauhaa)
    M: Öö siis minkälaiseen kassiin?
    A: No semmoseen kankaiseen….
    M: Jaa niinkuin ostoskassin tyylinen?
    A: Joo just semmonen!
    M: No miten se siihen tulisi?
    A: Emmää oikein tiedä… Sano sää?
    M: ….. Noo tuleeko se koristeeksi reunoihin ylös ja alas vai pelkästään jompaankumpaan. Vai kahvoihin? Vai jonkin esim. kuvan ”kehysteeksi”?
    A: No silleen reunoihin.
    M: No onko se suurinpiirtein saman kokoinen kuin perus kauppakassit?
    A: Kai…..
    Siinä sitten heitin arvion ja korostin tosiaankin mitan oleva villi arvio, että toivottavasti riittää. Ei tuo asiakas ainakaan koskaan palannut valittamaan että pitsi olisi loppunut kesken. Asiakas ei missään kohtaa tulistunut, vaikutti vain olevan hämilläään kun en tajunnut mitä hän halusi 😀

  2. kari sanoo:

    On ihmisiä joille ’tavallinen’ on yhtä kuin se mitä itsellä on. Heillä ei vaan ymmärrys riitä siihen, että voisi olla olemassa muunkinlaisia versioita samasta tavarasta/asiasta.
    Kyllähän se kiehuttaa kun oma typeryys käännetään toisen syyksi.

  3. Rinde sanoo:

    Meidän kaupassa kans tullaan ostamaan metritavarana myytävää vahakangasta ja useinkin kysyttyäni minkä verran mitataan ko. tuotetta, niin vastaus on: ”No minkä verran sitä nyt tavalliseen ruokapöytään menee? Se on ihan tavallinen ruokapöytä. Sellainen kuuden hengen.” Niinpä.

  4. KaupassaOllutTöissä sanoo:

    Toimii tuo toiseenkin suuntaan. Kaupassa on myytävänä näitä vihanneksia, jotka ovat muovissa ja päällä siisti etiketti mutta ilman enaria, eli punnittavia.
    Minä: ”Tämä olisi pitänyt punnia.”
    Asiakas: ”Ei, se oli kappalehinnalla.”
    Minä: ”Tässä ei ole enaria, se hinta jonka näitte oli varmaankin kilohinta ja vaakanumero oli siinä alapuolella.”
    Asiakas: ”Kyllä siinä oli kappalehinta.”
    Minä: ”Olen ollut täällä töissä viisi vuotta jolloin tätä on myyty ainoastaan kilohinnalla. Mutta jospa mä käyn tämän punnitsemassa…(päästään joskus eteenpäin)”
    Asiakas: ”Mutta kun siinä oli kappalehinta ihan selvästi….”

    Tämän valossa on uskomatonta että joku luulee myyjän tietävän hänen pyykkitelineensä narutarpeen ennen insinöörimiestään 😀

    • huippu_myyiä sanoo:

      Todennäköisesti eivät ole vilkaisseetkaan hintaa. Jos se on yksittäispakattu ja siinä on joku lappu niin se on aasin mielestä kappalehintainen. Muuten kuulisi paljon enemmän valitusta suolaisista hinnoista. Välillä tehnyt mieli myydä tämmöiselle aasiakkaalle tuote; käyttäen kilohintaa todellakin sitten kappalehintana kun aasi tuntuu olevan niin varma asiastaan.

  5. myyjä123 sanoo:

    Se on uskomatonta miten asiakas pätee kaikesta ja myyjä on asiakkaan mielestä aina joku halvatun idiootti joka ei tiedä asioista mitään. Se että me myyjät kyselemme tarkentavia kysymyksiä ei tarkoita ettemme ymmärtäisi asiaa vaan kysymme koska haluamme että asiakas saa juuri sen mitä halusikin. vaan kun ei, nämä tietyt itseään kuninkaana pitävät aasiakashenkilöt alkavat suureen ääneen pätemään ja haukkumaan aspan lyttyyn koska aspalla ei satu olemaan sitä kristallipalloa ja ajatustenlukutaitoa. Huvittavaa on myös miten aasiakkaat olettavat että maksukorttilaitteet osaavat ajatustenvoimalla valita koneesta pankin tai luoton (olen monta kertaa joutunut neuvomaan kun aasiakas on ensin töllöttänyt laitetta ja sanonut perään ”ai mä luulin et täs tulee pankki/luotto automaattisesti”…ja aasiakkaalla kortissa kummatkin puolet)

    • nii.. sanoo:

      Joo, välillä nuo tarkentavat kysymykset ovat todellakin välttämättömiä, jotta asia tulisi selväksi. Minulle useampikin asiakas on ehtinyt suutahtamaan kun heidän tarvitessaan ”tavallista postimerkkiä” olen uudestaan joutunut kysymään, että ykkös- vai kakkosluokka (ja tarvittaessa toki kertomaan niiden erot). Kun tosiaan yksi tarkoittaa tavallisella ykkösluokkaa ja hyvällä tuurilla heti seuraavana olevan mielestä kakkosluokka on se tavallinen. Sama on sitten kolmen eri koon kirjekuorten kanssa, jokainen on jollekin se tavallinen koko. Ei tietty niin elämää kaatavia ongelmia, mutta tottakai se vähän ihmetyttää kun aikuinen ihminen möksähtää kun joutuu kysymään häneltä kysymyksiä kysymyksiä, jotta jotenkin saisi irti että mikä nyt olikaan se mitä tämä oli vailla. Ympäripyöreä tavallinen ei aina ole se informoivin vastaus.

  6. Miksiköhän sanoo:

    Taisi vaikeuksista päätellen se rouvakin olla insinööri.

  7. Rekkapena sanoo:

    Olisiko tuossa nyt sitten ollut niin vaikeaa sanoa, että kyllä se siihen käy, ja jos on liian pitkä niin voitte lyhentää ja jos ei riitä koko matkalle niin tulette ostamaan toisen ja jatkatte sillä.

    • ajat muuttuu sanoo:

      Kyllä se nykyihmisille tuntuu olevan. Moni tänne kirjoittava tuntuu olevan kovastikin korkeasti kouluttautuva, mutta ainakaan arkisen vuorovaikutuksen tasolla eivät suuret älynlahjat juuri näy.

      Sekin on näissä jutuissa huvittavaa, että vaaditaan asiakkailta kykyä asettua toisen asemaan, ja seuraavassa lauseessa ihmetellään, kuinka viikosta toiseen aina ne samat vanhukset laskevat niitä kolikoita kassalla tai söhrivät kortinlukijan kanssa vaikka juuri viime kerralla siitä asiasta keskusteltiin.

      Tuo vanhoista vitseistä valittaminen on tietenkin sukupuolijuttu. Miehet eivät valita niistä koskaan, vaikka kuulevat niitä paljon enemmän kuin naiset siksi, että miehet myös kertovat niitä paljon enemmän ja suurin osa ihmisistä viettää enemmän aikaa oman sukupuolensa kuin vastakkaisen kanssa. Naiset vain tulkitsevat, ilmeisesti biologiansa rajoittamana, vitsin keinoksi tehdä vaikutus, siinä missä miehille se on vain harmitonta ja tervehdysten vaihtamiseen verrattavaa smalltalkia. Luettuani kymmenittäin valitusta asiasta, yksi oli valaistunut ymmärtämään, ettei vitsin kertoja yritä vakuuttaa olevansa maailman hauskin tai kekseliäin eikä hän yleensä edes loukkaannu siitä, ettei vitsi niin kauheasti naurata, koska hän itsekin monesti tietää sen olevan vanha. Ainoastaan yksi kertoi vastaavansa keksimällä itse jotain nokkelaa ja oli hirveän yllättynyt, kun vitsien kertojat ovat pitäneet siitä. Tietenkin he pitävät siitä, koska suurin osa heistä ei ole iskemässä myyjää eikä kieli pitkällä odota ihastunutta reaktiota heittoonsa vaan jotain nokkelaa ja hauskaa jännitystä laukaisevaa vastausta, joka luo rennon ilmapiirin.

      Sait pena miinuksia tuosta vastauksestasi ja kyllä se minutkin yllätti, niin harvinaista tuollainen on nykyisin. Piti ihan hetki ajatella ja sitten käsitin että vielä 15 vuotta sitten tuo tapa vastata olisi ollut ihan normaalia tuossa tilanteessa. Mutta silloin myyjä usein olikin kutsumusammatissaan oleva pitempään alalla työskennellyt. Käsitettä paskaduuni ei tunnettu, kun duunista kuin duunista sai palkan, jolla tuli toimeen.

  8. Psykologiaa sanoo:

    Useinkaan kyse ei ole tyhmyydestä vaan ihmismieli nyt sattuu toimimaan näin. Eli otetaan yksinkertainen asia mikä on itsestään selvyys ja jota ei vain ole tullut koskaan tarkemmin miettineensä, esim ikkuna tai pöytä tai vaikkapa kattolamppu. Menet ostamaan jotain siihen liittyvää. Kyse on yksinkertaisesta joka talosta löytyvästä asiasta jota katsellaan joka päivä. Kuka tahansa tuntisi itsensä tyhmäksi kun myyjä kysyykin että minkälainen,kokoinen,jne ja et osaisi vastata. Ihmiset reagoivat luonnostaan siten että ovat puolustuskannalla.

  9. Katri sanoo:

    ah aasiakkaat.. Supparin lihatiskillä töissä olleena päävaivaa aiheutti mm. nää ”tavallisen” jauhelihan ostajat. Jos on myynnissä sekä nauta-sika- ja paistijauhelihaa niin mistä ihmeestä myyjä voi tietää mikä on just sulle se ”tavallinen”. Ja sitten kiukutellaan kun kysytään se tarkentava kysymys että kumpihan nyt oli se tavallinen.

Vastaa käyttäjälle Rekkapena Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *