Arkea jäätelökioskilla
Jonkin verran täällä onkin jo jäätelökioskien aasiakkaista keskusteltu, mutta laitanpa tähän vielä oman versioni kokemuksistani.
Olen työskennellyt elämäni aikana monissa eri jäätelökioskeissa kohdaten samankaltaisia asiakastilanteita päivästä toiseen. Monille asiakkaille ongelmia jäätelökioskilla tuntuvat aiheuttavan mm. erilaiset ”jäätelötermit”. Joku täällä jo
mainitsikin yhden jäätelökioskien yleisemmistä ongelmia aiheuttavista termeistä eli ”tuutin”, jonka osa ihmisistä kokee käsittämään yksittäispakatun jäätelön (esim.pingviivituutti), kun toinen taas määrittelee sen tötteröjäätelöksi. Monia tuohtuneita asiakkaita on aikojen saatossa sattunut kohdalle, kun en/emme ole tarkentavista kysymyksistä huolimatta lopulta osanneet myydä asiakkaalle oikeanlaista tuuttia. Toiseksi hyvin hankalaksi termiksi on osoittautunut pehmiskioskeilla yleinen termi ”sekoitus”, joka pehmistä myyvissä kioskeissa tarkoittaa siis kahden maun yhdistelmää. Meillä on aina kioskeillamme ollut kyltti/kylttejä, jossa pehmiksen makuvaihtoehdot kerrotaan tyylillä: SUKLAA, VANILJA tai SEKOITUS. Jos kyltissä ei ole tekstin lisäksi pehmisten kuvia asiaa selventämässä, on asiakkaan suusta hyvin usein kuultava kysymys ”mitä siihen sekoitukseen oikein tulee”. Hmm, missä maalaisjärki? 🙂
Vaikka makuvaihtoehdot, hinnat jne. ovat mielestäni aina olleet kioskeissa hyvin esillä, lienee yleinen kysymys etenkin pehmisjäätelökioskilla silti aina myös ”mitä makuja teillä on”. Kerrottuani meillä olevan edellä mainitsemiani suklaata, vaniljaa ja niiden sekoitusta, kuulee vähintäänkin riittävän usein myös vastakysymyksen ”eikö olisi mansikkaa”. Eipä ole, enköhän minä olisi sen mansikan maininnut, jos meillä sitä olisi. Luulevatko asiakkaat todella, että pimitämme heiltä tietoja ja mansikkaa löytyisikin kysyttäessä tiskin alta. 🙂 Tämänkaltaisiin kyselyihin on tosin jo niin turtunut, että ei niihin sen koommin nykyisin edes enää kiinnitä huomiota. Itsehän olen työni valinnut ja siitä aidosti nautin. Ja asiakaspalvelijanhan jos jonkun on jaksettava vastailla samoihin asioihin useita kertoja päivässä. 🙂
Väitän olevani työssäni hyvinkin kärsivällinen, mutta tietyissä tilanteissa omakin pinnani meinaa kiristyä. Useimmiten tällainen tilanne tulee eteen etenkin kuumana kesäpäivänä lapsiperheen saapuessa jäätelöostoksille. Olemme kokemuksen kautta oppineet (ja onneksi nykyisin myös monien lasten vanhemmat omaksuneet saman) että pienille lapsille jäätelöpallo/pehmis on aina turvallisempaa laittaa kuppiin kuin vohveliin. Kuumana kesäpäivänä jopa aikuisella saattaa olla ongelmia saada syötyä jäätelö ennen sen sulamista rinnuksille, saati sitten pienen lapsen. Lapsen jäätelönkäsittely on myös hieman ”ronskimpaa” kuin aikuisen, joka usein päättyy pallon/pehmiksen putoamiseen maahan ja sitä seuraavaan itkukohtaukseen. Tästä oppineena olemme päättäneet kysyä pienten lasten vanhemmilta aina tilausta tehdessä ”olisiko parempi laittaa lasten jäätelöt kuppiin”. Kohdistamme kysymyksen nimenomaan vanhemmille, sillä tiedämme lapsen haluavan lähestulkoon aina jäätelön mieluummin tötteröön. Mutta mitenpä toimii aikuinen? Hän kysyy totta kai asiaa lapselta: ”haluatko kuppiin vai tötteröön”. Vaikea arvata mitä lapsi siihen vastaa, no tötteröön tietenkin. Tämän vuoksi kysymmekin asiaa nimenomaan vanhemmalta, jolla koemme sentään olevan valtuuden päättää edes alle kouluikäisen lapsensa puolesta millaisessa muodossa hän jäätelönsä saa. Lapsen vastaus kuitenkin hyvin usein syrjäyttää myyjän ehdotuksen ja hän saa lopulta tahtomansa tötterön käsiinsä. Ja mitäpä tästä lopulta seuraa. Eipä kulu usein kauaakaan kun sama perhe jonottaa uudestaan kioskille: ”olisiko mahdollista saada uusi jäätelö, kun se edellinen tippui maahan ja voisiko sen myös laittaa siihen kuppiin.” Niinpä, mitä tästä taas opimme, asiakas ei ehkä sittenkään ole aina oikeassa. 🙂
Vielä yhden asian haluan jakaa kanssanne, vaikka se koskeekin jäätelön sijaan nytmuita kioskin tuotteita, lähinnä juomavalikoimaa tai pikemminkin niiden hintoja. Olen työskennellyt myös pitkään erään suomalaisen huvittelukohteen kioskissa, jossa törmäsimme jatkuvasti valituksiin tuotteiden korkeista hinnoista. Itse olen sitä
mieltä, että valitessaan lomakohteekseen tietyn paikan perhe varmasti tiedostaa myös mahdolliset lomailusta syntyvät ruoka yms. kulut. Suurin osa asiakkaista maksaa toki kiltisti pyydetyn summan, mutta mahtuu joukkoon myös niitä äreitäkin versioita, joilla mikään ei ole hyvin. Eniten itseäni ovat ärsyttäneet asiakkaat, jotka kesän kuumimpina päivinä valittavat juomien korkeista hinnoista, kun ilmeisesti ei ollut itselleen tullut mieleenkään ottaa mitään juomaa kotoa mukaan, vaikka sääennuste näytti jopa kolmeakymmentä astetta lämmintä. Parhaiten mieleeni on jäänyt suurperhe, joka osti kioskiltamme kerralla 7 vesipulloa ja 5 pillimehua. Pari kymppiähän siihen sitten upposi, joten saimme kuulla kunniamme hintojen suhteen melko kovaäänisesti. Siinä vaiheessa teki niin kovasti mieleni sanoa, että mikäli hinnat eivät sellaisenaan kelpaa, olisitte voineet hyvin ottaa omat eväät mukaan. Täytimme myös pyydettäessä asiakkaiden omia vesipulloja kioskin hanoista ja wc:idenkin hanoista täyttö olisi käynyt päivän aikana helposti. Monet perheet onneksi olivat tämän omaksuneetkin ja saapuivat huvittelemaan piknik-korien ja kylmälaukkujen kanssa. Jos vaihtoehtojakin kerran on, ei mielestäni hinnoista valittaminen ole silloin asiallista. Vastaavanlaista valitusta saimme myös sadepäivinä kuulla sadeviittojen korkeista hinnoista asiakkailta, jotka eivät olleet varustautuneet sadekeliin mitenkään. Tällöin myös mielessäni pyöri ajoittain ajatus ”katsoitteko ollenkaan säätiedotusta, jossa luvattiin kaatosadetta koko päiväksi”. Ehkäpä itse olen sitten jotenkin poikkeava, mutta ainakin minulla on tapanani tarkastella kyllä matkalle lähdettäessä paikan sääennusteita, varautumaan sen mukaan, sekä pyrkiä myös varaamaan omia eväitä tai edes juomia hellepäivinä mahdollisuuksien mukaan mukaani.
Tällainen avautuminen tällä kertaa. Kyllähän näitä riittäisi vaikka millä mitalla kun oikein muistelisi, mutta tällaiset tapaukset nyt tulivat ensimmäisenä itselleni mieleen. 🙂
– Hille –