Ärsyttävä mummo
Kyseinen mummeli käy meillä kaupassa vähintään 3 kertaa viikossa.
Asiakas: ”Eikös teillä ole sämpylöitä?”
Minä: ”Irtosämpylöitä ei valitettavasti ole, on vain valmiiksi pakatuissa pusseissa. Voidaan kyllä tilata jos haluat.”
A: ”Joo, millon ne sit tulee?”
M: ”Huomenna tulee.”
Seuraavana päivänä ko. asiakas kävelee kauppaan sisälle eikä edes vilkaise sämpylöihin, ja taas seuraavana päivänä valittaa, kun ei ole niitä sämpylöitä. Oli silloin kun niitä halusit, mutta ei ne irtosämpylät kauaa kestä. Huoh.
Sama asiakas vielä:
A: ”Eikös teillä ole korvapuusteja irtomyynnissä?”
M: ”Just tälle päivälle ei olla tilattu, mut voidaan huomiseks tilata, jos haluat.”
A: ”Joo, tilaa vaan.”
Seuraavana päivänä.
A: ”Liian isoja korvapuusteja. En voi ostaa noita. Yksin asun, nii en mä jaksa yksin syödä kokonaista.”
MEHÄN VOIMME VAIKUTTAA SIIHEN KORVAPUUSTIEN KOKOON!!
Lakatkaa tilaamasta tuollaiselle yhtään mitään, jos ei sitten osta niitä.
”Tilataan sitten lisää kun on enemmän kysyntää,” ihan viattomana. Ja pokkana. 😀
Juu. Kun yhytätte mummon seuraavan kerran niin vaikka kädestä pitäen ohjaatte hänet tilaamansa tuotteen luokse. Jos ei sillä kertaa miellytä niin sanotte että ette jatkossa tilaa erikseen kenellekkään mitään spessua kun poistoon menee. Tai sitte rupeette vaatimaan rahastusta etukäteen sämpylöistänsä.
Otat maksun tilatessa, niin on teille sama ottaako sen seuraavana päivänä mukaan kotiinsa tai onko enää tuolloin kiinnostunut tuotteesta.
Tuohan voi olla muistisairas, mistäpä tuon tietää. Ja vaikka ette niiden pullien koolle mahda mitään, niin asiakas saa silti päättää ostaako isoja pullia vai ei. Kurjaa toki että vaivaa tulee teille.
Käytös viittaa enemmän kusipäisyyteen kuin muistisairauteen. Eivät nuo kaksi ole toisiaan poissulkevia, mutta ei muistisairaus oikeuta tuollaiseen käytökseen.
Elävästi tuli mieleen omat kesätyöajat pikkupitäjän kaupassa missä yksi asiakas kyseli aina välillä Bulgarian jogurttia. Myyntierä oli muistaakseni 24 x 2dl. Mummeli osti sitten yhden ja joku muu saattoi ostaa toisen mutta keskimäärin 20 purkkia meni aina roskiin. Siihen aikaan tuotemerkkejä oli varmaan kymmenen kertaa vähemmän. Hirvittää ajatellakin miten paljon tavaraa nykyään menee hukkaan.
Se korvapuusti on kyllä mahdoton leikata puoliksi, ja säästää loput seuraavaan kertaan.