Asiakas unohtaa kaikki käytöstavat tullessaan kassalle

Minä: “Hei!” (haen katsekontaktia tuloksetta)

Asiakas: (ei sano mitään ja vaivaantuneena mulkoilee pitkin seiniä tai tervehtii kassatiskiä. Vaihtoehtoisesti kesken tervehdykseni asiakas tokaisee: “NOI!” ja osoittaa tuotteitaan)

Piippailen tuotteita ja jokaisen tuotteen kohdalla tuijottaa vihaisesti ja intensiivisesti hintanäyttöä. Jos joku tuote ei ole hänen mielestään oikein, hän ei mainitse sitä siinä vaan vasta maksettuaan. kiitos kun teet työstäni hankalempaa.

Minä lyötyäni tavarat kassaan: “onko bonuskorttia?”

Asiakas:
a) NO EI OLE!! (anteeksi että edes kysyin, ostamasi tuotteet ovat alennuksessa kyseisellä kortilla)
b) asiakas paiskaa/heittää kortin tiskille sanomatta sanaakaan, ja kun neuvon vetämään sen itse kortinlukijasta alkaa tuskastunut huokailu kuin siitä olisi maailman suurin vaiva ja kysyy: “onko näitä nappuloita pakko painaa?” <– loppuuko asiakkailla käsivoimat kesken kortin käytön?
c) kesken lauseeni alkaa huutaa: “NO JOO OLIN TÄSSÄ JUST KAIVAMASSA SITÄ ODOTA NY HETKI!!” (Ok, anteeksi etten ole ajatustenlukija)

Minä: “haluatteko muovipussin?”

Asiakas:
a) kesken lauseeni: “EI”
b) katsoo minua kuin vajaaälyistä idioottia ja sarkastisella äänellä: “no eiköhän tuo nyt taskuun mahdu..” (ja kyseessä saattaa olla 1 pieni ostos tai hänellä on jo valmiiksi kauppakassi) Meitä nyt vaan on ohjeistettu kysymään tätä, jos en kysy niin alkaa tympeä tivaaminen: “no saisinko mä edes muovipussin tolle?”
c) ei sano mitään, ja pakattuani ostokset alkaa mielenosoituksellisesti tyhjentämään muovikassia laukkuunsa ja paiskaa muovipussin tiskille. (en minä siitä loukkaannu jos kieltäydyt kohteliaasti pussista)

Minä: “Tässä kuitti olkaa hyvä”
a) vaihtorahoja annettaessa asiakas väistelee kuittia kuin tautista rottaa eikä saa sanotuksi ettei vain halua sitä vaikka rahat ovat sen päällä.
b) kesken lauseen älähtää: “EN HALUA” (miksi luolamiesaksentti?)
c) ottaa kuitin, laittaa rahat lompakkoonsa ja paiskaa kuitin tiskille ja pika-askelin kävelee pois kassalta, vaikka roskakori on vieressä.
d) sanaa sanomattakaan ottaa kuitin käteensä ja tutkii sitä mielenosoituksellisesti kuin toivoakseen että olen tehnyt jonkun virheen että voi huutaa minulle.

Miksi ei voida tervehtiä nätisti ja katsoa silmiin? Hymyä en sentään vaadi, en minä tiedä mitä sinun elämässäsi on juuri tapahtunut mutta se ei silti tarkoita että sinun pitäisi unohtaa perushyvät tavat minua kohtaan.

14 Comments

Leave a Reply to Ystävällinen aasi Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *