Bonukset on vakava asia

Viimeisimmällä kauppareissullani, eräässä suhteellisen suuressa ketjussa, pääsin todistamaan tätä tapahtumaa:

Oli perjantai parhaaseen ruuhka-aikaan ja edessäni kassalla oli keski-ikäinen nainen äitinsä kanssa maksamassa ostoksiaan. Myyjä tiedusteli löytyykö rouvalta bonuskorttia, johon hän vastasi että ei, mutta hänen äidillään (joka oli pyörimässä ”pakkauspisteellä”) on kortti. Asiakas kutsui äitinsä paikalle ja selitti tälle asian, jolloin äiti alkoi kaivelemaan laukustaan korttia…

Jono vain kasvoi ja äiti kaiveli laukkuaan ja taskujaan kaikessa rauhassa. Lopulta perusteellisen tutkimisen jälkeen hän sanoi, että kortti ei olekaan tällä kertaa mukana.

Ihan ymmärrettävää, itsellänikin monesti on jäänyt kortti kotiin eikä siinä sen kummempia. Muutamien kymmenien senttien mahtavat bonukset jää saamatta, mutta elämä jatkuu.

Tämä ei ollut kuitenkaan itsestään selvää äidille ja tyttärelle. Äiti siirtyi myyjän eteen selittämään miten häneltä kyllä löytyy kortti, mutta se on jäänyt kotiin. Myyjä totesi, että ei pysty asialle tekemään mitään, eikä bonusten kirjaaminen onnistu ilman korttia. Asiakas sanoi edelleen että hänellä on bonuskortti. Ei mukana tosin. Myyjä rauhallisesti yritti selittää, että hänellä ei ole koneessa mitään tietokantaa, josta voisi nimen perusteella etsiä ja bonusten kirjaaminen ilman mukana olevaa korttia ei ole mahdollista.

Lopulta asiakas tuntui ymmärtävän ja lopetti jankkaamisen. Tämän jälkeen myyjä sanoi, että hän voi kirjoittaa asiakkaan kuittiin, että bonuksia ei ole kirjattu ja mikäli asiakas saman päivän aikana hakee korttinsa ja menee sen sekä kuitin kanssa kaupan infopisteelle, niin bonusten kirjaaminen onnistuu. Tämä järjestely ilmeisesti miellytti sillä asiakas maksoi lopultakin ostoksensa ja kilometrien mittainen jono alkoi liikkua.

Maksoin ja otin muutamat ostokseni ja lähdin. Poistuessani kaupasta kuljin infopisteen ohi. Mikäs muukaan parivaljakko siellä seisoi jonon päässä, kuin äskeiset äiti ja tytär. Ilmeisesti kuullun ymmärtäminen ei kulje suvussa.

Jaa tämä tarina:

8 kommenttia

  1. Epsome sanoo:

    Telepatiaa käyttäen tiesit minkä takia infopisteellä olivat…

    • A_P sanoo:

      Enhän tietysti aivan täysin varma voikaan olla, että juuri bonusasian takia pisteellä olivat. Onhan toki mahdollista että tämän noin kymmenen sekuntia kestäneen siirtymän kassan ja infopisteen välillä, he keksivät toisen syyn jäädä jonottamaan jo ennestään ruuhkaiseen infoon. Joka tapauksessa, heidän ajoituksensa hieman huvitti 🙂

  2. Joosef sanoo:

    Ilmeisesti ei taida kulkea ymmärtäminen sinunkaan suvussasi. Mistä tiedät, että heillä ei ollut muuta asiaa infoon?

  3. Vonkale sanoo:

    Ne bonukset kuuluu sitäpaitsi antaa ostosten maksajalle, ei naapurille/eri taloudessa asuvalle äidille tms.

    • jepjou sanoo:

      Eihän kuulu. Mitä jos sulla ei ole boonuskorttia mukana, mutta kaverilla on ja ostoksista saa plopplop-alennuksia? Jätätkö ostokset kassalle, koska ”ei saa rikkoo sääntöjä”?

      • Iiiiida sanoo:

        S-ketjussa työskennelleenä voin sanoa, että bonuskortti on henkilökohtainen, eli sitä ei saa tosiaan muille lainata. Olin myös s-pankissa töissä joten tämä on ihan faktatietoa. Se, että onko toiminta typerää nillitystä on asia erikseen

        • jepjou sanoo:

          Kyllä mä vaan S-ravintolassa annoin vaimon ottaa bonukset omasta annoksestani, eikä tarjoilijakaan kieltänyt. Mistäs muuten myyjä kaupassa tietää kenen kortti se on, jos ottaa pelkät bonukset eikä maksa sillä? 🙂

  4. Api sanoo:

    Ai saakeli mitä viisastelijoita täältä kommentoijistakin löytyy 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *