Ei sulle kuulu
Siististi pukeutunut vanhempi herrasmies kävelee kassalleni ja ostokset piippailtuani kysyn herralta ystävällisesti bonuskorttia, niinkuin on ohjeistettu kysymään kaikilta. En saa herralta minkäänlaista reaktioita kysymykseeni ja kysyn uudestaan hieman kovemmalla äänellä. Reaktio kysymykseeni olikin sitten hieman ihmeellinen. Ei v***u kuulu sulle, kai täältä saa ilmankin ostaa. Hetkeksi loksahti kokeneemmaltakin myyjältä suu auki.
– Huono kassa –
Ei voi tajuta miksei voi normaalisti sanoa ettei ole bonuskorttia tai ei halua sitä näyttää vaan pitää kiroilla ja huutaa, että mitä se sulle kuuluu.
Riittävän juro tyyppi niin kaikenlainen puhuttaminen on myrkkyä. Enkä tarkoita edes pahalla. Jotkut eivät ole verbaaliakrobaatteja ja heistä ylipirteät ekstroverttikassat ovat stressaavia. Yleensä tämän näkee päälle vähän tuskaisesta ilmeestä asiakaspalvelutilanteessa.
Sillä, että asiakas olisi introvertti, ei ole mitään tekemistä verbaaliakrobarian kanssa.
Mikähän näillä vanhuuksilla on oikeasti meitä nuoria vastaan? Onkohan se sitä iän tuomaa katkeruutta… Oon ite ollu kaupanalalla nyt muutaman vuoden opiskeluiden oheessa ja nyt kuluneen vuoden aikana on kyllä käsitys vanhemmista ihmisistä muuttunu täysin. Erityisesti nää iäkkäämmät papat, voi saatana että te ootte ärsyttävää porukkaa. Siinä sitä sitte ihmetellää ku suomalaiset on vittuuntunutta kanssaa, kiitos esimerkistä! Tästä on hyvä jatkaa!
Mikä kumma niissä bonus/plussa/s-korteissa on että niiden olemista täytyy erikseen kysellä? Kai nyt aikuinen ihminen kaivaa kortin esille jo kassajonossa?
Samaten S-kortin tarjoamiseen vastauksena on aina ”maksetaanko tällä?”. No kyllä maksetaan, muutoin tarjoaisin käteistä tai muuta korttia maksuvälineeksi.
Kaikki ei vaan osaa kaivaa sitä bonuskorttiaan ennen kuin on maksaneet ja sitten ihmetellään että minnes mä tän kortin nyt tungen ja kyllä ne bonukset nyt vaan on saatava (=korjauskuittia tekemään ja jono seisoo).
Kaikki ei myöskään tarjoa käteistä tai maksukorttia heti bonuskortin jälkeen vaan seistä möllöttävät sanomatta sanaakaan.
Kassa tällä tavoin siis vaan ehkäisee turhan harmin, lisätyön ja jonon hidastumisen.
Ja tosi moni asiakas ei edes tiedä missä/minkä ketjun kaupassa ovat ja mikäs näistä korteista on tämän kaupan, tarvii erikseen sanoa että se vihreä/sininen…
Kyllä mua ainakin on kiitelty, kun kysyn ketjun bonuskorttia. ”Ainiin joo on mulla, käykse täälläkin?” ei ole kovin harvinainen lausahdus. Ja mun työpaikalla ainakin sitä oikein seurataan, muistaako kassa sen kysyä. Että anteeksi vaan te kaikki, jotka saatte mielenne pahoitetuksi, kun kassalla kysyn, oisko sitä etukorttia. Saattaapa ostoksissanne olla jotakin tuotteita, jotka ovat tarjouksessa vain sillä kortilla. Ei tarvitse sitten tulla asiakaspalveluun räyhäämään kun piti olla puoleen hintaan ja täyden hinnan veloititte…
Voi myös olla, että herra on vapaalla eikä halua dokumenttia perheen pankkiasiointiin, mistä vaimo voi asioita seurata.
Ajatelkaa asiaa myös niiden asiakkaiden kannalta, jotka eivät vartavasten halua bonuskortteja. Heitäkin on eri syistä! Saadakseen maksaa ostoksensa heidän on käytävä läpi tämä pakollinen kyselyrituaali (= bonuskortin mainos) jokaikisellä kauppareissulla tutussakin kaupassa vuoden ympäri. Pikkuhiljaa tämä tasainen painostus ja turha tyrkytys alkaa harmittaa niin, ettei ehkä jaksa aina vastata ystävällisesti.
No saa olla aika herkkähipiäinen, että suuttuu tuollaisesta kysymyksestä..
Yleensä kassat on ohjeistettu kysymään sitä bonuskorttia. Siitä tulee sanomista jos sitä ei kysy, sekä asiakkailta kun ovat itse unohtaneet sen esittää, ja jälkeenpäin vaativat pisteiden saamista, sekä myös työnantajalta, jos tälläiset tapaukset toistuvat.
Nimimerkit ”Matias” ja ”Kiinalainen kidutus” sanoi asian täsmälleen kuten minä olisin sanonut. En ole etukortteja hankkinut koska lompakko on muutenkin täynnä kaikenmaailman kortteja ja en tykkää jokakertaisesta kyselystä. Mutta koko tämä sivu on opettanut kaikki puolet hyvin tästä etukorttiasiasta.
Lidlissä ei kysellä bonuskorttia. Ihana kauppa minun makuuni!