Eikö täällä ole ketään paikalla…

Työskentelin menneinä vuosina noin viiden vuoden ajan alalla ja yrityksessä, joka on hyvin vahvasti miesvoittoinen ja — jos niin voi sanoa — niin muutenkin kovin ”miehekäs” ala. Itse olin toimipisteemme ainoa nainen ja luonnollisesti asiakaspalvelu- ja toimisto hommissa (lue: jokapaikanluutana) työskentelin ja parhaani mukaan pidin työpaikan miehiä kurissa ja nuhteessa. Eräänä päivänä kaikki toimistopuolen miehet olivat kuka missäkin, yksikään ei kuitenkaan toimistolla. Käveli siinä sitten ovesta sisään asiakas suoraan huoneeni ohi, vilkaisi vaan ohimennessään ja pysähtyi ehkä nanosekunniksi, ilmeisesti vain rekisteröidäkseen sukupuoleni. Yritin huudella perään, että kuinka voin auttaa, tms. No, hetkisen toimiston uumenissa seikkailtuaan ukko tulee takaisin ja kysyy alentavaan sävyyn minulta: ”Eikös täällä ole ketään paikalla – pieni tauko – siis ketään miehiä?” V*tutti niin, että pamautin ukolle, että mihinkäs ihmeeseen sinä niin kovasti sitä miestä tarvitset, että josko naisellinen apuni kelpaisi. Ukko siinä hieman kakoi ja kyseli, että milloinkas niitä miehiä sitten on paikalla. Voi jumankekka!! Lopulta arvon herra suostui sitten asiansa minulle kertomaan, ja kyseessä oli kaiken lisäksi sellainen juttu, josta meidän miehet eivät olisi tienneet tuon taivaallista ja jonka selvitin arvon herralle kädenkäänteessä.

Tämä oli vaan yksi esimerkki, vastaavia tapauksia tuli vastaan lähes päivittäin. Voi aarrrrggh!!!

7 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *