Etukupongeista rahaa takaisin
Työskentelen turistikohteessa, johon sisäänpääsystä veloitetaan maksu. Naispuolinen aasiakas saapui miehensä ja lapsensa kera kassalle maksaan sisäänpääsymaksut. Aasiakas kysyi, että käykö meillä tietyt työnantajan antamat etukupongit. Totesin, että käyhän ne, mutta ne ovat henkilökohtaisia, eikä niillä voi maksaa muiden perheenjäsenten lippuja. Aasiakas antoi kuponkeja kaksi kappaletta, joiden yhteissumma ylitti sisäänpääsymaksun hinnan kahdella eurolla, josta totesin, että kupongeista ei saa rahaa takaisin.
Tämän jälkeen alkoi hillitön kädenvääntö asiasta, että naisen etukuponkien ylijäämä, kaksi euroa, pitäisi vähentää miehen lipun hinnasta, jonka jälkeen sain toistella samaa mantraa ”kupongit ovat henkilökohtaisia, kupongeista ei saa rahaa takaisin”. Vastaukseksi sain naisen vuodatuksen siitä, että ”Kyllä näistä toisessa kohteessa sai rahaa takaisin!” ja ”Minä olen itse näistä maksanut!”. Nainen koetti monen mutkan kautta vääntää, miksi olisi oikeutettu saamaan vaihtorahaa kupongeista takaisin, johon vastasin sanomalla ”En valitettavasti ymmärrä”, jolloin nainen reagoi varsin tympääntyneellä ilmeellä. Nainen totesi miehelle, että ”Selitä sinä” ja sama rumba jatkui uudestaan, uudestaan, uudestaan. Miesaasiakas säesti naisen paapatusta hokemalla ”Sinähän varastat meiltä!” useampaan otteeseen.
Omassa päässäni mietin, että en ihmettele, jos olivat saaneet toisessa paikassa etukupongeista rahaa takaisin, jos olivat heittäytyneet yhtä hankaliksi. Samoin pohdin, että miten heidän pieniin mieliinsä ei ollut juolahtanut, että rahan saaminen takaisin ensimmäisellä kerralla oli joko erehdys tai heidän painostuksensa lopputulos. Kaiken huippu oli varkaaksi haukkuminen, aivan kuin olisin väkisin riistänyt heiltä kupongit ja laittanut kuvitteelliset vaihtorahat omaan taskuuni. Kaiken lisäksi etukupongit olivat naisen työnantajan antama etu, joten omasta pussistaan hän ei niitä ollut kustantanut. Vieläkään en ymmärrä, minkä logiikan mukaan heidän olisi kuulunut saada rahaa seteleistä takaisin…
Hah, samaa paskaa meillä töissä. Ainakun tulee perhe ja nään heidän kaivavan tyky-seteleitä tekee mieli mennä tiskin alle piiloon. Aina samat marinat ”kyllä näillä sai Rukalla maksaa kaikkien liput!!!!”. Noh, ihan jo siellä setelin takanakin lukee, että ne on henkilökohtaisia, huoh. Onneksi suurin osa osaa ottaa ihan asiallisesti jos sanoo, että ei voi maksaa kaikkien lippuja niillä.
Seteleissä tosiaan lukee, että vain henkilökohtaiseen käyttöön, mutta joissakin paikoissa voi maksaa vaikka koko seurueen liput. Itsekin yllätyin, kun menimme pikkkukaupungissa keilaamaan ja aioin maksaa omani tyky-seteleillä ja muiden selvällä rahalla, totesi asiakaspalvelija, että mikset maksa kaikkia virikeseteleillä, kun niitä näyttää sinulla noin paljon olevan. Niinpä sitten maksoin.
Sen jälkeen minäkin olen aina kysynyt – joskaan en ilkeästi, enkä vängäten, koska sellainen olisi huonoa käytöstä – että voinko maksaa virikeseteleillä kaikki, vaiko vain omat lippuni. Joskus voin maksaa kaikki, joskus vain omani. Käytäntö tuntuu siis vaihtelevan paikasta riippuen.
Keilaradan tai biljardipöydän maksaminen voi olla eri juttu sen takia, että hinta on sama on pelaajia 1 tai 4? Sisäänpääsylippuja tai -maksuja sen sijaan ei tarvitse kuin yhden.
Itsekin olen ollut töissä paikassa, jossa esimerkiksi smartumit käyvät. Smartumin ohje on, että käyvät vain omaan lippuun, mutta kukaan ei kysele jälkikäteen, mihin lippuun mikäkin seteli on käytetty.
Joissakin työpaikoissa virikeseteleistä joutuu maksamaan esim. puolet niiden arvosta palkastaan (vähentää niiden turhaa ottamista ja kaappiin vanhentumista n. 99% kun ostetaan niitä vain tarpeeseen). Sitäpaitsi turhaa nipotusta henkilökohtaisuudesta. Otat vaan lippulappuset, lyöt ne kassaan ja homma selvä, ei niitä kukaan kysele jos ei liian tarkasti kirjata (per transaktio). Turhaan aiheutit asiakkaalle mielipahaa.
Miksi niitä sitten pitää yleensäkään hankkia, jos ei osaa käyttää? Aivan turhaa idiotismia, kuten vaatia niistä rahaa takaisin. Näitä idiootteja on aivan liikaa liikenteessä aiheuttamassa asiakaspalvelijoille mielipahaa.
Itse olen aina tiennyt ettei etukupongeista/liikuntaseteleistä ym saa rahaa takaisin, mutta kyllä minullekin tämän postauksen osalta yllätyksenä tuli ettei niillä voi maksaa kaikkien osallistujien lippua tms, eipä ole koskaan tullut vastaan myyjää/työntekijää joka olisi niin tarkka, aina ollaan esimerkiksi keilaus saatu maksettua miehen liikuntaseteleillä, kenkävuokrineen, vaikka varaus olisi omalla nimellä tehty. Samalla tavalla sain joskus käyttää plussa seteleitä jotka olivat miehen nimellä tulleet, koska myyjä tunsi meidät ja tiesi vuosien ajalta pariskunnaksi, että kyllä nuo paljon on ihan myyjästä kiinni eikä mikään absoluuttinen ”en kyllä mitenkään voi hyväksyä maksuksi”, setelit on joo henkilökohtaisia, mutta en ymmärrä miksei seteliä voisi käyttää jos kuitenkin ”omistaja” on mukana.
No siis keilaradanhan pystyy kokonaan maksamaan virikeseteleillä. Mutta esimerkiksi toiselle tulevaa elokuvalippua, huvipuistolippua taikka salikorttia ei virikeseteleillä voi maksaa. Lounasseteleitä voit myöskin käyttää vain yhden per ruokailu, vaikka söisit kuinka hintavan aterian tahansa, etkä silläkään voi kustantaa muiden ruokailijoiden ruokaa.
Kuten totesin, olemme maksaneet seteleillä myös molempien kenkävuokran, vaikka sehän on ns. jokaisen pelaajan henkilökohtainen erillis maksu, kuten myös totesin että olemme saaneet maksettua keilaradan _myös_ silloin kun varaus on ollut _minun_ nimelläni. Mainitsin myös plussasetelit esimerkkinä, koska neKIN ovat henkilökohtaisia, vaikka olenkin saanut maksettua niilläKIN ostoksia vaikka ovat miehen nimellä, ELI paljon on myyjästä riippuvaisia päätökset, ei ole yhtä selkeää linjaa. Sisälukutaitoa, kiitos.
Niin, käytännönhän pitäis olla yhtenäinen ja jos joku hyväksyy sen, että maksetaan toisenkin lounas tai virike, niin siinä rikotaan lakia. Se ei ole aspan oma päätös, ei ainakaan pitäisi.
Mellä kävi töissä erikoinen tapaus kerran kulttuurisetelin kanssa. Olen siis töissä ravintola-alalla ja yksi päivä huomasin tilityksiä tarkistaessa, että joku työntekijä oli ottanut vastaan smartumin-kulttuurisetelin. Smartumin lounassetelit meillä käyvät mutta järkikin luulisi sanovan että kulttuuriseteli ei ole ruoan maksamista varten. Meni pari päivää niin kassalla oli nainen joka halusi maksaa lounaansa kyseisellä kulttuurisetelillä. Kerroin asiakkaalle että tämä ei käy maksuvälineenä ruokaan. Asiakas kertoi sen käyneen aiemmin, johon selitin että olin huomannutkin jonkun tehneen virheen ja ottaneen epähuomiossa sellaisen aiemmin vastaan. Tähän asiakas kiukkuisena jää jankkaamaan että sitten meidän pitää poistaa tarrat jotka kertovat smartumin käyvän meillä. Selitän taas uudelleen että kyllähän meillä smartumin LOUNASsetelit käyvätkin ja opastan lukemaan mitä hän kulttuurisetelillään voi maksaa setelinsä kääntöpuolella. Koko palvelutapahtuman ajan mutisi kuinka meillä on virheellistä viestintää tarrojen vuoksi ja kyllä ne pitäisi nyt poistaa vain siksi että hän ei ollut tarpeeksi fiksu ymmärtämään kulttuuri. ja lounassetelin eroa.
Suomi on kyllä näiden vaihto ehtoisten rahojen luvattu maa. Lounarit, liikuntasetelit, joukkoliikenne setelit. Näistä saa sitten aspat kuulla, sillä vituttaa jos ei pysty hyötymään niiden nimellisarvon edestä.
No toisaalta en ihmettele kun meillä on rahana euro, joten parempi laittaa rinnalle turvallisempia valuuttoja.
Kyllä mä ainakin joudun maksamaan niistä lipuista työpaikalla. En täyttä hintaa, mut ei ne ilmaisia oo.
Liiankin tuttua. Vähintään yksi viidestä asiakkaasta alkaa aina vänkäämään kulttuuriseteleiden tai smartumien henkilökohtaisuudesta. ”Ennenkin on voinu maksaa miehen/lasten/kaverien liput, paikassa X ei kysytty kenen ne setelit on, mihin te mun henkkareita tarviitte, ennenkään oo kysytty! Mitenniin ei voi? No sitten ei tulla teille ollenkaan!”
Välillä otetaan verolakiläpyskä ja smartumin käyttöehdot esiin ja luetaan sieltä sitten asiakkaan kanssa lause kerrallaan, että mitä siellä oikein seisoo. ”Ihan tyhmää silti!” Joo, mutta minähän en näistä asioista päätä, joten voitko osoittaa palautteesi suoraan kulttuurietupalveluun, sen myöntäjälle tai verohallintoon?
Sitten on niitä jotka eivät kirjoita nimeään kulttuuriseteleihinsä etukäteen, joku seurueesta tulee tiedustelemaan kassalle, että onko etu henkilökohtaista, kun vastaamme kyllä, seurue menee sivummalle jakamaan yhden kulttuurisetelinipun neljään osaan ja kaikki kirjoittavat omat nimensä omaan osuuteensa… Tällaisissa tapauksissa monesti kieltäydytään ottamaan seteleitä vastaan jos on omin silmin nähty mitä asiakkaat siinä sivummalla puuhaavat, niin niuhotusta kuin se onkin.