Hotellin elämää
Respan tätinä on tullut oltua jo yli 10 vuotta ja aina ne tietyt asiat jaksavat hämmästyttää.
”Paljon teillä maksaa huone?” Kysyt tarkentavia kysymyksiä, että milloin, kuinka monta henkeä jne ja asiakkaan vastaus on, että noin niinkuin yleensä? No se hinta riippuu aivan täysin huoneluokasta, henkilömäärästä ja ajankohdasta. Sama huone voi maksaa 80 euroa tai 180 euroa. Ei ole kiinteää hintaa, joka ei koskaan milloinkaan muutu.
Miten määritellään lapsi? ”Meitä olisi tulossa 2 aikuista ja 2 lasta”. Ovatko lapset minkä ikäisiä? ”19 ja 25” Eli siis aikuisia.. Ovathan he joo asiakkaan lapsia, mutta eivät enää edes ikänsä puolesta lapsiksi määriteltäviä.
Lemmikki. Asiakas on jo kirjautunut huoneeseen/mökkiin ja sitten ”muistuu” mieleen, että ainiin, olihan heillä lemmikki/lemmikkejä, se ei kait aiheuta ongelmia? No kyllä aiheuttaa, koska lemmikkihuoneita on rajoitetusti ja osaan paikoista ei edes saa ottaa lemmikkejä mukaan. Ja salakuljettaminen ei hyödytä, kyllä siitä jää kiinni viimeistään siinä vaiheessa kun siivooja menee huoneeseen ja toteaa että miten täällä koira on? Ne lisäsiivouslaskut voivat olla paikasta riippuen yllättävänkin korkeita, joten voi tulla kalliiksi se ”unohdus”. Ja se lemmikit sallittuja PYYNNÖSTÄ tarkoittaa myös sitä, että lemmikistä tulee ilmoittaa etukäteen eikä sitä, että lemmikistä ilmoitetaan kun ollaan jo talossa.
Varauksen teko. ”Onko teillä huoneita?”. Monesti, monesti on tehnyt mieli vastata että kyllähän niitä on, kun hotelli ollaan. Olisi kiva, jos olisit edes suunnilleen miettinyt että milloin haluat tulla, määritelmä ”joskus maaliskuussa” ei hirveästi auta katsomaan onko tilaa ja mikä on hinta, koska nuo vaihtelevat päivittäin. Jo vähän parempi on ”joskus viikolla se ja se”, mutta tuokaan ei paljoa auta, koska tilanne vaihtelee ihan oikeasti ja paljon. Vielä parempi määritelmä on ”kun hiihtolomat alkaa”. Riippuu kyllä että minkä alueen hiihtoloma alkaa ja kun tarkennusta kysyy, että mikä hiihtolomaviikko, voi olla vastaus ”no meidän!”. Mistäs minä tiedän mistä sinä soitat.
Jos huoneessa on jotain vikaa. Jos huoneessa on jotain vikaa, jotain puuttuu tai muuta vastaavaa, niin ilmoita siitä respaan. Respa ei käy tarkistamassa jokaista huonetta itse, onko siellä lisävuoteet sun muut. On aika turha enää seuraavana päivänä (tai vielä paremmin, laittaa jälkikäteen reklamaatiota) kitistä, kun huoneessa oli kylmä, lisävuoteet puuttuivat, sängyn pohja oli rikki tai ihan mitä vaan. Jos on ongelma, ilmoita siitä HETI. Sinähän se maksat siitä huoneesta.
Sitä saa mitä tilaa. Kirjaimellisesti. Jos varaat halvimman mahdollisen huoneen, se myös tarkoittaa sitä että saat sen halvimman mahdollisen huoneen. Huone ei ole ehkä kovin iso, se voi olla kaukana respasta tai varustelutaso on riisutumpi. Ja siksi se onkin se halvin vaihtoehto. Ei se respan syy ole, että huone on mikä on, rahalla saa enemmän. Jos et tilaa etkä maksa lisävuoteista, niin ei niitä sinne huoneeseen tehdä. Ei, vaikka olisit varannut kahden hengen huoneen ja teitä onkin viisi. Voi ne viisi olla siellä, mutta ei siellä ole kuin kahden hengen varustelu.
Vaatiminen ja uhkailu. ”MINÄ EN ENÄÄ IKINÄ TULE TÄNNE!!” ei kyllä enää hirveästi tee vaikutusta enää siinä tapauksessa, kun sama henkilö on esittänyt ko. ilmoituksen jo ainakin sen viisi kertaa aikaisemmin, aina eri kerroilla. Jos et tykkää, älä tule uudestaan. Tai jos henkilö ei saakaan jotain tiettyä huonetta, uhkaillaan että ei tulla enää ikinä. Toiveita yritetään toteuttaa, mutta varsinkin vilkkaana aikana nuo on hankalampia, varsinkin jos pitäisi se yksi tietty huone saada, mikään muu ei kelpaa ja jos sitä ei saada, nostetaan sellainen meteli. Ehkä aikaisemmin on toive onnistunut toteuttaa, mutta juuri nyt on sellainen kerta että ei onnistukaan. Ei me voida sille mitään.
Alennusten tinkaaminen. On ihan okei heittää, että eikö tästä saisi vähän alennusta tai samaan hintaan parempaa huoneluokkaa, voi onnistua tai voi olla onnistumatta. Mutta jos ei onnistu, älä jää jankuttamaan, ei on ei. Varsinkin ketjuhotelleissa on tuo sooloiluvara aika minimissään. ”Aina ennenkin on saatu!” ei ole tie onneen, se ”aina ennenkin” on voinut olla jokin erikoistilanne viisi vuotta sitten. Ja alennuksen tilaaminen sillä perusteella, kun on kanta-asiakas ei toimi myöskään, varsinkin jos käyt kerran parissa vuodessa, kun niitä kävijöitä on myös sellaisia, jotka saattavat käydä 10 kertaa vuodessa ja useamminkin.
Ja lopuksi jokaisen ystävä, hinnasta valittaminen. Kaikista hauskimpia valittajia ovat ne, jotka ovat ihan itse omin kätösin varanneet netitse joltain varaussivustolta huoneen ja valittavat sitten että on niiiin kallista. Kysymys kuuluu, että miksi varasit jos on mielestäsi niin kallista? Vaihtoehtoja löytyy takuulla muualtakin, halvemmallakin. En minä ainakaan varaisi sellaista huonetta, josta ajattelen että onpas se kallis. Ja verratkaa hyvät ihmiset niitä hintoja! Eri varaussivustoilla hinnat vaihtelevat, ero saattaa olla samasta huoneesta kymmeniä euroja. Nykyään nettiaikana tuo vertailu on vieläpä helppoa. Ja lue ne varausehdot. Varaamalla hyväksyt ehdot, jotka voivat olla että varaus veloitetaan ennakkoon eikä sitä voi muuttaa/perua. ”En minä tiennyt/en lukenut ehtoja”, no voivoi.. Ihan itse omin kätösin varasit ja hyvin todennäköisesti olet klikannut rastin ruutuun, jossa sanotaan että hyväksyt varausehdot. Ne ehdot sitovat kumpaakin osapuolta, joten perehdy niihin.
Peruskysymykset ”paljonko huone maksaa” ja ”onko vapaita huoneita” ovat teillä siis kiellettyjä. Pitänee etukäteen miettiä tarkka käsikirjoitus ennen kuin uskaltaa mennä teidän hotellin tiskille. Tai viisaampaa olisi ehkä mennä jonnekin muualle.
Kannattaisko opetella lukemaan? Tässä jutussa nimenomaan puhuttiin aasiakkaista, jotka eivät anna tarvittavia tietoja jotta huoneen hinta osattaisiin muodostaa (esim. montako henkilöä ja minkä tasoinen huoneen pitäisi olla).
Ensimmäiseen kohtaan voin ehdottaa parannusta. Yleensä kysymyksellä ”paljonko maksa huone” haetaan hintatasoa ”sinne päin”, johon viittaa vastaus jatkokysymykseen ”noin yleensä”. Siihen kannattaisi vastata ”halvin huone maksaa noin XX euroa ja kalleimmat noin YY euroa”.
Kirjoittajan mainitsemalla tavalla ensin kysytään montako tulossa, milloin tulossa, onko lemmikkejä jnejne ja sitten kun ilmoitetaan hinta, todetaan ettei se vastannut yhtään odotuksia.
Jos esimerkiksi haen yksinkertaista huonetta jossa yksi ihminen voi nukkua yhden yön enkä mitään muuta, esimerkin mukaisena vastauksena ”halvin huone on noin 100 euroa…” riittää, en tarvitse enempää tietoa koska en ala maksamaan tuollaista hintaa yhden yön yösijasta. Keskustelu voidaan lopettaa siihen koska hinta ei vastaa ollenkaan sitä mitä haetaan ja etsin sopivamman paikan.
Samaa voisi (kuvitteellisesti) soveltaa vaikka käytetyn auton kauppaan. Soitan käytettyjen autojen kauppiaalle.
A: Paljonko teillä maksaa autot?
M: No halvimmat lähtee tosta 3000 eurosta ja kalleimmat menee tonne kymppitonniin.
A: Harmi, löytyy vain 1500 euroa, eli ei taida tulla kauppoja.
Sen sijaan että kyseltäisiin merkki, vuosimalle, kilometrit jne mitä haetaan, tuollainen ylimalkainen hintahaarukka voi kertoa samantien ettei keskustelua kannata jatkaa. Ja sitä asiakkaatkin usein hakevat.
Olen välillä kaihoisasti muistellut työtäni respana, mutta tekstisi sai minut muistamaan kaikki ne huonot puolet. Ja niitä riittää, kuten edellä osuvasti kuvailit.
Asia joka minua ihmetytti ehkä eniten oli se, kun mainitsemistasi syistä johtuen jouduin esittämään tarkentavia kysymyksiä, asiakkaat usein ärtyivät. Osa suorastaan raivostui.
Sain myös todella tuntea nahoissani sen, että kaupungin ravintolat ja ruokakaupat sulkivat ovensa liian varhain. Tai jos hotellin oman ravintolan ruokalista ei sattunut miellyttämään.
Tai kun asiakas saapui aamuyöllä baarista ja pyysi ruokaa. Kerroin, ettei meiltä tähän aikaan ikävä kyllä ruokaa saa.
Asiakas: Ai siis oikeesti vai?
Minä: Ihan oikeesti, ei saa.
Asiakas: Ootko varma?
Minä: Joo, olen kyllä.
Asiakas: No mee sit tonne ravintolaan ja laita jotain!
Voimia kaikille respoille, ihailen hermojanne!