Huumeita ja hermosavua

Olen töissä erään suuren kauppaketjun myymälässä, milloinka puran tuotteita hyllyyn, olen kassalla tai muuta vastaavaa taivaan ja maan väliltä.

Eräänä perjantai-iltapäivänä kassalle tulee arviolta 20-vuotias mieshenkilö pienine ostoksineen (saippuaa ja pikkusuolaista) ja niiden jälkeen yrittää kela-kortilla ostaa *tupakkamerkki* maxi-askia. Sen jälkeinen keskustelu menee kutakuinkin näin:

A: Asiakas

K: Kassa (eli minä)

K: Kuule, tämä ei ole kuvallinen henkilökortti enkä voi sen takia myydä tupakkaa.

A: Täh!? Mä oon vetänyt tupakkaa viimeiset kuusi vuotta ja minä olen ennenkin saanut kela-kortilla tupakkaa!

K: Mutta se ei silti tee tuosta kortista kuvallista. Sellaisia kortteja ovat virallinen henkilökortti ja ajokortti. (Ja laissa nimenomaan lukee että KUVALLINEN henkilökortti)

A: No voi v**** kun mä oon vetäny heroiinia pohjalle, anna nyt se rööki!

K: (Tässä kohtaa minulla alkoi päässä suonet paukkua ja tehdä mieli sanoa että jos minä kysyn henkkareita niin sinä näytät ne, ihan sama vaikka olisit tasavallan presidentti. Onneksi maltoin mieleni…) Ei käy, näytä ensin vaadittavat asiakirjat.

A: No sitten en osta v**** näitäkään! (Asiakas jättää ostokset hihnalle ja poistuu maksamatta)

Että sellaista. Mutta laki on laki, ei poikkeuksia.