Huutoa unohtuneesta laukusta

Sattuipa eräänä päivänä niin, että rouvas henkilö unohti laukkunsa kaupan kassalle ja minä päätin sen verran kurkata laukkuun, että saisin laukun omistajalle nimeä ja ehkä numerotiedustelusta yhteystiedot.
Sainkin yhteyden laukun omistajan ystävään, joka sattui ilmeisesti olemaan samanniminen ja hän ystävällisesti lupasi olla yhteydessä laukun omistajaan.
Meni muutama tunti, kun joku mies tuli noutamaan laukkua eikä osannut laukkua minulle kuvailla. Asiallisesti kerroin miehelle, että valitettavasti en voi laukkua luovuttaa hänelle, koska en häntä tunne enkä tunne myöskään laukun omistajaa, että kyse on ihan turvallisuusasioista. Mies ymmärsi tämän ja otti puhelimen, ilmeisesti soittaakseen laukun omistajalle, ja poistui kaupasta.

Meni n. 5minuuttia, kun vaihteen puhelin soi ja todella äkäinen nainen soitti, että miksi ihmeessä hänen laukkuaan ei oltu annettu kyseiselle miehelle, kun tämä oli kummin kaiman putkakaverin serkku.
Kerroin rouvalle samat asiat kuin tällä laukkua hakeneelle miehelle ja hän alkoi huutaa minulle, että maalaisjärkeä pitäisi käyttää, että olethan sinä sentään palvelualalla.
Turhaan yritin naiselle selittää mitään, kun sain kuulla olevani liian virkaintoinen, itsekeskeinen, ajattelematon ja töykeä. Yritin rouvalle sanoa, että jos nyt rauhoitutaan hieman niin saadaan asia varmasti selvitettyä nopeammin, mutta sitten oli minun asenteessani vikaa ja esimiehen kanssa piti päästä puheille.
Eihän siinä, esimies ei paikalla joten siitäkin tulee huutoa (eihän meidän esimiehillä saa olla vapaa-aikaa, aina pitää olla töissä asiakkaiden tavoitettavissa ja nimenomaan kaupassa) ja sain kuin sainkin sitten asiakkaan yhteystiedot, että esimieheni voi soittaa rouvalle (piti saada kilometrikorvaukset siitä, kun tulee laukun hakemaan n. 10km päästä)
Tuumasin lopuksi (ihmettelen kyllä vähän miksi), että kiitos ja hei, niin siitäkin tuli huutoa, että ei ole mitään kiitettävää ja haista… jne. Lopulta luuri korvaan.

Tietoa ei ole lopusta, mitä laukulle kuuluu, kun en ole töissä nyt ollut samaan aikaan.. tulikohan se onnellinen loppu?

Sen mainitsen, että meillä ei ole edes velvollisuutta etsiä asiakkaan yhteystietoja tai muuta vastaavaa, jos pankkikortti unohtuu kassalle tai tämä laukku. Ajattelin vain, että varmaan olisi mukava tietää missä omaisuus menee ja jos siellä on sitten pankkikortteja jne, niin ei tarvitse kuollettaa. Tämäkin taisi sitten olla virhe.

– Moim –

Jaa tämä tarina:

20 kommenttia

  1. elmeri sanoo:

    Oisit sanonu sille mammalle että sori kun koskin laukkuusi käyn nyt jättämässä sen sinne mistä löysinkin.

  2. mrt sanoo:

    Sen verran käytit maalaisjärkeä että tongit laukun sisältöä ilman lupaa, mutta et sitten voinut luovuttaa sitä laukkua vaikka sitä ihan odotusten mukaisesti tultiin hakemaan.. huoh.

    • just sanoo:

      No mikäs sun persettä kutittaa? Mistä hemmetistä kassa vois muuten saada selville laukun omistajan jos ei kurkkaa sinne laukkuun? Tai mitä tykkäisit ite jos menisit .akee unohtunutta laukkuas ja sulle vastattais että sori, se annettiin jo jollekin joka tuli kysymään laukkua, voivoi. Sehän ois kaikista helpoin tapa pölliä tavaroita, valehtelis vaan että joo multa jäi varmaan sellanen ja sellanen tänne.

    • Vastarannan kiiski sanoo:

      Jutusta ei käy ilmi, oliko laukun omistaja kertonut, että sellainen ja sellainen ukko tulee laukkua hakemaan. Mistä ihmeestä jutun kirjoittaja olisi voinut tietää, että laukkua hakemaan tulut oli laukun omistajan asialla? Se olis voinut olla kuka hyvänsä selvitystyöhön osallistunut tai puhelun kuulleen tuttu tms. Vaihtoehtoja löytyy.

      Olisi se laukun omistaja voinut vaikka soittaa etukäteen, että hän ei syystä tai toisesta pääse laukua hakmaan, mutta tietyillä tuntomerkeillä oleva mies tulee sen noutamaan. En minä ainakaan haluaisi, että minun laukkuani jaeltaisiin jollekulle tuntemattomalle, joka sitä osaa tulla hakemaan.

      Ja jos tilanne olisi mennytkin niin, että laukku olisi annettu jollekin vain siksi, että odotusarvoisesti ”jonkun” piti tulla laukua hakemaan, ja se olisi päätynyt rikollisiin käsiin, huuto siitäkin olisi tullut.

      Laukun omistaja olisi voinut hoitaa asian fiksummin.

      • Jiji sanoo:

        Jurikin näin! Ei sitä laukua nyt vain kenellä tahansa voida antaa: pitää joko antaa tarkat tuntomerkit siitä laukusta tai sitten jos joku muu sen tulee hakemaan, niin sen henkilön nimi, niin voi sen henkkareista tarkistaa. Tämä on sitä maalaisjärkeä, mitä aasiakas tuossa penäsi.

        En itsekkään tahtoisi, että jos laukkuni jonnekkin jättäisin, että sen kuka tahansa voisi sieltä hakea. Jos en itse pääse paikalle, niin kyllä soittaisin ja kertoisin sen hakijan nimen.

        Ja kehtas vielä pyytää kilometrihyvityksiä. Mistä hyvästä? Siitä, että liike otti laukun talteen ja soittivat vielä perään, että se on löytynyt? Käsittämättömiä ihmisiä.

    • Ava sanoo:

      Oikein tuossa on toimittu.

      Unohdetun laukun tarkastamiseen on kaksi perustetta. Toinen näistä on mahdollinen omistajan selvittäminen, ja toinen on, että ”unohdettua” tavaraa voi myös käyttää rikoksen apuvälineenä, pahimmassa tapauksessa pommin kätkemiseen.

      Mitä tulee siihen, ettei laukkua annettu miehelle, niin aina täytyy omistajuus varmistaa, mikäli mahdollista, ja jos ei edes ole tiedossa, millainen laukku on jäänyt, on syytä epäillä huijausta. Joku on voinut kuulla huhun unohdetusta laukusta ja tulla sitä hakemaan – ja vaikkei olisikaan, välillä liikkuu ihmisiä tiedustelemassa, olisiko jonkinlaista esinettä löytynyt. Jos on, väittävät sitä omakseen ja ottavat mukaan. Jos ei, esittävät olevansa harmissaan, kiittävät ja jatkavat matkaa. Helppo rikos, joka ei onneksi ole Suomessa kovin yleinen, kiitos tarkkojen asiakaspalvelijoiden.

  3. LaaLaa sanoo:

    Oikein toimittu, miun mielestä ainaki. Iteki kyllä monesti, jos meille esimerkiksi jää lompakko, katon jos löytyy henkkareita että voi ottaa omistajaan mahd.yhetyttä. Ja ei sitä kannata ihan kelle vaan luovuttaakkaan, mistäs sitä tietää jos jollain vaikka harrastuksissa kysellä vaan kaupoista ”rouvan” tänne unohtamaa laukkua..

  4. ippe sanoo:

    No eihän sitä laukkua voi kelle tahansa antaa, jos ei oo omistajan kanssa sovittu, että Herra X sen noutaa. Ite pitäsin huonona palveluna jos laukku annettas ilman mitään varmisteluja kelle tahansa sen pyytäjälle.

    Joskus kassalla työskennellessä siihen jäi asiskkaan kortti. Ennen ku mitään ehin petään soittaan kaveri soitti ite. Ja heti tullessaan esitti ajokortin pyytämättä (vaikka sanoin heti sen tullessa jotain millä viittasin, että tunnistin sen).

  5. jshdjksah sanoo:

    Miksiköhän hakija ei soittanut laukun omistajalle, joka olisi voinut kuvailla laukun myyjälle puhelimessa? Näin ainakin olisi ollut selvää, että laukun hakija on oikealla asialla ja tuntee laukun omistajan.

  6. Jees sanoo:

    Itse unohti laukun ja kilometrikorvauksia olisi pitänyt saada. Just joo. Löytötavarastahan pitäisi löytöpalkkioksi saada 10% tavaran arvosta (muistaakseni).

  7. Sanokaa takaisin sanoo:

    Jos asiakas alkaa raivoamaan noin vaikka yrittää vain auttaa, niin voi ihan suoraan sanoa että ”laukku ei enää olekaan täällä, en tiedä minne katosi, hirveän ikävä juttu sinulle, pankkikorttisi ovat varmaan väärissä käsissä, hyvästi” ja luuri kiinni. Kun asiakas sitten soittaa takaisin, niin luurista vaan virrat pois. Minkäs sille voi että ”akku loppuu” huomaamatta. Kun asiakas sitten tulee paikalle raivoamaan, niin sanoo vain että ei muista mitään laukkua. Ja heti vain vartijat paikalle jos raivoaminen jatkuu. Vartijoille voi sanoa että ei saa mitään selvää mitä asiakas haluaa kun puhuu niin sekavia ja raivoaa. Tässä vaiheessa asiakas kuulostaakin ulkopuolisen korviin täysin hullulta kun huutaa jostain laukuista jotka on kadonneet ja myyjä varasti ja ei antanut ukolle laukkua ja kilometrikorvaus ja…. *naps* Asiakas on maassa ja raudoissa. Hyvässä lykyssä häntä vielä vähän sumutetaan jos ei rauhoitu.

    (Laukun olet luonnollisesti jo aikaisemmin toimittanut löytötavaratoimistoon / poliisille, joten sinua ei voida syyttää mistään.)

  8. Minna sanoo:

    Musta on täysin käsittämätöntä, että aspa haluaa palauttaa omaisuuden turvallisesti ja sääntöjen mukaan, ja asiakas alkaa siitä hermoamaan. Vähän sama, kun kiukutellaan, jos pitää henkkarit näyttää, kun maksaa siruttomalla kortilla, Se on ihan turvallisuusasia.

  9. Putkimies sanoo:

    Kilometrikorvauksia siitä että joutuu hakemaan kaupasta laukun, jonka itse unohti sinne? The aasi logic never ceases to amaze me.

    Toisaalta, mielestäni tässä tapauksessa aspa toimi jo lähtöruudussa väärin. Mielestäni kenenkään laukkua ei pidä mennä penkomaan, oli aikeet kuinka hyvät ja vilpittömät tahansa. Sisällä voi olla ties mitä arkaluontoista, jota laukun omistaja ei tahdo sivullisten näkevän. Laukku suljettuna (sen verran mielestäni voi tehdä että pistää sen kiinni, jos sattuu että on jäänyt auki, ettei tavarat putoile) löytötavaratoimistoon jossa ammattilaiset hoitavat asian eteenpäin. Jos omistaja tulee myöhemmin kyselemään laukkua tai soittelee niin sanoo vaan kylmästi että asia on hoidossa, ottakaa yhteyttä löytötavaratoimistoon.

    • Sarkastikko sanoo:

      Juu, siellä voi olla niinkin arkaluontoista kuin pommi.
      Mutta eipä mitään, otetaan riski ja jätetään kurkkaamatta sinne.

      Meillekin jätetään silloin tällöin laukkuja ja pussukoita. Kyllä niistä tulee automaattisesti mieleen, että sisältä on heti päällisin puolin vilkaistava, etenkin jos ko. laukku on tunteja jo nököttänyt samassa paikassa.

    • minäpäminä sanoo:

      Jos laukussa on jotain äärettömän arkaluontoista, niin sitä ei kannata mihinkään myöskään unohtaa 😉

  10. Ilmaveijari sanoo:

    Tästä syystä nimenomaan aina unohtuneet tavarat löytötavaratoimistoon. Menee sitten varmana löytöpalkkio niitä noudettaessa (no, kuuluu se lain mukaan muutenkin saada). Se on ihan kiva opetus huolimattomille.

  11. Jiusonium sanoo:

    Itse sain kerran kuulla kunniani, kun asiakas unohti puhelimensa myymälämme pöydälle. En kuulemma pitänyt ”mummosta” huolta, kun noin vain sallin hänen unohtaa puhelimensa. Teki mieli sanoa, että ”et sä ole mulle mikään mummo”.

  12. Tuulikki sanoo:

    Vuosia sitten olin töissä pizzakuskina. Ajelin kuljetuskeikalla, kun näin edellä menevän auton katolla jotain, joka sitten kohta tippuikin alas. Pizzat toimitettuani ajoin samaa reittiä takaisin ja hidastin kohdalla jossa muistelin tippumisen nähneeni. Lompakkohan se siinä! Kaivelin ajokortin sieltä lompsasta, numerotiedustelusta saatiin puhelinnumero . Soitin henkilölle ja kysyin onko mitään kateissa. Mies kertoi hukanneensa lompakkonsa käytyään tankkaamassa. Kerroin mistä voisi lompsansa tulla hakemaan. Oli todella helpottuneen ja onnellisen kuuloinen ja kiitteli. Alkoi sitten pyytelemään, että eikö voitaisi tuoda kotiin, kun meillä kerta kotiinkuljetuspalvelu on. Koska oli kiireinen aika kerroin, etten voinut luvata lompakon toimitusta kun kuljetettavaa on jonoksi asti ympäri kaupunkia. Miehelle ei tullut mieleen tietenkään tilata mitään, eikä myyntihenkisyyteni riittänyt tuputtamiseen, lähinnä siksi, että tyyppi alkoi (ehkä oman kiireeni takia) kuulostamaan harmia aiheuttavalta änkyröitsijältä kuljetusmarinansa kanssa. Sattumalta olin hakemassa lisää kuljetettavaa kun mies ilmestyi hakemaan lompsaansa. Meillä oli tapana että jos paistajalla on kädet taikinassa ja kuski on paikalla, vaikka olisikin kuljetettavaa, kuski ottaa tilaukset ja rahastaa, näin toimien ei paistajan tarvitse keskyttää työtään ja pizzat valmistuvat ripeämmin. tämä hermostutti miehen täysin, lompakon löytämisestä odottamani kiitoksen sijasta saimme haukut laiskuudesta ja valehtelusta. Ei kuulemma näytä olevan mitään kiirettä. Mies myös ilmoitti kovaan ääneen, ettei koskaan ole meiltä mitään tilannut. eikä varmasti tule tilaamaankaan koska palvelumme on ala-arvoista ja pizzamme pahaa. Lisäksi hän vaati saada pmomme numeron, annoimme tietenkin ketjumme palautenumeron. Paikalla olleet asiakkaat ihmettelivät näytelmää vierestä.

  13. Vartti sanoo:

    Ihan näin vihjeenä ylempänä ihmetelleelle, että näin kaupassa vartijana työskentelevänä voin sanoa, että hyvin useim tavaraa lähtee juuri noin löytötavarapisteeltä. Henkilö x tulee hakemaan ”mustaa laukkua” joka sitten löytyy tällaisilla tuntomerkeillä tai älypuhelinta, johon heitetään merkiksi iphone tai Nokia Lumia. Hyvin usein tällaisia löytyy ja niitä sitten infopisteeltä jotkut työntekijät antavat matkaan. Sitten tuleekin oikea omistaja tarkempien tietojen kanssa (musta nahkalaukku jossa hopeinen solki ja valkeat tikkaukset, sininen Nokia Lumia 920 jossa lommo oikeassa alakulmassa, iPhone4s jonka taustakuvana on aasi…) ja tavara onkin annettu eteenpäin henkilölle x. Siinä vaiheessa otetaan yhteyttä vartijaan, joka menee kameralta tarkistamaan, minkä näköinen henkilö on tavaran vienyt.

    Ja 70% tapauksista sitä taravaa ei enää saada takaisin.

  14. AvP sanoo:

    Mitähän olisi rouva sanonut jos olisi sen laukun ensimmäiselle vastaantulijalle tyrkännyt joka sitä kysyy, eikä se sitten olisikaan ollut oikea henkilö? Kaupan vika, tottakai. Rouvalle ei ole kovin tuttu tuo käsite ”Parempi katsoa kuin katua”, mutta sellasia ne aasit onkin.

Vastaa käyttäjälle Vartti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *