Hylsylaatikko

Olen ollut tämän kesän ajan töissä keskikokoisessa ruokakaupassa, pääosin kassalla. Joka päivä asiakkaat onnistuvat ärsyttämään milloin milläkin tavaroiden pinoamisella, rahojen ja pullokuittien heittelyllä tai “hauskoilla” letkautuksillaan. Paras tapaus sattui kuitenkin eräänä kesäkuun iltapäivänä, kun keski-ikäinen pariskunta saapui kassalleni. Kaupassa oli ollut aiemmin päivällä sähkökatkos ukkosen takia.

Piippasin ostokset normaalisti, jonka jälkeen miesasiakas sanoi haluavansa kaksi laatikollista tupakkahylsyjä. Säilytämme tupakkatuotteita kassojen välissä olevassa suljetussa hyllykössä niin, että ne ovat asiakkaalta näkymättömissä. Saman hyllykön alaosissa on myös muita kassoilla myytäviä tai tarvittavia tavaroita, mm. kuittirullia, postimerkkejä ym. Löysin hylsyjen tuotepaikalta vain yhden laatikollisen, joten kerroin tarkistavani, löytyisikö muilta kassoilta toista laatikkoa.

No eipä löytynyt. Aiemman sähkökatkoksen vuoksi varastomme ovenavausjärjestelmä ei toiminut, enkä päässyt hakemaan tupakkahuoneestakaan tarvittavaa tuotetta. Noin minuutin etsimisen jälkeen palasin kassalle pahoitellen, etten sillä hetkellä voisi myydä heille kuin yhden laatikon.

Mies katsoi arinkolasiensa alta minua kuin ruttoa, ja kysyi, enkö viitsi katsoa, löytyisikö kyseistä laatikkoa muilta paikoilta hyllyköstä. Vastasin tähän kohteliaasti, ettei tuotetta ole kuin tietyllä, sille määritellyllä paikalla, eikä sitä valitettavasti ole enempää valikoimassamme tällä hetkellä. Mies alkoi kuitenkin inttää, ettei hylsylaatikko voi mahtua omalle tuotepaikalleen (vaikka olin yhden kappaleen sieltä jo hänen nähtensä kaivanut…) ja vaati minua näyttämään kaikki hyllykön suurempien laatikoiden sisällöt. Jono kassoille oli jo pitkä, ja vastasin, etten valitettavasti voi myydä hänelle enempää kuin yhden hylsylaatikon. Tähän aasiakas tokaisi, että “täytyypä sitten kertoa Pekalle (esimies) että täällä työskentelee itsepäisiä harjoittelijoita” ja lähti pois.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen pohtinut, olisikohan aasiakas sitten ollut tyytyväinen, kun olisin haaskannt kaikkien aikaa esittelemällä laatikostosta filtterit ja paperit, etukorttihakemuslaput, kuittirullat, tilityspussit ja muilta asiakkailta unohtuneet tavarat. Puhumattakaan siitä, että olisin samalla laiminlyönyt tupakkalakia, jonka mukaan tupakkatotteiden mainonta (ja sen myötä myös esittely) on kiellettyä. Uskon, että esimieheni arvostaa enemmän maalaisjärkeä kuin aasiakkaan itsekästä kiukttelua.

8 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *