Hylsylaatikko
Olen ollut tämän kesän ajan töissä keskikokoisessa ruokakaupassa, pääosin kassalla. Joka päivä asiakkaat onnistuvat ärsyttämään milloin milläkin tavaroiden pinoamisella, rahojen ja pullokuittien heittelyllä tai ”hauskoilla” letkautuksillaan. Paras tapaus sattui kuitenkin eräänä kesäkuun iltapäivänä, kun keski-ikäinen pariskunta saapui kassalleni. Kaupassa oli ollut aiemmin päivällä sähkökatkos ukkosen takia.
Piippasin ostokset normaalisti, jonka jälkeen miesasiakas sanoi haluavansa kaksi laatikollista tupakkahylsyjä. Säilytämme tupakkatuotteita kassojen välissä olevassa suljetussa hyllykössä niin, että ne ovat asiakkaalta näkymättömissä. Saman hyllykön alaosissa on myös muita kassoilla myytäviä tai tarvittavia tavaroita, mm. kuittirullia, postimerkkejä ym. Löysin hylsyjen tuotepaikalta vain yhden laatikollisen, joten kerroin tarkistavani, löytyisikö muilta kassoilta toista laatikkoa.
No eipä löytynyt. Aiemman sähkökatkoksen vuoksi varastomme ovenavausjärjestelmä ei toiminut, enkä päässyt hakemaan tupakkahuoneestakaan tarvittavaa tuotetta. Noin minuutin etsimisen jälkeen palasin kassalle pahoitellen, etten sillä hetkellä voisi myydä heille kuin yhden laatikon.
Mies katsoi arinkolasiensa alta minua kuin ruttoa, ja kysyi, enkö viitsi katsoa, löytyisikö kyseistä laatikkoa muilta paikoilta hyllyköstä. Vastasin tähän kohteliaasti, ettei tuotetta ole kuin tietyllä, sille määritellyllä paikalla, eikä sitä valitettavasti ole enempää valikoimassamme tällä hetkellä. Mies alkoi kuitenkin inttää, ettei hylsylaatikko voi mahtua omalle tuotepaikalleen (vaikka olin yhden kappaleen sieltä jo hänen nähtensä kaivanut…) ja vaati minua näyttämään kaikki hyllykön suurempien laatikoiden sisällöt. Jono kassoille oli jo pitkä, ja vastasin, etten valitettavasti voi myydä hänelle enempää kuin yhden hylsylaatikon. Tähän aasiakas tokaisi, että ”täytyypä sitten kertoa Pekalle (esimies) että täällä työskentelee itsepäisiä harjoittelijoita” ja lähti pois.
Näin jälkikäteen ajateltuna olen pohtinut, olisikohan aasiakas sitten ollut tyytyväinen, kun olisin haaskannt kaikkien aikaa esittelemällä laatikostosta filtterit ja paperit, etukorttihakemuslaput, kuittirullat, tilityspussit ja muilta asiakkailta unohtuneet tavarat. Puhumattakaan siitä, että olisin samalla laiminlyönyt tupakkalakia, jonka mukaan tupakkatotteiden mainonta (ja sen myötä myös esittely) on kiellettyä. Uskon, että esimieheni arvostaa enemmän maalaisjärkeä kuin aasiakkaan itsekästä kiukttelua.
Aasiakkaat kun luulevat että kaupat ensinnäkin kiusallaan niitä piilottelevat… olen töissä isossa kaupassa ja lain mukaan tupakkatuotteet piilossa. Silti sieltä jokapäivä joku Pekkaerkki tulee ”missäs teidän tupakat on?” Ja kaikenpäälle vielä raivotaan kun ei saada katsoa itse mitä haluaisi. Myyjän ”valitettavasti kun lain mukaan emme saa näyttää tupakkahyllyjä” kaikuvat kuuroille korville. Myyjä kiusallaan kun on piilottanut kaikki röökit ja sitten vielä ei anna edes valita niitä sieltä. Myyjä myöskin on laatinut hintataulukon.
Tuntuu menevän tupakkalait yli hilseen useimmilta asiakkailta, itse lakkasin edes välittämästä napinoista, koska useimmiten asiakas ei lainkaan käsitä, mistä on kyse. Ja aina sama ”kyllä sä voit mulle näyttää”. Jep jep, kuten kaikille muillekin pyytäjille? Mites kun joku on tai kassalla jonkun perässä on tarkastaja? Yksi myyjä meillä sai toistuvasti varoituksia aiheesta, ja lopulta työsopimusta ei jatkettukaan. En ala töitä menettämään pienellä paikkakunnalla jonkun toopen takia, joka ei usko, etten tunne meidän omaa valikoimaamme.
Aivan.. ja se tarkastaja nimenomaan testaa myyjää napisemalla. Ja kun kerran teet virheen, niin sua testataan useammin.
Ymmärrän kyllä, että asiakaspalvelijaa ärsyttää moni asia mutta yhtä juttua en oikein tajua. Miten asiakkaan ns. ”hauskat letkautukset” voidaan kokea ärsyttävinä tai muuten negatiivisina joiden perusteella asiakas leimataan heti aasiksi? Kyllä valtaosa noista letkautuksista on kai tarkoitettu hyväntahtoisiksi tai jopa piristämään myyjän päivää. Mistä se asiakasparka voi tietää, että edelliset 50 ajattelematonta aasia on juuri äsken tokaissut saman vitsin ja nyt hän lopullisesti pilasi aspan päivän vaikka tarkoitus olikin juuri päinvastainen. Jos asennoituisi siten, että ottaisi letkautukset kohteliaisuutena niin ehkä ei ärsyttäisi niin suunnattomasti? (Tästä samasta asiasta ovat monet muutkin valittaneet, joten tämä ei ollut kohdennettu mitenkään erityisesti juuri yllä olevan jutun kirjoittajalle).
Mites kun tuo sama asiakas letkauttaa ne samat letkautukset joka kerta? kyllä se ”pieni lasku kiitos” tai ”juuri painettu seteli” alkaa jurppimaan jo kymmenennen kerran jälkeen, ja nimenomaan jos se on aina se sama asiakas joka näitä laukoo.
Se hauskuus katoaa siinä about sadannen kerran jälkeen aika nopeesti… Katsos kun kaikki luulee olleensa ensimmäinen joka on niinkin loistavan läpän keksinyt, vaikka n. 99,99% tapauksista ei todellakaan ole. Prosenttiluku 6 vuoden kokemuksella hankittu ns. mutu.
Ja aspan päivän pelastus on helpoin suorittaa järkevällä käytöksellä ja peruskäytöstavoilla 🙂
Valitettavasti, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin esimiehesi arvostaa nimenomaan sitä aasiakkaan itsekästä kiukuttelua enemmän. Noin kymmenen valovuoden verran enemmän. Etenkin jos sattuu tuntemaan aasin, ja tämän tarina siitä mitä ja miksi tapahtui on matkan varrella ”hieman” muuttunut.
Tuo tupakkalaki on kyllä sieltä ja syvältä!