Ja sitten me naurettiin…
Noutovarastolla kuultua muutamaan tuhanteen kertaan:
Otan lavaa trukilla hyllystä, samalla lavalla on kaksi pesukonetta, jääkaappia tms. Asiakas toteaa että ”Ai niitä saa kaksi yhden hinnalla”. Juurikin näin, lavaltahan on trukilla helppo otta alas vain se yksi kone.
Ollaan nostamassa laitetta asiakkaan autoon, takakonttiin jää vielä tilaa, todetaan ”No tähänhän mahtuu hyvin vielä vaikka mitä, hae vaan lisää tavaraa”. Toki, nehän on ihan ilmaisjakelussa.
Tuon asiakkan ostamaa laitetta, kuuluu heitto ”Anna vaan vähän parempi/kalliimpi/isompi laite, ei sitä kukaan huomaa”. Niin, ei varmaan, ei näistä ole minkäänlaista kirjanpitoa.
Iso kone on saatu kyytiin. ”No tietysti lähdet sitten mukaan meille nostamaan tätä sisälle”. juu, laitan varaston kiinni ja lähden pariksi tunniksi teille töihin, pomokin tykkää.
TV saatu takapenkille. ”Sinähän tulet sitten illalla asentamaan ja virittämään tämän samaan hintaan?”. Tottakai, minähän varastomiehenä tästä nimenomaisesta kaupasta nettosin niin hyvin että mielelläni tulen.
”Onko tämä nyt varmasti se kone jonka ostin?” Enpä usko, tämä nyt vaan oli käytävän päässä ensimmäisenä odottamassa.
Ja sitten me naurettiin niin makeasti asiakkaan kanssa…
Kyllä varmasti elin kasvaa otsaan kun kuulee sadattamiljoonatta kertaa noita, mut ei asiakkaat osaa ajatella ettei niiden ”hauskat” jutut ole niiden itse keksimiä.
Joo, se on vaan parempi, että kumpikaan osapuoli ei puhu missään kohtaamistilanteessa mitään. Asioiden sujuvuuden takaamiseksi kun on ne paperit, ei sitä kannata sanojaan tuhlailla.
Lisäksi huumori on kiellettävä lailla. Väärä sellainen varsinkin…
Pointtihan oli juuri se että kun olet saman jutun kuullut 4000 kertaa, huumoriarvo alkaa olla lievästi kyseenalainen eli väsynyt..
Eihän siinä huumorissa mitään, mutta noikin asiat on varmaan sataan kertaan kuultuja. Ei naurata enää. Mutta ilmeisesti aasiakas luulee, että hän on ensimmäinen joka näin sanoo ja kuvittelee olevansa vitsikäs.
Näitä tarinoita kuulee kaikilta palveluammatissa olevilta.. mikä siinä on niin vaikeaa vain naurahtaa asiakkaan vitsille ja antaa asian olla. Kyllä minäkin kuulen vanhoja vitsejä paljon kavereilta.. en mä niistä suutu. Palveluammatissa jossa tapaa satoja tai jopa tuhansia ihmisiä viikossa, niin ei niiltä vitsiniekoilta voi välttyä… ja sitten kun samalla on näitä jotka valittaa ”tuppisuu” asiakkaista. Tai jotka kritisoi että suomalaiset on epäsosiaalisia.
No niinpä niin. asiakkaathan ovat meedioita ja tietävät mitkä vitsit olet kuullut. Parempi tosiaan olla hiljaa ja ehkä viittoa, jos aisat ei papereista selviä.
Nyrkkisääntönä jokainen aspa on kuullut ne kaikki vitsit. Älä yritä olla hauska, et siinä kuitenkaan onnistu. Jos haluan kuunnella vitsejä menen katsomaan stand uppia.
Miss Piggy, aiempienkin kommenttiesi perusteella et näytä ymmärtävän asian ydintä eli sitä, mikä kirjoittajaa tosiaan ottaa päähän.
Nuo vitsit ovat niin puisevia, että kun niitä kuulee useamman kerran per päivä ja päivästä toiseen, niin on hyvä että niistä pääsee myös huomauttamaan. Eräskin ystäväni (kaupan kassalla osa-aikaisesti työskentelevä opiskelijaneito) kertoo toistuvien ”älykkäiden” vitsien alkavan pännimään jo hyvin lyhyen ajan mittaan. Kyseessä siis ei ole mikään huumorintajuton ”tiukkis” vaan yksilö joka yrittää elää.
Lisäksi nuo ”asennus (tms.) kuuluu automaattisesti hintaan”-jutut ovat myös karu fakta, etenkin kun a(a)siakas TOSISSAAN kuvittelee varastomiehen tai es-mes kassamyyjän lähtevän kehotuksesta asentamaan tuotteen, oli se sitten uusi 50″ taulutelkku tai poreamme. Ja sitten ihmetellään kuinka ”nuivaa ja huonoa palvelua”; hauska juttu sinänsä että Suomi palveluyhteiskuntana on melko nuori, mutta niin on myös asiakkaiden asiallinen suhtautuminenkin myyjään, eli ei sisäistetä kaikkea kuten jossain muualla on totuttu, vaan jankataan useamman minuutin jostain asiaan kuulumattomasta detaljista.
Asiakkaat eivät ole meedioita, ihan tavallisia aaseja jotka 100 vuotta vanhoilla huonoilla vitseillään tekevät itsensä vain tyhmäksi.
aika köyhää huumoria on kyllä, että parempi oikeasti olla asiakkaan hiljaa
Tai jospa ymmärrät että ketään ei kiinnosta ne paskat vitsit? Huumori on sallittua, kunhan se on edes kohtuullista. ”Ai tää on ilmanen ÖHÖHÖHÖ” vituttaa heti ensimmäisen kerran jälkeen.
Jep. Älä siis itsekään kerro ainoatakaan vitsiä tai heittoa, josta et ole satavarma, ettei toinen ole sitä missään muodossa kuullut. Ikinä.
kyllähän sitä voi heittää läppää asiakkaan kanssa ja jutustella mutta alkaa hieman menemään pakkohymyilyksi jos asiakas heittää jotain ”en tarvi kuittia kun sitä ei saa verotukseen heheheheheh” -tapasta.
No eikös tuossa juuri todeta kuinka makoisasti he ovat asiakkaan kanssa hänen vitseilleen nauraneet niin kyllä sinäkin varmaan voit huoletta jatkaa noiden samojen läppien käyttöä niin kuin tähänkin asti. Muistathan vielä kuittia tarjotessa mainita ettet tarvitse kun ei mene verotukseen!
Minusta siinä ei ole koskaan ollut mitään pahaa, jos asiakas kertoo vanhan vitsin. Parempi se kuin jurotus tai ”sinä olet palvelija” -asenne. Noihin kannattaa keksiä joku vakiovastaus, ja suhtautua sanavaihtoon kaupankäyntirituaalina, joka vain täytyy käydä läpi.
Teksti on julkaistu kategoriassa ”vanhat vitsit”.
Minulla oli se harhakuvitelma että tänne kuuluvat ne jutut joita kuulet kyllästymiseen asti omassa työssäsi. Nähtävästi olin väärässä.
Pyydän anteeksi.
Onko hyvä nyt?
Teksti on kategoriassa vanhat vitsit.
Luulin sen tarkoittavan tuhanteen kertaan kuultuja juttuja jotka eivät enää itseä naurata.
Anteeksi mielipaha.
No kyllä minä ainakin pystyn samaistumaan täysin, ”en tarvi kuittia kun ei kelpaa verotukseen” ei kyllä hirveesti saa nauruhermoja kutittelemaan vaikka miten olisi asiakkaan mielestä hienosti keksitty.