Kahvi tarjous
Kaupassamme on muutaman päivän aikana ollut tarjouksessa kahvimerkki X, myös tummapaahtoinen, ja sitähän menee – paljon. Aiempina vuosina saatoin hermostuakin hieman sille, miten ihmiset jaksavat lähettää miehensä, vaimonsa, isänsä, äitinsä, lapsensa ja kummin kaimansa hakemaan halpaa kahvia kaupasta – etenkin kun oletetaan, että jo yhdestä paketista saa n. 65 kuppia kahvia. Itse en edes juo kahvia, joten en ymmärrä oikein edes koko juoman viehätystä. Joka tapauksessa, nykyisin en jaksa oikein piitata, meneekö kuhunkin talouteen 4 pakettia tarjoushinnalla vai se kaksi. Mielestäni ihminen on kahvinsa ansainnut, jos jaksaa kerran jonottaa. Kaikkien mielestä näin ei kuitenkaan ole.
Eräänä päivänä sitten eteeni tuli muuan pariskunta, jolla onkin ostoksissaan se nelisen pakettia tarjouskahvia, joita en kuitenkaan voi tarjoushintaan samalle kuitille myydä. Koska halusin, että jono etenee sujuvasti ja mukavasti, päätän, että ei ole aika ruveta riitelemään asiasta.
”Näitä paketteja en voi tarjoushintaan enää myydä, mutta jos te nyt todella nämä haluatte, niin laitetaan ne erilliselle kuitille”, sanon asiakkaille ja tämähän heille sopi oikein mukavasti. Kaikki kunnossa siis?
VÄÄRIN.
Jonossa seuraavan pariskunnan rouvasosapuoli alkaa valittamaan päätöksestäni hyvinkin passiivis-aggressiivisella tavalla. ”On se nyt kumma ja epäreilua, kun toiset saa ja toiset ei, mitä ihmettä tää tällainen on…?”, sanoo rouva ja mutisee vielä miehelleenkin oikein inhottavalla äänensävyllä, että mies hakisi nyt toisetkin kaksi pakettia, kun kassa kerran niitä myy.
Tähän väliin huomautus; se on aika tavallinen tapa, että avo- tai aviopuolisot kummatkin jonottavat kahvia, joten en voi todellakaan olla varma, meneekö yhteen talouteen kaksi vai neljä pakettia. Joskus joku ostaa itselleen neljä, vaikka ne menevät ”mummolle” tai ”naapurille”, joskus taas ne ihan oikeasti menevät mummolle ja/tai naapurille. En ole kahvipoliisi, puutun asiaan sitten vasta kun joku haluaa kymmenen pakettia tarjoushintaan.
Joka tapauksessa, jupiseva nainen valittaa ja känisee koko kassatapahtuman ajan, mies puolestaan on hiljaa ja maksaa ostokset, enin osa maksetaan pullonpalautuskuiteilla. Nainen jatkaa jupinaansa ja kuittia antaessani miehelle minun on pakko sanoa:
”Jos haluatte ne kaksi extrapakettia tarjoushintaan, niin hakekaa vaan. Kyllä minä ne tarjoushintaan myyn.”
Passiivis-aggressiivinen rouva tuhahtaa:
”Hmph! En jaksa!”
Jaksat valittaa sitten kuitenkin, niin. Hyvä sinulle.
– Harmonia –
