Kaljakaupassa

Tässä tarinassa olin itse asiakkaana ja hölmistynyt kassan käytöksestä.

Olen itse myös ollut asiakaspalvelussa töissä ja pyrin olemaan mahdollisimman kohtelias työskennellessäni kassalla seka ollessani itse asiakkaana.
Olin matkalla ystävälleni ja poikkesin kauppaan ostamaan olutta. Satuin olemaan ainut asiakas, eikä muita työntekijöitäkään ollut kuin keski-ikäinen kassatäti. Hän piti minua silmällä heti kun astuin kauppaan. Tuli katselemaan “salaa” hyllyn taakse kun otin oluet koriin. Hän kipitti nopeasti takaisin kassalle kun huomasi minunkin siihen suuntaan rauhallisesti kääntyvän. En ehtinyt edes kovin lähelle kassaa kun hän jo huikkaa kovaäänisesti:
“AHAH! Ja paperit!!”

No tottakai, en myisi itsellenikään ilman papereita, nuori kun olen.
Kun pääsen kassalle asti laitan oluet hihnalle ja ojennan henkkarini tädille. Seuraa pieni ikuisuus kun hän virne naamallaa tuijottaa ensin kuvaani ja sitten minua.

Kysyn: “Haluatko nähdä muita korttejani?”
M: (ei sano mitään, viittoilee vaan kädellä joten annan hänelle pankkikorttia sun muuta.)

Taas pitkän vahtaamisen jälkeen hän hyväksyy paperini ja pääsen vihdoin maksamaan ostokseni. Sulloessani kaljoja laukkuun hän kiljaisee:
“EI MUUTEN NÄYTTÄNYT YHTÄÄN SULTA!!”
Minä: “??????? Ok. Hyvää illanjatkoa.” (Ihan uusi henkilökortti muuten.)

Lähdin sitten aika nopeasti lätkimään, mitä tuohon nyt voi sanoa? Miksi myit sitten? Hän oli taitanut päättää sillä sekunnilla kun kävelin ovista sisään, että tolle ei myydä yhtään mitään.

– Kamala nuoriso –

One Comment

Leave a Reply to kaupassaolluttöissä Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *