Kanarialla hävetti olla suomalainen

Työskentelin viime syksynä Gran Canarialla, ja sieltä jäi monta mukavaa muistoa turisteista. Ja valitettavasti kaikki ”kultaisimmat” tarinat ovat juuri suomalaisista.

Tapaus 1:

Ensimmäinen työpaikkani oli espanjalainen ravintola, ja siellä toimin sisäänheittäjänä pari päivää. Tosissaan pari päivää on maksimi, mitä sitä hommaa pystyy tekemään. Puhuin tietenkin englantia jokaiselle ohikävelevälle turistille, ja tiedän itse kuinka raivostuttavaa on sellanen peräänhuutelu ja yli-innostunut tuputtaminen, joten päätin erottua pitkän kadun muista sisäänheittäjistä ja jutella pelkästään mukavia turistien kanssa. Syksyllä Kanarialla on suurin osa lomailijoista suomalaisia, jotka

  • luulevat olevansa nokkelia ja haistattavat minulle, ulkomaalaiselle huo*alle, suomeksi vi*ut ja samalla hymyilevät kuin kehuisivat kaunista säätä
  • miettivät miksi olen jättänyt koulut kesken ja lähtenyt hulttioksi maailmalle
  • pohtivat sainkohan töitä muotojeni takia.

Muutenkin ihmiset vastaavat tervehdykseen ”Hello! How was you day?”, ”No!!! Not interested!!” ja etenkin saksalaiset haukkuvat, jos en puhunut heidän kanssaan täydellistä saksaa. Olin tietenkin kovin epäkunnioittava ja röyhkeä.

Tapaus 2:

Sitten olin töissä livemusiikki-ravintolassa. Käsittämättömintä on se, että olin juuri houkutellut puoli tuntia aikaisemmin pariskuntaa tulemaan kuuntelemaan musiikkiamme ja juomaan parit drinkit. He kieltäytyivät ensiksi, mutta palasivat myöhemmin ja istuutuivat jäätelöiden kanssa melkeinpä täpötäyteen ravintolaamme.

”No niin muutitte sittenkin mielenne! Mitäs haluaisitte juotavaksenne?”, kysyn.

”Ei kiitos mitään, kun meillä on nyt nämä jätskit”, he sanovat ja jatkavat kuin kukaan ei olisi heitä häirinnyt.

Eikö ihmisillä ole sen vertaa tilannetajua ja kohteliaisuutta, että heidän mielestään on oikein istuutua siihen ainoaan vapaseen pöytään tilaamatta sitten mitään. Sitten kun huomautat ystävällisesti siitä, että he istuvat kuitenkin ravintolassa ja jos ei tullut ostamaan mitään pitää antaa tilaa oikeille asiakkaille, sen jälkeen on fiksua tilata vettä, tietenkin kysyä kuinka paljon se maksaa.

Tapaus 3:

Tässä en itse ollut palvelemassa, vaan asiakkaana aamiaiskahvilassa klo 12. Kahvila on suomalaisten suosiman hotellin vieressä. Viereisessä pöydässä istui kaksi suomalaista palanutta, lihavahkoa ja kännistä pariskuntaa reipaasti yli 40 vuoden. He huutelivat tarjoilijalle suomeksi muun muassa:

”Mitä?! Mitä sä puhut?! MÄ HALUUN VAAN KAKS ISOO BISSEE, TAJUUTKO?”

“Nyt mä haluisin maksaa… SANOIN että haluisin antaa sulle rahaa, ymmärrätkö täh? Ei se vi*un hispaano tajuu.”

11 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *