Kaupassa ollaan töissä vain rahan takia!
Ihmettelettekö asiakkaita, jotka tervehtivät kassamyyjää ”sininen iso Bonus”, ”iso Lm” tai pelkällä v***umaisella tuijotuksella? Melko kummallisia tervehdyksiä!
Asiakkaat pitävät usein meitä kaupan työntekijöitä tosi tyhminä. Tosiasiassa me myyjät ja kassamyyjät olemme aika fiksua väkeä! Me käymme kaupassa töissä vain rahan takia.
Ja meillä on toisaalla myös elämä hankittuna. Osalla meistä on pienet lapset kotona, siis perhe. Voidaksemme hoitaa kotona ihania lapsiamme ja ansaitaksemme rahaa perheellemme, käymme epämukavina työaikoina (illat & viikonloput) kaupassa osa-aikatyössä. Osa meistä opiskelee ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa kunnon ammattiin. Jotta ei tarvitse olla kaupassa töissä eläkkeelle asti.
En ihmettele yhtään. Koska nykyään se tupakka pitää myyjältä pyytää, niin yleensä se on se ensimmäinen ajatus päälimmäisenä mielessä. Sama kaupunkibusseissa.. kortin leimaamiseen pitää keskittyä sen verran että katsekontaktia on kuskiin hankala ottaa.. ja tuntuu hölmöltä sanoa ”moi” jos katsekontakti on leimauslaitteessa.
Kumpikaan noista ei ainakaan minua ole koskaan estänyt sanomasta kuskille/myyjälle edes pikaisata ”moi”ta ennenkuin alan tekemään mitään muuta.
Täytyy kyllä aika putkiaivo olla, jos kortin leimaamiseen tai oman tupakkamerkin miettimiseen joutuu keskittymään niin täysillä, ettei edes sitä yhtä sekuntia voi irrottaa työtään tekevän ihmisen kunnioittamiseen sen verran, että edes tunnustaa tämän olevan paikalla.
Ehkä juuri tästä onkin kysymys; aspoihin alentuvasti, toisen luokan kansalaisina pitävät, henkilöt vain kompensoivat näihin omaa tyhmyyttään.
Aika monta putkiaivoa taitaa olla bussikuskeina.. harvemmin sieltä vastausta saa kun moikkaa.
Tjaa, mulla taas ihan päinvastainen kokemus, harvemmin ihmiset jättäävät moikkaamatta takaisin, oli kyse sitten bussikuskista tai kenestä vaan.
Muutenkaan tuollainen ”ei se varmaan kuitenkaan moikkaa takaisin”-ennuste ei ole kovin hyvä syy jättää itse tervehtimättä.
Aamuruuhkana kun kymmenen ihmistä kömpii unisena täyteen bussiin, niin ei siellä paljoa morjestella.. ja kyllä siellä se yhteisymmärrys on, että rutiinilla vaan eteenpäin. Ei bussikuskitkaan odota että jokainen erikseen tervehtisi.
Mä ,bussikuskina ,moikkaan aina takaisin.Näitä leimauskoneeseen tuijottajia(esim sinä)en vaivaudu moikkaamaan.Hyvä tapa ottaa katsekontakti,jolloin huomaa,haluaako matkustaja tervehtiä.Kaikki kun ei ole aamuisin naama norsunvitulla,niinku sä!
Vähän nyt riippuu missä. Rovaniemellä ainakin oli ilosta tervehdystä puolin ja toisin (joka minusta on kohteliasta), mutta pääkaupunkiseudella sitä ei kllä harrasteta. Tai ainakaan sieltä kuskin puolelta. Katsotaan kuin sairasta, jos menet sanomaan hei. Tosin pääkaupunkiseudun liikenteessä kulkuvälineeseen pääsee myös muualta kuin etuovesta, ettei sieltä takaa kuitenkaan tule moi huudettua.
Vähän nyt häiritsee tekstissä mainittu oikea ammatti. Olen ollut melkein puolet elämästäni myyjänä ja pidän sitä ihan oikeana ammattina. Työmäärään nähden alipalkattuna, mutta silti tärkeänä. Kaupassa käynti on vaan ihmisille niin itsestäänselvyys, etteivät tule ajatelleeksi mikä ja kuka sen mahdollistaa, että sen tarvitsemansa voi sieltä kaupasta hakea. Vähän sama siivoojien kohdalla. Heidän tarpeellisuus ja työpanos huomataan vasta, kun jotain jää tekemättä. Harvoin varmasti kukaan huomaa kiittää siististä ympäristöstä.
Sosiaalisia tilanteita pelkäävänä täytyy ihan oikeasti keskittyä siihen kortin leimaamiseen tai oman tupakkamerkin miettimiseen täysillä. Se myyjä tai kuski ihan oikeasti pelottaa, ja saa aivot hyytymään. Jos keskittyisin tervehtimiseen, lipun leimaaminen tai tupakan ostaminen voisi unohtua. Käyn kaupassa ostosten takia ja matkustan bussilla päästäkseni johonkin, en tervehtiäkseni ihmisiä. En jätä ilkeyttäni tervehtimättä, mutta pelkoni takia se saattaa unohtua, koska keskittymiseni on ostoksissa tai bussikortin leimaamisessa.
Itsekkin olin hetken kassalla töissä ja törmäsin tämmöisiin tapauksiin. Eniten ärsytti ne jotka luulivat että ketä he ovat ja mitä ostaa. Eli ei heidän tarvi edes sitä ääneen sanoa. Siinä hetki pällistellä ihmeissään ja sitten aletaan huutaa ku ei mitään tapahdu
Eikö kassatyöläinen ole kassalla vain töissä, eikä viihdytettävänä? Kuulumisia voi sitten vaihtaa työpäivän jälkeen.
Mitä ihmettä? Mikä perustelu se on että kaupassa ollaan töissä vaan rahan takia, niin monessa muussakin ammatissa.. Todella irrelevanttia, miks pitää perustella että ylipäätänsä jotkut ihmiset käy töissä tekeäkseen rahaa ja elättääkseen perheensä? Eikö samaa asiaa voi tehdä muualla kun kaupan kassalla, en siis tarkota että se olisi paha asia tehä sitä kaupan kassalla, mutt toi teksti vaan ei yksinkertasesti liity mitenkään mihinkään
Kai tämä on vastaus niille, jotka vähän väliä valittavat kirjoittajille ”miksi työskentelet tällä alalla” tai vaativat vaihtamaan alaa tai muuta vastaavaa.
Suoraan sanottuna korpeaa tällainen asenne. Omassa kokemuksessa nämä kaiken maailman yliopisto- ja amk-opiskelijat on surkeimpia asiakaspalvelijoita ja vielä surkeampia työkavereita. Niistä huokuu se ylimielinen ”musta tulee insinööri ja sit mun ei tarvi tehdä tätä p**kaduunia”-asenne… Ne tulee paikalle, tekee juuri ja juuri sen mitä käsketään ja eivät nakkaa työstään v**tuaaan. Eivät kehitä työyhteisöä eivätkä toimintatapoja, mikä tekee työstä työkavereille rankempaa. Aspa on minulle työ. Olen 30 vuotias. En opiskele, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin tyhmä tai kunnianhimoton. Teen työtäni, koska pidän siitä, olen siinä hyvä ja palkka on kohtalainen. Haluan kehittää itseäni työntekijänä ja kehittää työyhteisöäni ja työpaikkaani. Mutta suuri tovi työajasta menee siinä kun yrität saada jotain tulevaisuudengraafistasuunnittelijaa laittamaan edes vähän energiaa ja panosta siihen työhön mitä on tultu tekemään, samalla kuin tämä parikymppinen pitää sinua toisen luokan kansalaisena, koska teet tätä kokoaikaisena.