Kiire! Kiire! Kiire!

Joulunalusruuhka, hypermarketti täynnä kireitä ihmisiä ja tietysti pitkä vartoaminen, ennen kuin kassalle pääsee. Odottelen kaikessa rauhassa omaa vuoroani, kun viereisessä jonossa seissyt ukko saa raivokohtauksen. Syynä on myyjäparka, joka on pyytänyt laittamaan “Seuraava kassa, kiitos” -kyltin hihnalle niin, että äijä ja pari hänen edellään olevaa joutuvat etsiytymään toiseen jonoon.

Seuraa tietysti meuhkaamista, perinteisiä kiroiluja, haistatteluja ja lopuksi julistus: “Mulla on kuule kiire! Hyvää joulumieltä vaan sullekin!” Tyyppi möyryää vielä toisessa jonossakin kokemaansa epäinhimillistä kohtelua.

Ja minne oli kiire? Kun pääsen läpi kassalinjastosta ja pakkaan omia tavaroitani, näen saman meuhkaajan ostoskärryineen, parkkeeranneena hedelmäpeliautomaatin eteen. Ei näytä olevan enää hoppu minnekään, mies nojaa hyväntuulisena pelikoneeseen ja lappaa euroa menemään.

Entisenä kassana myötätunto kääntyy kiekumisen kohteena olleen myyjän puolelle, eikä suinkaan sen sikaniskan, jonka oli pakko saada serlat sillä siunaaman sekunnilla ulos marketista, koska maailmanloppu oli ovella ja taivas putoamassa niskaan. Mutta mitäs kassa tauolla? Tai kotiinlähdöllä? Ovatpa vain siinä päätteen jatkeina skannaamassa joulupsykoosissa kärvistelevien kansalaisten ostoksia, eihän niille nyt voi tulla nälkä tai päivä täyteen!

26 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *