Kodinkonemyyjänä Oulun eteläosissa

Olin kodinkonemyyjänä Oulussa aivan kaupungin eteläosassa. Suurin osa aasiakkaista virtasi Oulun eteläpuolisista kunnista. Tiedän kyllä, että aasiakkaita asuu missä vain enkä haluaisi yleistää ja haukkua ketään asuinpaikan perusteella. Omiin myyjänkokemuksiini perustuva tosiasia vain on, että pahimmat aasiakkaat tulivat Oulun eteläpuolelta ja erityisesti eräästä T:llä alkavasta kunnasta. Seuraavan esimerkin aasiakas tuli myös sieltä.

Olin ollut kolme kuukautta töissä eli aika kokematon vielä, kun kohtasin jo ensimmäisen fyysisen väkivallan uhan. Meillä oli myynnissä erään teleoperaattorin liittymät. Heillä oli jälleen joku hyvä tarjous massiivisesta puhe/tekstiviestipaketista alennettuun kuukausihintaan liittymän avaajille ja vaihtajille. Eräänä päivänä sitten liikkeeseen höyrysi naama punaisena juntti lapsineen, joille olin tehnyt liittymäkaupat.

Aasiakas heitti kännykkälaskut naamalleni ja huusi “Lyönkö ensin turpaan vai perutko nämä laskut?!” Kännykkälaskut olivat olleet isommat kuin olisi pitänyt olla. Voitte varmaan kuvitella mitä juntti suustaan suolsi, niin en kaikkea ala kirjoittamaan. Siinä tuli kaikki kirosanat ja minä olin huijari ja varas ja mitä kaikkea muuta. Volyymitaso oli aika korkealla ja koko ajan tämän juntin lapset olivat katsomassa show’ta. Aivan huikea kasvattaja. Mitähän niistäkin lapsista tulee ja ennen kaikkea mitähän he kokevat kotonaan?

Kun sitten hieman sain suunvuoroa, niin sain sanotuksi, että en ole teleoperaattorin työntekijä enkä ole heidän laskutuksen kanssa missään tekemisissä. Sanoin, että hän olisi voinut itsekin selvittää asiaa asiakaspalvelusta ja säästynyt vaivalta tulla meidän liikkeeseen. Siitä tämä aasiakas pillastui entisestään ja aloitti taas hirveän möykän. Minun piti asia selvittää tai ei hyvä heilu. No, minä sitten soittelin teleoperaattorin asiakaspalveluun ja jonottelin siinä asiakkaan puhistessa sieraimet väristen naaman edessä. Toki jälleenmyyjillä on lyhempi jonotusaika kuin yksityisillä, mutta useamman minuutin jonotuksesta oli silti kyse.

Kun sitten sain asiakaspalvelun langanpäähän, niin kävi ilmi että heidän järjestelmä oli jostain syystä jättänyt laittamatta alennuskoodin joillekin asiakkaille. Kyseessä siis ei ollut edes minun virhe. Vastaavia tapauksia oli ilmennyt muitakin. Teleoperaattorin asiakaspalvelu laittoi yhden ruksin aasiakkaan tietoihin ja homma oli sillä selvä. Ja hyvitys tulisi seuraavassa laskussa. Aasiakas rauhoittui hieman, mutta valitteli vielä vaivaa, jonka oli joutunut näkemään. Mitään anteeksipyyntöä en tietenkään saanut. Heitti vielä lähtiessään rivien välistä uhkaavaan sävyyn, että jos hyvitystä ei ole seuraavassa laskussa, niin etsii minut käsiinsä. Aasiakas ei siis vielä siinäkään vaiheessa älynnyt, että hänen pitäisi selvittää asiaa teleoperaattorin kanssa, vaan minä olisin edelleen joutunut olemaan välikätenä.

Vielä tänä päivänä minua harmittaa, että olin niin vihreä myyjänä, että nielin aasiakkaan sonnan. Minun olisi pitänyt lähteä tilanteesta pois, uhata soittaa vartiointiliike paikalle tai jotenkin pistää kampoihin. Eräs kollega vastaavanlaisessa tilanteessa sanoi aasiakkaalle, että hänen ei työssään tarvitse kuunnella tuollaista kielenkäyttöä, kääntyi, käveli takahuoneeseen ja jätti aasiakkaan puhisemaan myymälään. Ja toimi myymäläpäällikön mielestäkin oikein. Kokemus tuo varmuutta.

Onneksi olen koulutuksen ansiosta nyt aivan eri alan hommissa. Aasiakaspalveluun palaisin vasta aivan kaikkein suurimmassa hädässä. Tarinoita minulla olisi monia, mutta kerron niitä lisää toiste. En vain pysty ymmärtämään miten jotkut ihmiset voivat käyttäytyä noin. Mikä saa ihmisen ajattelemaan, ettei myyjää tarvitse kohdella asiallisesti?

11 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *